Jhessail

Lars ja Luna 02 Tarina sijoittuu Shadowrun - pelien ja kirjojen maailmaan. Vuosi on 2070. Maailma on muuttunut radikaalisti siitä millaisena me sen nykyisin tunnemme. Palautetta saa ja pitää antaa! Lue ensin Lars ja Luna 01!

*******************************************

Vaikeroivasti narahtaen raskas ovi aukeni. Lars astui hieman sivuun ja päästi Lunan ohitseen hämärään käytävään. "Tervetuloa matalaan majaani", Lars sanoi ja naurahti päälle. Luna katseli ympärilleen. Lars ei ilmeisesti turhia piitannut sisustuksesta. Ovensuusta alkoi betoninen käytävä, joka oli niin matala että Luna ylsi kattoon helposti. Käytävä laajeni neliön muotoiseksi huoneeksi, joka oli noin viisi metriä halkaisijaltaan. Yhdellä seinällä oli keittiötaso, jolla lepäsi nuhruinen mikroaaltouuni. Tiskiallas oli sentään tyhjä. Keittiötasoa vastapäätä oli nahkasohva, jonka edessä istui muovipöydällä datapääte. Kolmannella seinällä, suoraan Lunaa vastapäätä oli ovi. "Makuuhuone?", Luna kysyi ja kallisti päätään kohti ovea. Lars naurahti uudemman kerran. "Jep jep, mennäänkö saman tien?" Luna hymyili arvoituksellista hymyään peikolle, kulki ovelle ja avasi sen. Larsin makuuhuone noudatti samaa kaavaa kuin muukin asunto, tosin paljaat betoniseinät oli osittain peitetty julisteilla. Puolialastomat naiset pitelivät erilaisia ampuma-aseita ja katselivat Lunaa. Haltia nosti kulmiaan Larsille. Peikko yskähti ja murahti: "Noo, eipä täällä juuri vieraita käy ja ja, tota noin, haluutsä jotain juotavaa?" "Votkamehua, kiitos" Lars tonki epätoivoisena keittiötasonsa hyllyjä, mutta ei löytänyt muuta juomakelpoista kuin soijaolutta. "Öh, pääsi juuri loppumaan, kelpaako bisse?" "Kelpaahan se", Luna hymyili peikolle, joka tohkeissaan napsautti pullot auki ja ojensi toisen naiselle. Luna otti pullon vastaan ja siemaisi sitä. Hän ei täysin pystynyt peittämään irvistystään Larsilta. "Joo, eipä tää mitään herkkua ole, mutta siihen kyllä tottuu", Lars yritti. "Olen aika varma etten halua tottua tähän makuun", Luna sanoi, laski pullon keittiötasolle ja siirtyi makuuhuoneeseen.

Nopeasti Lars seurasi haltiaa. Larsin makuuhuoneessa oli kaksi futonpatjaa jotka yhdessä muodostivat riittävän pinta-alan peikon suurelle ruholle. Takanurkassa oli kaappi, josta tosin puuttuivat ovet. Kaapissa roikkui muutama vaatekappale sekä valtava hilpari. Luna tutki asetta uteliaana. Sen varsi oli jotakin kovaa ainetta, ilmeisesti muovia. Kaksi- ja puolimetrinen varsi päättyi kirveenterään joka oli suurempi kuin Lunan pää. Hän katsahti takaisin Larsiin. "No tuota, se on aika hyödyllinen jos tulee rottaongelmia. Harva juippi viittii ottaa matsia mun kanssa kun mulla on toi kädessä", Lars selitti hieman nolona. Luna ei vaikuttanut aivan vakuuttuneelta. Lars otti pitkän huikan oluestaan. Luna kääntyi häntä kohden ja astui aivan peikon eteen. Jälleen hän joutui kallistamaan päätään jotta pystyi katsomaan Larsia silmiin. Naisen kädet seikkailivat jo peikon paidan alla. "Lars, musiikkia? Jotain tanssittavaa", Luna pyysi. Lars nyökkäsi ja palasi datapäätteelleen. Hän käynnisti sen, avasi musiikkiohjelman ja pian katonrajaan kiinnitetyistä pienistä kaiuttimista alkoi kuulua Seatlen tanssilistan kuumimmat hitit. Luna hymyili Larsille ja osoitti patjoja. Peikko asettui istumaan futoneille, nojaten selkäänsä seinää vasten. Luna seisoi hänen edessään lattialla, silmät suljettuina. Kuuma rytmi tuntui asettuvan naiseen. Tämä alkoi keinuttaa lanteitaan musiikin tahtiin. Luna avasi silmänsä ja katsoi ilkikurisesti peikkoon. Lars nielaisi. Luna kuljetti käsiään lantioltaan, kylkiä pitkin ylös ilmaan. Lantio keinahteli ja nainen kääntyi selin peikkoon. Katsoen olkapäänsä ylitse hän seurasi Larsin reaktiota farkkutakin lipuessa olkapäiltä käsien varaan. Luna heitti takin kaapin luo. Naisen jumalaiset pakarat pyörivät hameen alla. Luna keinutti itseään voimakkaammin musiikin tahdissa. Tanssi oli aistikasta ja hyvin eroottista. Lars nielaisi uudestaan. Huone tuntui kuumalta ja farkut peikon jalassa ahtailta.

