P-kanen

Onneksi on Lahdenperä (jatkoa)

(4)

Sain muutaman lukijakommentin “Onneksi on Lahdenperä“ -juttuuni, kiitos niistä. Joku kehaisi ohimennen, joku kysyi oliko tarina totta, kolmas pyysi jatkoa.

On minulla jotain pöytälaatikossa: aikaisempia harjoitelmia, hajanaisia kopioita ja muistiinpanoja internetistä. Taitaa olla jäljellä vanhaa kirjeenvaihtoakin parin virkaveljen kanssa. Mutta ei niissä vielä novellin aineksia ole. Olen kirjoittanut tarinan äidistänikin, kertonut kauniisti myös vaimolle ne muutamat lapsuudenmuistot, joista päättelen, että äidilläni on ollut kerran kokeilussa toinen mies. Näillä palstoilla sitä tarinaa tuskin julkaistaisiin, kun itse esiinnyn siinä pikku poikana, alaikäisenä. Vaimo on kuitenkin pitänyt näitä muisteluksia jopa jossain määrin kirjallisina.

Ehkä ne ovat myös vaikuttaneet vaimooni.

Muuan entisistä tyttöystävistäni viihtyi kesäpaikassamme yläosattomissa, ja muistan, kuinka äitini oli siitä kovasti ihastunut.

Vaimoni taas oli ensi alkuun varautunut. Hän on kertonut harrastaneensa ahkerasti pettingiä, mutta se aito asia poikien kanssa pelotti. Sitä nyt sikäli korjaamme. Lahdenperä on sopivasti meitä vanhempi, määrätietoinen herrasmies, joka hallitsee koko rekisterin.

Kerrottakoon tämmöinenkin tapaus. Tästä ei novellia synny, varoitan etukäteen, vaan pelkkää kuvausta, toistoa.

Mutta liian usein emme Lahdenperää tapaa, joten siinä kohtaa on säilynyt tuoreus ja tunnelmaa luova jännitys.

Lahdenperä on edustaja ja vie sisustusratkaisuja muun muassa Baltiaan, jossa yrittää avata päätä alan markkinoilla. Helmikuun alussa odotimme Lahdenperää taas Tallinnan laivalta. Hän tuli myöhään, ajoi yötä myöten näytevaunuaan. Lapset olivat aikaa sitten nukahtaneet, suihkussa oli käyty ja vaimo puuhaili yöpaidassaan tuoksuvana ja tukka kammattuna. Pyysin häntä vähän nostamaan helmaa, ja kuuliaisesti niin kuin aviovaimon pitääkin hän nosti, kokosi liepeet vyötäisilleen. Vatsa oli pyöreä, jyrkästi kaartuva ja reidet pehmoisen pulleat. Kiharainen kolmio peitti odotuksesta turvonneen häpyvaon. Klitoriksen huppu nöpötti tutusti.

Se pisti nieleskelemään. Lahdenperälle oli tiedossa takuuvarma summaton, määrätön nautinto. Nannaa saisi vaimokin.

Ota Lahdenperä vastaan nakuna, ehdotin, kun vaimo sytytteli kynttilöitä. Se oli kynttilänpäivän aatto. Lahdenperä oli juuri pirauttanut ja kertonut kääntyneensä liittymästä.

Ai näinkö, vaimo naurahti. Hän oli riisunut yöpaitansa ja hieroskeli eteisessä, peilin ääressä rintojaan. Tissit taisivat ruveta kutiamaan. Vaimo kääntyi ja vilkaisi varovasti olkansa yli, miltä näytti takaapäin. Ei huolta, teki mieli sanoa.

Lahdenperä tuli, ja kyllä hänellä silmät pomppasivat. Ajokeli oli ollut vaikea, Lahdenperä kertoi silmät vilkkuen, olkapäätään hieroskellen. Hartiat olivat menneet kramppiin.

Lämmin suihku sulattaa, vaimo ehdotti ja haki pyyhettä. Niin Lahdenperä painui suihkuun.

