Liisa

Tämä on nimensä mukaan satu. Jos pidätte siitä, ilahtuisin palautteesta.

1

Olipa kerran kauan kauan sitten valtakunta jossain vuorten keskellä. Valtakunnassa hallitsi lempeä kuningas, jolla oli yksi ainoa tytär, kaunis kultakutrinen prinsessa.

Kaunis prinsessa oli tullut jo siihen ikään, että hänelle etsittiin puolisoa. Lempeä kuningas, joka rakasti ainoaa lastaan syvästi, oli kovin huolissaan. Miten osata valita prinsessalle aviopuoliso, joka tekisi tytöstä onnellisen? Taas kerran lempeä kuningas kaipasi vaimoaan, kauniin prinsessan äitiä, joka oli kuollut jo tytön ollessa pieni. Hän olisi osannut neuvoa kuningasta tällaisissa asioissa. Nyt lempeä kuningas tunsi itsensä avuttomaksi. Prinsessan tulevan puolison täytyi tietysti olla arvoltaan prinssi tai vähintään aatelinen - mutta mitä muita vaatimuksia pitäisi asettaa? Hellä isä tutkiskeli sydäntään ja totesi sitten, että vain yksi asia oli tärkeä: tyttären onni.

Niinpä lempeä kuningas kutsui tyttärensä puheilleen ja kysyi tämän mielipidettä asiasta. "Miehen pitää olla nuori ja komea", prinsessa sanoi. "Hänen pitää olla hauskaa seuraa ja saada minut nauramaan. Ja hänen pitää olla hyvä sängyssä," kaunis ja viisas prinsessa lisäsi ja punastui siveästi.

"Kaksi ensimmäistä vaatimusta on helppo tarkistaa," kuningas pohti. "Kutsutaan ehdokkaat vieraaksemme, tapaat heidät ja juttelet heidän kanssaan. Sillä lailla näet, miellyttävätkö he sinun silmääsi ja saavatko he sinut nauramaan. Mutta miten saamme selville heidän taitonsa sängyssä?", kuningas ihmetteli. Noihin kaukaisiin aikoihin ei nimittäin tullut kysymykseenkään, ettei prinsessa hääpäivänään olisi ollut neitsyt. Ei edes kultakutrinen prinsessa itse osannut ajatella, että tulevan aviopuolison rakastajantaitoja voisi kokeilla käytännössä, ennen avioliiton solmimista.

Lempeä kuningas kutsui viisaaksi tuntemansa kamarirouvan neuvonpitoon. Kamarirouva kuunteli pulmaa, punastui hieman, nieleskeli pari kertaa ja ryki kurkkuaan, ennen kuin uskaltautui puhumaan. "Armoisa kuninkaani! Minulla on ajatus. Valtakunnan edun ja rakkaan prinsessamme onnen vuoksi olen valmis huolehtimaan asiasta." "Huolehtimaan asiasta?" kuningas kummasteli. "Niin, teidän armonne," kamarirouva jatkoi, ja punastus hänen kasvoillaan syveni. "Ajattelin niin, että sen jälkeen kun korkea-arvoinen prinsessa on tavannut sulhasehdokkaan, nähnyt hänet komeaksi ja todennut nuoren miehen olevan hauskaa seuraa, minä voisin testata, täyttääkö kokelas kolmannenkin vaatimuksen."

Lempeä kuningas katseli kamarirouvaa utelias ilme kasvoillaan. Kamarirouva oli jo kypsässä iässä, ollut leskenä jo useamman vuoden. Nainen oli vielä kukkea ja verevän näköinen, kas kun ei ollut mennyt uusiin naimisiin. Ainakaan hän ei ole menettänyt kiinnostustaan miehiin, kuningas tuumasi huvittuneena tarkkaillessaan kamarirouvan silmiin noussutta paloa. "Suunnitelma on erinomainen," kuningas myöntyi. "Olen varma, että emme voisi mistään saada luotettavampaa testaajaa."



