Naisen onni

Niin se on poijjjaat, kyllä isolla pärjää. Nääs kun kerron tarinata taas muutamaa. Tahtoo talvella olla noissa minun virkahommissa vähän hiljaiseloa, kun lumihommat on saatu tehtyä eikä pihanrakennus-urakat vielä ole päässeet käyntiin. Niin sattuipa juolahtamaan mieleen että jotakin myyntihommaa se on minunkin joskus kokeiltava. Ja eikun löysin ihteni lehtimyyntihommista, uskomatonta kyllä. No jonninverran tuota supliikkitaitoa kertynyt nuorelle miehelle niin kauppahan kävi kuin siimaa. Jonninjoutavia myyntikilpailuja tuli voitettua hyvinki lyhyessä ajassa, mutta rahan tulo ei silti niissä niin mahdotonta ole, tietäähän sen.

Päivänä muutamana satuin soittelemaan numeroon, jossa vastasi muuan rouvashenkilö. No isäntää kyllä olin ajatellu kusettaa, mutta eikun kaupankäyntiin rouvan kanssa: Ei tarvita mitään, kallita ovat. No se oli minulle vain haaste, ei este. Puhuttiin loskakelit ja kaikki, mutta ei kauppoja vaikka kuin yritti. Lopuksi kuitenkin tuli lupaus että soittele myöhemmin, kun oli niin kiva jutella joskus aikuisenkin kanssa, eikä aina vain lasten komentamista. No tarkasti heti muistiin mitä tuolle tarjotaan: kaikki odotuskaksplusvauvamamma lehdet mitä paino vain syytää ulos. No meni muutama päivä ja iltavuorossa kaivelin vanhoja muistiinpanoja, ja sattuipa silmääni tämä numero. Eikun soittamaan. Möreällä miesäänellä ne kaupat tehdään eikä millään marcobjurströmiäänellä. Ja rouvahan muisti heti. No oltiinpa sitä niin höveliä poikaa että. Kyselemään miten ne lapset ny on jaksellu, entä rouva itse. Että se on tuo kotiäidin homma, eikös se ole aika rankkaa. Ja rouvahan oikein innolla vuodattamaan päivän kommellukset. Kaupat tästä vielä tulee, ehtiihän tässä praatata. No viimein kyselemään että kuinka se lukupuoli, kun ois tuossa tuosta kaksplussasta kovaakin kovempi tarjous, että laitetaanko vuosi vai ihan pitempiaikainen tilaus näin aluksi. Että mites tehdään, mitä lehtiä sitä muuten rouvalle tulee? No yllätyinpä täydellisesti kun sieltä kysytään vähän arastellen että myyttekö te sitä Reginaa, kun se on joskus tullut minulle. Noo, eipä eipä ikävä kyllä meillä ole, mikäs se siinä niin nyt, eikös tämä Odotus-lehti ois semmonen mukava lukutuokio? Se meinas revetä kun se nauro niin että työkaverit kääntyi kattomaan. Vai Odotus, ja mukava lukutuokio? Voi herttanen aika!

No kyllähän pelimies tiesi millä peli avataan uuteen erään ja tarjoamaan naistenlehtiä, että niissä on kuule toinen toistaan mukavampia lukuhetkiä, että jos rouva on tavannut lukea niitä Reginan novelleja. Että onhan ne hiukan semmosia rauhallisempia, olisiko ne kuiten rouvasihmiselle sopivia? Mutta sehän alko painamaan päälle ku Hifkin ylivoimaketju konsanaan! Kuule kun isäntä on aina töissä ja elämä on yhtä puuronkeittoo niin sitä ihminen tarvitsis justiinsa semmosia unelmia, ei niitä nyyhkyjä jaksa lukee kun niitä on muutenkin elämä täynnä. Noo, eihän se tieten pahasta ole, vastasin, mutta eikös ne unelmat aika pieniä ole jos ne lehdestä täytyypi lukea?

Tilanne oli se, että pääsin kuin varkain alivoimahyökkäyksellä yllättämään ja vastassa enää maalivahti. Niskakarvatkin kaiken muun ohella pystyssä odotin minkä ratkaisun se tekee! Ehdin jo säikähtää että lauoin liian kovaa ja suoraan kohti mut pääsin onneksi riparikiekkoon käsiksi kun se huokasi ja sanoi et ei nää kotirouvan unelmat pysty kovin suuria olemaan. Minä ajattelin ampua suoraan längistä sisään ja pasautin et minulla se unelma sattuu olemaan kyllä aika kookas, että tokihan siihen Reginaankin voi tyytyä. Se purskahti nauramaan ja meinas että jo on sisukas myyjä, mitäs se pomo sanoo kun tuommosia asiakkaillesi puhut? Kuule pomo on tässä talossa kiinnostunut ainoastaan siitä onko kauppa käynyt, haliviliveijaa se jaksaa innostua miten se kauppa tehdään. Että pitääkö nämä tulla kotiesittelynä tarjoomaan, ei ole ollut vaan tapana. No eipä hän nyt tiedä, olisi vaan kyllä ihan kiva nähdä minkä näköinen mies siellä jaksaa innostua tämmöisestä kotirouvasta.