Vie Lahdenperä peittoihin saman tien, sanoin vaimolle, vaikka sehän oli selvä asia. Vierasta pitää varmaan sulatella toisestakin päästä, jatkoin.

Heheh, vaimo naurahti. Hän tykkää, kun hienovaraisesti annan tukea. Vaimon liikkeistä ja silmänluonnista näki, että vieraan vastaanottaminen ilkosillaan oli tehnyt vaikutuksen. Lahdenperä oli silmäillyt poven ja vatsan kaaret sekä varjopaikan, joka kätkee sen salaperäisen, kiehtovan tosiasian, että nainen on sieltä halki.

Toisin on mies. Lahdenperä oli ilmaantunut olohuoneen ovelle. Hän kuivaili hiuksiaan, ja uteliaalla, kammonsekaisella kiinnostuksella seurasin viettipaineen nousua vieraalla. Lahdenperällä on lyhyt, lähes sänkitukka, pyöreä pään muoto ja leveä niska. Selkä kaartuu ehkä liiankin vahvasti mutkalle seurauksena poikavuosina harjoitetusta voimailusta.

Lahdenperän siitin nytki ja ojenteli. Minä kutsun sitä tällä nimellä, sillä Lahdenperä käyttää sitä meillä paljaaltaan.

Eräs lukijoista ehdotti, että kirjoittaisin lisää niin että vaimo “olisikin jättänyt pessaarin pois Lahdenperän pyynnöstä“. On se tullut minunkin mieleeni. Tuli siinäkin tilanteessa. Olen vaimolta kysynyt, että eihän se vaan petä. Ei, vaimo on vastannut, kun sen vaan kunnolla asettaa.

Siellä se oli nytkin. Puolihämärässä, kynttilöiden valossa en nähnyt, mutta tiesin, että pimpula oli kostunut ja raollaan. Se häämötti somasti karvoituksen alta, niin kuin se naisilla tekee.

Lahdenperän elin työntyi komeasti esiin. Täytyy tunnustaa, että olen ilahtunut ja ihastunut siitä, kuinka kookas ja näyttävä se on. Oli nytkin. Sinertävä, samettinen terska ankkuroitui niska kyrmyssä lujaan varteen. Rauhaset riippuivat raskaina pusseissaan niin kuin ne aikamiehellä riippuvat.

Vaimo katsoi sanattomana, minä katsoin, Lahdenperä kuivasi hiuksiaan. Ei niissä mitään kuivaamista ollut. Näytillä hän siinä oli, muina miehinä antoi lajielimen pöyhistyä.

Hän on ollut toista viikkoa ilman, Lahdenperä katkaisi hiljaisuuden. Meinasi tulla hulluksi, kun ei päässyt nussimaan. Tai olisi ehkä päässyt, mutta päätti säästää tänne, meidän iloksemme.

Vaimo värähti kuin paarman kiusaama hevonen, ja kyllä se kouraisi minuakin. Pitkin selkärankaa kulki kutkuttavia, kiduttavia aaltoja. Vieraan halu kohdistui vaimooni, ja se tarttui minuunkin kuin kulo kuivaan heinään. Lainaisin Lahdenperälle vaimoani. Tämä oli siinä pimppi paljaana, sitä varten. Vaimo ojensi Lahdenperälle kätensä, ja tämä tarttui siihen, vei vapaan kouransa suoraan vatsan alle. Vaimo avasi vaistomaisesti jalkansa ja katsoi miestä suurin silmin.

“Ota se, se on sinun“, hän näytti sanovan.

Lahdenperä vilkaisi minuun. Hyvin näki, mikä oli mielentila. Silmät paloivat.

Me mennään äidin kanssa sokkelin kivitykselle, Lahdenperä ilmoitti pehmeästi. Elin sojotti ruskeana ja itsevarmana kuin jokin alkukantainen eläin.

Nyökkäsin. Vaimo käännähti ja lähti menemään edellä lanteet keinahdellen. Niillä hän vierasta keinuttaisi. Avaisi uhkeat reitensä ja antaisi niiden välistä. Mies vetäisi villoihin.

