Jhessail

Lars ja Luna 05

Tarina sijoittuu Shadowrun - pelien ja kirjojen maailmaan. Vuosi on 2070. Maailma on muuttunut radikaalisti siitä millaisena me sen nykyisin tunnemme.

Palautetta saa ja pitää antaa!

Lue ensin Lars ja Luna 01, 02, 03 sekä 04!

**************************************************************************************************************************************



Luna sammutti Fordin moottorin. Moottorin kehräyksen kaiku kiiri hetkellisesti parkkihallin betoniseinissä, ennen kuin hiljaisuus valtasi omaisuutensa takaisin. Pitkät hiukset heilahtaen haltia käänsi päätään, katsoen rakastaan silmiin.

Lars tuijotti naista suurilla, tummilla silmillään. Peikko nosti suurta kouraansa ja osoitti hissejä.

"Mennäänkö jo?"

Luna hymyili, nousi polvilleen istuimensa päälle ja konttasi kissamaisesti Larsin päälle.

"Ei ihan vielä, senkin peto". Haltianaisen näppärät sormet napsauttivat peikon housujen napit avoimeksi, oikean käden sukeltaessa etsimään aarretta.

"Ai mä oon peto vai? Katos vaan peiliin, neiti nymfo!" Lars huomautti, mutta samalla nosti itseään ja työnsi housujaan alaspäin. Peikon valtava valtikka syöksyi esiin taisteluvalmiina. Lars laskeutui takaisin mukavaan asentoon. Luna istahti peikon reisien päälle ja tarttui kaksin käsin tämän sykkivään kyrpään. Rytmikkäästi nainen pumppasi Larsin aarretta, ylös-alas, ylös-alas. Luna kumartui alaspäin ja nuolaisi terskan kärkeä. Lars vavahti. Nainen puristi tukevasti penistä käsiensä välissä ja nuoli sen terskaa kuin jäätelöä.

"Luna - beibi, me ei keretä sinne bileisiin ikinä tällä menolla", Lars huokaisi.

Luna suipisti huuliaan kuin pikkutyttö, jonka lempilelu piilotettiin kaappiin, mutta nainen päästi Larsista irti ja peitteli tämän mieheyden housuihin piiloon. Lunan kävellessä hissiä kohti, Lars avasi auton konepellin. Sen alta paljastui sähkömoottori akustoineen. Peikko suojasi kätensä, tarttui hilpariinsa ja iski mahtavan lyönnin akuston keskelle.

Sininen välähdys karkotti varjot parkkihallista. Musta savu nousi moottorin vierestä. Lars tarkkaili autoa varmistuen että savu muuttui tuleksi. Sitten hän lähti juoksujalkaa Lunan perään.

Lars huokaisi. Hän istui kolmatta tuntia Stellar Boutiquen pehmeällä sohvalla. Lunan hiukset oli pesty kahden kosmetologin toimesta ja kammattu koristeelliseen kampaukseen pään päälle. Hiukset kimaltelivat keinovalossa. Naisen kynnet oli hoidettu niin käsistä kuin varpaistakin. Ja sitten oli alkanut todellinen koitos. Asu toisensa jälkeen, joita Luna oli arvioinut ja hylännyt. Alkuun Larsia oli kiihottanut katsella Lunaa lähes alasti, mutta sekin nautinto oli kuihtunut ajan mittaan.

Lopulta Luna hyväksyi mustan leningin. Sorja haltianainen näytti uskomattoman upealta. Lunan hiukset oli kammattu pystyyn naisen takaraivon päälle, mutta kaksi paksua suortuvaa kehystivät tämän viehkoja kasvoja. Leningin olkaimet kaarsivat esiin

Lunan niskan takaa ja leventyen etenivät rintojen päältä navan luokse, ennen kuin yhtyivät hameeksi joka ulottui nilkkoihin asti. Hame tosin oli halkioitu. Jokaisella askeleella Lunan muodokas reisi vilahti katsojien ihailtavana. Leninki jätti selän kokonaan paljaaksi. Myymäläapulainen asetti mustat, kärjestä avonaiset piikkikorkokengät haltian jalkoihin. Lars huokaisi. Hän ei ollut enää lainkaan tylsistynyt.