Olin viettänyt jo pitkän tovin puhelimessa ja laskuri nakutti minuutteja siihen malliin että oli parempi lopettaa, kun ei kauppaakaan ollut tulossa niillä tulilla. Hetken päähänpistosta annoin sille vielä suoraan oman numeroni, että jos lehdet ja muut oheistuotteet kiinnostaa niin soittele ihmeessä!

Eihän siinä mennyt kuin viikko pari, kun perjantai-illan huumaan soi puhelin. Olin dösässä matkalla himaan, ja en heti kuullut kuka soittaa. Niin että oliko se lehtitarjous vielä voimassa? Sydän laukotti parisataa iskua minuutissa kun tajusin et kohta selvä, lehdistä niin viis mutta asiakas on todennäköisesti kiinnostunut nk. oheistuotteestani. Tarjous on tosiaan voimassa että sopiiko ihan tämmöinen kotikäynti, kysyin kieli kuivana. No siinä tehtiin trehvit, eikun parempaa päälle ja laukottamaan kohti Sipoota.

Pikkaisen arvelutti et minkähänlainen Lordin naispuolinen vastine siellä on vastassa, onko ukko kotona ja mitä sitten, mutta rohkea muna kanan löytää, ajattelin. Talo oli uudehkolla alueella, jossa osa oli vielä pahasti keskeneräisiä. Tässäkin talossa isäntä näytti viihtyvän jossain muualla kuin kotona näin, kun katsoin pahasti keskeneräistä lukaalia. Oven avasi yllätyksekseni hyvinkin hauskannäköinen naisihminen, joka näytti arvaavan kuka ovella soittelee. Esittelin, että tulin tuota sähkömittaria lukemaan, että olikohan oikea talo. Päästiin peremmälle ja se antoi vähän alkusimaa, itse se oli jo vähän ottanut, kun ukko oli taas jollakin euroopan työmatkalla ja lapset oli mumman hoivissa.

Rouva oli hyvinkin juttutuulella, itsellä oli vähän kankea olo, mutta se alkoi siirtymään alaspäin kun antelias kaula-aukko paljasti kookkaat bosat silleen sopivasti. Rouva kertoi olleensa ennen lasten syntymää työelämässä ja nyt ikävystyy kuoliaaksi kun ukko tekee pitkiä työmatkoja, ei naapureita tunne vielä ollenkaan. Onhan se toivotonta, myöntelin, ja yhä kiinnostuneempana katselin sopivan pyöreitä muotoja. Istuin ilkeyksillään siten, että jäykistyvä kalu pullotti pitkälle lahjetta. Kun se huomasi että jokin siellä pyrkii repimään kangasta päästäkseen ulkoilmaan, se kohotti käden suulleen ja puuskahti: Herranen aika! No minä en ollut ymmärtävänäni mikä se niin herraskaista on, joten kalua kovemmaksi vaan, kun reittäkin vilkkui pitkälle paljaana. Onko tuo todella tuon kokoinen, rouva viimein kuiskasi. Kyllä sitä kookkaaksi on mainittu, olisiko se nyt aivan siveetöntä jos minä avaisin vähän housuja kun sitä ei tahdo muuten saada ulos tuolta lahkeesta, tekee niin kipeätä.

Lasittunein katsein se tuijotti kookas povi kohoillen, kun hitaasti avasin vyön ja aloin rullata farkkuja alaspäin. Viimein jo aika mittaansa jämähtänyt kyrpä läsähti vasten vatsaani, ja rouva vinkaisi kuin pieni kissanpentu kun näki ihmeotukseni. Se huohotti, ja sopersi: tuo ei ole totta, ei tuo ole oikea. Kyllä se on ihmisen omaisuutta, ainakin siinä tunto on tallella joten ei se kaupan kaluja ole, vastasin. Aroin ottein se viimein tarttui kiinni molemmin käsin ylväänä seisovaan kyrpääni, ja alkoi hitaasti liikutella esinahkaa edestakaisin. Koko ajan se kuiski samaa mantraa, ja tuijotti kohti sokeaa silmää. Ilmanhalkojallani on ikävä taipumus kuivua, joten pyysin häntä antamaan pikkupusun, että se on lähtiessä kuurattu kyllä puhtaaksi, ja arvoasetta käytetään niin harkiten, että ei ole tautivaaraa. Se mietti hetken ja tahtojen taistelu ei ollut kovin pitkä, kun se alkoi lipomaan turvonnutta tattiani. Jotenkin huomasin että pikkurouva oli ensi kertaa pappia kyydissä näissä touhuissa ja yritin hiukka opastaa sitä. Se kyllä yritti saada terskaani mahtumaan suuhunsa, mutta ei se yhtälö toimi, jos tilaus on pieni mutta toimitus suuri.

