Katsoin kylpyhuoneen peilistä itseäni. Näytin niin erilaiselta nyt kun olin kihartanut hiukseni. Näytin... kehtaisiko sitä jopa sanoa että klassisemmalta. Meikkini oli melko luonnollinen ja rusketus kasvoillani näytti kieltämättä hyvältä. Suihkautin hieman hajuvettä kaulalleni. Rakastin tätä tuoksua. Se sai itsevarmuuteni kohoamaan. Vedin farkut jalkaani ja tarkistin, että mukanani oli kännykkä ja avaimet. Työnsin oven perässäni kiinni ja kävelin portaat alas ja jatkoin matkaani bussipysäkille. Bussini tuli juuri sopivasti, minun ei tarvinnut odottaa sekuntiakaan.
Astuin sisään ja tervehdin kuljettajaa iloisesti. Hän katsoi minua hymyillen takaisin. Kipusin bussin keskiosaan ja kävin istumaan. Kello alkoi olemaan jo paljon. En haluaisi myöhästyä. Olin sopinut Tuomon kanssa, että aloittaisimme kuvaamisen kahdeksan kieppeillä. Tuomo oli minua hieman vanhempi ja ammatikseen hän teki erilaisen artistien musiikkivideoita, tv-sarjoja ja mallien kansioita. Me olimme kaveruksia. Jos sitä nyt siksi voisi sanoa. Heitimme jatkuvasti pervoakin pervompaa läppää, josta ei oikein voinut sanoa pitikö se ottaa tosissaan vai ei. Pervosta huulenheitosta tämäkin oli lähtenyt.
Eräs päivä Tuomo oli kysynyt minulta oliko alastomuus minulle ongelma ja olin vastannut, että ei ole, koska eihän se minulle mikään ongelma koskaan ole ollutkaan. Sitten hän oli kysynyt olisiko se ongelma hänen silmiensä edessä. Siihen olin heittänyt takaisin, että riippuu millaisessa tilanteessa ja asiayhteydessä. Hän kysyikin sen jälkeen, että jos ottaisi minusta kuvia. Tämä oli saanut minut miettimään. Kuka haluaisi kuvata minua. Ei ainakaan kukaan ammattilainen. Olin pyytänyt häntä tarkentamaan, että millaisista kuvista olisi kyse. Minusta entinen poikaystävä oli jo ottanut omaan käyttöönsä tarkoitettuja kuvia ja sellaisia Tuomo ei kyllä minusta saisi.
Tuomo halusi taidekuvia. Tai niin hän ainakin minulle sanoi. No niitä me sitten tänään otettaisiin. Katsoin ikkunasta ulos ohi vilahtelevia maisemia. Syksy oli todella tulossa. Aurinkokaan ei enää lämmittänyt niin kuin kuukausi sitten. Vihasin Syksyn ja talven vaihdetta. Kaikki oli silloin niin harmaata ja surkeaa. Onneksi vielä oli kesää jäljellä. Havahduin ajatuksistani kun tajusin, että minunhan pitäisi jäädä aivan kohta. Painoin nappia ja nousin ylös.
Vilkutin kuljettajalle hyvästiksi ja lähdin kävelemään kohti Tuomon kotia. Hän halusi ottaa kuvansa kotonaan, niin niihin tulisi kuulemma lämpimämpi tunnelma kuin studiossa. No minulle se oli aivan sama missä ne otettiin, ensimmäinen kuvaussessioni ja kaikkeahan elämän aikana piti kokeilla, ainakin kerran. Miksiköhän minua kuumotti näin paljoin. Tätä kummastelin itsekseni samalla kun kävelin mäkeä ylös.
