Nighthunter

Koko torstai-ilta meni miettimiseen ja suunnitteluun. Luin Anabelan viestin yhä uudelleen ja uudelleen. Merkit olivat selvät. 1. Hän oli todella kiinnostunut minusta. 2. Hän oli sub-henkinen ja 3. Lisäksi hän oli erittäin hyvännäköinen. Nyt oli vain toimittava järkevästi ja vietävä tätä juttua oikein eteenpäin. Kirjoitin suunnitelmiani ylös paperille ja samalla meni koko punaviinipullo ja vähän muutakin. Kello oli 2.30, kun sain näiltä ajatuksilta unta. Olin saanut kaiken valmiiksi seuraavaa päivää varten. Nyt vain oli käytävä päättäväisesti tämän asian kimppuun.

Muistan, kuinka Anabela oli perjantai-aamupäivän poissa töistä ja hammaslääkärissä. Minulla oli aikaa rauhassa valmistua iltaan. Kirjoitin sopimuspaperimme valmiiksi ja lähetin hänelle sähköpostiviestin:

”Anabela, jos todella haluat sitä, että olisin sinun Masterisi, niin tule tänä iltana klo 20 luokseni. (osoite on.......), niin keskustelemme siitä, kuinka tämän jutun tulee toimia, että se voisi olla totta. Tule vain siinä tapauksessa, jos olet aivan varma asiastasi.”

Työtehtävissäni en paljoakaan viettänyt aikaani omassa toimistossani, vaan olin aina menossa. Muutenkin perjantai oli lyhyempi työpäivä. Muutamat hymyilevät katseet ja sitten pian kotiin valmistautumaan. Kaikki oli nyt hyvin suunniteltu ja valmisteltu, mutta kuitenkaan en ollut täysin varma, uskaltaisiko hän todella tulla. Yleensä tällaiset asiat peruuntuvat viime hetkellä.

Ovikelloni soi tasan kello 20. Anabela tuli, antoi kolme poskisuudelmaa ja sanoi:

”Hei, halusin olla täsmällinen, mikä ei ole kuitenkaan tavallista minussa.”

Pyysin hänet sisälle, näytin asuntoni, tarjosin juotavaa ja istuimme olohuoneeseen keskustelemaan yhteisestä asiastamme. Huomasin, kuinka hän jännitti ja punasteli. Sanoin:

”Voit olla aivan rauhassa. Kukaan ei tiedä, mistä puhumme ja kaikki muukin tulee olemaan jatkossa täysin salaista. Kanssani olet aivan turvassa. Kuitenkin, en lähde leikkimään mitään roolileikkiä, vaan tämän on oltava aivan todellista. Mitään välivaihetta ei ole, vaan suhteemme on toimittava juuri niin kuin haluan. Kyllä tai ei.”

Asetin hänelle laatimani sopimuksen eteen ja sanoin:

”Käymme nyt läpi nämä 10 kohtaa, selitän ne sinulle, mitä ne tarkoittavat. Kun olet ne ymmärtänyt, harkitset tarkkaan, voitko ne hyväksyä. Jos allekirjoitat sopimuksemme, niin heti siitä hetkestä lähtien sinusta tulee täysin minun omaisuuttani. Silloin paluuta entiseen ei ole. Harkitse siis tarkoin, mitä allekirjoitat. Se antaa minulle kaikki oikeudet ja tuo sinulle paljon velvollisuuksia. Ota tai jätä!”

Anabela vastasi: ”Tämä on kyllä täysi yllätys. En odottanut tätä aivan näin vakavana,........ mutta käydään sopimus läpi, jos muutakaan vaihtoehtoa ei ole.”

Kävimme sopimuspaperin rauhassa kohta kohdalta läpi, mitä se tarkoitti, oliko hän ymmärtänyt sen ja pystyikö hän hyväksymään kaiken. Joissakin kohdissa Anabela oli epävarma, sillä sopimus oli erittäin tiukka ja totaalinen. Pidin tiukasti kiinni vaatimuksistani:

”Hyväksyt koko paperin kokonaisuudessaan tai tästä ei tule mitään. Muista myös, että Masterina olen aivan eri ihminen kuin siviilissä, enkä ole silloin enää niin kiltti!”

Olin itsevarma, sillä tiesin, kuinka paljon hän halusi myös tätä. Tiesin olevani vahvoilla ja käytin tilannetta hyväkseni. Annoin hänelle kynän ja hän .......mietti ja mietti. Katsoi minua ja haki silmistäni vastausta. Sanoin hänelle:

”Huomaatko, olet tullut tänne aivan vapaaehtoisesti. En painosta sinua. Saat aivan itse valita, haluatko tätä vai et. Tämä on kylläkin varmaan paras tilaisuutesi, jos olet tästä niin kovasti unelmoinut. Työpaikalla voit olla normaalisti, mutta kahden kesken olet orjattareni!”