2

Näin siis laadittiin julistus, joka lähetettiin esille pantavaksi jokaiseen valtakunnan kolkkaan, naapurimaihin ja kaukaisempiin valtakuntiin. Julistuksessa kerrottiin kauniista prinsessasta, ja puolesta valtakuntaa, jotka hänen tuleva aviopuolisonsa saisi omakseen. Kaikkia niitä prinssejä ja aatelisia, joita avioliitto kauniin prinsessan kanssa kiinnosti, pyydettiin tulemaan kuninkaan linnaan, jotta prinsessa voisi omin silmin nähdä heidät ja tehdä valintansa. Aikaa kilpakosijoille annettiin puoli vuotta.

Jo muutaman päivän kuluttua ensimmäiset aatelisnuorukaiset saapuivat linnaan. Joukossa oli jos jonkinmoista onnenonkijaa. Oli niitä jotka prinsessan mielestä olivat liian vanhoja; oli niitä, jotka prinsessan mielestä olivat liian rumia; oli niitä, jotka olivat liian ujoja, ja pitkästyttivät prinsessaa; oli niitä, jotka kerskuivat vain urotöillään, ja saivat prinsessan haukottelemaan. Mutta paljon oli myös nuoria ja komeita aatelisia, jotka esiintyivät miellyttävästi, puhuivat mielenkiintoisista asioista ja kertoivat hauskoja juttuja. Joukossa oli siis monia, jotka prinsessa olisi ollut valmis hyväksymään puolisokseen. Mutta miten oli heidän rakastajankykyjensä laita?

Melkein joka ilta kypsä ja kukkea kamarirouva talutti jonkun komean ja uljaan nuorukaisen makuuhuoneeseensa ja testasi, verhot sängystä kiinni vedettynä, tämän rakastajan taitoja. Aamulla kultakutrinen prinsessa malttoi tuskin odottaa, että nuori mies oli poistunut kamarirouvan huoneesta, kun hän jo kiirehti kamarirouvalta kyselemään testin tuloksia.

"Tämä oli aivan surkea", saattoi kamarirouva pettyneenä selittää. "Kävi päälle kuin yleinen syyttäjä ja kaikki oli ohi ennen kuin ehdin kolmeen laskea." "Tämä jännitti ihan liikaa, eikä koko hommasta meinannut tulla mitään." "Tämä ei ollut hassumpi, mutta veto sammui kyllä kovin varhaisessa vaiheessa." "Tämä oli hellä ja huolehtivainen, mutta ei tarpeeksi raju. Meinasin nukahtaa kesken kaiken."

Joskus kamarirouvan lausunto oli pelkästään kiittävä, ja silloin kaunis kultakutrinen prinsessa punastui mielihyvästä. Mutta niissäkin harvoissa tapauksissa kamarirouva aina lopuksi lisäsi, ettei nuori mies ollut saanut aikaan samanlaista nautinnon hyökyaaltoa kuin hänen rakas aviomiehensä silloin, kun he molemmat olivat vielä nuoria. "Odotetaan nyt rauhassa määräajan loppuun, jos vielä ilmestyisi joku täydellinen kosija," kamarirouva tapasi toppuutella prinsessaa silmät toiveikkaasta odotuksesta hehkuen.

Mutta kuukaudet kuluivat, puolen vuoden määräaika alkoi lähetä umpeutumistaan, uusien kilpakosijoiden määrä harveni, ja sekä prinsessa että kamarirouva alkoivat vaipua masennukseen. Enkö koskaan löydäkään täydellistä aviomiestä, prinsessa murehti. Enkö saa koskaan kokea samanlaista nautinnon hyökyaaltoa kuin kamarirouva nuorena oli miehensä kanssa kokenut?

Kuusi kuukautta on kohta kulunut, suri kamarirouvakin. Hauskaa on ollut, mutta kohta elämä jatkuisi taas tylsänä ilman näitä ihania nuoria miehiä. Ovat ne sentään suloisia, kun niin tosissaan yrittävät, hän huokaili. Mutta parhaat sulhasehdokkaat ovat varmaan jo käyneet, eikä kukaan heistä pystynyt antamaan minulle samanlaista järisyttävää nautinnon huumaa kuin rakas aviomieheni, kun olimme nuoria. Enkö enää koskaan kokisi mitään sellaista? Selvää voittajaa ei ole, kamarirouva pohdiskeli. Valinta on vaikea. Voisinkohan pyytää uusintakierrosta parhaiden ehdokkaiden välillä?



