Teemu

Olin toiminut oman yritykseni toimitusjohtajana jo viisitoista vuotta, ja firma oli sen kuin kasvanut. Liikevaihto pyöri jo kymmenissä miljoonissa, mutta menestys ei tullut aivan ongelmitta minkä olin nyt karvaasti saanut kokea. Uusi sihteerini oli yrittänyt kiristää minulta satoja tuhansia markkoja seksuaaliseen häirintään vedoten. En tietenkään suostunut ja annoin tytölle kenkää, mutta kuinkas kävikään; juttu meni käräjille ja pahin tapahtui. Tuomariksi sattui nainen ja vieläpä varsinainen feministi.

Minut tuomittiin uudentyyppiseen hoitoon yksityishoitolaan ja korvaamaan oikeudenkäyntikulujen lisäksi sihteerilleni kaksikymmentä tuhatta. Uusintakäsittelyä odotellessani joutuisin käymään läpi viikonlopun kestävän hoitoprosessin uudenuutukaisessa yksityishoitolassa. Täällä nyt siis istuin, hoitolaitoksen vastaanottohuoneessa ja silmiini pisti vain yksi seikka; kaikki hoitsut ja lääkärit vaikuttivat olevan naisia. Lueskelin kaikessa rauhassa Tuulilasia ja odottelin potilastietojeni käsittelyä. Samassa nuori sairaanhoitaja kutsui minua nimeltä ja askelsin vastaanotto- tiskille.

Vastaanottovirkailija oli varsinainen herkkupala; vasta hieman yli kaksikymmenvuotias brunette. Tyttö olisi ikänsä puolesta voinut aivan hyvin olla tyttäreni. Tytön kireän, valkoisen univormun etumus pullisteli kookkaan poven painosta. Hän oli kauniskasvoinen ja minua yli päätä lyhyempi, hieman pyöreähkö.

- ”Seuratkaa minua olkaa hyvä”.

Tyttö kehotti ja asteli ulos toimistokopista. Lähdin kulkemaan hoitsun perässä käytävää pitkin. Kuljettuamme muutaman huoneen ohi saavuimme ovelle jossa luki: "Valmisteluhuone". Tyttö avasi oven ja astui sisään. Seurasin perässä ja ovi sulkeutui.

- ”Tämä hoitolaitos on määrätty teille oikeudessa ja teidän oletetaan tottelevan käskyjä joita teille annan mukisematta. Onko tämä selvä?”, Tyttö tiedusteli minulta ystävällisellä äänellä.

- ”Joo eiköhän ole.”

Emmin hieman mutta vastasin tytölle hymyillen. Tyttö käski minun riisuutua alushousuilleni ja kääntyä kasvot seinään päin. Tottelin ja ojensin mustan Armanin pukuni tytölle. Tämä ripusti pukuni ripustimeen ja asteli selkäni takana olevalle kaapille. Kuulin tytön ottavan kaapista jotakin mutta katselin silti seinää edessäni. Tyttö asteli taakseni ja käski käteni selän taa. Tottelin ja tyttö kiinnitti tukevat nahkasiteet käsiini. Tyttö kiristi hihnat tiukalle ja sulki ne soljilla. Siteiden välissä oli vain lyhyt ketju kuin käsiraudoissa joka ei antanut käsilleni juurikaan liikkumavaraa. Tämän jälkeen hoitsutyttö tarttui boksereihini ja veti ne nilkkoihini.

- ”Hei, mitä hemmettiä!”, yritin protestoida.

- ”Pysykää vaiti”, hoitsu käski tyttömäisellä äänellä.

Tyttö pujotti bokserit pois jaloistani ja kiinnitti pidemmällä väliketjulla varustetut siteet nilkkoihini. Soljet kiinnitettyään tyttö nousi ja käski minun kääntyä. Penikseni oli kohonnut aavistuksen vaikka minua hävetti hemmetisti. Käännyin kuitenkin tottelevaisesti. Hoitsutyttö hymyili hieman huomatessaan kohonneen mulkkuni. Hän kääntyi kannoillaan ja haki kaapista jälleen jotakin. Luokseni saavuttuaan tyttö tarttui pienellä kädellään penikseni varresta kiinni.