Mutta kiusaus oli Anabelalle liian suuri. Päättäväisesti ja nopeasti hän kirjoitti nimensä ja sanoi:

”Ok, nyt olen täysin sitten Sinun.”

Hymyilin tyytyväisenä, katsoin hieman aikaa hänen allekirjoitustaan ja kirjoitin oman nimeni kohtaan ”Master”.

Se oli varmaankin elämäni hienoin tunne, joka valtasi minut. Tunsin itseni vahvaksi ja nyt kaikki oli mahdollista!

Nousin ylös, suljin olohuoneen verhot ja menin makuuhuoneeseeni. Makuuhuoneestani toin ”työsalkkuni” ja käskin Anabelaa:

”Nouse ylös!”

Hän vastasi: ”Kyllä.”

Sanoin tähän tiukasti: ”Vastaat aina, kyllä Masterini. Ja muutenkin puhuttelet minua arvokkaasti. Tämä kaikki on oltava todellista. Minä olen oikea henkilö ja sinä olet myös! Onko selvä?”

”Kyllä on, Masterini”, Anabela vastasi.

Lisäsin vielä: ”Ja katso aina alaspäin. Katsot minua silmiin vain silloin, kun käsken! Nyt, riisuudu, haluan nähdä, mitä omistan!

Vapisten ja pikku hiljaa hän sai vaatteita pois ja laskosti ne nätisti sohvan reunalle. Kun hänellä oli enää pikkuhousut yllään, sanoin:

”Ne minä otan muistoksi tästä ensimmäisestä kerrasta. Vie ne yöpöytäni laatikkoon makuuhuoneeseen!”

Anabela vastasi: ”Kyllä Masterini.”

Katselin, kuinka hän käveli ja palasi seisomaan omalle paikallensa. Hän katsoi nöyrästi lattiaan. Kiersin häntä ympäri ja katselin:

”Pidän pitkistä hiuksistasi. Älä koskaan lyhennä niitä. Mutta kynsistäsi en pidä. Haluan, että ne ovat pidemmät ja hoidetut. Myöskin tästä eteenpäin sinun alapääsi täytyy olla täysin ajeltu. En halua, että peittelet minulta yhtään mitään. Tarkistat päivittäin, että se on karvaton. Järjestä jatkossa nämä asiat kuntoon!”

Läimäytin häntä takapuolelle ja sanoin: ”Olet siis 55 kiloa? Haluan, että jatkossa olet vain 50 tai alle. Pepustasi, reisistäsi ja mahastasi lähtee se ylimääräinen helposti pois. Teen sinulle oman kunto- ja ruokaohjelman, mitä jatkossa noudatat! Pidän itsestänikin huolta kovasti urheilemalla, niin haluan myös, että olet vastaava ja että olet tiukassa kunnossa ja näyttävän näköinen. Tiukan kurin avulla pystyt siihen, jos autan sinua, eikö niin?”

Anabela vastasi: ”Kyllä Masterini, olen tehnyt sen aikaisemminkin vain pelkällä ruokavaliolla. Pystyn siihen nytkin.”

Vastasin: ”Kiva kuulla, mutta nyt lisäämme siihen vielä kevyen liikunnan ja venyttelyt.”

”Muistelin, ettet siedä paljoakaan kipua?” Samalla puristin ja käänsin häntä nännistä ja lisäsin:

”Kaikki riippuu jatkossa sinusta ja oikeasta asenteestasi, kuinka paljon kipua joudut sietämään. En käytä sitä turhaan, vain hyvin tarkoituksenmukaisesti. Hmmm.....kaikki muu onkin sinussa oikein hyvässä kunnossa. Rintasikin ovat tavallista suuremmat.”

Huomasin, kuinka hän hieman vapisi, ehkä pelosta tai kylmyydestä, mutta annoin hänen seistä.

Sanoin: ”Jatkossa muokkaan sinusta mieleiseni, niin ulkoisesti kuin sisäisestikin. Tämän jutun on toimittava juuri niin kuin haluan. Osaat jo puhutella minua oikein ja nyt opettelet polvistumaan ja kumartamaan oikein. Polvistu hitaasti ja sirosti. Ensin oikea polvi maahan ja sitten vasen. Katso koko ajan alaspäin! Ja sitten kumarrat minulle niin, että nenäsi aina koskettaa lattiaa. Juuri noin! Hyvä! Näin pikku hiljaa opit uusia asioita, jotka sinun pitää jatkossa muistaa. Eihän tämä ole vaikeaa?”

”Ei ole vaikeaa, Masterini”, hän vastasi.

Samalla ajattelin, että nyt kaikki menee vielä hyvin näissä perusasioissa, kun hän on alkuinnostuksissaan, mutta jatkossa tulisivat varmaankin suuremmat ongelmat vaikeimpien tehtävien kohdalla. Siksi minun täytyi noudattaa laatimaani loistavaa suunnitelmaa.

Jatkuu.............