Tunnut ihanalta, Lahdenperä ähkäisee, kun saa siittimensä sisään. Niin sinäkin, vaimo helähtää, kiertää kätensä ja jalkansa tiukasti Lahdenperään. He ovat siinä liikkumatta, tuijottavat toisiaan.

Minä en ole saanut aikoihin, Lahdenperä kuiskii ja lupsuttelee varovasti edestakaisin. Nyt saat, vaimo henkii kuumasti hänen korvaansa, sulkee silmänsä ja paljastaa hampaansa.

Minä en edes yritä naida, Lahdenperä varoittelee. Lasken vaan sisään, kostutan.

Kostuta, vaimo henkäisee ja nostaa jalkansa niin ylös kuin saa. Pillu on apposen auki.

Kuunnellaan kuinka siemen vuotaa, Lahdenperä kuiskaa, ja niin kuunnellaan. Vaimo voihkii, kun tuntee miehen lämpimät, rytmikkäät suihkut. Sitä tulee ja tulee. Rakastajalta tulee yleensä enemmän kuin aviomieheltä.

Ai, kun sain hyvin, mies myhäilee, kun syöksyt ovat laantuneet. Vaimokin tunnustaa saaneensa, hyväilee ja pussailee miestä jälkihehkussa. Lahdenperä sanoo tunteneensa pimpun supistukset.

Ehkä se näin meni, en tiedä. Sieltä Lahdenperä kuitenkin ilmestyi, kalu velttona ja märkänä. Hän käväisi pesulla, tuli juttelemaan tuttu virne kasvoillaan.

Hän on taas enemmän ihminen, Lahdenperä iski silmää. Mutta olipa syntisen makeaa.

Siihen tulee vaimokin, kiepsahtaa tuttavallisesti Lahdenperän kupeeseen. Vaimo on sujauttanut jalkaansa pikkupöksyt, talouspaperia on tuppo tuheron suulla. Sinne on rykäisty, purettu kyrvästä pahin tuska. Vilkaisin vaistomaisesti Lahdenperän roikkuvaa elintä. Se oli tuntenut vaimon intiimin puristuksen, ottanut siitä miehisen nautintonsa.

Hain meille jääkaapista siiderit, ja mietin, miten tätä voisi kuvailla. Tunsin suurta yhteenkuuluvuutta, sitä ainakin. Lahdenperä oli saanut naistani, ja tämä oli täynnä lemmiskelyn niljakasta, tahmeaa muistoa. Emätin oli hierottu, siemennetty pohjia myöten, vain pessaari piti siittiöt erossa munasolusta. Tämä on vaan leikkiä, Lahdenperä sanoo. Uros leikkii naaraalla, ja päinvastoin.

Lahdenperä nipisteli vaimon nisiä, ja vaimo katsoi häneen tuore puna poskillaan. Vaimolla on alas laskeutuvat rinnat, mutta Lahdenperä sanoo, että se on vaan hyvä. Hän tykkää, että on imetetty, sukuelimellä synnytetty. Se tekee naisista mielenkiintoisia, erottaa ne kikattavista, kypsymättömistä tytönheitukoista.

Tykkäsitkö äskeisestä, Lahdenperä kysyy koura tukevasti tisulla, ja vaimo vastaa tykänneensä, heilauttaa etusormellaan miehen penistä. Se on punoittava, hellyttävä, työnsä tehnyt. Siemenrako tihkuu vielä äskeisen rakastelun jäljiltä. Vaimon käsi hyväilee rohkeasti miehen vatsaa.

Joimme siiderit loppuun ja painuimme pehkuihin kolmistaan. Valot oli sammutettu, vaimo oli asettunut keskelle, ja minä hyväilin hänen rintojaan. Lahdenperä viihtyi alempana. Välillä he suutelivat. Vaimo oli nyt Lahdenperän nainen, ja minulla seisoi kivikovana. Tiesin mitä olisi tulossa ja aioin seurata sitä valppain, herkin mielin.

