P-kanen

(1)

Olin keittänyt lapsille iltapuuron ja yritin vahtia nuorimmaisen syömistä. Hän oli riehaantunut ja heitteli veljensä yllytyksestä puuroa lattialle. Mutta en minä siitä hermostunut, minulla oli muuta seurattavaa. Vaimo oli tullut kylpyhuoneesta ja lakkasi sängynreunalla varpaankynsiään.

Yllään vaimolla oli valkoiset, hyvin istuvat rintaliivit ja samanväriset, pitsireunaiset pikkuhousut. Ne ovat Lahdenperän lahja, ja Lahdenperä ne kohta hotellissa riisuu. Hän soitti meille viikolla ja sanoi tulevansa paikkakunnalle. Lahdenperä välittää keittiökalusteita vähittäismyymälöihin, laajaa ja laadukasta valikoimaa ympäri maan. Olisiko vaimo valmis? Vaimo oli. Kuukautisetkin loppuisivat sopivasti, vaimo laskeskeli puhelimessa.

Se innosti Lahdenperää. Hän pyysi, että säästäisin vaimon hänelle “korkattavaksi“. Lupasin säästää. On kiihottavaa lähettää vaimo tapaamiseen raikkaana ja halukkaana. Saa Lahdenperäkin nautintonsa, kun tietää minun täällä kärvistelevän.

Mutta mielelläni minä odotan. On sitten yöllä sakeampaa, kun vaimo palaa. “Olkaa sitten kunnolla“, minä sanoin ja halasin vaimoa hyvästiksi. Vaimo lupasi olla, vilkutti meille vielä mennessään oven raosta.

Pistin lapset ajallaan nukkumaan ja avasin television. Mitään mielenkiintoista sieltä ei tullut, se yksi ajatus vain pyöri mielessä. He ovat kevyellä kynttiläillallisella, syövät hitaasti. Lahdenperä on semmoinen nautiskelija. Hän pitää vaimoa kädestä, juttelee ja katselee silmiin, kypsyttää hiljaisella tulella.

Tanssimassa käydään ja ehkä joku toinenkin reissaava myyntimies hakee vaimoani. Siitä Lahdenperä pitää, vaimo on kertonut. He olivat kerran kylpylässä höyrysaunassa, me olimme siellä kolmistaan, ja vaimon piti paljastaa itseään muille saunojille. Siitäkin tulisi oma juttunsa. Kylpylässä oli venäläisiä turisteja, uhkeita, rohkeita venakoita välkkyvine kultahampaineen.

Verta pumppautuu elimeeni, sillä tiedän, että on siirrytty Lahdenperän huoneeseen. Vaimo on pidättynyt viikon ja arvaan lahjapöksyjen olevan liisterissä. He yleensä yhtyvät siekailematta, vaimo on kertonut. Siksi hänellä oli pessaari jo kotoa lähtiessä.

Lahdenperä käskee vaimon riisuutua ja käydä nelinkontin sängylle. Siellä vaimo jo onkin, kuvittelin, kurkistaa uteliaana olkansa yli. Mätäs on turvonnut ja auliisti halki. Lahdenperä seisoo ilkosillaan hänen selkänsä takana, kärsä sojossa, ja näppäilee kännykkäänsä.

Kohta puhelin soikin. “Hei“, kuulin tutun äänen, “täällä Lahdenperä.“

“No terve“, ilahduin.

“Minä kohta alan pitää rouvaa hyvänä“, Lahdenperä teki tilanteesta selkoa. “Eukkosi on tuossa kontillaan ja oikein lupaavasti vilkuttaa karvarukkasta. Minä pistän kännykän tähän sängylle viereen, niin saat kuulla lätkeen ja litinän. Minulla on kuukusissa semmoinen kutina, että varmaan meistä ääntä lähtee.“

“Selvä“, sanoin. Taisi hieman ääni värähtää.

“Tai odotas“, Lahdenperä jatkoi. “Kaunokainen on vielä sen verran järjissään, että minäpä annan hänen selostaa sisään työntymisen suorana lähetyksenä. Saat sitten huutaa meille kannustusta.“



(2)

Joillakin miehillä sitä vaan on, vaimo sanoo. Ja joillakin ei ollenkaan. Vaimo tarkoittaa pilkettä silmäkulmassa, miehen ja naisen välille syntyvää yhteistä rytmiä.