3

Julistus kauniista prinsessasta ja puolesta valtakunnasta oli saapunut myös kaukaisten vuorten takana sijaitsevaan pieneen ruhtinaskuntaan. Sen kuninkaalla oli monta poikaa, joista nuorin ei ollut vielä naimisissa. Hän oli kauniskasvoinen, komea ja uljas prinssi, sulavakäytöksinen, nokkelasanainen, kaikkien naisten lemmikki.

Kas tässä olisi minulle kaunis puoliso ja puoli valtakuntaa hallittavaksi, nuori mies tuumi lukiessaan julistusta. Mutta voikohan näihin papereihin luottaa? Kyseessä on tietenkin joku ruma ikäneito, joka muuten ei ole saanut puolisoa itselleen! Kuulostaa vähän epätoivoiselta.

Nuori prinssi oli kuitenkin seikkailumielinen ja päätti oitis lähteä pitkälle kosiomatkalle. Kun hän alkoi lähestyä määränpäätään, häntä vastaan alkoi tulla kilpakosijoita, jotka olivat palaamassa retkeltään. Heiltä hän sai kuulla yksityiskohtaisia kuvauksia prinsessan kultaisista kutreista ja satumaisesta kauneudesta, ja ne innostivat häntä jatkamaan matkaa. Mutta nuori prinssi kuuli myös kokeesta, johon sulhasehdokkaat joutuivat.

"Kamarirouva on kyllä melkoisen kypsässä iässä, mutta toki vielä kukkea ja kaunis", eräskin pettynyt nuorukainen kertoi prinssille. "Mutta hän on kovin vaativainen! Pitää tehdä sitä ja pitää tehdä tätä, esileikkien pitäisi kestää tuntikausia ja muutenkin pitäisi jaksaa koko yö. Viimein hän huohottaen kiemurteli allani nautinnosta, ja olin ihan varma, että sen panon jälkeen prinsessa ja puoli valtakuntaa on minun - mutta mitä vielä! Kamarirouva kehtasi aamulla sanoa, ettei ollut saanut samanlaista nautintoa kuin nuorena miehensä kanssa. Se nainen on mahdoton tyydyttää."

Nuori prinssi pohti kuulemiaan tarinoita. Hän ei epäillyt rakastajan taitojaan, ne hän oli testannut niin monella neitsyellä ja kypsemmällä rouvalla, että tiesi osaamisensa olevan huippua. Mutta nyt oli kyseessä iso ja vaativa testi, joka saattaisi ratkaista hänen elämänsä kohtalon. Nyt ei ollut syytä jättää mitään kohtalon varaan. Täytyisi ottaa myös oveluus käyttöön! Jotenkin minun täytyy erottautua muista, prinssi pohdiskeli ja kehitteli suunnitelman. Mutta sitä varten hänen täytyi palata ensin takaisin omaan maahansa, ja siitä syystä hänen saapumisensa perille viivästyi aivan määräajan viimeisille päiville.



4

"Tänne on saapunut vielä yksi kosija," hovimestari ilmoitti prinsessalle ja kamarirouvalle, kun nämä jo hieman kohtaloonsa alistuen pohtivat, kuka puolen vuoden aikana tavatuista sulhasehdokkaista olisi paras. "Hän on kaukaisten vuorten takaisen ruhtinaskunnan prinssi." Tietysti taas joku ruma tylsimys, prinsessa ajatteli. Oi rakkaat jumalat, antakaa hänen olla kaunis ja tulinen, kamarirouva rukoili, sillä hän oli jo alkanut pelätä, että huvi oli hänen kohdaltaan kokonaan ohitse ja nuoruuden aikainen nautinto iäksi kadotettu. "Kutsukaa hänet sisälle," prinsessa käski.

Se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Prinssi aivan häikäistyi nähdessään kauniin kultakutrisen prinsessan; tyttö oli vielä sata kertaa kauniimpi kuin mitä hän oli uskaltanut kuvitella. Prinsessa puolestaan melkein lakkasi hengittämästä. Prinssi oli komea ja uljas, hymyileväinen, sulavakäytöksinen - kerta kaikkiaan täydellinen. Tämän minä otan, prinsessa ajatteli, jos hän vain osaa hommansa sängyssä.

