Tallirenki

Vuoden 1818 elokuu oli kuuma, helteinen kesäkuukausi ja kartanon väki oli heinänteossa. Paikalla olivat koko tienoon torpparit suorittamassa taksvärkkiään ja heidän mukanaan olivat seuranneet heidän perheensäkin..

Minä, Erik, olin nuori renkimies, kaksissakymmenissä, kuusi jalkaa ja neljä tuumaa, lihaksikas ja riski.

Aino, Kuusniemen torpan tyttö, kahdeksantoista ja kaunis kuin ruiskukka ohrapellossa. Hänen vaaleat hiuksensa, pellavaliinalla peitetyt, olisivat vapaana hulmutessaan hivelleet selän kuulasta vaaleutta ja hyväilleet pehmeää ihoa, niin pehmeää, ettei kartanon mamselleillakaan sellaista ihoa ollut. Hänen rintansa olivat kiinteät, topakat, täynnä maitoa ja ylpeästi pystyssä ja hänen astellessaan kuumalla pellolla, hänen lantionsa heilunta hameen hulmutessa korosti hänen peppunsa nuorta pyöreyttä.

Päivän ollessa kuumimmillaan, näin Ainon astelevan hiljaa metsän reunaa kohden, vanhalle ladolle päin.

Muut kokoilivat heinää tai pitivät hauskaa ja lepäsivät työnteon lomassa, joten kukaan ei huomaisi, jos minä poistuisin..

Niin siis hiljaa, oljenkorsi suussa, aloin astelemaan minäkin kohti latoa. Heinä sihisi saappaitani vasten ja avasin liivieni napit kulkiessani hiljaa pellonlaitaa Ainon jäljessä.

Huomasin kuinka Aino astui latoon...

Päästyäni ladon nurkalle kurkistin aivan hiljaa oven takaa ja mitä näinkään! Aino istui penkillä heinien vieressä, hän oli avannut paitansa, ja vaikka hän istuikin selin minuun, niin näin hänen rintansa..hän tuntui hengittävän raskaasti...hänen kätensä olivat etsiytyneet hameenhelmojen alle ja hän hyväili itseään.

Katsoin tuota näkyä, Ainoa kuumana kesäpäivänä, ladossa paidattomana, haarat auki...astuin askeleen, mutta vanhat hirret pettivät minut ja narina paljasti Ainolle ettei hän suinkaan ollut yksin! Hän säpsähti pystyyn ja

peitti käsillä rintansa..silmät häpeää ja samalla julkeutta täynnä..

"mitäs sinä Aino, metsänneito, täällä yksin teet" sanoin ja mittailin hänen sorjaa varttaan.

"Älä tule lähelle! Minä huudan jos tulet!" kivahti torpparin uhkea tytär.

"Älä tule, älä tule...kai sinä, Aino, Erik Johanneksenpojan, annat viereesi tulla?" sanoin ja astuin hänen luokseen ladon hämärään heinäntuoksuun.

"Anna suudelma, kesän kunniaksi, ei se ole syntiä" sanoin ja otin kourillani tytön paljaista olkapäistä kiinni..

"en ikinä" ynisi Aino painaessani hellän suudelman hänen puolukanpunaisille huulilleen. Suutelin häntä, ja vaikka hänen päänsä nojautuikin taaksepäin, yrittäen vältellä minua, hänen kämmenensä tunnustelivat rintalihaksiani ja pian hän itsekin antautui suudelmiin..

Laskin hänet heiniin ja siinä hän makasi, katsellen jännittyneenä, kun riisuin liivit yltäni ja heitin paitanikin lattialle...ja laskeuduin hänen päällensä.

Suutelimme ja käteni löysi hänen pyhimpänsä ja Aino uikahti minun alkaessa kosketella häntä..en ollut mikään eilisen teeren poika, olihan minua jo opastanut venuksen leikkeihin itse kartanon rouva ja voudin ämmä, joka oli monasti minut väentuvasta haetuttanut muka "töihin".

Nyt alkoivat Ainon vedet jo virrata ja minun häntä kouriessani hän voihki hiljaa allani ja nuolaisten otsaltani hikipisaran alkoi hän hapuilla etumustani ja napit löydettyään ryhtyi avaamaan polvihousujani. Ja minkä ilmeen hän omaksuikaan nähdessään kädessään sellaisen sapelin, jollaista ei löydy keneltäkään tsaarin husaarilta! Suonikas ja sykkivä se oli ja sen minä Ainoon työntäisin!

"Erik, ei.." sanoi Aino hiljaa tarraten olkapäihini ja levittäen auki sorjia haarojaan. Hänen silmiensä syvä sini tuijotti minuun herkeämättä kun aloin sovittaa itseäni hänen sisälleen.. Mikä onni ja autuus! Hän oli nuori ja pehmeä, lämmin ja kiinteä..kankeni alkoi työskennellä hänen sisällään ja Aino nosti jalkansa parempaan asentoon...Nyt kun olisi kartanon isäntä tai kuka tahansa tullut tuohon kuumaan, pieneen, vanhaan latoon, olisi hän nähnyt rengin ja piian, alastomina, haureutta harjoittamassa, eikä sitä olisi enää häpeäpaalu riittänyt sovittamaan!

Aino huohotti allani ja hikiset vartalomme melkein liimautuivat toisiimme..."aaahh"..."nnhhhhh"...valitti Aino allani ja aloin tuntea kuinka pusseistani lähti siemen liikkeelle...silmissäni sumeni, kun ruiskusin sykähdellen Ainon sisälle ja Aino värisi huulet vapisten kuumassa kesäilmassa.. hän oli kuin muissa maailmoissa..

Makasin hiljaa Ainon päällä, sitten huokasin ja vierähdin hänen päältään, vetäytyen pois hänestä..

"Erik...kulta...anna suudelma" sanoi Aino hiljaa ja painoin hellän suukon noille nuorille huulille.

"Jos minä saan lapsen.." hän katson minuun purren alahuultaan ja kysyi tätä..

"Älä pelkää" sanoin ja nousin ylös.. katsoin ulos ovesta alkaen pukemaan..

Ja ennen kuin seuraavan vuoden pääsiäiseen päästiin, oli Aino asettunut torppaani emännäksi, vatsa jo aivan kireänä.