Luna kyykistyi aivan alas ja tarttui hameensa helmaan. Sitten nainen nousi hitaasti pystyyn, nostaen helmaansa. Ratkaisevalla hetkellä hän kuitenkin irrotti otteensa ja helma laskeutui hieman alaspäin, paljastamatta aarteitaan. Lohikäärmeen silmä Lunan navassa välkähteli. Luna pyörähti ympäri. Kultaiset hiukset hän heilautti eteensä. Toppi nousi, paljastaen virheettömän selän. Pieni kädenheilautus ja toppi teki seuraa naisen takille. Jälleen Luna kääntyi ympäri. Hiukset peittivät rinnat näkyvistä. Luna jatkoi tanssimistaan. Lars ei voinut ymmärtää miten hiukset jatkuvasti pysyivät rintojen edessä. Hän nielaisi kolmannen kerran. Luna kääntyi jälleen ja kumartui hieman, osoittaen pepullaan peikkoa. Hän koukisteli polviaan, saaden pakaransa pyörähtelemään. Samalla hän kuljetti käsiään jalkojaan pitkin hameen alle. Larsin oli pakko avata farkkunsa. Suuri peikonkyrpä ponnahti innokkaana esiin.

Luna kääntyi ja heilautti päätään. Vihdoinkin hiukset tottelivat fysiikan lakeja ja paljastivat naisen muodokkaat, pystyt rinnat. Luna nosti käsillään rintojaan ja nuolaisi vuorotellen kumpaakin nänniään. Lars nielaisi neljännen kerran. Kappale vaihtui, tosin Lars ei ollut enää pitkään aikaan kiinnittänyt mitään huomiota musiikkiin. Luna työnsi peukalonsa hameensa alle ja alkoi laskea sitä. Hame putosi lattialle ja Luna potkaisi sen muiden vaatteiden luokse. Vain mustat, kiiltävät saappaat jaloissaan hän polvistui Larsin eteen nelinkontin ja konttasi Larsin koukistettujen jalkojen väliin. Vihreät silmät kimaltelivat. Haltian pää laskeutui Larsin syliin ja peikko tunsi kostean kielen tutkivan hänen terskaansa.

Lars nielaisi viidennen kerran eikä voinut enää hillitä itseään. Reippaalla otteella hän heilautti Lunan selälleen ja kiskoi vaatteet päältään. Alaston peikko tarttui haltian reisiin, väänsi ne auki ja asettui reisien väliin. Oikealla kädellään hän tarttui kyrpäänsä ja ohjasi sen Lunan alemmille huulille. Luna levitti häpyhuuliaan huohottaen. Tanssi oli kiihottanut häntäkin valtavasti. Lars ei enempää ohjeita tarvinnut vaan työntyi voimakkaasti naisen sisään. Luna parkaisi, tarttui käsillään reisiinsä ja piteli itseään avoimena peikon juntatessa kyrpäänsä haltian sisälle, uudestaan ja uudestaan. Litinä ja huohotus täyttivät huoneen. Kuuma ja tiukka tussu hieroi Larsin penistä lähes koko varren mitalta. Ikinä hän ei ollut kokenut näin suurta nautintoa. Liian pian hän tunsi tuttua kihelmöintiä kiveksissään. Luna oli vikissyt jo pitkään orgasmeissaan. Naisen tukka oli sotkussa tämän pään ympärillä. Lars veti itsensä ulos ja asettui haltian vatsan päälle istumaan, työntäen kyrpänsä pyöreiden rintojen väliin. Luna työnsi rintansa yhteen, luoden pehmeän tunnelin peniksen ympärille. Lars otti käsillään seinästä tukea ja nussi reippaasti haltiaa tissien väliin. Luna kannusti häntä: "Anna, anna, anna, suihkuta mun päälle", nainen toisteli. Lars murahteli ja lopulti päästi spermasuihkunsa vapauteen. Pienen osan Luna sai siepattua suuhunsa, mutta suurempi osa valui naisen kaulalle ja rinnoille.