- ”Mmmmhh.”, Äännähdin kosketuksesta.

- ”Hiljaa.”, tyttö tokaisi yksinkertaisen käskyn.

Hoitsutyttö nosti mulkkuni varren ylös ja alkoi taitavasti sitoa kaapista hakemaansa kapeaa hihnaa pallieni ympärille. Tyttö kietoi hihnaa kahdeksikon muotoon pallieni ja penikseni varren ympäri. Solmittuaan hihnan tiukalle hän tarttui jälleen penikseni varteen. Taitavin, pitkin vedoin hoitsutyttö alkoi hieroa mulkkuani. Kovetuin välittömästi ja hihna kiristyi näin yhä tiukemmalle pallieni ympärille. Väänsin naamaani yrittäessäni hillitä erektiota mutta tyttö jatkoi armotta. Hän katseli minua viekoittelevasti silmiin hymyillen hieman ja näytti selvästi nauttivan tilanteesta. Mulkkuni alkoi olla jo kivikova, mutta paisui edelleen enkä voinut enää hillitä itseäni:

- ”Nnnnghhh!”, pieni älähdys pääsi suustani.

- ”Pysypäs nyt vaiti tai laitan sinulle suukapulan.”, hoitsutyttö käski tyttömäisellä äänellään.

Tyttö oli minua lähes kolmekymmentä senttiä lyhyempi ja alaspäin katsellessani näin tämän univormun anteliaasta kaula-aukosta mustien rintaliivien satiinirusetin ja kymmenisen senttiä nuorten rintojen syvää vakoa. Hoitsutytön univormun rintamuksessa oli nimikyltti jossa luki: "Sairaanhoitaja Nina". Mulkkuni oli jo kova kuin kivi ja sinipunainen johtuen hihnasta pallieni ja peniksen juuren ympärillä. Tyttö nykäisi napakasti hihnasta ja älähdin jälleen vaimeasti.

- ”Minähän sanoin sinulle että pysyt vaiti. Enkö sanonut? Enkö?!”, tyttö tiukkasi minulta puristaen pienellä kädellään palleistani.

Ynisin anteeksipyyntöä, mutta tyttö käski minun pysyä hiljaa.

- ”Mene polvillesi.”, tyttö komensi ja vaivuin polvilleni tämän eteen.

- ”Seuraavasta tuollaisesta niskuroinnista laitan sinulle suurimman suukapulan mitä kaapistamme löytyy ja annan sinulle peräruiskeen, joten sinun olisi nyt parasta alkaa totella minua, onko selvä?! Onko?!”, Nina tenttasi minulta ja painoin häpeissäni pääni alas ja nyökkäsin alistuneesti.

Seuraavaksi hän tarttui hihnaan ja nykäisi minut jaloilleni. Sain vaivoin pidettyä suuni vaiti ja aloin kömpelösti sipsuttaa tytön perässä. Tyttö talutti minut käytävälle ja tunsin kasvoni punastuvan tulipunaisiksi häpeästä. Käytävällä seisoi kaksi naislääkäriä jotka tervehtivät Ninaa joka puolestaan nyökkäsi näille takaisin. Ketju jalkojeni välissä ei ollut kovin pitkä joten kulkuni oli kuin sipsutusta housut kintuissa. Sairaanhoitaja Nina hoputti minua välillä hihnasta nykäisemällä joka puolestaan tuntui kovana paineena palleissani ja mulkussani. Vain vaivoin sain pidettyä itseni hiljaisena. Nina talutti minut toiseen aulan tapaiseen, jossa ei kuitenkaan ollut ulko-ovea vaan hoitsujen taukotila. Pöydän ääressä istui kaksi naista valkoisissa univormuissaan ja meidät nähdessään toinen näistä, vaaleahiuksinen hoikka kaunotar nousi ylös.