Tuomon piha ei ollut mitenkään kummoisesti hoidettu, eipä ollu suuri yllätys, eihän hänellä ollut naista kuka siitä pitäisi huolen. Soitin ovikelloa ja katselin ympärilleni. Hetken odotettuani Tuomo tuli avaamaan. Hänellä oli päällään rennot olohousut ja T-paita. Hänen ystävällinen tervehdyksensä ja hymynsä saivat minut rentoutumaan. Kävelimme talon poikki keittiöön ja Tuomo osoitti minulle tuolin johon voisin istua. ”Haluutko juotava”. hän kysyi minulta. ”En mä oikein välitä.” vastasin. ”No oon kyl varannu sulle samppanjaa kuvauksii varten, vähän niin ku rekvisiitaks.” Tuomo sanoi flirttailevalla äänensänyllä. ”Heh, kiva”. Minä vastasin huvittuneena.
Mitä ihmettä minä täällä oikein tein. Olin kuvaamassa Tuomon kanssa taidekuvia, ja pah, naurahdin ivallisesti sisälläni. ”Eiköhän aloiteta”. Tuomo sanoi noustessaan ylös keittiönpöydän äärestä. ”Juu, käyhän se minulle” Vai kävikö? mietin itsekseni. Kävelin Tuomon perässä makuuhuoneeseen. Siellä oli kynttilöitä ja kaikkea muuta todella romanttista krääsää. Kamera ja heijastinkankaat eivät kyllä oikein sopineet mukaan. Istahdin sängylle ja annoin katseeni kiertää läpi huoneen.
”Ihan magee makuuhuone”. sanoin arvioivalla äänellä. ”Kiitos, mä tein tästä oman näköisen.” Tuomo vastasi hymyillen. Hän jatkoi melkein heti perään. ”Jos otat vaatteet pois ja laitat ne tohon tuolille tuol” . Tuomo osoitti nurkassa olevaa nojatuolia. ”Juu, haittaaks jos jätän aluks alusvaatteet päälle” vastasin hieman punastuneena. Mihin olin taas sormeni pistänyt kirosin. Tuomo pudisti päätänsä. Minä avasin farkkujeni vetoketjun ja varovasti vedin housut pois jalastani. viikkasin vaatteeni kauniisti tuolille ja kävelin takaisin Tuomon luokse.
”Ootas, tota mä en ookkaan viel nähny livenä.” Tuomo tarttui selkääni ja käänsi minua selin häneen. Hän polvistui maahan ja katsoi alaselässäni olevaa tatuointia. ”Onhan se, hieno”. Hän sanoi hetken katsottuaan. ”Mulla on konkreettisesti silmät selässä” nauroin. Tämä sai meidät molemmat nauramaan, mutta hieman varautuneesti. Olihan tämä hieman omituista seisoa melkein alasti miehen edessä joka halusi ottaa minusta taidekuvia.
”Käys tohon sängylle”. Tuomo viittoi. Kömmin sängylle ja suoristin kierteet pois stringeistäni. Tuomo tuli luokseni ja alkoi ohjata minua sanallisesti ja taivuttamalla raajojani. Tämä tuntui hieman omituiselta. ”Neiti on vähän jäykkänä” Tuomo huomasi siis sen myös. ”Ootas”. Tuomo käveli pois makuuhuoneesta. Minä rentoutin kaikki lihakseni ja makasin ihanan viileissä mustissa satiinilakanoissa. Hetken kuluttua kuulin olohuoneesta rennon letkeää musiikkia. Samaan aikaan Tuomo käveli takaisin makuuhuoneeseen ja ojensi minulle lasin kuplivaa. Annoin kaiken ympärillä olevan unohtua ja poseerasin parhaani mukaan.
Viettelin kameraa. Kiehnäsin. ”Ai niin nää oli niit taidekuvia” naurahdin jossain välissä. ”Juu, no en mä ookkaan kuvannu sun poseerauksia, vaan tiettyjä osia sun vartalosta jotka on ollu kauniin muotosia”. Tuomo vastasi minulle ammattimaisella äänensävyllä. Kierähdin mahalleni. Laskin selkääni kaarelle ja nostin takamustani hieman ylemmäs. Tässä oli herralle kaunista muotoa oikein sylin täydeltä.