"No, mitäs pidät?" Luna kysyi viehkosti hymyillen. Lars nyökkäsi hyväksyvästi:

"Jos ei tuolla rätillä narauteta sitä tyyppiä niin sitten ei millään!"

"Rätti? Tämä maksoi aika paljon enemmän kuin joku rätti!" Luna nauroi.

"Niinpä, mähän sen maksoin", Lars mutisi. He kulkivat ostosparatiisin eteen ja Lars pysäytti tilataksin. Luna istui kuljettajan viereen, Larsin ahtautuessa takaosaan. Taksin lähtiessä liikkeelle Luna alkoi viilentää itseään kädellään.

"Onpa täällä kuuma", nainen kommentoi. Kuski vilkaisi naista hämmentyneenä, ilmastoinnin mukaan autossa oli pikemminkin viileää.

Luna risti jalkansa, jolloin hame valahti jalkojen viereen ja kiinteä, maidon valkoinen reisi näkyi koko kauneudessaan. Kuskin silmät pullistuivat päässä tämän tuijottaessa himoiten vieressään istuvaa jumalatarta. Lars käytti tilannetta hyväkseen. Peikko käynnisti ensin tupakka-askin kokoisen elektronisen häiritsijän. Laite estäisi kuskia hälyttämästä taksikeskusta. Nopeasti hän tarttui kuskin päähän, työnsi tämän pään ohjauspyörää vasten ja sitten voimalla nykäisi sen taaksepäin. Kuskin pää kolahti niskatukeen valtavalla voimalla. Tämän silmät pyörähtivät ympäri ja mies retkahti tajuttomaksi. Luna tarttui rattiin ja ohjasi auton tien sivuun samalla sammuttaen moottorin. Auton turvajärjestelmät jarruttivat automaattisesti moottorin sammuessa. Auton pysähdyttyä

Lars ja Luna nousivat ulos. Larsin kantaessa tajuttoman kuskin takakonttiin, Luna siirtyi ajajan paikalle. Muutamassa minuutissa he olivat jälleen matkalla.

Kuusihenkinen jousisoitinryhmä säesti juhlakansaa. Huolellisesti puetut tarjoilijat kulkivat väkijoukon seassa tarjottimillaan eksoottisia herkkuja. Luna ei voinut vastustaa kiusausta vaan nappasi itselleen muutaman herkkupalan. Hän silmäili huolettomasti väkijoukkoa pyöritellen samppanjalasiaan sormissaan. Lars ei ollut saanut tekniikkapuolen pomojen nimiä selvillä siinä lyhyessä ajassa mikä peikolla oli ollut käytettävissään ennen juhlia. Joten Luna joutui sokkona juhliin, toivoen että onnetar hymyilisi hänelle edes kerran.

Sivusilmällään nainen huomasi hintelän, nelikymppisen miehen kulkevan häntä kohti. Miehellä oli lasi molemmissa käsissään.

"Anteeksi neiti, mutta huomasin että lasinne on lähes tyhjä. Voinko tarjota teille uuden juoman?" Miehen ääni oli pehmeän

samettinen. Luna kääntyi kokonaan miestä kohden, laskien painonsa vasemman jalkansa varaan, mikä aiheutti miehen silmien tarkentumisen haltian kaula-aukon kautta ihailemaan tämän jalkoja. Luna hymyili itsekseen, tämä ainakin oli varma saalis.

Nainen väläytti satumaisen hymynsä miehelle ja hyväksyi uuden samppanjalasin.

Mies ojensi kätensä:

"Patrick, tekniikkapuolelta."

"Luna, henkilöstöhallinnosta."

"Mukava tavata Luna."

"Patrick, et arvaakaan miten mukavaa."



Lars pidätti hengitystään vartijan kulkiessa peikon ohitse. Tämä ei kuitenkaan näyttänyt huomaavan mitään vaan jatkoi kierrostaan.

