Tomiboy

Pari viikkoa sitten lauantaina olin paikallisen aikuismestan baaritiskillä hörppäämässä illan ensimmäistä huurteista, kun kuulin vierestäni tutun naisäänen. Katsoin vasemmalle ja kukas siinä muu kuin entinen ylä-asteen äidinkielen opettajani, opettaja Sipilä. (Tai Söpö-Sipilä, kuten me häntä pilkallisesti kutsuimme.)

- Iltaa, opettaja Sipilä, aloitin. - Iltaa, hän vastasi kuin kysyen. No mutta, etkös sinä olekin minun entisiä oppilaita. Jani? Janne? - Tomi. - Tomihan se oli! Oletpas sinä … muuttunut. Tällä hän tarkoitti täydellistä muodonmuutoksestani ujosta, ylipainoisesta aknenaamasta ihaksikkaaksi ja komeaksi maailmanmieheksi. Hän itse ei ollut muuttunut juurikaan, kymmenen vuotta oli kulunut ja silmälasi- ja hiusmuoti vaihtunut, mutta vuodet olivat kohdelleet häntä hyvin. Ikää täytyi olla jo lähes 40, mutta iho ja kroppa olivat kuin kymmenen vuotta nuoremman. Syynä lienee se, että hän näytti edelleenkin onnistuneen pysyä sinkkuna. Johon taas syynä epäilemättä oli hänen kamala nartun luonteensa.

Nöyryys ei todellakaan kuulunut hänen hyveisiinsä vaan hän liiteli koppavana pitkin koulun käytäviä katsoen oppilaita korkeintaan nenänvartta pitkin (Siitä Söpö-Sipilä). Koulussa joka oppilas inhosi häntä. Narisevalla äänellä hän valitti pilkkujen paikoista ja jaaritteli ummet ja lammet naiskirjailijoista niin kuin kukaan mies ei olisi ikinä pitänyt kynää kädessä. Minut hän passitti useampaankin kertaan rehtorin puhutteluun kun olin yrittänyt piristää luokan tosikko-feminististä ilmaa, joten halveksuntani häntä kohtaan oli siksikin perusteltu. Mutta hyvän näköinen hän oli, kuin elävä kirjastotäti-fantasia puolihameineen ja mustine, pitkät, sirot sääret verhoavine sukkahousuineen (tai sukkanauhoineen), joiden liikkeitä saattoi seurailla tunnit läpeensä opettajan pulpetin näkösuojan puuttuessa. Tunnit menivät siis monesti sen vahtaamiseksi, nousisiko hame tarpeeksi että reittä paljastuisi. Ja sen pari kertaa kun sitä hänen asentoa vaihtaessaan vilahti, olin menettää itsehillintäni ja rynnätä pulpetin alle reisien väliin ja vetää syvään ilmaa…

Ja nyt hän oli siinä vieressäni, jalat ristissä samoissa mustissa sukkahousuissaan/nauhoissaan, korkokengissään, ihonmyötäisessä kirjastotäti- villatakissaan - ja hän oli juuri ilmaissut mieltymyksensä ulkonäkööni. Juttu alkoi luistaa, ja kun juomamme loppuivat, ostin hänelle uuden drinkin ja oluen itselleni ja siirryimme sivummalle pöytään jatkamaan keskusteluamme. Kävellessämme huomasin ilokseni kuinka hän todella osasi kävellä korkokengillään oikein – vuodet sinkkuna eivät olleet menneet hukkaan! Pöydässä sytytin meille savukkeet ja voi, kuinka seksikkäästi nainen voikin polttaa. Hän oli siinä savukiekuroiden keskellä kuin joku 40-luvun Hollywoodin femme fatale. Tai olisi ollut jos olisi pitänyt huoran suunsa kiinni eikä olisi osoittanut typeryyttään kaiken maailman lintuaivo teorioillaan. Siispä lopetin hänen kuuntelemisensa, ynähtelin vain silloin tällöin hyväksyvästi ja keskityin täysin hänen nuken kasvoihinsa, tummaan älykkötukkaansa, punaan poskilla, punaan joka oli enemmän ja enemmän luonnollista mitä enemmän drinkkejä hän siemaili, turpeisiin, punaisiin huuliin, joilla savuke kutsuvasti kävi imettävänä.

