Jhessail

Lars ja Luna 03 Tarina sijoittuu Shadowrun - pelien ja kirjojen maailmaan. Vuosi on 2070. Maailma on muuttunut radikaalisti siitä millaisena me sen nykyisin tunnemme. Palautetta saa ja pitää antaa! Lue ensin Lars ja Luna 01 sekä 02!

*******************************************

Lars puristi hampaansa yhteen ja nykäisi lasinsirpaleen irti oikeasta säärestään. Larsiin sattui. Joka puolelle. Koko keho tuntui olevan yhtä isoa mustelmaa. Lars oli mytännyt takkinsa palloksi, jonka päällä istui. Hän oli jo noukkinut kolme erilaista sirpaletta itsestään, lasinpalasen ollessa neljäs. Adrenaliinin poistuessa kehosta, tilalle jäi vain kylmä tunne. "Lars, kiitos että pelastit henkeni", Luna sanoi. Lars nosti päätään ja katsoi haltianaiseen. Luna oli yhtä kaunis kuin ennenkin, vaikka naisellakin oli mustelmia käsivarsissaan. Haltian hame oli repeytynyt paon yhteydessä, ollen nyt erittäin epäsiveellinen. Hameen riekaleet peittivät hädin tuskin pakarat.

Kivuistaan huolimatta Lars tunsi peniksensä hieman jäykistyvän. Peikko nyökkäsi haltian suuntaan. "Ilo oli ihan minun puolellani vaan", hän hörähti. He piileskelivät nimettömällä sivukujalla, viiden korttelin päässä Larsin asunnosta. 'Ex-asunnosta' Lars ajatteli. Luna nojasi naapuritalon betoniseinään ja leikki hiustensa latvoilla, Larsin paikatessa itseään. Lopulta Lars oli tyytyväinen, nousi seisomaan ja puki takkinsa päälleen. "Okei Luna, nyt sitten hieman tarinaa. Miksi vitussa Mitsu jahtaa sua? Ja sä et varmaankaan ihan sattumalta törmännyt meikäläiseen, vai mitä?" Lars kysyi. Luna veti syvään henkeä ja katsoi kujan suulle. Aurinko nousi juuri pilvien takana, kirkastaen likaisen harmaan taivaan. "Mistähän minä aloittaisin", Luna sanoi hiljaa. "No, aloita vaikka alusta", Lars murahti.

Luna nyökkäsi pehmeästi, sulki silmänsä ja huokaisi. Sitten hän katsoi tiiviisti Larsiin. "Minä olen seuralainen, tiedäthän, erittäin kallis huora. Viikko sitten sain madameltani rahakkaan tilauksen. Joku Mitsuhaman pääkonttorin pomoista tuli tänne Seattleen tarkastamaan jotain projektia ja hän tarvitsi seuraa illallisille ja niin edespäin", Luna puhui pehmeällä äänellä. Naisen katseessa sen sijaan ei ollut pehmeyttä lainkaan. Haltian silmät kovettuivat tarinan edetessä. "Pikku japsi-runkkari tykkäsi satuttaa tyttöjään. En ollut mikään poikkeus. Ei se kusipää saanut kyrpäänsä kovaksi jollei naisen selkä valunut verta ensin. Tietysti tuossa vaiheessa oli jo minun kannalta liian myöhäistä, sillä se mulkku oli vienyt minut Mitsuhaman paikalliskonttoriin, jossa oli oikein viimeisen päälle sviitti valmisteltu hänelle.

No, kolmantena yönä hän meni liian pitkälle", Lunan ääni sai myös teräksistä sävyä. Nainen käänsi katseensa Larsista seinää kohti. Haltia nielaisi ja jatkoi sitten kertomustaan: "Sinä yönä hän ei tyytynyt tavalliseen piiskaan vaan otti esiin teräsvahvisteisen ruoskan. Rukoilin ja anoin, mutta turhaan. Se paskiainen vain tykkäsi siitä. Lopulta olin varma että hän tappaisi minut. Joten kun hän avasi käsikahleeni, tartuin sitä pikku-paskaa kurkusta ja kuristin, kunnes henkitorvi oli murskana. En edes tajunnut että se kuoli, en pitkään aikaan", Luna huokaisi. "Puin päälleni hädissäni ja varastin sen mulkun taskutietokoneen. Sitten karkasin paikalta", Luna jatkoi. Lars nyökkäsi hyväksyvästi. "Muutamaa päivää myöhemmin olin tulossa kotiin, kun huomasin Mitsuhaman gorilloiden suorittavan ratsiaa kotonani. Käännyin kannoillani ja vietin seuraavan yön arkkuhotellissa.