Ylistetty olkoon kaikki jumalat, kamarirouvakin siunasi mielessään. Mikä namupala! Täydellinen lopetus ihanalle puolivuotiskaudelle, hän ajatteli. Ehkä tältä komistukselta löytyisi puhtia tyydyttää minut täysin? Mutta mikä oli tämä seurue nuorukaisen mukana? Ja aivan kuin prinssi olisi arvannut kamarirouvan ajatukset, hän viittasi kädellään takanaan seisoviin nuoriin miehiin. "Tämä on minun henkilökohtainen vartiokaartini", prinssi sanoi. "He ovat vannoneet minulle uskollisuutta ja tekevät kaiken mitä heiltä pyydän."

Kamarirouva silmäili nuoria miehiä. Hyvänen aika, miten he olivat komeita, vetivät vertoja itse prinssillekin! Ja samassa kamarirouva pelästyi. Miksi prinssi liikkui noin komeitten poikien seurassa? Ettei vain ollut kyse siitä, että tuollaiset pojat kiinnostivat enemmän kuin meidän kaunis prinsessamme - tai minä. Kamarirouvan mieliala alkoi huolestuttavasti laskea.

Tuli ilta, ja kamarirouva odotteli prinssiä huoneessaan levottomana. Entä jos kaunis nuorukainen ei ollut yhtään kiinnostunut naisista? Sitten ovelta kuului koputus, ja prinssi astui sisälle. Ja hänen perässään neljä vartiokaartin komeaa sotilasta. "Olemme palveluksessanne, madame." Prinssin silmissä vilkkui hymy, kun hän astui kamarirouvan luo ja suuteli tätä intohimoisesti. Sitten prinssi kuiskasi rouvan korvaan: "Voin lähettää heidät pois, jos niin haluatte. Mutta jos haluatte tutustua heihinkin lähemmin ..."

Kamarirouvan katse eksyi neljän nuoren miehen rivistöön. He olivat toinen toistaan komeampia ja he vastasivat rouvan katseeseen rohkeasti hymyillen. "Haluaisitteko esimerkiksi riisua heidät ja minut?", komea prinssi kuiskutteli kamarirouvan korvaan. "Se olisi meille kaikille suuri ilo," prinssi jatkoi. Hän oli tarttunut kamarirouvan käteen ja ohjasi sitä kohti haarojaan. Siellä kamarirouva tunnusteli jo täydessä mitassaan pullistelevan yllättävän muhkean kalun ääriviivoja. Kas tässä on sittenkin nuori mies, joka tietää mistä nainen pitää, kamarirouva ajatteli ilahtuneena.



5

Nuoren prinssin suunnitelma onnistui täydellisesti. Juuri tätä varten hän oli keskeyttänyt ensimmäisen matkan ja palannut takaisin ruhtinaskuntaansa. Siellä hän oli huolellisesti valinnut neljä nuorta miestä vartiokaartikseen. Ei riittänyt, että miesten piti olla komeita, heidän täytyi olla myös valmiita ja kykeneväisiä erikoiseen tehtävään, jota prinssi heiltä vaati. Loppujen lopuksi miesten löytäminen ei ollut vaikeaa, innokkaita olisi ollut enemmänkin. Mutta tarpeeksi laadukkaan seurueen kokoaminen vei aikaa.

Seurueen valintaan käytetty aika ei kuitenkaan mennyt hukkaan! Kamarirouva oli vallan innoissaan komeista nuorukaisista ja heidän pullottavista kaluistaan. Riisuttuaan suurella nautinnolla jok'ikisen heistä, hän pyysi miehiä riisumaan itseltään hameet ja korsetit, ja sitten mentiin sänkyyn, verhojen taakse. Kamarirouva ja kaikki viisi nuorta miestä yhtä aikaa!

Se ylitti kamarirouvan kaikki unelmat. Toinen toistaan komeampi nuori mies suuteli häntä, hyväili häntä, hieroi hänen rintojaan, puristeli pakaroita, työnsi sormeaan hänen sisälleen. Hän itse pörrötteli milloin minkäkin nuoren miehen hiuksia, hyväili ja suukotteli komeita lihaksikkaita vartaloita ja kiinteitä ja seksikkäitä peppuja, puristeli jänteviä reisiä, ja ennen kaikkea kähmi ja imi seisovia kaluja. Yksi mies oli hänen allaan, toinen päällään, kolmas tunki hyväilemään oikealta, neljäs vasemmalta.