- ”Hei, Emilia. Tässä olisi tämä uusi potilas valmisteltuna.”, Nina tervehti naista iloisesti.

- ”Hyvä, pääset sinäkin sitten tauolle. Onkos tämä poika ollut kiltisti?”, nainen tiedusteli Ninalta.

- ”No, pari kertaa älähti mutta muuten oikein kiltti poika.”, Nina kertoi nykäisten jälleen kevyesti hihnasta.

- ”Nnnghh.”, pääsi huuliltani vaimeasti.

- ”Meinasin laittaa sille suukapulan kun se ei tahtonut pysyä hiljaa.”, Nina kertoi ja katsahti vihaisena minuun päin.

- ”No, enköhän minä selviä.”, Ilmoitti Emilia itsevarmasti ja tarttui talutushihnaani.

Nina istuutui pöydän ääreen ja Emilia poimi pöydältä pahvikortin, ilmeisesti potilastietoni. Hihnasta nykäisten nainen käski minun seurata. Naisen perässä sipsuttaessani en voinut olla haistamatta tämän lumoavaa hajuvettä. Nainen kulki edelläni paksut, vaaleat hiukset kevyesti heiluen. Tämän valkoisten avokkaiden korot kopisivat laattalattiaan minun seuratessa katseellani tämän hoikkien säärien liikkeitä. Tiukka, valkoinen hoitsun univormu teki oikeutta naisen kiinteille pakaroille ja tunsin penikseni olevan kovempi kuin koskaan. Nainen talutti minut huoneeseen jonka ovessa seisoi teksti: "Hoitotila 1". Hän käännähti minuun päin ja kertoi:

- ”Tämä on ensihoitotila, jossa minä tarkistan erinäiset seikat koskien fysiikkaasi ja suoritan erinäisiä toimenpiteitä. Kuten Nina sinulle varmasti jo kertoikin, sinä tottelet minua ja käyttäydyt muutenkin kuin kiltti poika. Onko selvä?”, nainen lateli seisten edessäni ryhdikkäästi.

Nyökkäsin alistuneesti enkä saanut silmiäni irti naisen olemuksesta. Kuvankauniin vaaleaverikön univormun rintamuksessa oli nimikyltti jossa luki: "Erikoissairaanhoitaja Emilia". Naisen ryhdikäs povi kohoili tämän hengenvetojen tahdissa hänen silmäillessään potilaskorttiani. Emilia astui lähemmäs ja avasi ketjun käsissäni olevien siteiden välistä. Seuraavaksi hän kyykistyi avaamaan ketjun myös jaloistani.

- ”Käy tuohon tutkimuspöydälle kontillesi.”, nainen käski ja kömmin valkoiselle kumilavetille.

Emilia ohjasi käteni lavetin sivuille ja lukitsi rannesiteeni pöydän reunoilla oleviin lukkoihin. Seuraavaksi hän levitti jalkani samoin ja kiinnitti nilkkasiteenikin lukoin. Kuulin kuinka sähkömoottori hurisi naisen laskiessa pöydän jalkopäätä alemmaksi.

- ”Noin, ole pikkuinen ihan rauhassa. Emilia vähän korjaa asentoasi, ei mitään hätää.”, Nainen hyssytteli ihanan rauhoittavasti.

Nainen siirtyi avaamaan hihnaa penikseni ympärillä ja tämän koskiessa kyrpääni suustani karkasi:

- ”Innnngh.”

- ”Voi pikkuista, onko se vähän kosketusarka? Sinun täytyisi kyllä hillitä itsesi.”, Emilia rauhoitteli nousten seisomaan ja kävellen kaapille. Kuulin hänen kävelevän pääni viereen ja sanovan hiljaa:

- ”Joudut kyllä pikkuinen valitettavasti olemaan vaiti tämän hoidon ajan.”