Vaimon pikkuhousut oli riisuttu, eikä kauan mennyt, kun Lahdenperä ilmoitti haluavansa rinkeliä. Saisiko hän, Lahdenperä kysyi viekkaan kohteliaasti, tapansa mukaan, ja vaimo vastasi, että saisi. Eikö vaan, vaimo varmisti minultakin.

Tottahan toki, minä sanoin. Eihän sellaista voi mieheltä kieltää. Talo tarjoaa.

Se on hyvin sanottu, Lahdenperä murahti, kohottautui vaimon päälle ja tämä ohjasi hänet sisäänsä. Silmävalkuaiset vaan muljahtivat.

Mutta kiirettä ei pidetty. Lahdenperä nojasi polviinsa ja kyynärpäihinsä, vaimo makasi alta päin vierasta, ja minä yritin tutkia ilmeitä. Juteltiin siinä samalla kaikenlaista. Lahdenperä oli eniten äänessä, ylisti kaveruutta ja vaimon viivaa, antoi sille välillä naimista. Vaimon hampaat hohtivat hämärässä ja rinta kohoili. Hän oli oikein mehuissaan, ja kuulin kuinka kivespussit mätkähtelivät märkinä hänen takapuoltaan vasten.

Etsin vaimon käden ja puristin. Vaimo puristi takaisin. Se oli merkki, kiitos siitä, että hänellä oli lupa tyydyttyä Lahdenperään. Vaimo oli sormus sormessaan vieraan käytössä, uskoton miehensä luvalla. Pessaari kohdun suulla teki siitä leikkiä.

Himokkaalta tuntuu jupurassa, Lahdenperä julisti. Me miehethän tämä tunnetaan, Lahdenperä otti minut mukaan. Ikiaikainen tunne, kun saa panna hehkeää naarasta.

Hehkeytynyt vaimo oli. Hän oli uimalla saanut vyötärön takaisin, ja se mukavasti korosti muodokasta takapuolta. Reidet on vaimolla aina olleet vankat ja tuhero tuuhea. Nykyisin kainalotkin. Äitityyppi, Lahdenperä sanoo. Mistä löysitkään tuommoisen.

Vaimo voihki jo kimeämmin, halusi tulla, mutta Lahdenperä ei antanut, käski vaan puristella molttiaan. Se teki kuulemma hyvää.

Rakas, vaimo henkäili ajan ja paikan unohtaneena, kädet miehen kaulan ympärillä, ja pyysi tätä tulemaan.

Lahdenperä ei ollut kuulevinaan. Hän kääntyi minun puoleeni ja totesi “mies miehelle“, niin kuin hän sanoi, kuinka vieraan kanssa vaimot vasta oppivat olemaan kunnolla. Miehelleen ne on aina pikkuisen estoisia.

Ai-jai-jai, vaimo tärisi ja nytkytti lantiotaan. Kuvittelin, kuinka kulli seivästi häntä napaan saakka.

Näytetään miehellesi, Lahdenperä kehräsi leikkisään tapaansa. Ollaan oikein tuhmasti.

Ollaan, vaimo myötäili, vaikka ei varmaan tajunnut. Voihki, että ei kestä enää.

Lahdenperä kuopi varpailleen tukea patjasta. Hän käyttäisi vaimoani, näyttäisi.

Ja niin hän näytti, laittoi peliin, minkä reisistä ja pakaroista lähti. Se oli niin karmean pontevaa yhtymistä, että teki mieli huutaa. Lahdenperä ölisi häijysti ja vaimo uikutti puolitajuttomana lämpimän mahlan suihkutessa.

Sen jälkeen teimme, mitä ei olisi saanut tehdä.

Kun Lahdenperä oli vetäytynyt ja oli vihdoin minun vuoroni, ehdotin vaimolle, että hän ottaisi pessaarin pois. Niin huumautunut olin. Vaimo katsoi minua silmät pyöreinä, naurahti käheästi ja ujutti sormellaan suojuksen paikoiltaan.