Kameran piippaus keskeytti kuvaamisemme. Akku ilmoitti loppumisestaan. ”Hmm olisko nyt neiti tarpeeks rentona suihkuun?” Tuomo sanoi ja iski minulle silmää. ”Juu, täs alkaakin tulee ihan hiki”. sanoin ja vedin käteni rintojeni välistä. ”Mee vaan edeltä, mä vaihdan tän akun ja tuun sit”. Tuomo sanoi ja osoitti minulle kylpyhuoneen suunnan. Kävelin kylpyhuoneeseen. Siellä oli pimeää. Näin Saunajakkaralla tulitikut ja kasan kynttilöitä. Sytytin jokaiseen niistä tulen ja ripottelin tasaisesti ympäri pesuhuonetta. Avasin varovasti rintaliivieni hakaset ja ripustin liivini pyyhekoukkuun. Samoin tein stringeilleni. Enää minua ei jännittänyt.
Laitoin veden päälle ja näin kun Tuomo saapui kameransa kanssa kylpyhuoneeseen. Hän jatkoi ammattimaista ohjaamistaan ja tein kuten hän sanoi. Vesi hieroi ja hemmotteli ihoani. Minua kyllä kuumotti edelleen. Poseerasin alasti melkein tuntemattoman miehen kotona. Emme olleet Tuomon kanssa tunteneet kauaakaan. Kuulin veden lorinan seasta kuinka kameran sulkija räpsyi tiheään tahtiin.
”Ootas mä näytän”. Tuomo laski kameran pesukoneen päälle ja asteli luokseni. Hän tarttui käteeni ja vei sen suihkun seinää vasten. Tämä sai minut kiihottumaan. ”Tuuks säkin mun kaa suihkuun”. Mitä suustani pääsikään. ”Totta kai jos neiti noin kauniisti pyytää”. Hetkessä olivat Tuomonkin vaatteet pois ja paljaat ihomme koskettivat toisiaan. Lämmin vesi valui välistämme. Tuomo antoi ihoni tuntea kiihkeitä kosketuksia. Suutelimme toisiamme kiihkeästi, veden valuessa ja nostattaessa lämmintä höyryä kohti kylpyhuoneen kattoa. Minä polvistuin Tuomon eteen ja otin hänen kovaakin kovemman kyrpänsä käteeni. liikuttelin peniksen ympärille puristettua kättäni rytmikkäin liikkein. Tuomo äännähteli välillä hyvinkin nautinnollisen kuuloisesti.
Annoin kieleni lipoja ja nuolla kyrpää. Kielikoruni hieroi kyrvän vartta samalla kun otin Tuomoa syvälle sisääni. Samaan aikaan liikuttelin kättäni ylös ja alas kun kovalla imulla otin koko komeutta syvälle suuhuni. Annoin herralle suuremman taidepläjäyksen kuin oli varmasti osannut kuvitellakaan. Nousin varovasti ylös ja katsoin Tuomoa syvälle silmiin. Annoin hänen lukea silmistäni että halusin, halusin häntä kaikilla tavoilla.
Nyt Tuomo vuorostaan polvistui eteeni ja antoi minun huulilleni lisää kosteutta omilta huuliltaan. Hän nuoli ja sormetti minua. Hänen kielensä sai minut vapisemaan, mutta samalla haluamaan lisää. Hän ei jatkanutkaan vaan nousi ja kuiskasi korvaani: ”Eiköhän meidän pitäisi jatkaa sitä mikä jäi kesken?”. Katsoin Tuomoa tyrmistyneenä, eihän tämä käynyt päinsä, mutta nyökkäsin vain hänelle ja suljin suihkun. Sisälläni kuitenkin tiesin ettei tämä todellakaan jäänyt tähän. . .