jaana tv

Hangon regattaan menossa. Paljon ihmisiä. Jostain sain päähäni lähteä Hankoon. Olin käyttänyt aikaa valmistautumiseen (vaatteet ja meikkaus). Tarkoituksena saada fiktiiviseen päiväkirjaan lisää tekstiä. Lohjan ohitus oli helppoa... lisää kaasua. Tammisaari.. ei mitään mainittavaa... Outo kihelmöinti alkoi kun Hanko läheni. Tarkoituksena oli hakeutua rauhalliseen paikkaan kirjoittamaan päiväkirjaa. Taajamamerkin jälkeen noin 50 metriä oli ensimmäinen lempivä pari. Jatkoin matkaa, tarkoitus ei ollut mennä tapahtumien keskelle, vaan jäädä tarkkailijaksi sivulle.. Kadun oikealla puolella oli kauppa vailla suurta nimeä. Auto parkkiin kadun varteen. Kaupparakennus oli vanha puutalo. Betoniset portaat ja rauta kaiteet. Pimeä pihapiiri ympärillä. Istuin portaille kirjoittamaan päiväkirjaa. Sivuja tuli vaivattomasti.. kunnes joku hihkaisi vieressä HEI!

Arvaa mitä tapahtuu kun olet keskittynyt johonkin ja joku sanoo vieressä HEI!

Ponkaisin pystyyn päiväkirjan ja kynän lentäessä pitkin pihaa. Lisäksi horjahdin nurin kaupan sokkelin viereen. Tuntui etten ollut ainut joka pelästy.

SORRY EI OLLUT TARKOITUS... IHAN TOSI..

Nuori mies tarjosi kättään nostaakseen minut nurmikolta ylös. Päästyäni ylös istumaan portaille, hän haki kynän ja päiväkirjani. Kiitin hennolla äänellä saadessani omaisuuteni takaisin. Hän ehti nähtävästi kyllä lukea mitä olin kirjoittanut viimeiselle sivulle, koska hän sanoi: Kyllä sinulla olisi vientiä jos niin haluaisit. Puistelin päätäni vastukseksi. Hän otti kirjan ja kynän pois kädestäni ja laittoi ne portaille. Ottaen molemmista käsistä veti minut pois portailta ja istui itse samalle paikalle. Levittäen omat polvensa auki ja painaen minut polvilleni jalkojen väliin. Silloin heti tajusin mitä nyt tulee tapahtumaan. Niinhän olin kirjoittanut kirjaani.

Vapisevin sormin haroin vetskaria auki. Alkkarit ei pidä miehistä kalua mitenkään piilossa. Arasti nuolaisen terskaa. Tunnen vaativan otteen pääni takana, joka painaa suutani sykkivää kalua vasten. Lilan väristen huulien väliin tunkeutuu miehen kalu sentti kerrallaan pidemmälle ja pidemmälle. Tulee töks tunne, ei enää pidemmälle.. Yököttää. Ehkä hän huomasi sen. Kalu pakenee.. tulee takaisin... sama jatkuu jonkin aikaa. Jaana? Kuuluu kysymys. Haluatko todella että sinua naidaan peppuun? Nyökkään kalu suussa. Minäkin haluaisin tehdä niin.. Kuuluu vastaus, vaikka en ole sanonut mitään. Irrottaudun kalusta ja nousen polvilleni portaille tarjoten peppuni astuttavaksi. Tunnen kun sormi porautuu sulkijalihaksen sisälle. En ollut valmistautunut tähän, en live juttuun. Takaani kuuluvat sanat: Jesses että olet tiukka. Onneksi on kolaa..

En ymmärtänyt mitään tästä, tai sen tiesin että peppuni on tiukka.

Tunsin kylmää ja kovaa peppureiällä. Paine kasvoi sisälläni. Takaa kuului käsky päästää paineet pihalle. Se oli pitkä ja helpottava tunne päästää peppu tyhjäksi kaupan sokkelin viereen. Mutta heti tuli uusi paine paikalle. Ensin sattui pikkaisen, mutta hyvin nopeasti alkoi tuntua hyvälle. Edestakainen liike oli oikeastaan sitä mitä olin kaivannut. Työnnöt alkoi nopeutua.. Tuntui että kalu sisälläni myös kasvoi paksuutta koko ajan. Äkkiä minut tempaistiin ympäri ja istahdin naidulle pepulleni kylmälle betonille. Kalu työnnettiin suuhuni. Tiesin että peppuni oli hyvin puhdas.... Kalu maistui kokakolalle.. Nyt tiesin mikä oli se kylmä ja kova... Työnnöt tiheni. Imin kuin hukkuva haukkoo ilmaa aaltojen välissä. Nielin sitä suolaista merivettä niin paljon kuin sitä tuli. Hänellä petti jalat alta ja kaatui selälleen kaupan sokkelin viereen, seurasin perässä jättämättä yhtään aaltoa väliin. Jostain syystä laukesin itsekin ilman mitään fyysistä kontaktia. Lopulta pyllähdin taaksepäin pyllylleni. Hän kohottautui kyynärpäitten varaan ja katsoi minua.

Jaana, tiedätkö, jos pudotat painoasi 20 kiloa ja jos sitten haluat, niin saat kenet haluat.

Sisällä tunsin tiettyä ylpeyttä.

Päiväkirjaani jouduin tekemään pikkaisen muutoksia näin jälkikäteen.