Mittari

Minä aikoinaan pitkään pyörittelin tätä tapausta, lankeemusta, että mihin lokeroon sen pistäisin. Kun Suomessa on keskustelua viime aikoina avattu, tabuja rikottu, minä tämän kerron. Onpahan kokemus kumminkin, yksi monista. Maksullista seksiä on, on aina ollut, ja monen muotoisena. Vaikka en minä sitä tällä puolustele.

Oli helteinen kesä niin kuin nytkin, kesäkuu varsinkin oli kuuma ja kostea, hyttysrikas. Nuorena insinöörioppilaan planttuna olin saanut toimistolta kesätöinä vetääkseni rantojen lohkomista ja maaston punnitsemista eräässä sisäsuomalaisessa maalaispitäjässä. Hikinen saapasjalkahomma, varsinkin kun siinä oli vielä vähän opettelemista.

Sain kunnalta vuokralle pari tasaisen laiskaa työmiestä. Toinen heilutti vesuria, toinen piti lattaa.

Toisella viikolla, kun oli vähän tutustuttu, miehet kyselivät virne silmäkulmassa, olinko käynyt kylällä tyttärissä. Arvasivat kokemattomuuteni. Aika lapsenkasvoinen olin, ihan ikäiseni näköinen. Miehet kertoivat, mistä varmasti saisi, jos rupeaa liikaa pakottamaan.

Minä torjuin ajatuksen, mutta illat olivat pitkiä ja valoisia, tuntui menevän hukkaan. Niin minä lankesin.

Hävettää vieläkin se röyhkeyteni, kömpelyyteni. Ihmetyttää sekin, että tosiaan sain tapaamisen järjestymään. Se oli tyhjä, harmaa heinälato, iltamyöhä.

Nainen oli naimisissa, lapsiakin oli ja ikää ehkä lähempänä neljää- kuin kolmeakymmentä. Siinä puolivälissä varmaan. Kasvot olivat ahavoituneet, samoin kaula ja käsivarret. Liina oli kietaistu hiusten ympärille, mekko arkinen, silmät samalla kertaa sekä kovat että lämpimät. Hän näytti tarkkaan tutkivan, että mikähän kaupunkilaispoika, poppari. Minulla oli pitkä tukka lukion ajoilta, ehkä hieman muodikkaammat vaatteet kuin kylän junteilla.

Naisella oli pyyhe pienessä kangaskassissa. Hän oli käynyt uimassa. Sen verran sanoja vaihdettiin, kun nainen sujautti setelit kassinsa pohjalle. Sitten hän levitti pyyhkeen heinille ladon nurkkaan, siellä oli edelliskesän jäämiä, ja potkaisi kengät jaloistaan. Pala kurkussa seurasin, kuinka nainen vei kätensä mekon alle, riisui muitta mutkitta pikkuhousut ja taittoi ne myttyyn viereensä heinille. Kävi samalla istumaan pyyhkeelle.

Olo oli ristiriitainen. Nainen oli minuun nähden lyhyehkö, tanakkavartaloinen, omalla tavallaan kaunis. Vaalea liina hiuksissa oli tuonut mieleen Aleksis Kiven, mitä hänestä oli sanottu suomen tunnilla. Runoja oli luettu.

Nainen oli vetänyt mekon helmaa ylemmäs kuin vihjeeksi. Hän oli perheenäiti, ja mietin, tiesikö hänen miehensä. Oliko takana taloudellinen pakko vai oliko jotain muutakin. Nainen katsoi suoraan kohti, oli yhtä aikaa viileä ja ystävällinen.

Olin ollut jonkun verran tyttösten kanssa, romanttisesti, ja nyt tässä oli aikuinen nainen. Minun vallassani. Olin istuutunut pyyhkeelle minäkin ja riisuin farkkuja. Ne juuttuivat nilkkoihin, ja ähkäisin.

Ei se kovin kuuluva ähkäisy ollut, mutta säikähdin. Oliko se merkki siitä, että jännitin? Pelko iski takaraivoon. Kun sain alushousut jalastani, huomasin, että minulla ei seiso. Siihen asti olin ollut tunto herkkänä. Nyt ei mitään.

