Helmut

”Onko sinulla mukava asento?” kyseli paikallisen terveyskeskuksen yleislääkärinä toimiva Pekka, jonka vastaanotolla 22-vuotias, vaaleaverikkö Heidi oli juuri asettautunut gynekologiseen tutkimusasentoon. Ilmassa väreili jännityksen tuoksua. Heidi tunsi Pekan ajalta, jolloin tämä oli vielä pelannut jalkapalloa Heidin kuuluessa samaan aikaan joukkueen cheerleader-ryhmään. Jo silloin oli ollut puhetta siitä, että yksi joukkueen pelaajista opiskeli lääketieteellisessä, mitä pidettiin hyvänä ja jossain määrin jopa epätavallisena asiana, sillä yleensä jalkapalloilijat eivät olleet kovinkaan kiinnostuneita hankkimaan itselleen ammattia tai koulutusta peliuransa aikana. Pekka oli nyt kolmekymmentävuotias ja työskenteli valmistumisensa jälkeen toista viikkoa paikallisen terveyskeskuksen yleislääkärinä. Hänen urheilu-uransa oli päättynyt runsas vuosi sitten vakavaan polvivammaan, minkä vuoksi Pekka olikin päässyt harjoittamaan tulevaisuuden ammattiaan jo paljon aiemmin kuin mitä oli ollut hänen alkuperäisissä suunnitelmissaan.

Nyt hänen vastaanotolleen oli tupsahtanut joukkueen ex-cheerleader, Heidi, joka oli selvästikin hämmentynyt heidän kohdatessaan tällaisissa merkeissä.

Mutta palataanpa ajassa vähän taaksepäin ja selvitetään, miksi Heidi oli ylipäänsä tullut Pekan vastaanotolle.

Heidin alavatsaa oli pistellyt eilisestä asti ja hän epäili itsellään olevan virtsatietulehduksen. Heti aamulla hän oli lähtenyt paikalliseen terveyskeskukseen diagnosoitavaksi ja hakemaan antibioottikuuria. Heidi selitti vastaanotossa, mikä häntä oikein vaivasi ja millaiset oireet hänellä olivat, minkä jälkeen häntä oli pyydetty käymään vessassa antamassa virtsanäyte. Heidi palasi pian näyte mukanaan, mitä vastaanottoapulainen lähti kiiruhtaen viemään analysoitavaksi. Analyysi oli selvä: virtsatietulehdus, aivan kuten Heidi itse oli arvellutkin. Vastaanottoapulainen ehdotti, että Heidin olisi kuitenkin parasta käydä lääkärin luona kaiken varalta. Heidi suhtautui ajatukseen ensin hieman vastahakoisesti. Hän piti lääkärille menoa tarpeettomana nyt kun hänen ongelmansa ja lääke siihen oli jo tiedossa, mutta suostui lopulta. Hetken odottelun jälkeen erään tutkimushuoneen ovi avautui ja Heidi huudettiin sisään.

Heidi yllättyi melkoisesti nähdessään Pekan. He tervehtivät ja vaihtoivat kohteliaasti muutaman sanan liittyen Pekan jalkapallouraan ja Heidin cheerleader-aikoihin. Heidi selosti, miksi hän oli tullut käymään terveyskeskuksessa ja että hänellä oli todettu olevan virtsatietulehdus. Pekka oikaisi ryhtiään ja totesi Heidin varmaankin haluavan reseptin antibioottikuuriin. Heidi nyökkäsi tietäen sen olevan tässä tilanteessa välttämätöntä.

”Nyt kun olet kerran täällä, niin haluan katsoa, ettei mitään muuta ole vialla. Se sopii varmaan sinullekin”, Pekka kysäisi varovasti.

”Niin, miksei”, vastasi Heidi hieman epäröiden miettien koko ajan, mitä Pekka mahtoi tuolla edellisellä oikein tarkoittaa.

”Milloin olet viimeksi käynyt gynekologilla?”

”Noin vuosi sitten”.

”Okei, sitten voikin olla ihan paikallaan, jos tehdään ihan nopea katsaus. Riisu alaosa paljaaksi, niin tarkistetaan nopeasti”.

Heidi nieleskeli eikä tahtonut saada sanoja suustaan. Hän ei ollut osannut lainkaan odottaa, että Pekka ehdottaisi moista tutkimusta. Häntä ujostutti riisuutua puolitutun ja muutenkin lähes ventovieraan miehen edessä.