Oli vaikea olla ajattelematta noita punaisia, kiiltäviä huulia mulkkuni ympärillä, tai noita hiuksia sormieni välissä kun otan hänet takaapäin. Pillu ei varmasti olisi posliini, se olisi liian lapsellista, ei, sen täytyi olla lyhytkarvainen, todennäköisesti tänään ajeltu. Oh, olisipa ollut mukava nähdä ope ajelemassa pimppiään. Söpö-Sipilä ammeessa jalat haarallaan partaterän kanssa. Saa nähdä nuolisiko, saatan nuollakin. Mutta suihin tuo huora ottaa. Loppuu se vitun ”se on miesten syy” marina. Jossain vaiheessa opettaja lipsautti jotain yksinäisyydestään ja herätti minut takaisin todellisuuteen. Yritin jatkaa aiheesta pikkutuhmalla herjalla, mutta hän ei näyttänyt ymmärtävän, huumorintajuton feministi kun oli. Katseidenvaihdostamme ei kuitenkaan voinut erehtyä. Valomerkin tultua sovimme, että lähden saatille.

Neiti Sipilä oli mukavasti hiprakassa, joten tilanne näytti hyvältä, kuten näytti neiti Sipisen femma fatale –kävelykin, jota en voinut lopettaa ihastelemasta. Reittimme kulki kotini läheltä, joten ohjailin matkamme siihen suuntaan. - Vai mentäiskö hei eka mulle, mulla on parikin pulloo viiniä tuolla ja sääli jättää hyvää juttua kesken, minä vonkasin. - No, mikä ettei, hän sanoi miettimättä. Eihän tämä näin helppoa voi olla, ajattelin. Ja eihän se sitten ollutkaan. Suutelin häntä heti kun sain huoneistoni oven kiinni. Ei mitään tunnustelu- suudelmaa vaan kunnon ehta ranskalainen, josta ei tahtonut tulla loppua ennen kuin aloin viedä kättäni kohti open pyhimpää. - Ei me voida, mulla on kuukautiset. ´Siis mitä VITTUA!` huusin mielessäni, mutta säilyttäen pokerini, en edes lopettanut hänen hyväilyään, `Siis tää saatanan femakko huora antaa mun kuunnella sen sönkötystä tuntikausia ja se suostuu tulee ylös ja sitten se sanoo, että sillä on vittu MENKAT!

Ei jumalauta, tää on liikaa.` - No voithan sä aina suihin ottaa, yritin näytellä ystävällistä ja anella. Opettaja näytti hetken mietteliäältä. - No en kai minä voi sinua näinkään kai jättää, poikaseni, hän sanoi liioitellun iloisesti. `Poikaseni? Sanoiko tuo vertavuotava mulkun-lutkuttaja minua poikaseksi?` Olin jo napittanut hänen villatakkinsa auki ja nostin mustat pitsirintaliivit pois rintojen edestä, hän taas alkoi äheltää housunetumukseni kanssa. Viimein kidutettu miehuuteni ponnahti esiin sellaisella voimalla, että neiti opettajalta putosivat silmälasit hänen pienen nenänsä päähän. Otin ne häneltä kokonaan pois, koska en nähnyt syytä rikkoa hyviä laseja. Hän aloitti sen iänikuisen mulkun-kehumislitanian, mutta lopetin sen tykkänään tyrkkäämällä alistajani suoraan kohti hänen nieluaan pitäen samalla vasenta kättäni vastavoimana takaraivolla. Opettajaneidillä meni pasmat sekaisin, mutta hän toipui nopeasti, vetäytyen otteesta hän kysyi, että mihinkäs pojalla noin kiire on, hymyillen hieman väkinäisesti. Kehotin feministihuoraa kutsumaan minua mieheksi niin kauan kun feministihuoralla on sykkivä mulkku suussaan.