Taisin ähkäistä taas. Hamusin kortsuja housujen taskusta ja ajattelin, että kyllä se tästä. Olihan minulla paineita, niin kuin työmiehet olivat arvuutelleet. Että varmaan kissan kupillinen tulisi.

Ensimmäinen kondomi meni terveisiin ja piilotin sen vaatteisiini. Toisen kanssa luovutin jo kättelyssä. Kylmä hiki alkoi virrata, kuvaannollisesti ainakin.

Siihen se olisi tyssännyt, ellei nainen olisi ottanut ohjia käsiinsä.

Käy tähän viereen, hän sanoi, ja minä kävin. Ojentauduin pyyhkeelle ja tuijotin kattoon. Ruodelautojen päällä oli aika tuoreet päreet, voin vaikka vannoa. Ilta-auringon kajo heijastui seinän raoista. Taivas oikein hehkui.

Nainen sipaisi mekon yltään, ja näin, että rintaliivejä ei ollut. Tisut olivat hellyttävästi lerpallaan, nännipihat tummat muuten vaaleaa ihoa vasten. Nainen ojentui vierelleni, kylkeäni vasten ja käsi lähti vaeltamaan. Käsi oli lämmin niin kuin naisen kylkikin, karhean varma. Se hyväili rintaa ja vatsaa, ei ollut tungetteleva, ei hipelöivä, vaan yhteyttä hakeva. Vilkaisin naista silmiin, ja ne oli apposen auki, ymmärtäväiset. Silmäkulmissa oli hymyn ryppy.

Minä levitin jalkojani, kun se aika tuli, ja nainen haki kivekset kouraansa. Taas oli pala kurkussa. Hyvältä tuntui ja kamalalta. Olin alasti alastoman naisen vieressä, ja näin piti käydä.

Käden ote oli tukeva ja turvallinen. Hän piti kiinni pitkään.

Minäkin uskalsin ujuttaa käteni naisen vatsalle. Se oli pyöreä, pehmeän jäntevä, eli käteni alla. Napavako oli pysty ja syvä.

Nainen liikahti, levitti haaransa. Se oli kutsu, samalla kertaa viaton ja rietas. Siellä olisi.

Vein sinne käteni. Karvoitus oli karkea, kumpu korkea ja halkeama laaja. Vapisevin, varovin sormin tutkin poimua. Nainen työntyi rohkeasti kättäni vasten.

Veri kohisi päässäni, poskillani, mutta ei siellä missä piti. Nainen piteli velttoa elintä, ei enää ihan velttoa.

Kokeillaan ilman kumia, nainen sanoi ja hakeutui keskemmälle pyyhettä selälleen.

Yllättyneenä, ilahtuneena kävin hänen reisiensä väliin. Nainen olisi voinut nykäistä housut jalkoihinsa, sanoa, että se oli sitten siinä. Nyt hän katsoi minua silmiin huolekkaasti, suorastaan äidillisesti.

Olenhan minä ennen ollut, nainen kysyi, ja vastasin, että olen.

Olo oli kuin piiskatulla koiralla, mutta toivo eli.

Ei tämä ole sen kummempaa, nainen naurahti. Hän puristi kalun juuresta, tuki toisen käden sormilla terskaa. Jalat olivat korkealla ja levällään.

Kun saadaan pikkuisen sisään, niin kyllä se siitä, nainen rohkaisi.

Kun pääsee makuun, nainen jatkoi ja hymyili.

Minäkin yritin hymyillä. Naisen rinta oli valkoinen, kaula kuparinruskea.

Nännit, minä ajattelin, katselin, kun ne nöpötti. Se on kaunis sana. Naisen kasvotkin olivat kauniit, jollakin merkillisellä tavalla arkiset ja samalla viehättävät. Elämäntuntuiset.

Nyt se taisi ruveta tykkäämään, nainen ilahtui.

Se. Nainen puhui siitä kuin lampaan vuonasta. Osoitti virkistymisen merkkejä.

Toden totta. Terska oli sisässä ja sydän pamppaillen tajusin, että minulla alkaa ottaa päälle, pystyn vastaamaan. Mikä riemun tunne! Muutama varovainen kokeilu, ja olin kiveksiä myöten. Ne koskettivat naisen takapuolta.