Tunsin naisen käden tarttuvan hiuksiini ja nostavan päätäni ylemmä. Toisella kädellään hoitsu työnsi punaisen kumipallon suuhuni. Suupallo oli suuri ja nainen joutui tunkemaan sen puoliväkisin hampaideni taakse. Sätkin avuttomasti lavetilla Emilian kiristäessä pallosta lähtevät nahkahihnat tiukalle pääni taakse.

- ”Noin, eiköhän nyt pikkuinen pysy hiljaa.”

Nainen avasi hihnan kyrpäni ympärillä, suukapulan vaimentaessa tehokkaasti muminani.

- ”Nyt sinulta pitäisi mitata lämpö ja koska suusi on täynnä, niin teen sen toista kautta.”, Emilia ilmoitti siirtyen kaapille etupuolelleni.

Katselin tämän liikkeitä ja näin tämän poimivan kaapista pienen laatikon ja parin lateksihanskoja. Mumisin vastalauseitani suukapulaani vasten Emilian katsellessa minua vetäen kumihanskat käsiinsä. Nainen napsautti jälkimmäistä hanskaa kuuluvasti ja sanoi:

- ”Ai sinä arvasit sen toisen vaihtoehdon! Kekseliäs poika.”

Nainen laski laatikon metallipöydälle eteeni ja kaivoi sieltä metallisen puikon joka oli noin viisitoista senttiä pitkä ja sentin paksu.

-”Tämä on niin sanottu sairaalalämpömittari. Erityisen tarkka, mutta mittaus kestää hieman kauemmin.”, näin kertoillen Emilia kaivoi univormunsa taskusta putkilon ja puristi sieltä hieman rasvaa kädelleen.

- ”Hieman vaseliinia, niin tämä sujuu mukavammin.”

Nainen voiteli oikean käden etusormensa ja siirtyi taakseni. Jalkani olivat levitettyinä ja peppuni täysin suojaton. Yritin esittää vastalauseitani, mutta kumipallo täytti suuni lähes kokonaan ja ainoastaan kuolaa valui suupielistäni lavetille. Emilia tuntui nauttivan ammatistaan ja sanoi:

- ”Katsos nyt pikkuinen, enhän laittanut sinulle turhaan tuota suukapulaa. Tuo vaimentaa mutinasi tehokkaasti.”

Muminalleni hieman hihitellen Emilia levitti toisella kädellään kankkujani. Tunsin kuinka rasvattu, pieni sormi työntyi hieman peräaukkooni.

- ”Voi, tämähän on ihan koskematon pikku pylly. Kovin on tiukka kun niin puristelee hoitsu-tädin sormen ympärille. Koetahan rentoutua, pikkuinen.”, nainen rauhoitteli suloisella äänellä.

Pari senttiä työnnettyään Emilia veti sormensa ulos ja aloitti heti perään uuden työnnön. Muutaman kerran näin tehtyään hän sai jo työnnettyä etusormensa kokonaan anukseeni. Naisen sormi tuntui kieltämättä ihanalta tämän vedellessä sitä edestakaisin peräaukossani. Emilia pyöritteli sormeaan hieman ja tunnusteli peräsuoleni reunoja. Tunsin tämän koukistelevan sormeaan hieman, kunnes veti sen pois.

- ”No niin, pikkuinen. Totutin peppuasi hieman ennenkuin alan mitata lämpöäsi. Ihan rauhassa vaan.”, nainen hyssytteli minun mumistessa kumipallo tiukasti suussani.

Emilia puristi lisää vaseliinia kädelleen ja alkoi nyt voidella lämpömittarin vartta. Mumisin edelleen naisen katsellessa minua hymyillen silmiin tämän käden hieroessa sileää metallia kumihanskat rasvasta kiiltäen. Tarkasti koko puikon rasvattuaan nainen siirtyi taakseni ja levitti jälleen kankkujani toisella kädellään.

- ”Tämä puikko saattaa tuntua alkuun hieman viileältä, mutta äkkiä se sisälläsi lämpeää.”, hoitsu sanoi venyttäessään kankkujani edelleen.