Niinpä otin ohjat käsiini ja istahdin rouvan viereen upottavalle sohvalle. Se piti kiinni kuin takiainen kyrpäni varresta, kun taivutin sitä humpan ja jenkan tahdissa samaan tanssiin itseni kanssa. Sen suutelutaidoissakin oli huomattavasti toivomista, mutta iltahan oli vielä kovin nuori. Jotenkin ajattelin, että kolmesta lapsesta huolimatta rouva ei ollut päässyt sinuiksi sen homman kanssa, jota myös naimiseksi kutsutaan, sen verran kömpelöitä sen otteet olivat. Mutta oppi ei ojaan kaada, sohvalle kylläkin. Imutin sen suuta kuin viimeistä päivää, silittelin ilman kiirettä sen lämpöistä ihoa. Samalla availin liikoja vaatekappaleita, jotka tahtovat olla taistelun melskeissä aina esteenä. Mikä ihana pakkaus sopivasti pehmeitä muotoja, rintaa ja reittä. Rouva oli laittanut parhaita hepeneitä ylleen, mutta ikäväkseni minun oli todettava, että turhaan. Ne lähtivät alle aika yksikön päältä.

Leivoin sen mahtavia utareita, joissa nännit nipottivat tomerina kohti suutani. Se puristeli tissejään yhteen, aina välillä runkaten kaluani, aivan kuin huolehtiakseen että se on ja pysyy. Hivelin hellästi kuin nuori sulhanen sen pehmeitä reisiä kohti haaruksia, rouva oli jo aikaa sitten kadottanut ajan- ja paikantajunsa, kiima haisi jo pitkälle. Pikkuhiljaa vaelsin suutelemalla kohti siististi rajattua tupsukkaa, kun se äkisti otti molemmista korvistani kiinni ja ohjasi itse pääni haaroperiinsä. Mehut olivat kastelleet jo reidet puoleen väliin, kun levitin hellästi sen huulet auki ja annoin kieleni vaeltaa koko vaon matkalta, maistellen iki-ihanaa nektaria, jota tuo kiimasta turvonnut pillu tuotti mitä runsaimmin. Se sulki jalkansa takaraivolleni ja alkoi nytkyttämään päätäni vasten pillua niin että tukka oli lähteä päästä. Pakkohan sieltä oli välillä käydä haukkaamassa happea, niin ihana kuin se olisikin olla ja antaa toisen nautti kieleni työstä. Se homma jatkui entistä kiivaampana, kun se aivan yllättäen laukesi sellaiseen orgasmiin, jota en erään viime kesäisen mamman jälkeen ole kokenut. Se roiski nesteensä pitkin mattoa, ja hengitys vinkuen se pomppi kuin riivattu selällään orgasmin kourissa. Vihdoin se alkoi asettumaan, ja kaluni nytki niin uhkaavasti tuon kiihottavan näyn jälkeen, että vein sen apposen auki olevalle pillulle, ja painaa rymäytin suorilta rouvan perukoille asti. Se hihkui ja vollotti kun rytkytin sitä kuin viimeistä päivää, pelkäsin että sohva laukeaa ennen kuin minä, joten rauhoitin tilanteen, mutta vain hetkeksi. Se huusi suoraa huutoa silmät kiinni: ÄLÄLOPETAJATKAPANEPANEPANE. No eihän siinä, kun toimintaa vaaditaan, on ISO apu lähellä. Ja kaasu pohjassa junttasin kyrpääni piiloon , mehujen tiristessä pitkin rouvan pakaroita aina sohvalle asti.

