-JX-

Seison varusvarastossa ja lappaan reppuun minulle ojennettuja varusteita; maastopuku, maihinnousukengät, käsineet, pyyhe, kypärä, kuulosuojaimet, villapusero, 2 lipasta, rynnäkkökivääri, jne. On perjantai-ilta ja mietin että joudun viettämään tämänkin keväisen viikonlopun poissa luotasi.

Ilta menee urheilusalissa treenaten. Menee tunti, tulee hiki. Kuluu toinen tunti, hengästyttää. Kolmannella tunnilla ei ole enää paljoa hikeä mitä hikoilla, salissa kuuluu vain keveitä tömähdyksiä ja miesten huohotusta. Neljännen tunnin ollessa puolessa välissä, pääsemme lopulta suihkuun. Suihkussa ajatus palautuu jälleen sinuun, mahtaako siellä jossakin pehmeä saippuavaahto hyväillä vartaloasi... Vesi lämmittää ja hyväilee ihoani, mutta sinun vartalosi tekisi sen paljon tehokkaammin. Minun on palattava pikaisesti todellisuuteen, työnnettävä sinut väkivaltaisesti syrjään ajatuksistani. Se ei ole helppoa.

Nainen sulkee silmänsä ja huokaisee nautinnollisesti saunan kuumuudessa, hikikarpaloiden laskiessa hitaasti mäkeä pehmeällä vartalolla. Keskellä eukalyptuksen tuoksuista pilveä... Myöhemmin hän kuorii ihonsa ja hieroo siihen tuoksuvaa öljyä hitain liikkein, miettien miestä. Missä hän on, mitä hän tekee juuri nyt...

Ilta ei kuitenkaan lopu siihen, pukeudumme ja lähdemme ulos pimeään yöhön. Jakaudumme kahteen ryhmään ja hajaannumme. Tarkkailemme toisiamme valonvahvistimilla ja pimeänäkölaitteilla. Katselen taivaalle ja näen laitteella valtavasti tähtiä joita en paljaalla silmällä voi havaita. Laitteilta on vaikea suojautua ja piiloutua, jopa eri ruumiinosat ja etenkin paljas iho loistavat kirkkaana. Mitä kuumempi henkilöllä on, sitä paremmin hän näkyy. Hymyilen itsekseni maatessani pimeässä metsässä puun juurella, haluaisin testata laitetta sinuun, näkisin käytkö kuumana, ja jos niin mistä...

Nainen kipuaa sohvalle katsomaan elokuvaa, puhtaana, tuoksuvana ja raukeana. Seuranaan punaviinilasi ja tummaa suklaata. Elokuva - Kaikilla mausteilla - vie ajatukset mieheen, ja kaipaus alkaa hiipiä naisen mieleen.

Myöhemmin sängyssä nainen katselee kattoon hämärässä huoneessa, maaten alastomana peiton alla. Hoikkien sormien lipuessa vatsaa pitkin alemmas ja alemmas, hitaasti hyväillen...

Yön pimeinä tunteina käymme nukkumaan muutamaksi tunniksi, en kuitenkaan ole niin väsynyt ettenkö jaksaisi suoda sinulle vielä viimeistä ajatusta ennen nukahtamista. Kasarmin rautainen sänky on kapea ja kylmä, mutta nyt se tuntuu valtavan suurelta ilman sinua.

Varhainen aamu. Aamutoimien jälkeen reppu selkään ja matkaan. Pikaiset kohdistusammunnat, ja lähdemme siirtymään itse taisteluradalle. Ohjeita, varomääräyksiä ja varusteiden tarkistuksia. Pian kuljemme tarkassa muodostelmassa lavasteiden keskellä, yhden vuorollaan esittäessä VIP-henkilöä, jota muiden on suojeltava. Ryntäämme huoneisiin ”puhdistaen” niitä kovilla ampuen, toisten maaten suojattavan henkilön päällä, suojaten häntä vartaloillaan. Kun on oma vuoroni olla VIP ja makaan maassa hiki otsalla, kahden miehen maatessa huohottaen päälläni, mietin kuinka paljon mieluummin makaisinkaan sinut allasi, kuunnellen hiljaista huohotustasi korvallani. Tai kun makaan itse suojattavan päällä, soisin kernaasti että allani makaisit sinä. Ilman jäykkiä sirpaleliivejä, mieluiten ilman minkäänlaisia liivejä...

Nainen herää raikkaaseen, aurinkoiseen kevätaamuun, venytellen notkeaa vartaloaan suuressa sängyssä, luoden silmäyksen kauniin unisilla silmillään sängyn tyhjään puoliskoon. Kesti pitkään ennenkuin hän sai unen yksinäisenä yönä, levottomana pyörien levottomien ajatusten vallassa hän kuitenkin lopulta nukahti hämärään yöhön. Hän sulkee silmänsä uudelleen ja suo ajatuksen miehelle sinne jonnekin. Käsien liukuessa hitaasti pitkin lämpimää vartaloa, hyväillen, toivoen...