Yritin sätkiä hieman, mutta lepositeet pitivät minut tehokkaasti aloillani. Muminani muuttui uikutukseksi Emilia-hoitsun alkaessa työntää viileää metallipuikkoa anukseeni. Puikko liukui hyvin rasvattuna helposti sisääni naisen työntäessä sitä yhä syvemmälle. Tämä työnsi puikon kokonaan sisääni ja varmisti sen sisällä pysymisen parilla palalla teippiä.

- ”Tämä kestää nyt noin puoli tuntia, joten käyn tässä välissä tauolla. Palaan hetken päästä ja jatkamme Sairaanhoitaja Ninan kanssa toimenpidettäsi. Olehan kiltisti tai joudun rankaisemaan sinua, ymmärrätkö pikkuinen?”, hoitsu kysyi edessäni seisoen, hiuksiani kevyesti silittäen.

Mumisin myöntävää vastausta ja nainen poistui huoneesta jättäen oven auki käytävälle. Häpeäni kasvoi entisestään tajutessani olevani kaikkien ohikulkijoiden nähtävissä. Tunsin kasvojeni punastuvan entisestään. Muutaman minuutin kuluttua kuulin käytävää pitkin lähestyvien askeleet ensimmäisen kerran. Askeleet pysähtyivät ovelle ja kuulin nuoren naisäänen sanovan:

- ”Katso Paula, käydään tuolla. Ei kai äitisi huomaa?”

- ”Ei se huomaa, hei sillä on oma toimisto eikä se täällä pyöri. Se on osaston johtaja, ei mikään rivilääkäri.”, toinen tyttö vastasi.

Kuulin näiden astelevan huoneeseen ja sulkevan oven.

- ”Mitä luulet, Jenni? Mahtaa tätä äijää hävettää. Hih-hi!”, tytöt hihittelivät alemmuustilalleni ja kävelivät eteeni.

- ”Mun nimi on Paula ja mun äiti on tän laitoksen johtaja. Tiiätkö, mun on jo usein tehnyt mieli käydä vähän kiusaamassa koulutushoidossa olevia äijiä. Kun te luuserit ootte niin ihanan avuttomina täällä perse pystyssä.”

Toinen tytöistä kertoi seisten edessäni. Tyttö oli tumma ja kaunis, vasta ehkä noin 18-vuotias. Tällä oli yllään vaaleanpunainen avokaulainen toppi ja valkoinen, lyhyt hame. Toinen tyttö oli samaa ikäluokkaa ja vaalea, pukeutunut kukalliseen kesämekkoon. Molemmilla tytöillä oli jaloissaan sandaalit, kesä kun oli. Yritin mumista, mutta Paula tarttui minua pienellä kädellään hiuksistani ja nosti pääni väkisin lavetilta.

- ”Ei taida tulla valittamisesta oikein mitään kun on kumipallo suussa?! Se on hyvä, koska mä haluun vähän leikkiä sulla. Jenni, hei irrota ne teipit tän äijän perseestä.”, tyttö kehoitti ystävättärelleen ja laski pääni takaisin lavetille.

Vaalea tyttö otti metallipöydältä kumihanskat ja veti ne käsiinsä. Pieni peppu heiluen hän käveli taakseni ja veti teipit pois pepunposkiltani. Paula puolestaan siirtyi sivulleni ja kyykistyi lavetin viereen. Tyttö vei kätensä alleni ja alkoi kiusoitella nännejäni. Toisella kädellään hän tarttui penikseni varteen. Vaalea tyttö puolestaan tarttui lämpömittarin puikkoon ja veti sen lähes kokonaan ulos perseestäni. Juuri ennen kuin puikko oli kokonaisuudessaan ulkona, tyttö työnsi sitä takaisinpäin. Jenni alkoi vedellä puikkoa edestakaisin anuksessani. Aloin vaikertaa kevyesti jolloin Paula komensi:

- ”Pysy vaiti senkin pikku possu. Et mumise ennekuin annan siihen luvan tai läiskin sinua perseelle.”