Sitä ollaan jo terhakkana, nainen kilautti ja katsoi terävästi. Mutta ei hätäillä, hän jatkoi ja tarttui minua lanteista. Ettei läikähdä.

Pysäytin liikkeeni, ja katsottiin toisiamme, nainen ja minä. Minulla seisoi hyvin, nainen oli liukas ja tiukka. Kuin luotu minulle, ajattelin. Täydellinen ote. Paljaaseen.

Täytyy varoa, nainen sanoi, kun viettien viemänä kokeilin muutaman työnnön. Hänen silmänsä olivat tummuneet.

Osaathan sinä, nainen varmisti, ja minä mumisin jotain. En ihan varma ollut.

Olisi kiva olla näinkin, mutta voi lähteä tulemaan, nainen sanoi. Mutisin taas jotakin, ja sitten nainen puristi. Herrajumala! Ei hän sitä varmaan tahallaan tehnyt. Vaistomaista se oli. Semmoinen luja, kaikenkattava puristus, ja minä olin kuumana kuin hellakoukku. Sen verran tajuissani olin, että tiesin, mitä pitää tehdä. Vetää ulos ja pian!

Niin tein, ja tunsin kuinka hyökyaalto läksi. Se alkoi vyöryä kuin sukelluksissa, syvällä syvyyksissä, sitten roiskahti. Nainen oli tarttunut sojottavaan elimeeni ja käänsi sitä tomerasti sivuun. Ensimmäinen syöksy loiskahti seinän juureen, toinen heinille, sitten tuli vielä pari, kolme jälkiaaltoa.

Romahdin naisen viereen, haukoin henkeäni, ja nainen kietoutui kylkeeni. Hän kiersi kätensä ympärilleni, nosti reitensä päälleni ja painoi huulet kiinni olkapäähäni.

Maattiin siinä pitkään, ja ajatukset risteilivät. Olihan se kokemus, minulle tärkeä kuin mikä. Nyt, kuusikymppisenä miehenä kunnioitan tuota naista entistäkin enemmän, muistelen lämmöllä. Hän opetti minulle jotain itsestäni, jotain myös itsestään, miehen ja naisen suhteesta. Koskaan en ole voinut käyttää enkä hyväksyä miesten suussa sanaa “huora“.

Vaikka sitähän nainen oli, kylähuora. Tiedettiin, että hän harrasti.

Tapasimme vielä toisen kerran, ja juteltiin. Kyselin, mitä hän oli sinä päivänä tehnyt. Karsinut puita metsässä, saunapuita, valmiiksi kaadettuja, tehnyt lehdeksiä ja kitkenyt kasvimaata. Pistänyt kotona pyykin likoon, keittänyt puuroa, hoitanut ukon ja kakarat.

Nainen oli käynyt taas uimassa. Hän riisuutui muitta mutkitta ja levitti haaransa, kun halusin tunnustella ja tutkia. Käänsi siksi aikaa päänsä sivuun.

Eikä minulla ollut ongelmia. Sehän taitaa tykätä, nainen sanoi. Hän puhui taas kolmannessa persoonassa, taisi lämmetä itsekin. Hän ohjasi sisään kumilla suojatun elimeni, tarttui minuun lujilla näpeillään, nosti lantiotaan ja nytkytti vastaan, kun päästin kikkelin irti. Taisi voihkiakin, kun yhdessä tulimme.

Aina silloin tällöin tulee radiosta “Pikku syntinen“. Tiedättehän tuon yksinkertaisen, kepeänhaikean valssin. Sen kertosäettä hyräilen vielä jälkeenkinpäin.

“Oi pikku syntinen, lemmen onnehen

seurassais päästä sain.“

Se tuo mieleen naiseni N:n pitäjästä. Hän on ollut minulle ainoa tätä laatua, mutta tärkeä, asiallinen tapaus, joka antoi varmuutta. Kun sittemmin olin neitosten kanssa, tiesin mitä on kiima, nussiminen. Luulen että tytötkin tykkäsivät.