Opettaja nielaisi ja naurahti hermostuneesti, ikään kuin toivoen, että se tekisi minunkin tekemisistä leikkiä. Sitä se ei tehnyt. Annoin hänen kuitenkin imeä rauhassa välillä, jotta voisin sulatella sitä faktaa, että entisellä äidinkielen opettajallani oli iso, haiseva elimeni likaisessa pikku feministisuussaan. Voi voi isin pikku prinsessaa, melkein 40 vuotta ja vieläkin elät nukkekotimaailmassasi. No, se me muutetaan nyt. - Ota vaan se käsi pois, me ei tarvita sitä enää, sanoin turhaan, sillä siirsin sen sivuun samalla kun puhuin. Tartuin molemmin käsin hänen hiuksiinsa ja aloin naida hänen päätänsä, ensin hitaasti, sitten nopeammin ja nopeammin, kovempaa ja kovempaa.

Neiti Sipilä alkoi päästellä tuskaisia ääniä joka kerta kun terskani iskeytyi kitalakeen, mikä sai minut tietysti vain kannustamaan. - Hyvä. Hyvä. Noin sitä pitää. Hyvä tyttö. Näin isin pikku feministi tekee, näin isin pikku feministi tekee joo. Hyvä tyttö. Nyt pikku opettajallekin alkoi valjeta missä mennään. Poskille alkoi virrata kyyneliä, meikit eivät kuitenkaan valuneet kyynelten mukana, hienona naisena hän ei käyttänyt mitään halpaa maskaraa. Vauhdin kiihtyessä hän alkoi yrittää rimpuilla irti, mutta estin aikeet tönäisemällä hänet kaapin ja pöydän väliin ja seuraavassa hän jo antoikin ylen. Onneksi hän näytti nauttineen vain juomia, joten hänen kauniit kasvonsa eivät suuremmin tärveltyneet. - Ohoh, minä huohotin ivallisesti, oksensiko opettaja. Ei se mitään. Hengitä nenän kautta. Hyvä huora. Kiltti pikku pillu, joo. Sain tuskin enää sanoja suustani hengästykseltäni, eikä siihen ollut kohta tarvettakaan, sillä olin juuri laukeamassa. Ja kuten tällaisten naisten kanssa aina, lastin piti tulla naamalle, siitä ei saanut tinkiä. Riuhtaisin vasemmalla kedelläni opettajan pään takakenoon, runkkasin ehkä kaksi sekuntia ja laukesin voimalla suoraan hänen silmäänsä, otsaansa ja hiuksiinsa samalla kun huusin solvauksia. - Vitun huora! Ootko nyt ylpee, huora! Onko kiva olla nainen, onko! Ei, hyvä tyttö. Hyvä ope. Hyvä ope.

Näkispä sun oppilaat sut nyt. Vois vähän auktoriteetti laskee. Joo, hyvä huora olit. Mäiskäyttelin opettajaa vielä muutaman kerran mulkulla otsaan, kiitin ja aloin pukea housujani. Neiti Sipilä oli vielä hetken liikkumatta kuin lamaantuneena lattialla, sperman ja syljen valuessa leualta. Sitten hän yhtäkkiä hyppäsi ylös, otti käsilaukkunsa sängyltä ja juoksi ovelle ja ovea sulkematta yöhön. Katsoin kun hän juoksi 100 metriä avojaloin, pienet rinnat paljaana pomppien, spermat hiuksissa ja naamalla, kunnes ilmeisesti tajusi tilansa ja juoksi erään rakennuksen taakse siistiytymään. Hän ei itkenyt. Senkin aika tulisi varmasti myöhemmin.

ps: Opettajalta unohtuneet korkokengät ja silmälasit pidän takanreunalla. Ne saavat minut aina hyvälle mielelle.