Koetin keskittyä hiljaa pysymiseen miellyttääkseni näitä kahta pikku kurinpitäjää. Paulan alkaessa hieroa mulkkuani toisen käden kiusatessa nännejäni, alkoivat vaikeuteni uudestaan. Jenni kiihdytti kätensä tahtia puikon liukuessa edestakaisin anuksessani yhä nopeammin. Aloin taas mumista jolloin Paula väänsi nänniäni pienillä sormillaan. Kipu sai kroppani vavahtamaan ja Paula tarttui toisella kädellään palleistani. Tyttö puristi kassejani toisen käden nipistäessä nänniäni yhä lujemmin. Mumisin yhä äänekkäämmin ja Paula sanoi Jennille:

-”Hei annas tälle koiralle vähän kurinpalautusta.”

Jenni työnsi puikon syvälle perseeseeni ja nousi seisomaan. Hän taputti pari kertaa vasemmalle pakaralleni ennenkuin aloitti. Tyttö alkoi läiskiä minua paljaille pakaroille pienellä kädellään ja tunsin polttavan kivun pyllylläni joka iskulla. Tunsin veden kohoavan silmiini ja yritin huutaa. Paula hihitteli muminalleni ja kiristi yhä otettaan palleistani. Tukahdutetut huutoni muuttuivat pian avuttomaksi uikutukseksi näiden ankarien tyttöjen käsittelyssä ja tunsin itseni täysin alistetuksi. Jenni läksytti pakaroitani vielä muutaman iskun verran kunnes lopetti.

- ”Mun käsi väsyy. Pitäskö lähteä ennenkuin joku tulee?”, Jenni kysyi Paulalta.

- ”Joo, mennään. Mutta ensin yks juttu minkä mä haluun tältä runkkarilta kysyä.” Paula sanoi ja nousi ylös.

Tyttö käveli pääni viereen ja avasi suukapulani hihnat. Kuolainen pallo putosi suustani lattialle ja katsoin tyttöä silmiin.

- ”Se sihteeri jolle sä annoit kenkää on mun isosiskoni. Sä et varmaankaan kerro tästä kenellekään, koska mun äitini voi teettää sun olos aika tukalaksi sen jälkeen. Onko selvä?”

- ”O-on. mä en kerro mitään.”, vastasin alistuneella äänellä.

- ”Hyvä. Teippaa Jenni se puikko takaisin paikoilleen, niin kukaan ei huomaa et me käytiin täällä. Ja sinä saat ottaa syyt niskoilles tosta suukapulasta, äijä.”, Paula sanoi ja kiristi suukapulan siten, että soljet olivat kiinni, mutta pallo oli pois suustani.

- ”H-hei älä, se Emilia sanoi että saan rangaistuksen jos en oo kunnolla.”, yritin.

- ”No, se on sun ongelmasi. Mut nyt me mennään. Heippa luuseri!”, Paula ilkkui ja tytöt poistuivat hihitellen huoneesta.

Seuraavat viisitoista minuuttia yritin hädissäni keksiä jotakin selitystä ja yritin siepata leukani alla roikkuvaa palloa suuhuni. Molemmat yritykset olivat kuitenkin tuloksettomia ja saatoin vain odottaa. Pian kuulin jälleen askeleita käytävältä. Tulijat astelivat huoneeseen ja ovi suljettiin jälleen.

- ”No, ollaankos täällä oltu kiltisti?”, Emilian ääni kuului takaani tämän jäädessä pesemään käsiään ovisuuhun.

Sairaanhoitaja Nina puolestaan käveli etupuolelleni ja minut nähdessään virkkoi:

- ”Eipä olla oltu kovinkaan kilttejä. Oot näköjään laittanut tälle poitsulle suukapulan.”

- ”Laitoin joo. Ei meinannut millään pysyä hiljaa kun avasin sitä hihnaa sen pikku pippelin ympäriltä.”

- ”Tämä on vääntänyt ton pallon pois suustaan, enpä oo ennen moista nähnyt.”, Nina päivitteli seisten edessäni.