Heidi punasteli, mutta nousi kuitenkin ylös tuolilta ja ryhtyi riisumaan alaosaansa paljaaksi aivan kuten Pekka oli häntä kehottanut tekemään.

Heidi riisui aluksi vaaleanpunaiset, pistokasmalliset kesäkenkänsä asettaen ne puoliksi tuolin alle, jolla hän vielä hetki sitten oli istunut. Hän avasi farkkujensa napin, veti vetoketjun alas ja ryhtyi laskemaan housujaan paljastaen samalla paljaan ihonsa reisistään ja sääristään. Heidin operoidessa housujensa kanssa Pekka oli siirtynyt tutkimuspöydän viereen ja ryhtynyt asettamaan seuraavassa tutkimuksessa välttämättömiä jalkatukia paikoilleen. Heidi ei tiennyt varmasti, seuraisiko Pekka sivusilmällä hänen riisuutumistaan ollessaan vain muutaman metrin päässä. Heidi lähestyi jo finaalia. Hän pujotti peukalonsa valkoisten pikkuhousujensa vyötärönauhan alle ja laski niitä pitkin paljaita reisiään aina nilkkoihin asti. Hän tiesi paljaan peppuvakonsa paljastuvan näkyville. Heidi jatkoi epäröimättä sen enempää ja nosti vuoronperään kummankin jalkoteränsä ulos pöksyistä ja kumartui nostamaan ja asettamaan ne farkkujensa päälle tuolille. Heidillä oli puolialastomampi olo kuin mitä todellisuudessa oli. Hänellä oli sentään vaatekappaleista vielä rintaliivit ja vaaleanvihreä t-paita yllään. Onneksi Pekka ei ollut pyytänyt häntä riisuutumaan kokonaan.

Heidi kääntyi nyt lääkäriin päin ja asteli tutkimuspöydän viereen. Pekka seurasi häntä katsellaan. Eipä ihme, että pelaajat olivat aikoinaan puhuneet keskenään juuri Heidin olevan ryhmän seksikkäin cheerleader. Tämän kiinteät reidet ja tiukka takamus sai varmasti aikoinaan paljon katseita. Tiesiköhän tyttö tämän itse?

Heidi istuutui tutkimuspöydän päähän sen reunalle, laski ylävartaloaan alas ja asetti jalkoteränsä metallisiin jalkatukiin, jotka Pekka hetkeä aiemmin oli vetänyt esiin pöydän alta. Heidiä jännitti nyt enemmän kuin koskaan aiemmin vastaavassa tilanteessa.

Pekka veti pyörillä liikkuvan jakkaran tutkimuspöydän päähän ja istuutui siihen kohdentaen samalla katseensa ensi kertaan Heidin reisien väliin. Heidi tuntui hakevan vielä sopivaa asentoa kiemurrellen ja liikauttaen takamustaan aivan pöydän reunalle.

”Vielä vähän enemmän”, totesi Pekka erottaessaan kädellään Heidin reisiä yhä kauemmaksi toisistaan. Heidi tunsi samalla uloimmaisten häpyhuuliensa hieman avautuvan ja tiesi kaiken olevan nyt selvästi näkyvillä. Pekka napsautti pienestä rasiasta poimimansa tutkimushansikkaat käsiinsä ja suuntasi kohdevalon Heidin jalkoväliin. Se melkeinpä lämmitti kuten niin monesti aiemminkin.

”Sitten vaan ihan rentona…”

Heidi hengitti syvään ja yritti rentoutua tietäen kyllä sen olevan aika vaikeaa jos ei mahdotonta. Pekka levitti varovasti Heidin uloimpia häpyhuulia paljastaen tämän emätinaukkoa yhä enemmän. Heidi yritti keskittää ajatuksensa rentoutumiseen, mutta se ei tahtonut onnistua ei sitten millään.

Pekka levitti Heidin häpyhuulia nyt yhä enemmän ja työnsi etusormensa hitaasti melkein kokonaan Heidin emättimeen vetäen sen myös melkeinpä heti ulos. Hän poimi apupöydältä ankannokkaa muistuttavan metallisen spekulan ja pyysi Heidiä rentoutumaan jälleen kerran.

Hän asetti spekulan kärjen vasten Heidin emätinaukkoa ja työnsi sitä hitaasti paikoilleen. Heidi päästi pienen äännähdyksen, kun kylmä spekula työntyi hänen sisäänsä.