Kyyti oli niin kovaa että lopetin yhtä työntöä liian myöhään, ehdin hätäisesti vetäistä kaluni ulos, kun se lennätti siemenensä pitkinä paksuina ruiskeina vasten valkeaa vatsaa. Rouva tärisi kesken jääneessä orkussa, ja kynsi ikävästi rintaani. Salamannopeasti aloin runkkaamaan parilla sormellani rouvaa, koukistellen niitä yhä syvemmälle etsiytyen. Se vinkui kuin hengenhädässä, mutta orkku ei kaatunut vielä päälle, se kirkui: Lisää, lisää. Ja minä yritin: Lisäsin tosiaan kaikki neljä sormeani kuin tyhjää litimärkään pilluunsa. Se pumppasi voimalla vasten sormiani, mutta ei kyennyt laukeamaan. Kunnes kun uskalsin yrittää työntää koko kämmentäni sisään! Pikku hiljaa lihakset rentoutuivat, ja sen aukko antoi myöten ja kuin itsestään käsi lipsahti sisään. Se korisi ja pyöritti päätään tukka sekaisin, kun aloin pistää pökköä pesään. Pillu oli niin litimärkä, kuin olla saattoi, ja varmaan synnytykset sekä kyrpäni koko oli valmistanut tietään sille muurinmurtajalle, josta tuo naisihminen nyt nautti suunnattomasti. Ei varmaan tajunnut edes mikä siellä sisässä on.

Aloin nopein ja lyhyin työnnöin samantien nytkyttää kättäni tuossa pehmeässä onkalossa. Se hengitti tosi syvään ja pusersi käsillään tiukasti rintojaan. Sen selkä alkoi nousta sohvalta ylös ja luukutin käsi krampissa ihanan litinän säestyksellä sitä kohti korkeuksia. Ja millä voimalla se laukesikaan. Se oli ollut puutteessa varmaan koko pikku ikänsä, se sai aivan järkyttävän rajua orkkua joka kesti niin että pelkäsin sen päästä katkeavan joku suonen, se kirkui ja huusi, käteni jatkoi orkusta huolimatta säälimätöntä työtään kunnes se kokosi aivan kuin kaikki voimansa kuin ammuttuna se ampui käteni ulos samalla kun se ruutasi nesteensä pitkälle olohuoneen lattiaa. Sen kyyneleet valuivat, ja pieniä jälkiorkkuja satoi solkenaan. Se ei pystynyt lopettamaan niitä. Niinpä ohjasin uudelleen kovettuneen kaluni sen huulille, ja varovasti pianoin sisään. Rajut laukeamiset olivat vähän kuivattaneet sitä, mutta syvemmältä löytyi maailman parasta kosteusvoidetta, jota tuntui riittävän. Kippasin itseni selälleen lattialle ja nostin rouvan aisani päälle kuin tyhjää vain. Se nautti uudesta asennosta ja alkoi nylkyttämään itseään jälleen hurjaa vauhtia vasten kyrpääni ja karvoitustani. Tartuin kuin hukkuva sen mahtaviin puskureihin ja nuolin ja imin nännejä, kun ne tuon kokoisissa rinnoissa on niin sopivasti saatavilla. Se huohotti ja luisteli vasten liukasta alavatsaani, kunnes se jäykistyi jälleen ja alkoi nykimään kuin epileptikko seipääni nokassa. Tartuin kourillani sen pyllystä kiinni, ja aloitin hurjan rodeon. Se lysähti vasten rintaani ja sai jälleen jatkuvaa orgasmia, ja minä jatkoin hurjaa laukkaani kunnes tunsin että satsi on lähdössä, se jotenkin tajusi tilanteen, eikä päästänytkään minua ulos vaan lypsi siemeneni syvälle kirnuunsa. Mölisin ja karjuin kun ase alkoi potkimaan tyhjää oman orgasmini kuitenkin vielä jatkuessa. Rouva löhösi päälläni ja valui nesteitään koko ajan, ulisten vaimeasti aina kun uusi jo laimeneva orkku tuli.

Jotenkin yllätyin omista tunteistani, kun rouvan kanssa ilta jatkui keskustellen. Sen avioliitto oli kyllä aika huonolla mallilla, ja minun kävi kyllä sääliksi sitä. Jotakin varmuutta se kuitenkin kevään aikana sai, ja suhdekin näytti paremmalta. Minä kävin silloin tällöin sitä hoitamassa, ja voi olla että se oppi semmoista mitä se näytti sille tuppimulkkumiehelleen. Jospa ne löytäisi lopulta yhteisen sävelen.

Jotenkin nuoren miehen kokemukset näyttävät kiinnostavan naisimmeisiä, niin paljon olen saanut palautetta aiemmasta jutustani ISOLLA PÄRJÄÄ. Pomo on ihmetellyt kun firman kesän tilauskirja on vuosiin parhaimmassa tolassa. Varsinkin naiset ovat tilanneet nurmikontekoa ja pihan kivetystä, kuulemma. Palautteisiin en ole ehtinyt vastata kuin murto-osaan, mutta laittaapa viestiä missä päin suomea tarvitaan ”kykenevää” pihantekijää, niin katsotaan miten ehditään.