Käymme usein tanssimassa. Vaimo varsinkin tykkää, eikä se minullekaan ole vastenmielistä. Se oli perjantai, tuiki tavallinen tanssi-ilta hotellin alakerrassa. Levyt soivat ja pöytien väliin oli raivattu tilaa pikku pyörähtelylle. Istumme siellä useinkin, ja vaimoa haetaan, kun se merkki kerran päällä on. Nainenhan sen antaa silmillään ja paljailla ranteillaan, koko olemuksellaan. Pariskuntana oltiin, mutta muidenkin kanssa tanssittiin.

Vaimolla oli siskonsa häihin ommeltu luonnonsilkkimekko. Se oli kevyt, aika lyhytkin mutta juhlava ja jätti tarkoituksella rintaliivien olkaimet näkyviin. Se puki hyvin vaimon notkeaa liikehtimistä parketilla.

He olivat muutaman kerran tanssineet, hitaita lähinnä, kun mies palautti vaimon pöytään ja esitteli itsensä. Lahdenperä, mies sanoi ja pyysi lupaa istua seuraamme.

Useinhan meillä seuraa oli, joten annoimme luvan. Mies kertoi itsestään, kyseli meistä, piti juttua yllä ja kättä pöydän alla vaimon polvella. En ollut huomaavinani. Vaimo hymyili miehelle, näytti, että tuntuu hyvältä.

Seuraavalta tanssilta palatessa vaimo nykäisi istuutuessaan hameen helmaa ylemmäs. Se oli signaali miehelle. Pöytäliina vedettiin eteen.

Mies oli nelissä kymmenissä, paksuniskainen ja leveäleukainen. Hän oli siististi ajeltu ja puettu ja piti puhuessaan vaimoa kohteliaasti kädestä. Toinen käsi oli pöydän alla. Vaimo antoi sen olla, hymyili ja keimaili. Mies oli kehunut hänen tanssitaitoaan. Saisin olla ylpeä tämmöisestä vaimosta, mies jatkoi ja kumartui puoleeni.

Sanoin olevani, annoin tilanteen kehittyä. Tiesin entuudestaan, että tanssiminen ja flirtti miesten kanssa herättäisi vaimon libidon ja saisi hänet rakastelunhaluiseksi. Siksihän me ulkona kävimme.

Kun vaimo poistui välillä wc:hen, Lahdenperä kumartui uudelleen puoleeni. Hän katsoi minua silmiin, madalsi ääntään ja kysyi, olisiko minulla mitään sitä vastaan, jos hän yrittäisi vaimoani.

Tiesin kyllä, mikä Lahdenperällä oli mielessä enkä oikeastaan yllättynyt. Myyntitykeillä on adrenaliinia suonissaan ja se pitää purkaa. Katsoin miestä, mies katsoi minua.

Hänellä on huone yläkerrassa, mies jatkoi pehmeästi kuin rutinoitunut esittelijä ainakin. Hän voisi näyttää sitä vaimolleni.

Tunsin kuinka selkärankani yhtä aikaa kuumeni ja jäätyi. Kalusteitahan mies myy, ajattelin. Ja tämä olisi erityistarjous. “Ei minulla ole mitään semmoista näyttämistä vastaan“, vastasin. “Varsinkin jos noin hieno mies sen tekee.“

Lahdenperä vahvisti olevansa hieno mies. Oletin sen tarkoittavan, että hän lähentyy naista suojuksin. Juuri sitä hän tarkoittaa, Lahdenperä naurahti. “Mikäpä siinä sitten“, sanoin.

Vaimo tuli pöytään, ja Lahdenperä vei hänet kuin tilauksesta lattarirytmien pyörteisiin. Vaimon käsi nojasi kevyesti miehen olkapäähän ja lantio vatkasi antaumuksella cha cha chata. Sitten tuli tango, ja vaimon silmät nauliutuivat minuun. Kaula oli punehtunut, panin merkille. Mies kuiski hänen korvaansa. Kun kappale loppui, vaimo haki sanaa sanomatta pöydästä laukkunsa.

Eivät he hirveän kauan viipyneet. Minä odotin pöydässä, ja voi sanoa, että kihelmöi. Kädetkin tärisivät. Vaimo kertoi myöhemmin riisuneensa vain housut ja rintsikat, jättäneensä hameen vyötäisille. Mies oli alasti ja alla, pannut vaimoni ratsaille.



(3)

Kun Lahdenperä käy meillä, menemme usein saunaan. Vaimo menee edellä lasten kanssa, ja me Lahdenperän kanssa tulemme omia aikojamme perässä.