- ”Mitä? Mä käskin sen kyllä olla kiltisti. Ei kai ne hihnat sitten jäänyt multa liian löysälle.”, Emilia ihmetteli kävellen myös luokseni.

- ”Enkö mä sanonut sulle että olet sitten kiltisti?” Emilia kysyi minulta tarttuen tiukasti hiuksistani.

- ”A-anteeksi.”, Yritin selitellä.

- ”Hiljaa.”, Emilia katkaisi mutinani tylysti ja jatkoi:

- ”Olet ollut tuhma poika ja tuhmia poikia täytyy rankaista.”

Nina hymyili tämän vieressä ja kääntyi hakemaan jotakin kaapista. Hoitsutyttö saapui takaisin jonkin vaatekappaleen kanssa. Emilia piti leuastani kiinni ja Nina laittoi vaatekappaleen pääni yli. Vaate oli kumia ja siinä oli silmien ja suun kohdalla aukot, sekä sieraimenreiät. Ninan aseteltua hupun kunnolla päähäni Emilia veti kiinni vetoketjun päälaelta niskaani ja huppu kiristyi tiukasti pääni ympärille.

-Ä-älkää. mä pyydän anteeksi ja. Yritin vielä anella.

- ”Et näemmä pysy vieläkään hiljaa joten tuopas Nina sieltä kaapista se toinen suukapula.”, Emilia sanoi kollegalleen joka oli juuri solminut univormunsa päälle valkoisen kumiessun.

Nina saapui eteeni suloisesti hymyillen ja käski tyttömäisellä äänellään:

- ”Suu auki pikkuinen, ja oikein kunnolla.”

Tottelin ja nuori hoitsu alkoi toisella kädellään niskaani tukien työntää mustaa kumipalloa suuhuni. Pallo oli vielä edellistä suurempi eikä meinannut mahtua millään. Nina joutui tunkemaan palloa riuskoin ottein suuhuni minun mumistessa ja kuolatessa tämän kumiessulle. Tytön saatua viimein sulottua pallon hampaideni taakse, Emilia tarttui hihnoihin ja alkoi kiristää niitä pääni taakse. Nina pakotti pallon pysymään suussani ja Emilia kiristi tukevat hihnat todella tiukalle ja lukitsi ne sitten soljella. Nina käveli takaisin kaapille ja haki sieltä jotakin. Takaisin asteltuaan hän kyykistyi viereeni ja tarttui kyrpääni. Hoitsutyttö työnsi penikseni johonkin pehmeään putkiloon, joka tiivistyi kyrpäni ympärille. Tämän tehtyään tyttö astui eteeni ja kertoi:

- ”Laitoin peniksesi eräänlaiseen lypsykoneeseen jolla on tarkoitus ottaa spermasi talteen. Osana käyttäytymisterapiaasi aiomme Emilian kanssa pakkosyöttää spermasi sinulle.”

Mumisin vastalauseitani ja tunsin kuolan valuvan suustani kastellen leukaani myötäilevän kireän kumihupun. Samassa kuulin huoneen oven avautuvan jälleen ja Emilian tervehtivän tulijaa:

- ”Hei Leena. mukava nähdä sinuakin jälleen.”

- ”Hei vaan Emilia ja Nina.”, tulija tervehti hoitsuja ja käveli etupuolelleni.

Nainen ei ollutkaan hoitsu, vaan lääkäri! Nainen oli ehkä kolmissakymmenissä ja kauniskasvoinen. Tämä oli ehkä 165 senttiä pitkä ja melko hoikka, mutta ilmeisen povekas. Naisen violetin värisen satiinikauluspaidan etumus pullisteli tämän poven painosta. Musta polvipituinen hame ja mustat, kiiltävät lakerikorkokengät tekivät oikeutta naislääkärin tyylikkäälle olemukselle. Valkoisen lääkärintakin rintamuksessa roikkuvassa nimikyltissä luki "Lääkäri Leena Nilsson". Naisen vaaleat, aaltoilevat hiukset olivat tuuheat ja hyvinhoidetut, ylettyen naisen olkapäille. Oikeassa ranteessaan tällä oli kalliin näköinen kultakello ja kaulassaan pieni helmikaulanauha. Lääkäri katseli minua alaspäin ja tuumi Emilialle:

- ”Olette laittaneet tämän melko kovaan hallintaan. Onko tuo suurin suupallo mikä löytyy vai olenko väärässä?”