Hikoilemme raskaissa varusteissamme kevätauringossa, mutta kun menee pilveen niin tuuli saapuu ja meidän hikiset vartalomme värisemään vilusta. Noin 6 tunnin kulutta alkaa sirpaleliivi jo hieman painaa hartioita. Ruokatauolla tuijottelemme suojalasien painamia punaisia kuvioita kasvoillamme. Päivä ei pääty vieläkään, uusia etenemis- ja suojausmuotoja, uusia uhkakuvia, uusia lavasteita. 8 tuntia tulee täyteen, sitten 10 tuntia, ja 12 tuntia...

Sillä välin nainen on jo nauttinut kiireettömän ja herkullisen aamupalan, käynyt lenkillä, tavannut ystävänsä, selaillut naistenlehtiä, kuunnellut musiikkia. Hän on myös leiponut parsa-fetapiirakkaa, mutta jostakin syystä se ei maistukaan niin erinomaiselta kuin yleensä. Jotakin puuttuu, on puutunut koko pitkän päivän...

Siirrymme taisteluradan luokkahuoneeseen päivän alkaessa hämärtyä. Olo käy suorastaan mukavaksi kun saamme riisua kypärät, kuulosuojaimet, suojalasit sekä sirpaleliivit, ja pääsemme istumaan. Kaikki tämä saa ensimmäiset nuokahtelemaan unisena. Se ei olekaan päivän päätöstilaisuus, alkaa pitkä yö.

Jokainen mies suunnittelee paperille henkilösuojausoperaation, tällä kertaa autolla ja pimeässä yössä. Jotkut nappailevat kofeiinitabletteja, jotkut suklaapatukoita, kerätäkseen energiaa. Minä ja muutama muu siemailemme päivällistä kylmää ja mustaa kahvia. Se ei päivälläkään, lämpimänä ja maidolla, maistunut niin hyvältä kuin sinun keittämäsi.

Kolme VIP-kuljetusoperaatiota. Käytössä kaksi maastoautoa, pimeänäkölaitteet, radiot ja koko henkilökohtainen varustus. Vaihtelemme joka operaatiossa roolejamme, onnistumme ja epäonnistumme, meille järjestetään yllätyksiä jotka helposti sotkevat suunnitelmamme katastrofin partaalle. Naurua ja kiroilua tehtävien välillä, aina joku onnistuu ja joku epäonnistuu. Aamuyön pimeinä tunteina kun saappaat hiostavat jalkoja ja väsymys painaa jo silmiä sekä kroppaa, haaveilen lämpimästä suihkusta ja sinun pehmeästä vartalostasi. Luoja miten hyvältä tulekaan tuntumaan, kun saan painaa väsyneen vartaloni sinun syliisi, alastonta vartaloasi vasten, niin että vartaloani ei hyväile karhea maastopuku vaan sinun pehmeä iho, vanhan ja kylmän kahvin maku vaihtuu sinun mauksesi, käsissäni ei ole aseeni kylmä ja kova metalli vaan sinun lämmin ja pehmeä vartalosi...

Nainen valvoo yksin pehmeällä sohvalla, pehmeään kylpytakkiin kietoutuneena, katsellen ikkunasta pimenevää yötä. Hän ei haluaisi mennä jälleen yksin nukkumaan. Hän sulkee silmänsä ja päästää mielikuvituksensa valloilleen.

Kesäyö, hän eksyneenä metsässä. Maastopukuinen mies löytää hänet puuta vasten istumassa. Mies saapuu hiljaa, yllättäen ja säikäyttäen naisen. Miehen kasvoilla on kevyt parransänki, tumman suojamaalauksen keskeltä mies katselee nälkäisenä vähäpukeista naista. Kuunnellen tarkkaavaisena naisen takeltelevaa selitystä eksymisestä. Lopulta mies tarttuu naisen ranteisiin ja vetää hänet ylös. Nainen horjahtaa miehen syliin, tuntien miehen tuoksun, jäntevän vartalon ja aseen kylmän metallin vartaloansa vasten. Vahvat kädet tarttuvat naiseen, katseet kohtaavat, aika pysähtyy. Ase liukuu miehen selkään ja kädet alkavat liikkua naisen vartalolla, ensin epäröiden, sitten yhä varmemmin ja määrätietoisemmin, painaen lopulta naisen puuta vasten. Alkaen riisua naista, käsien hyväillessä ja huulien ahmiessa nälkäisinä vaaleana hohtavaa paljasta ihoa...

Kun sitten seison päätöstilaisuudessa palkittavana, jalat puhki kuluneina ja kädet kipeillä naarmuilla, ajattelen että paljon parempi palkinto odottaa minua. Sinä. Odota vain kun pääsen käsiksi sinuun, suloiseen vartaloosi, silkkisiin hiuksiisi, pehmeisiin huuliisi, kauniisiin silmiisi jotka lupaavat enemmän kuin tuhat sanaa...