Kuvailija

Nykyaikainen tiedonsiirto antaa upeita mahdollisuuksia solmia kontakteja. Pääsin sellaiseen mukaan erään eroottisen tarinani kautta. Kirjoitustani kommentoi palautteessaan eräs nainen, hän piti tarinaani niin kiihottavana, että kertoi kostuneensa lukiessaan sitä. Valokuvaukseen liittyvä tarinani on kuitenkin sivuseikka, tärkeämpää on se, että siitä seurasi sähköpostien vaihtoa.

Olin naisen mukaansa kuvaillut tarinassani niin eroottisesti vaginaa sekä miehen elintä, että hän halusi itselleen kuvan kalustani ja ehdotti, että lähettäisin hänelle kuvan kullistani. Hän nimittäin epäili, että kirjoituksen kulli oli kuulunut minulle ja lukiessaan tarinaa uudelleen voisi samalla katsella kullini kuvaa ja ehkä vähän hieroa itseään.

Vastasin hänelle, että onko se sopivaa, että lähetän vieraalle henkilölle intiimin kuvan? Sitä paitsi kuvaa tai kuvia voidaan käyttää väärin, julkaista vaikka netissä.

Nainen kirjoitti, että hän lähettää minulle vastapalvelukseksi kuvan itsestään, tai siis vitustaan. Lisäksi hän kertoi itsestään, missä asui, mitä teki, elämäntilanteestaan, etunimensä Laura jne.

Lähetin hänelle vastaukseni, jossa epäilin olisiko Lauran lähettämä vitunkuva edes hänen haaroistaan, kuviahan ovat netit pullollaan, niistä hän voisi valita mieleisensä. Lisäsin vähän tietoja itsestäni ja kerroin myös itse kiihottuneeni kirjoittaessani tarinaa.

Odottelin muutaman päivän Lauran yhteydenottoa, ajattelin, että hän oli luovuttanut. Viimein viesti tuli. Hän ehdotti, että pyytäisin häntä asettamaan kuvaan joitain helposti tunnistettavia asioita, josta voisin määritellä, että kuva on otettu hänestä nyt ja tässä.

Mietin mitkä aiheet valitsisin. Päivän iltalehti, josta näkyy päivämäärä olisi tietysti hyvä todiste, se olisi yksi. Toiseksi ehdotin, että hänellä olisi kädessään 20-millin lenkkiavain, joita saa ostaa edullisesti rautakaupoista. Sellaista kuvaa, jossa nämä asiat olisivat samaan aikaan näkyvissä tuskin mistään löytyisi.

Laura hyväksyi ehdotukseni, mutta halusi vastauksessaan puolestaan todisteet minun kuvani aitoudesta pyytämällä, että lisäisin tunnistuskuvaan rekvisiitaksi neljä pyykkipoikaa, jotka nipistäisin rinnakkain kivespusseihin. Niiden järjestys piti olla kuvasta katsottuna vasemmalta sininen, keltainen, punainen ja valkoinen. Ovela nainen, ajattelin ja mietin jo samalla mistä löytäisin värillisiä pyykkipoikia.

Kiipesin ullakolle, jossa tiesin olevan pyykkinaruja. Sieltä etsin värillisiä pyykkipoikia, mutta löysin vain valkoisia, oranssin ja keltaisen. Piti keksiä jotain. Ajatus kuvauksesta pyykkipojat kivespusseissa kiihotti. Keksin kietoa toiseen valkoiseen pyykkipoikaan sinistä nauhaa, jolloin sain värisuoran valmiiksi.

Asetin pyykkipojat paikoilleen, hetken päästä ne nipistivät kipeästi pusseissani. Otin muutaman kuvan ja ajattelin samalla miten mahtoivat Lauran kuvaukset edistyä.

Lähetin kuvan Lauralle. Sain nopeasti vastauksen: pyykkipojat väärässä järjestyksessä, järjestyksestä viis, mutta siirrä oranssi kiinni esinahkaan!

Tosiaan, olin pistänyt pyykkipojat itsestäni katsoen oikeaan järjestykseen, nyt se perhanan nainen keksi saada uuden kuvan.

Aloitin kuvauksen uudelleen seuraavana iltana. Kiimainen kyrpä pyrki erektioon, mutta sain esinahkaan nipistetyn pyykkipojan kuitenkin pysymään kuvassa. Naps, kuva tuli.

Kuva oli etuviistosta, joten paljonkaan siinä ei ollut vielä nähtävää, lähetin kuvan Lauralle ja muutaman minuutin päästä sain sähköpostin!

Lyhyessä viestissä Laura kertoi, että kuvani oli laadultaan hyvä, kiihottava suorastaan, toivottavasti hänenkin kuvansa on minusta mieluisa. Siirsin nuolen kuvaikonin päälle ja napsautin pari kertaa. Ensin näytölle avautui kuvaohjelma, tietokone rouskutti kuvaa ja viimein se putkahti näkyviin.

Edessäni oli kuva vieraan naisen, mutta tavallaan tutun Lauran vitusta. Hän istui ilmeisesti lattialla jalat koukussa ja levitettynä. Hänen pyllynsä alla oli lehti, josta näin päivämäärän, pari päivää vanha. Vittukarvat oli märkänä kammattu siististi molemmille puolille.

Katseltuani hetken kuvaa olin valmis ajattelemaan, että se oli kaunein pillu niistä tusinasta mihin olin luonnossa tutustunut. Suurten häpyhuulien välistä pursuivat pienet häpyhuulet näkyviin. Ne olivat väriltään tumman purppuraiset ja ruskeat. Poimuisina ne täyttivät koko vaon. Syvemmällä näkyi poimujen väleistä vaalean punaisia limakalvoja. Suurensin kuvaa, jolloin huomasin hiukan raollaan olevassa vaossa vitun eritteiden limavanan kiiltelevän.

Lenkkiavainkin oli kuvassa. Laura oli työntänyt työkalun toisen pään pilluunsa. Toisen pään lenkki ja puolet varresta oli näkyvissä. En nähnyt avaimen millikokoa, mutta eipä sen ollut väliäkään.

Hetken päästä tuli Lauran sähköposti. Hän kysyi oliko kuva tyydyttänyt odotukseni ja pyysi, että lähettäisin hänelle kuvan puolikovasta kullistani, sivulta kuvattuna, terska paljaana ja kivekset vapaasti roikkuvina. Kiitin häntä kuvasta ja ylistin sen taiteellista kauneutta. Lupasin kuvata mallin, kunhan se asettuisi toivottuun olotilaan.

Jatkoimme kuvien vaihtoa, keksimme uusia ideoita täydentämään kuvissa olevia kohteita. Laajensimme kuvatarjontaa muillekin vartaloittemme alueille kaulojen korkeudelle saakka. Uskokaa tai älkää, mutta ihmisvartalossa on loputtoman paljon ihania, eroottisia yksityiskohtia kuvattavaksi. Viimein tapasimme, sitten saimme kuviimme kaksi mallia.