Sitten päätin etsiä isoimman körilään minkä voisin löytää joten ostin nuo tiukat vaatteet ja kuljin baarit läpi kunnes löysin sinut. Ja nyt olemma tässä", Luna huokaisi. Hänen silmissään kimalsivat kyyneleet. Lars ei voinut hillitä itseään, vaan astui Lunan eteen ja kaappasi naisen syliinsä, tiukkaan halaukseen. Peikko silitti haltian kultaisia hiuksia karhealla kädellään. Pitkän aikaa he vain nojasivat toisiinsa. Lopulta Lars irroitti otteensa Lunasta ja otti askeleen taaksepäin. "Nojoo, ihan ekaksi me tarvitaan sulle uudet vaatteet, noissa herätät pikkasen liikaa huomiota", Lars selitti. Luna nyökkäsi. Lars seisoi hermostuneena kujan suulla tarkkaillen viereisen kapakan ovea. Vaikka aurinko oli noussut jo aikaa sitten, baarista kuului selkeä mölinä edelleen. Hän oli jo vartin verran odottanut. Samalla odotus palkittiin, kun rypistyneeseen tummaan pukuun pukeutunut nuorehko mies hoiperteli ulos. Pukumies pysyi hädin tuskin pystyssä. Tämä nojasi talon seinään, kaivellen taskujaan, lopulta löytäen etsimänsä. Auton avaimet kiiltelivät aamu auringon säteissä. Lars murahti tyytyväisesti ja kääntyi katsomaan taakseen: "Ok Luna, sun vuoros". Luna nyökkäsi, pörrötti hiuksiaan käsillään, loihti viettelevän hymyn kasvoilleen ja keinui kadulle pukumiehen eteen. Pukumiehen verestävät silmät nauliutuivat seksikkääseen haltiaan joka kulki hänen luokseen. "Hei hani, kaipaatko seuraa?"

Lunan ääni tihkui seksiä joka tavulla. Pukumies nielaisi ja nyökkäsi useasti. Luna astui lähemmäs, puristaen ohimennen käsivarsillaan rintansa yhteen. Pukumiehen silmämunat pullistuivat tämän tuijottaessa anteliasta kaula-aukkoa. "Mennäänkö sinun autollesi komistus?" Luna jatkoi, seisoen aivan pukumiehen edessä. Tämän pää jatkoi nyökkäilyä. "No missä se autosi sitten on?" Lopulta pukumies sai silmänsä irti Lunan kaula-aukosta, nostaen katseensa tämän kasvoihin ja mutisten: "Siis, tuolla, se on parkkihallissa, tuossa ihan vieressä", päästäen katseensa laskeutumaan takaisin Lunan maidonvalkoisiin ja pyöreisiin rintoihin. Luna takertui miehen vasempaan olkapäähän ja alkoi taluttaa tätä eteenpäin, samalla lirkuttaen tämän korvaan. Mies hikoili ja nikotteli kompastellessaan eteenpäin haltian näkymättömässä mutta teräksisessä talutushihnassa. Lars hymyili itsekseen, tarkasti ettei kukaan kiinnittänyt enempää huomiota pariskuntaan ja lähti sitten näiden perään. Luna pysäytti pukumiehen parkkihallin sisäänkäynnin luokse. Sisäänkäynti oli teräksinen ovi betoniseinässä.

Oven vieressä oli avainkortin lukija sekä sormenjälkitunnistin. Pukumies ei tarvinnut enempää rohkaisua, vaan hän himokkaana työnsi avainkorttinsa ja peukalonsa laitteisiin. 'Liian helppoa', Luna mietti. Oven avautuessa pukumies virnisti irstaasti Lunalle ja piti ovea auki naiselle. Luna siirtyi sisäpuolelle mutta pysähtyi käännähtäen. Pukumies oli juuri kysymässä haltialta jotakin, mutta miehen suusta pääsi vain kimeä kirkaisu peikon suurten kourien tarttuessa tämän hartioihin. Humalainen bisnesohjus nousi kevyesti ilmaan ja iskeytyi betoniseinään kuin märkä rätti. Kaikenlaisia epäterveellisen kuuloisia rasahduksia ja napsahduksia pääsi miehen kehosta sen valuessa maahan.

Lars kaivoi nopeasti auton avaimet miehen housujen taskuista ja siirtyi parkkihallin suojaan, Lunan pidellessä ovea auki. Pariskunta juoksi parkkihallin sisuksiin. Lars kulki autolta autolle, painaen hälytinnappia kunnes sininen Ford Eurocar väläytti vilkkujaan. "Luna, sinä ajat!" Lars huusi ja heitti avaimet haltialle, joka kapusi helposti kuljettajan paikalle. Lars avasi matkustajan puoleisen oven, tarttui penkistä ja jännittäen voimansa sai revittyä sen irti. Hän irrotti hilparinsa selästään ja sijoitti sen auton lattialle, jonne se juuri mahtui. Sitten hän änki itsensä takapenkille. Onneksi Eurocar oli tilava auto, joten peikko mahtui sisään jotenkuten. Heti kun Lars sai ovensa kiinni, Luna käynnisti auton. Kaksikymmentäkahdeksan minuuttia myöhemmin he olivat pysäköineet Eurocarin läheisen ostoskeskuksen kellarikerrokseen. Lars jätti hilparinsa autoon, tietäen sen herättävän liikaa huomiota kauppakeskuksessa. Pariskunta kulki hissiin, nousten toiseen kerrokseen, mistä vaateliikkeet löytyivät. Ja vain hetkeä myöhemmin Luna seisoi sovituskopissa, riisuutuen alastomaksi. Lars ojensi sovituskopin oven ylitse Lunan aikaisemmin valitsemia vaatteita. Haltianainen puki ensin mustat stringit sileän häpynsä suojaksi. Lars tuijotti ahneesti Lunan piukean pyöreitä pakaroita.