”Tiedän, että se on vähän kylmä”, Pekka vastasi Heidin reaktioon.

Kun spekula oli paikoillaan, Pekka käänsi sitä 90 astetta myötäpäivään ja ryhtyi varovasti ruuvaamaan sen nokkaa auki. Spekula avautui, mikä tuntui hiukkasena paineena Heidin sisällä. Heidi hengitti raskaammin, mutta tasaisesti. Hän yritti rentouttaa itsensä äärimmilleen.

”Näyttää ihan hyvältä. Vedän nyt tämän ulos. Pysy vaan rentona”.

Pekka sulki spekulan nokan ja veti sen hitaasti ulos. Heidi huokaisi syvään ties monennenko kerran.

”Tutkin nyt pikaisesti sormilla”.

Pekka lipaisi etu- ja keskisormensa päähän hieman liukastetta. Enempää ei tarvinnut, sillä hän oli havainnut spekulasta Heidin olevan sisältä riittävän kostea. Hän erotti jälleen kerran Heidin häpyhuulia ja ryhtyi työntämään etu- ja keskisormeaan sisälle Heidin emättimeen painaen samalla toisella kädellään kevyesti tämän alavatsaa aivan tumman ja siistiksi trimmatun häpykarvoituksen kohdalta. Hän painoi Heidin alavatsaa koko ajan voimakkaammin. Heidi tunsi lääkärin sormien työskentelevän samanaikaisesti hänen sisällään. Se sai hänet melkeinpä liikahtelemaan pöydällä. Pekka kehotti aika ajoin Heidiä rentoutumaan, mikä sai aina hetkiseksi pientä helpotusta aikaan.

Pekka työskenteli määrätietoisesti ja kyseli silloin tällöin Heidiltä, sattuiko jokin painallus normaalia enemmän. Heidi pudisteli päätään tai vastasi muuten hyvin lyhyesti. Häneen ei sattunut, joskin olotila oli muuten vaan vähän epämääräinen. Pekka veti sormensa pienellä kiertoliikkeellä ulos Heidin sisältä, mikä sai tämän jälleen huokaisemaan syvään.

Vetäessään tutkimushansikkaita pois käsistään Pekka huomasi miten kostuneet ne todellisuudessa olivatkaan. Vaikkei hänellä ollut vankkaa kokemusta gynekologisesta tutkimuksesta, hän saattoi kuitenkin tehdä sen johtopäätöksen, että tällä hetkellä hänen tutkimuspöydällään oleva neitokainen reagoi jo melkoisen voimakkaasti. Oliko Heidi kenties kokenut tutkimuksen aikana seksuaalista nautintoa, mikä oli saanut näin voimakasta kostumista aikaan? Pekka olisi pettynyt, ellei näin olisi ollut. Siitäpä hänelle juolahtikin mieleen.

”Teen tähän loppuun vielä yhden toimenpiteen. Se kestää ihan vähän aikaa”, sanoi Pekka vetäessään uudet tutkimushansikkaat käsiinsä.

”Mikä se on?” kysyi Heidi välittömästi.

”Kun sinulla oli kerran kipuja alavatsassa, niin minun täytyy varmuuden vuoksi tunnustella vielä peräaukonkin kautta. Älä huoli, monet kyllä jännittävät sitä, mutta loppujen lopuksi se ei ole yhtään mitään”.

Heidi ei ollut varma, oliko hän edes kuullut oikein, mutta vaistomaisesti jännitti peräsuolen sulkijalihastaan kireäksi.

Pekka levitti liukastetta jälleen sekä etu- että keskisormeensa. Hän levitti toisen käden peukalollaan ja etusormellaan Heidin pakaravakoa paljastaen näkyviin pienen peräaukon suun. Hän levitti huolellisesti liukastetta peräaukon ympärille ja painoi keskisormensa Heidin peräaukon suulle. Hänen etusormensa oli valmiina emättimen suulla.

”Nyt sitten rentona”, hän neuvoi melkein kauhusta kankeana olevaa Heidiä työntäen sormensa pyörivällä liikkeellä vastustamattomasti tämän peräaukkoon.

Heidi voihkaisi kuuluvasti.

”Rentona. Ihan rentona”, muistutti Pekka koko ajan.

Hän odotti, kunnes Heidi rauhoittui ja työnsi sitten sormiaan syvemmälle. Etusormi työntyi emättimeen samalla kun keskisormi peräaukkoon.