- ”On se suurin. Nina sai sen väkisin laitettua, vaikkei se helposti mahtunut. Pysyypähän ainakin hiljaisena. Toisekseen, minä varoitin jo aiemmin että on kiltisti mutta ei! Kumihupun päätin laitattaa ihan vaan rangaistukseksi.”, Emilia vastasi katsellen minua vihaisesti kädet lanteillaan.

- ”Hyvä, oikein hyvä.”, naislääkäri lausui hyväksyvästi ja astui lähemmäksi.

Nainen tarttui minua tiukasti leuasta, nosti pääni pystympään ja katsoi minua silmiin hymyillen viehättävästi. Toisen käden etusormellaan hän pyyhkäisi hieman kuolaa kumihupun peittämästä leuastani ja sanoi:

- ”Melko paljon tämä kuolaa. Luulisin että se kuivuisi hieman jos hengittäisi nopeammin. Tässä on lattia kohta hieman liiankin märkä tuosta.”

Samassa naislääkäri katsoi alaspäin ja sanoi hieman vihaisesti:

- ”No voi sentään kun tämä kuolaa suoraan uusille lakerikengilleni! Sairaanhoitaja Nina, ottakaapa sieltä kaapista ne nänninnipistimet. Tämän kuolantulo hidastunee jos se hengittää nopeammin. Nipistimet hoitanevat sen kunnolla.”

Yritin mumista vastalauseitani, mutta naislääkäri kiristi otettaan leuastani ja komensi:

- ”Suu poikki siinä! Tuollaista muminaa ja liiallista kuolantuloa en hyväksy potilailtani. Emilia toisitko sieltä toisesta kaapista vielä raipankin. Tämä tarvitsee hieman kurinpitoa jotta tuo kuolantulo ja turha äänteleminen saadaan loppumaan.”

Katselin avuttomana ja häpeissäni naislääkärin satiinipaidan pullottavaa etumusta. Naisen uhkea povi kohoili vain parinkymmenen sentin päässä kasvoistani. Tämän rintamuksesta leijaili nenääni huumaava kalliin hajuveden tuoksu. Vaikka häpesin tässä avuttomuudessani ja alastomuudessani näiden naisten käsissä enemmän kuin koskaan, en voinut sille mitään että olin kova kuin kivi. Olin kiihottuneempi kuin koskaan aiemmin ja toivoin ettei tämä loppuisi vielä pitkään aikaan. Naislääkäri Leena Nilsson katseli minua silmiin ja hymyili omistavaisesti. Laskin katseeni alistuneesti tämän killtävänmustiin lakerikorkokenkiin joiden pinnalla kimalteli muutama leuastani pudonnut kuolapisara. Nuori sairaanhoitaja Nina asteli naisen viereen ja ojensi tälle jotakin.

- ”Nämä tässä ovat nipistimet jotka haluan nänneihisi. Ne ovat kumipäällysteiset ja puristavat tiukasti ja kivuliaastikin, mutta eivät riko ihoa. Tahdon rangaista sinua kuolattuasi uusille kengilleni ja antaa sinulle muuta ajateltavaa kuin kuolan valuttaminen ympäriinsä. Erikoissairaanhoitaja Emilia antaa sinulle raippaa, sillä minä en hyväksy minkäänlaisia vastalauseita hoitometodejani kohtaan. Laittakaa nämä tiukalle, Nina.”, naislääkäri sanoi ja ojensi metalliketjulla yhdistetyt nipistimet nuorelle sairaanhoitajatytölle.

jatkuu...