Riisuudumme yläkerrassa kahdestaan, ja Lahdenperä roikottaa. Hänellä on aika möysäri, ja jostain syystä siitä tulee mieleen lapsuuden saunomiset. Se minua hieman kiusaa. Lahdenperä on kuin isä, minä tavallaan poika, vaikka ei meillä kovin paljon ikäeroa olekaan. Vaimo on tietysti äiti, ja äiti hän onkin. Yhtä aikaa vaimo ja äiti.

Mutta että minä olen taas se poika, semmoinen tunne vaan tulee. Jotenkin kielletyn oloinen tunne, joten yritän unohtaa sen.

Lahdenperä osaa käyttäytyä, ja hän on hurmannut lapsetkin. Nytkin hän näyttää heille sormitemppuja, niitä samoja, mutta lapsia ne naurattavat. Nuorimmainen pyrkii lapsellisuuttaan vieraan syliin ja Lahdenperä ottaa hänet polvelleen, pompottaa. Kyllä me sen sallimme. Perhesaunahan tämä on, ja Lahdenperä kuin sukulainen.

Lahdenperä soitti viikolla ja kielsi meiltä vaimon kanssa yhdynnät. Minä voisin säännöstä nipistää, mutta vaimo haluaa olla uskollinen. Hän vaihtaa yöpaidankin kylpyhuoneessa, on kaino kuin neitsyt. Hän ei anna edes kädellä koittaa, ettemme joudu kiusaukseen.

Kyllä minä ne piinat kestän, nautinkin niistä tavallaan. Niinpä tunnelmaa on, kun siinä leppoisasti jutellaan ja Lahdenperä siristelee silmiään. Vaimo tietää olevansa esillä ja kurkkii rintoihinsa kuin varmistaen, vieläkö ne miestä kiihottavat.

Kyllä kiihottavat, värähtelevät naisellisina ja kuin pyytävät tarttumaan.

Vaimo kaipaa tällaista stimulanssia, niin minä sen ajattelen. Lahdenperä on mieluinen vieras, joka tulee ja menee, luo oman ilmapiirinsä. Olen iloinen, että he ovat meillä ja vaimo voi tyydyttyä omassa pesässään. Vaikka kyllä hotellissakin jännää on, vaimo sanoo. Hän istuu siinä Lahdenperän vieressä lempeänä ja lauhkeana, märät hiukset poskilla roikkuen. Vaimo on pyöreä ja pehmeä, Lahdenperä vakaa ja kulmikas kuin pirtin pöytä, joten hyvin he täydentävät toisiaan.

Vaimo vie lapset pesulle, ja me jäämme Lahdenperän kanssa löylyihin. “Kyllä tämän jo itselleen suo“, Lahdenperä myhäilee. Puulämmitteinen sauna. Vastakin on silloin tällöin tullut marketista ostettua.

Lahdenperä on työnarkomaani, viikot leivän syrjässä kiinni, viikonloppuna lihan. Hän kumartuu lähemmäksi ja kysyy, olenko mustasukkainen, kun hän taas aikoo heilastella vaimoani.

Tunnustan olevani, ja totta minä siinä puhun. “Mutta se on vaan maustetta“, minä sanon. Kiveksiä kipristelee, kymmenet näkymättömät neulat pistelevät. Se on tuttu tunne jo ensi tapaamisesta.

“Kirpaiseeko munista“, Lahdenperä virnistää ja on kurkistavinaan.

“Kirpaisee“, myönnän. Sen sanominenkin kirpaisee, enkä voi mitään, minulla alkaa tosissaan jäykistellä. Painetta lisää vielä sekin, että minua hävettää, kun annan näin häpäistä itseni.

Mutta Lahdenperä ei ole millänsäkään. Hän kertoo, kuinka parhaan tyydytyksen saa toisen emännästä. “Ne osaa jo olla, saavat enemmän irti itsestään“, Lahdenperä jatkaa ja tuijottaa nytkähtelevää kaluani.

Järkytti semmoinen puhe vieläkin, nipisteli. Eikä päässyt karkuun. Me olimme vaimon kanssa pidättäydytty viikko. Lahdenperä varmistaa senkin. Se on osa tätä yhteistä leikkiä.

Pidättäydytty on, sanon ja annan erektioni näkyä. Nöyryyttävää tämä on, mutta kiihottavaa. Tätähän minä oikeastaan hain.