Minä panen sinut paksuksi, ähisin, kun tunkeuduin sisään. Hurmioitunut oli vaimokin. Pane, hän hoki silmät pystyssä. Hän haluaa meiltä lapsen.

Niin, meiltä. Olin täyttänyt vaimon tekimelläni ja tunsin, missä sopassa uin. Olin auttamatta myöhässä. Kohdunkaulassa vikelsi jo vilkkaita siimahäntiä. Yksi onnekas riittäisi hedelmöittämään munasolun, vaimon vatsa pyöristyisi, rinnat paisuisivat, samoin pimpin gravidi vako.

Vaimo ahmi kaluani liukkaalla vitullaan. Tehdään lapsi, vaimo ulisi, oli poissa tolaltaan, mutta niin olin minäkin. Niin voimakasta kiihkoa en ollut koskaan kokenut.

Kummalta sinä sen haluat, kähisin ja nypistin kaikin voimin. Hyvä oli pamputtaa valmiiseen vakoon.

Ihan sama, vaimo uikutti. Molemmilta!

Silloin minulta tuli.

- - -

Aamulla heräsin herkulliseen pullan tuoksuun. Vaimo oli ne ensi töikseen pyöräyttänyt. Lahdenperäkin oli jo keittiössä kahvikuppi nenän alle. Vaimo istui häntä vastapäätä nuorimmainen sylissään. Molemmat hymyilivät minulle aurinkoisesti, kun kävin taputtamassa heitä poskelle.

Kuinka ylpeä vaimostani olinkaan, entistä rakastuneempi. Viehkeästi vaimo suori nuorimmaisen vaaleita suortuvia. Samoilla sormilla oli yöllä koeteltu Lahdenperän kikkeliä, saateltu se sisälle kaikkein pyhimpään.

Nuorimmainen pudottautui lattialle ja pinkaisi veljensä luo leikkimään.

Mikäs aika nyt on, kysyin, ja vaimo hymyili arvoituksellisesti. Ties vaikka ovulaatio, hän vasta ja nosti viettelevästi yöpaidan helmaa. Tuntuu ihan siltä.

Olihan siitä puhetta ollut, kolmannesta lapsesta. Vaimo tarttui meitä molempia kädestä, ehdotti, että jatkettaisiin. Hän on terve ja hyvässä kunnossa.

Niin me jatkoimme. Lahdenperä jäi vielä yöksi, ja kun lapset oli onnellisesti nukutettu, ryhdyimme vaimoon paljain kaluin kuin aviomiehet ainakin. Korskeasti, siitin ojossa Lahdenperä ilmoitti haluavansa “nussia ensin“. Mielihyvin ja huojentuneena annoin asialle siunauksen. Olin suunnitellut sitä mielessäni jo päivällä.

Niin oli vaimokin ajatellut, odottanut iltaa pimppi kihelmöiden. Hän suikkasi minulle suuta, sanoi rakastavansa minua, mutta antavansa tilaisuuden myös Lahdenperälle. Saman tien hän kierähti miehen alle reidet levällään ja ohjasi tämän paikkaansa. Vaimo katsahti minuun miehen olkapään takaa, heitti ilakoivan lentosuukon ja kiersi kätensä miehen niskaan. Hän antaisi Lahdenperän kostuttaa kohtunsa, käyttää onnenpeliään.

Kyllä Lahdenperä sitä käyttikin. Hän ponnisti sängyn päädystä, ja vaimo nai rinnat hytkyen, lantio jytkyen vastaan. Vitunsuu sai kyytiä, sänky itki alla. Ota, sanoin vaimolle. Ota miestä, että paikat aukeaa. Vaimo otti, lopulta huudon kanssa ja pyysi Lahdenperää laukeamaan syvälle. Niin mies teki, tyhjensi pallinsa kumeasti öristen, hartiat ja pakarat täristen. Jäimme odottamaan tulosta.