Peikko seisoi juhlarakennuksen betonista sivuseinää vasten. Hän oli virittänyt häiveverkon päällensä. Verkko oli täysin seinän näköinen ja esti myös lämpösäteilyä karkaamasta. Mikäli vartijat eivät tulisi liian lähelle, he eivät voisi havaita häntä. Mutta Lars ei voinut myöskään liikkua. Peikko nosteli vuorotellen kantapäitään, saaden veren kiertämään paremmin jaloissaan. Peikon näkökentän yläreunassa digitaalinen laskuri näytti 02:00:00. Lars murahti. Kaksi tuntia aikaisemmin hän oli nostanut Lunan parvekkeelle, jonka alla peikko nyt oli.

Sitä ennen olivat kaikki vartijat kerääntyneet pääportille jossa joukko pummeja oli yrittänyt tunkeutua sisään. Larsia nauratti kuinka pienellä rahalla hän oli houkutellut laitapuolen kulkijat paikalle. Luna saisi kyllä jo tulla, Lars mietti ja alkoi laskea kiviä maassa.



"Voi luoja Luna, saat minut aivan hulluksi!" Patrick mutisi puristaessaan seksikästä haltiaa syliinsä. Luna kiepsahti irti miehen syleilystä ja kiusoitellen karkasi sängyn laidalta parvekkeen ovelle. Patrick oli ollut valmis panemaan naista vaikka tanssisalin keskellä, mutta

haltia oli vain kiusannut ja kiihottanut häntä, johdatellen heidät yläkertaan tähän nurkkahuoneeseen. Luna avasi koristeelliset lasiovet ja astui parvekkeelle.

"Haluan että otat minut täällä!" Luna sanoi, hieman liian kovaa Patrickin mielestä, mutta kiimainen mies ei jäänyt asiaa miettimään vaan ryntäsi naista kohden. Viime hetkellä Luna astui sisään, kamppasi Patrickin ja mies törmäsi raskaasti parvekkeen kivistä kaidetta vasten.

Luna työnsi vielä miehelle vauhtia. Tämän tasapaino petti lopullisesti ja hän pyörähti kaiteen yli. Patrick yritti kiljaista kauhusta, mutta maan sijasta seinä syöksyi häntä kohden. Paitsi ettei se ollutkaan seinä, vaan jokin omituinen vaate joka peitti hänen kasvonsa tukahduttaen huudon.

Lars kiepautti naamioverkon taitavasti miehen ympäri, ottaen tästä kopin lennosta ja pudottaen sitten tämän maahan. Heillä oli vajaat kolme minuuttia aikaa ennenkuin vartija kulkisi parvekkeen alta. Luna kiipesi parvekkeen yli ja pudottautui Larsin syliin. He suutelivat nopeasti, sitten Lars laski haltian jaloilleen ja osoitti sivuporttia. Peikko tarttui myttyyn jaloissaan ja he lähtivät liikkeelle. Luna avasi sivuportin oven, pidellen sitä auki Larsia varten. Samalla hetkellä kun peikko oli astunut kadulle, voimakas valokeila häikäisi hänet.

"SEIS! LASKE KÄÄRÖ MAAHAN JA NOSTAKAA KÄTENNE ILMAAN!"

Puutarhan kätköistä nousi neljä aseistettua miestä esiin. Näiden aseiden lasertähtäimet tarkentuivat Lunaan. Kadulla kaksi mellakkavaunua oli pysäköity varastetun taksin viereen. Kymmenen täydessä varustuksessa olevaa yhtiöpoliisia tuijotti Larsia.

Lars jähmettyi. Hän käänsi päätään, nähden Lunan säikähtäneen ilmeen.

'Rakastan sinua', haltia sanoi äänettömästi. Luna nosti kätensä ilmaan, jolloin sivuovi sulkeutui. Lars kääntyi takaisin poliiseja kohti.