Lars taputteli penistään jäykkiä nännejä vasten. "Oi vittu sä olet mahtava Luna", hän sanoi vieläkin huohottaen. Luna naurahti ja hieroi siemennesteen ihoonsa. Lars kaatui patjoille, kaapaten Lunan kainaloonsa. Pian he molemmat olivat nukahtaneet. Lars heräsi äkisti. Kesti hetken ennenkuin muistikuvat palasivat ja hän hymyili itsekseen. Luna tuhisi söpösti peikon kainalossa. Varoen, ettei nainen heräisi Lars nousi ylös ja kääri peiton tämän ympärille. Sitten hän veti farkut jalkaansa, sammutti musiikin ja istahti sohvalle soijaolut seuranaan. Edelleen typerästi virnistäen. Hän ei ollut pitkään aikaan tuntenut itseään näin iloiseksi. Pullo tyhjeni ja hän nousi ylös vieden sen keittiötasolle Lunan lähes koskemattoman pullon viereen. Samalla peikon niskakarvat nousivat pystyyn. Jotain oli pahasti vinossa. Lars palasi datapäätteelleen ja avasi yhteyden kameraansa. Hän oli viikkoja takaperin asentanut pienen valvontakameran kuvaamaan katua talonsa edessä. Kameran välittämä kuva ei luvannut hyvää. Kolme CityMaster-kuormuria oli pysähtynyt Larsin talon eteen. Autot oli maalattu Mitsuhaman värein. Autoista purkautui aseistettuja yhtiöpoliiseja kadulle. Lars kirosi. Hän oli pitänyt mielestään matalaa profiilia jo jonkin aikaa. Sitten aavistus iski peikon tajuntaan. Hän syöksyi makuuhuoneeseensa, veti paidan päälleen ja herätti Lunan. Nainen oli mielettömän seksikäs, jopa unisena. "Luna, tossa kadulla on Mitsun kyttiä ainakin tusina. Et sattuis tietää miks ne haluu tulla tänne aamuyöstä?" Lars kysyi vaativaan äänensävyyn. Unisuus katosi Lunan silmistä. Sen tilalle tuli paniikki, kuin nurkkaan ajetulla eläimellä.

"Lars-kulta, auta minua. Minä rukoilen sinua, älä anna niiden viedä minua!" Luna aneli. Lars katsoi naisen silmiin ja tiesi vastauksensa. Yön tapahtumien jälkeen hänellä ei ollut edes vaihtoehtoja. "Pue päälles äkkiä, meillä on helvetillinen kiire", Lars murahti ja kääntyi kaappinsa puoleen. Peikko nosti esiin putkikassin jota Luna ei ollut aiemmin huomannut. Lunan pukeutuessa Lars avasi kassin ja nosti sieltä esiin taisteluliivin, jonka hän puki päälleen. Samoin kassista ilmestyi musta konepistooli sekä haulikko, jotka molemmat Lars kiinnitti liiviinsä. Aseiden seuraksi liiviin ilmaantui nopeasti varalippaita. Viimeinen esine kassissa oli pieni pistooli, joka näytti lelulta Larsin kämmenellä. Sen Lars kiinni oikean jalan saappaansa varteen, lahkeen sisälle. Hän heitti takin päälleen. Vasemmalla kädellään hän tarttui Lunasta ja oikealla hilparistaan. Hilpari kiinnittyi kahteen koukkuun Larsin erikoisvarustellun takin selkämyksessä, vapauttaen peikon oikean käden. Lars juoksi ulko-oveaan kohti, kun siihen hakattiin. "Avatkaa, poliisi! Avatkaa tai murramme oven!" Lars murahti, työnsi Lunan kulman taakse suojaan ja veti Mossberg CMDT-haulikkonsa esiin. Hän polvistui toisen kulman luokse, siten että näki oven mutta kulma suojasi hänen vartaloaan. Peikko käynnisti boostatut refleksinsä ja maailma hidastui. Juuri sopivasti, sillä yhtiöpoliisit olivat kyllästyneet odottamaan ja räjäyttivät oven. Pienet panokset oven karmeissa räjähtivät, heittäen oven metrin verran sisäänpäin ja kaataen sen lattialle. Samalla ensimmäinen kyttä astui käytävään, konepistooli ojossa. Lars puristi haulikon liipaisinta. Hän tunsi vain kevyen tönäisyn käsiään vasten.