Ja sitten he, yksi toisensa jälkeen, työntyivät vuorotellen hänen sisälleen. Kuka edestä, kuka takaa, kuka antautui ratsastettavaksi ja kuka otti hänet rajusti. Mutta jos yhdeltä loppui veto, oli toinen heti astumassa tilalle, ja lopulta kamarirouva oli niin villinä halusta, ettei ollut koskaan sellaista kokenut. Ja sillä hetkellä hänet otti nuori ja uljas prinssi, joka työnsi muhkean kalunsa syvälle kamarirouvan syövereihin, ja aloitti sellaisen höykytyksen, että kamarirouva tunsi vuosia piilossa pysyneen nautinnontunteen nousevan.

"Kun minusta tulee prinsessan puoliso, minä määrään nämä pojat sinun henkilökohtaiseen palvelukseesi", prinssi huohotti kamarirouvaa pannessaan, ja se olikin viimeinen, mitä kamarirouva tajusi. Nautinnon aalto tempasi hänet mukaansa ja kuljetti hänet kauas onnen maahan valtaviin, ihaniin sykähteleviin riemuihin. Nautinto oli niin raju, että kamarirouva hetkeksi jopa pyörtyi.

6

Kauniin kultakutrisen prinsessan ja nuoren uljaan prinssin häitä vietettiin muutaman kuukauden kuluttua. Hääyön jälkeen onnesta hehkuva morsian riensi kiittämään kamarirouvaa tämän avusta puolison valinnassa. "En tiennytkään, että se voi olla niin ihanaa", tuore aviovaimo sirkutti. "Etkä koskaan kertonut minulle, että se voi paisua niin mahtavan isoksi," hän lisäsi.

Lempeä kuningas oli tyytyväinen tyttärensä onneen ja lahjoitti kamarirouvalle oman pienen ja sievän linnan ja riittävän eläkkeen sen ylläpitoon "kiitokseksi valtakunnalle tekemistänne palveluksista." Mutta kaikkein eniten kamarirouva iloitsi nuoren prinssin antamasta lahjasta. Lupauksensa mukaan prinssi siirsi vartiokaartinsa kamarirouvan palvelukseen, ja lupasi vielä, että joka vuosi kamarirouva saisi valita kaartiinsa itselleen mieluisan uuden jäsenen.

Näin kuluivat vuodet. Vanha kuningas hallitsi valtakuntaansa hyvin, nautti tyttärensä onnesta ja lapsenlapsista, joita muutaman vuoden väliajoin alkoi putkahtaa maailmaan. Viimein hän kuoli tyytyväisenä elämään jonka jumalat olivat hänelle suoneet.

Prinssi ja prinsessa vanhenivat, mutta heidän avio-onnensa kukoisti entiseen tapaan kasvavasta lapsilaumasta huolimatta. Prinsessa ei koskaan joutunut katumaan puolison valintaansa, vaan hän eli elämänsä loppuun asti onnellisena ja pariskunta nautti sänkyleikeistä vielä vanhoilla päivilläänkin.

Ja samaa voi sanoa hyvällä syyllä myös kamarirouvasta. Hänellä oli aina palveluksessaan vartiokaarti, joka koostui mitä komeimmista nuorista miehistä. Muutaman palveluvuoden jälkeen nuoret miehet vapautettiin jatkamaan uraansa muissa tehtävissä, mutta saamansa lupauksen mukaan kamarirouva sai joka vuosi valita tilalle uuden nuorukaisen. Nämä palvelivat emäntäänsä noudattaen kaikkia tämän toiveita, ja kamarirouva koki edelleen nautinnon huippuja, jotka veivät häneltä hetkellisesti tajun. Eräällä tällaisella hetkellä kamarirouvan jo vanhaksi käynyt sydän petti, ja vartiokaartinsa suureksi suruksi rouva ei enää ikinä herännyt rakastelun aiheuttamasta tajuttomuuden tilastaan.

Yhä vieläkin valtakunnassa kerrotaan tarinaa kauniista prinsessasta, kilpakosijoista, uljaasta prinssistä, joka osasi käyttää myös aivojaan ja kamarirouvasta, joka löysi prinsessalle ihannepuolison ja kuoli nuorukaisten keskellä rakastelun tuoma onnellinen hymy huulillaan.