”Sattuuko tämä?” Pekka kysyi.

”No, ei oikeastaan. Mutta tuntuu vähän oudolta”.

Pekka työnsi sormiaan vielä vähän syvemmälle, veti niitä sitten hieman takaisin ja työnsi taas syvemmälle. Hän toisti tämän muutamaan kertaan. Tai ehkäpä ei ihan muutamaan, vaan kenties jopa useampaan. Edestakainen liike sai Heidin kiemurtelemaan. Aina kun Pekka käänsi sormiaan, Heidi voihkaisi. Milloin hiljaisemmin, milloin äänekkäämmin.

”Rentoudu. Hengitä syvään. Pian valmista”.

Heidin peräsuolen lihakset supistelivat Pekan sormen ympärillä. Ne puristuivat siihen tiukasti. Heidin vagina reagoi samalla tavalla. Pekalla ei ollut tuolloin mitään mahdollisuuksia työntää sormiaan syvemmälle tai ylipäätään liikutella niitä ollenkaan. Kun Heidi rentoutti lihaksiaan, Pekka kykeni taas liikuttamaan sormiaan.

Heidin mielestä kysymys ei ollut enää pikaisesta, vaan hyvinkin perusteellisesta tarkastuksesta. Lääkärin sormi työskenteli hänen peräaukossaan varmaankin muutaman minuutin. Ja se toinen sormi saman ajan emättimen puolella. Se tuntui oudolta, muttei sattunut. Heidi havaitsi selvästi, miten herkkä tuntoaisti hänellä oikein olikaan peräsuolen alueella. Se aistimus säteili myös emättimen puolelle. Hän ei nähnyt eikä tiennyt varmasti, mutta todennäköisesti hänen klitoriksensa oli herännyt myös henkiin. Jos Heidi olisi ollut normaalissa kontaktissa poikaystävänsä kanssa, hän olisi toivonut tämän nyt hierovan hänen klitoristaan. Ehkäpä jopa nuolevan sitä. Lääkärin kosketus kiihotti häntä, vaikkakaan hän ei voinut käsittää, miten se tässä tilanteessa olisi edes mahdollista. Mielessään Heidi olisi toivonut tämän jatkuvan pitempään. Todellisuus paljastui, kun Pekka vihdoin veti sormensa ulos Heidin peräaukosta ja emättimestä. Molemmista yhtä aikaa. Oliko tämä nyt ohi?

”Kaikki kunnossa pepun puolella”, ilmoitti Pekka.

Heidillä kesti hetkisen ennen kuin hän havahtui Pekan puheisiin. Pekkakin näytti tyytyväiseltä.

”OK, siinä kaikki. Voit nyt nousta ylös ja pukea”.

Pekka kääntyi osittain selin Heidiin, joka heilautti jalkoteränsä pois jalkatuista ja kohottautui istumaan tutkimuspöydän päähän. Hän nousi varovasti ylös ja suuntasi vaatenippunsa luokse. Hän sujautti pikkuhousut nopeasti jalkaansa ja sen jälkeen farkut melkein yhtä nopeassa tahdissa.

”Onko pillerireseptisi vielä voimassa?”, kysyi Pekka kesken Heidin pukeutumisen.

”On kyllä”.

”Ok, kirjoitan sinulle sitten reseptin vain virtsatietulehdukseen”.

Heidin pukeuduttua Pekka ojensi reseptin ja sanoi antibiootin auttavan kyllä melko pikaisesti kipuihin. Hän lisäksi, että jos oireet jatkuisivat vielä senkin jälkeen, olisi Heidin hyvä tulla tarkempiin tutkimuksiin. Mutta todennäköistä kuitenkin olisi, että kysymys oli tällä kertaa vain pelkästä tulehduksesta, johon antibiootti purisi kyllä.

Pekka saatteli Heidin ovelle ja toivotti pikaista paranemista. Heidi ei tiennyt olisiko hänen pitänyt kiittää lääkäriä vai sanoa jotain muuta. Kokemus oli ollut hänelle kuitenkin melkoisen kiusallinen, kun sen oli tehnyt vieläpä puolituttu ihminen. Lopulta hän luiskautti kuitenkin suustaan kiitoksen ja poistui huoneesta.

Pekka tunnusteli peukaloaan. Sekin oli osallistunut tähän.

***

Kommentit ja palautteet mukaan lukien tarinaehdotukset ovat tervetulleita.

-Helmut