Siirrymme suihkuun, ja Lahdenperä pesee mulkkunsa. Hän on vetänyt esinahan taakse ja saippuoi huolellisesti terskaa. On siinä nainen täynnä, kun saa sen oikeaan paikkaansa. Kuinka vaimo sen kokee, olen udellut. “Se pelottaa, mutta samalla houkuttaa“, vaimo vastaa. Lahdenperällä on suurin hänen naimansa kalu.

Aika mahtavalta itse asiassa tuntuu olo, ja annan tuntua. Lahdenperään voi luottaa. Hän on osaava mies otteissaan.

Lapset ovat sängyssä, lastenhuone pimennetty, kun nousemme ylös. Vaimo on sonnustautunut yöpaitaan. Sekin on Lahdenperän hankkima viekoitus, ylhäältä antelias, alhaalta lyhyt. Lahdenperä silmäilee himokkaasti reisiä ja vaimon silmistä näkee, että hän on siitä tietoinen. Pian olisi tussun antamisen aika.

Vaimo pistää soimaan musiikkia. “Voitaisiin tanssia hitaita“, hän ehdottaa, ja niin he tanssivat, vaimo ja Lahdenperä, nojailevat, nuuhkivat toisiaan. Lahdenperä nostaa yöpaitaa ja hieroo vaimon paljaita pakaroita.

“Herranen aika, kuinka minä valun“, vaimo naurahtaa ja hakee keittiöstä talouspaperia. “Taitaa olla ihan ovulaatiota“, hän kujertaa ja pyyhkii yöpaidan alta.

“Onhan pessaari kunnolla“, varmistan pala kurkussa. Munasolulle ei Lahdenperää parane päästää. “On, on“, vaimo sipaisee poskeani, keinauttaa lannettaan ja nostaa toisella kädellään yöpaidan helmaa.

Lahdenperä seisoo elin muhkeana ja ehdottaa siirtymistä lähempään tuttavuuteen. Seuraan heitä makuuhuoneeseen, jossa Lahdenperä ilmoittaa haluavansa sitoa rouvan jalat. Yhdessä asettelemme vaimon vatsalleen, ja tyynyjä alle. Nilkat sidomme aamutakin nyörillä levälleen.

“Nyt ei tamma pääse potkimaan“, Lahdenperä muhoilee ja hypistelee vaimoa pakaroiden alta. Vaimo tirskahtelee.

Lahdenperä käskee minun tuoda öljyn ja voidella vaimolta intiimiraon. Se ei olisi tarpeen, niin liukkaana vako törötti, mutta onhan se rituaali. Vaimo keikistää kättäni vasten, kun rasvaan.

“Saat kohta hyvää“, kuiskaan ja seuraan, kuinka Lahdenperä hivelee kovettunutta elintään. Se on julma tappi, samanlainen muhkura kuin mieskin. Lihaksikas takapuoli mättäisi kyrvälle kauhean kyydin. Mutta se sopii vaimolle. Hän rakastaa kunnon pusuja.

Lahdenperä käskee minun pistää olohuoneeseen kutumusiikkia. “Ei lapset vahingossa kuule, kun äiti virittää vartaassa lemmenlaulujaan“, mies sanoo silmät kiiluen.

Minun pitää jäädä oven taakse, sillä Lahdenperä haluaa ottaa häiriintymättä vaimoni. Se on minusta oikein. Ei vaimokaan ujostele, vaan voi rauhassa antautua pitelyyn.

Korva tarkkana kuuntelen oven takana, kuinka sängyn natina ja lihojen lätinä voimistuu, samoin vaimon kimeä voihke. Möreästi murahdellen Lahdenperä innostaa naista aisalleen. Vieras pitää välillä taukoa ja jytistää sitten entistä ahnaammin. Se on niin kyvykästä ja korskeaa, että kiveksistä kouraisee. Vaimo saa sonnia, on päästä varpaisiin pelkkää lotisevaa, supistelevaa, urokselle antautuvaa sukuelintä.

Kun siemennös purkautuu, molemmat huutavat yhteen ääneen, Lahdenperä kumeasti karjahdellen, vaimo päästäen holtitonta, naisellista vollotusta.

Odotan vielä hetken käsi ovenkahvalla. Kohta aukaisen. Siellä olisi rouva länget kaulassa, paikat litimärkinä ja turvoksissa, tissit mustelmilla. Lahdenperä niitä aina venyttelee. Minä aivan jo vapisen. Pian antaisin mulkkua minäkin. Minä Lahdenperälle sanonkin, että kun yhtyy vaimoonsa toisen jäljiltä, se on kuin saisi vierasta.