Taksi oli peikon edessä kahden metrin päässä, ovet suljettuina ja lukittuina. Poliisit etenivät haulikot tanassa peikon molemmilla puolilla. Mellakkavaunujen valonheittimet olivat kohdistuneet häneen. Lars mietti hetken. Hän käynnisti boostatut refleksinsä.

Maailma hidastui silmänräpäyksessä. Adrenaliini kohisi peikon suonissa. Poliisit ehtivät nähdä peikon suun vääntyvän irvistykseen.

Poliisit jotka lähestyivät Larsia tämän vasemmalta puolelta tajusivat liian myöhään peikon kääntyvän heitä kohti. He olivat vasta kohottaneet haulikkonsa kun naamioverkko-mytty lensi heitä kohti. Kaikki viisi poliisia kaatuivat maahan törmäyksen voimasta. Lars oli jo kääntynyt toista ryhmää kohden samalla vetäen H&K K227-konepistoolinsa esiin. Konepistooli linkitetty langattomalla yhteydellä Larsin päätietokoneeseen.

Larsin tarvitsi vain ajatella sarjatulta ja painaa liipaisinta. Luodit syöksyivät piipusta seitsemän sekunnissa. Teräsvaippaluodit pirstoivat visiirejä, upposivat kevlar-liiveihin, repivät reisiä ja katkoivat käsiä. Aseen ilmoittaessa lippaan tyhjentymisestä Lars pudotti sen maahan, kääntyi sulavasti 180 astetta ja veti CMDT-haulikkonsa, samalla pudottautuen katuun. Viisi laukausta ja toisenkin osaston yhtiökytät olivat siirtyneet lapioimaan hiiliä Helvettiin. Koko taistelu oli kestänyt vain kolmekymmentäkahdeksan sekuntia. Lars kierähti taksin luo suojaan mellakkavaunujen tykkitorneilta. Juuri sopivasti, sillä luotisuihku rikkoi jalkakäytävän pinnoitteen. Molemmat vaunut siirtyivät ampumaan taksia.

Pakettiauto tärisi ja vavahteli, mutta konekiväärien sarjat eivät läpäisseet sitä kokonaan. Lars veti jalkansa koukkuun alleen, arvioi etäisyyden lähimmälle mellakkavaunulle ja ponnisti itsensä liikkeelle. Mielettomällä voimalla peikko loikkasi suoraan liikkeestä, päätyen tömähdyksellä vaunun katolle. Lars ampui tornin juureen kaksi laukausta. Tornista pääsi metallinen vinkaisu, eikä se enää pyörinyt. Peikko hyppäsi vaunun sivulle.

Toinen mellakkavaunu ei jäänyt odottelemaan vaan lähti liikkeelle moottori ulvoen, yrittäen ajaa Larsin päälle. Lars tyhjensi haulikkonsa lippaan tuulilasiin, joka murtui. Ohjaamon takaseinä värjäytyi punaiseksi ajajan verestä. Viime hetkellä Lars hyppäsi sivuun vaunun edestä, sen törmätessä

kumppaniinsa. Rauhallisesti Lars latasi haulikkonsa, haki konepistoolinsa jalkakäytävältä ja vaihtoi siihen lippaan. Elossa oleva toinen kuski ei jäänyt enää leikkimään sankaria, vaan hylkäsi vaununsa ja juoksi karkuun minkä jaloistaan pääsi. Lars antoi miehen mennä. Peikko palasi sivuovelle vain huomatakseen sen olevan lukossa. Kimeästi ulvovat sireenit lähestyivät.

"LUNA!" Lars mylvi mutta ei saanut vastausta. Peikko potkaisi ovea, mutta se ei antanut periksi. Sireenit tulivat lähemmäksi ja lähemmäksi.

Lars hyppäsi taksiinsa, käynnisti sen ja ajoi renkaat ulvoen pakoon.

****************

Vihasitko? Rakastitko? Sillä ei ole merkitystä jollet anna palautetta!

Mitä enemmän palautetta, sitä nopeammin jaksaa kirjoittaa seuraavan luvun!