Luna pujottautui myöskin mustiin rintaliiveihin, joiden kupeissa oli ripaus pitsiä koristeena. Lars tunsi oudosti kiihottuvansa tästä nurinkurisesta strippauksesta. Seuraavaksi Luna veti tumman siniset lantiomalliset farkut jalkaansa. Ennenkuin haltia ehti pukea enempää, Lars raotti sovituskopin ovea ja ahtautui sisään. Peikon hartiat ottivat kiinni sovituskopin seiniin ja tämä joutui kallistamaan päätään. Luna katsoi miestä silmiin ja hymyili ilkikurisesti. Nainen tarttui rintoihinsa liivien päältä ja nosteli niitä. "Alkoiko tuntua housuissa ahtaalta, vai?" Luna nauroi. Lars virnisti ja avasi housujensa vetoketjun.

Notkeasti Luna laskeutui polvilleen, sipaisi pitkät hiuksensa syrjään ja tarttui peikon mammuttimaiseen penikseen. Lars huokaisi tyytyväisyydestä haltian notkeiden sormien otteessa. Vielä syvempi huokaus peikolta pääsi haltianaisen haukatessa terskan suuhunsa. Tehokkaasti mutta silti hellästi Luna imi Larsin kyrpää, samalla runkaten kaksin käsin kyrvän vartta. Pehmeä kieli seikkaili ympäri terskaa, nostaen painetta peikon kiveksissä. Lars ei kyennyt enää hillitsemään itseään, vaan tarttui naisen päästä kiinni ja aloitti varovaisen rytmikkään lantioliikkeen. Sentti sentiltä, valtava penis upposi syvemmälle ja syvemmälle. Hankalassa asennossa Luna ei kuitenkaan pystynyt nielemään koko vartta. Nainen puristikin vasemmalla kädellään peikon massiivisia kiveksiä merkiksi. Oikealla kädellään Luna avasi farkkunsa ja aloitti klitoriksensa hieromisen. 'Miten mä kiihotun tästä näin paljon?'

Luna mietti hetkisen ajan. Hänen pillunsa oli jo aivan kostea ja naisen keskisormi upposikin helposti häpyhuulien väliin. Lars oli samalla taivaassa. Hän tunsi kivestensä puristuvan kasaan ja kyrvänsä jäykistyvän entisestään. Peikko työnsi lantiotaan hieman taemmas jolloin terska palasi kurkusta takaisin Lunan suuhun. Saman tien hän laukesi. Spermaa ryöppysi voimalla sykkivästä jäsenestä naisen suuhun. Luna nieli ja nieli, huomaten yllätyksekseen nauttivansa peikon mausta. Yhtä yllättynyt hän oli hetkeä myöhemmin, huomatessaan nousseensa pienen mutta ihanan orgasmin harjalle.

Haltia tärisi hetken aikaa kyykyssä, peikon penis edelleen suussaan. Lopulta pariskunta rauhoittui, Luna nuoli Larsin mötikän puhtaaksi ja peikko piilotti seipäänsä. Sitten haltia nousi seisomaan ja katsoen riettaasti peikkoa, hän nuoli keskisormesta omat mehunsa. Lars virnisti, vaikkakin näky farkut auki ja pelkät pitsiliivit rintojensa peittona seisovasta haltiasta sai aikaan uuden himon aallon hänessä. Peikko kuitenkin hillitsi itsensä, poistui sovituskopista ja ojensi paidan haltialle. Nopeasti Luna korjasi vaatetuksensa ja puki pikkuisen kauluspaidan päälleen. Paita oli myös musta, siinä oli pitkät hihat, mutta sen alaosa oli niin lyhyt, että kaistale Lunan vatsaa, kylkiä ja selkää jäi näkyville. Kuin peikkoa kiusatakseen, Luna napitti vain kaksi keskimmäistä nappia rintojen kohdalta, jolloin paita pikemminkin koristi kuin peitti. "Joopa joo", Lars sanoi ihastellessaan sovituskopista esiin astunutta kaunotarta. "Herätät kyllä huomiota edelleen", peikko pudisteli päätään, mutta hymyili samalla. Luna nauroi valkoiset hampaat näkyen. "Tuu, mä maksan noi kuteet, sitten meidän pitää suunnitella vähän tulevaisuutta", Lars sanoi vakavoituen. Luna nyökkäsi.

****************

Vihasitko? Rakastitko? Sillä ei ole merkitystä jollet anna palautetta! Mitä enemmän palautetta, sitä nopeammin jaksaa kirjoittaa seuraavan luvun!