Mitsuhaman kypäräpäinen poliisi sen sijaan tunsi tusinan wolframi-kuulan iskeytyvän vatsaansa lähes äänennopeudella. Kyttä lennähti selälleen ja oli kuollut ennenkuin törmäsi lattiaan. Lars ei tästä hätkähtänyt vaan tyhjensi haulikon lippaan käytävään. Wolframi-pilvi puhdisti oven edustan ja rappukäytävän tehokkaasti. Poliisien kevlar-liivit eivät olleet riittävä suoja, vaan kuulat lävistivät ne helposti, repien lihaa ja luita. Alle viidessä sekunnissa käytävä oli tyhjä. Lars palautti haulikon liiviinsä ja veti H&K K227-konepistoolinsa. Vasemmalla kädellään hän tarttui Lunaan ja veti naista perässään. Luna oli kalpea. Naisen korvat soivat, sillä toisin kuin peikolla, hänellä ei ollut kyberneettistä kuulonsuojausta korvissaan. Lars astui rappukäytävään, joka oli huomattavasti leveämpi kuin hänen kapea eteisensä. Ylätasanteelta kurkisti poliisin kypärä. Lars upotti kolmen laukauksen sarjan kypärän visiiriin. Visiiri pirstoutui ja verta roiskahti kypärän alta, poliisin romahtaessa kasaan. Lars piti selkäänsä seinää vasten noustessaan varovasti portaita ylöspäin. Ulko-ovi sulkeutui kalahtaen.

Lars jätti Lunan portaikon suojaan, laskeutui mahalleen ja varovasti raotti hieman ulko-ovea. Välittömästi luotisuihkut pirstoivat ovea. Mikäli Lars olisi seissyt, hän olisi muuttunut reikäjuustoksi. Lars kierähti takaisin Lunan luo. "Ei päästä tosta ulos, noissa CityMastereissa on kunnon konekiväärit tai konetykit, ne lahtaa meidät heti. Tähänkään ei voida jäädä, sillä ne tekee ihan kohta uuden hyökkäyksen. Nyt on vielä käynyt tuuri, ne eivät ilmeisesti tienneet minkä alan peikko meikäläinen on", Lars selitti nopeasti, samalla tähystäen ulko-ovea. Luna nyökkäsi vakavana. Lars mietti hetken. "Tota, toivottavasti et Luna pelkää korkeita paikkoja", Lars sanoi ja suoristi itsensä. Hän työnsi konepistoolinsa takaisin liivinsä suojaan ja tarttui molemmin käsin Lunaan, nostaen haltianaisen morsiamenkanto-otteeseen. Peikko antoi haltialle nopean pusun ja virnisti. "Se on menoa nyt!" Lars ponkaisi liikkeelle. Hän harppoi portaat yläkertaan kolme rappusta kerrallaan. Muiden asuntojen ovet pysyivät visusti kiinni. Ulko-ovi paukahti auki ja useiden saappaiden töminä kuului Larsin korviin. Hän ei edes hidastanut menoaan vaan jatkoi ylöspäin. Portaat tuntuivat loputtomilta. Lopulta, kahdeksan kerroksen jälkeen, hän näki edessään katolle johtavan oven.

Ovi oli lukittu, mutta se ei Larsia haitannut. Hän käänsi kylkensä kohti ovea, pidellen Lunaa sivummalla ja ponnisti koko 290-kiloisen ruhonsa ovea kohti. Muovi ja metalli päästivät karmean kiljaisun oven yrittäessä torjua Larsin hyökkäystä. Ovi painui kasaan ja lopulta saranat pettivät. Lars kaatui oviaukon lävitse selälleen katolle. Yhtiöpoliisien äänet kuuluivat portaikosta. Lars nousi pystyyn ja jatkoi juoksuaan kohti katon reunaa. Helikopterin roottoreiden säksätys iski Larsin tajuntaan. Valonheittimen keila liimautui peikkoon. Lars tiesi vaikeuksiensa juuri moninkertaistuneen. Helikopteri oli myös Mitsuhaman väreissä, mutta onneksi se oli vielä melko kaukana. Hänellä oli muutama sekunti aikaa. Katon reuna tuli lähemmäksi. Seuraavalle katolle oli melkoinen matka. Hän ei ikinä saisi hypättyä noin kauas. Sitten Lars huomasi paloportaat naapuritalon seinässä. Samalla katon reuna ilmaantui peikon jalkojen alle. Hän keräsi voimansa ja ponnisti.

****************

Vihasitko? Rakastitko? Sillä ei ole merkitystä jollet anna palautetta! Mitä enemmän palautetta, sitä nopeammin jaksaa kirjoittaa seuraavan luvun!