just a woman

Istun ystäväni kanssa helsinkiläisen hotellin baarissa, kun ystäväni sanoo lähtevänsä erään miehen mukaan tanssimaan. Olen päättänyt kerrankin pukeutua naisellisesti, ylläni on musta avonainen ja ihonmyötäinen paita, joka mielestäni korostaa hyviä puoliani, ja polvipituisen mustan puolikello hame, joka jättää kauniit sääreni nätisti esiin. Alle olin pukenut samaa sarjaa olevan alusasusetin, pitsiset push up -ritsikat ja pienen pienet stringit. Lisäksi olen vetänyt jalkaani ohuet sukat ja sukkanauhat, sekä sukkanauhaliivit. Hiukseni olin jättänyt auki sileiksi ja kiiltäviksi. Tarjoilija tuo pöytääni drinkin, jonka on kuulemma tarjonnut baaritiskillä istuva tumma ja komea, mutta melkein pelottavan synkkä, mies. Olimmekin juuri ystäväni kanssa puhuneet hänestä, ja ystäväni varoitti minua hänestä liikkuneista huhuista, kuinka hän oli joskus pakottanut naisia väkisin makaamaan kassaan.

Kieltäydyn juomasta, mutta tarjoilija jättää sen kuitenkin pöytääni. Tunnen pistävän katseen selässäni pitkin iltaa. Ystäväni vain viihtyy seurassaan enkä saa kerrottua hänelle tapahtuneesta. Kyllästyn istumaan yksin pöydässä ja päätän lähteä huoneeseeni, ystävääni ei enää näy missään.

Kerään tavarani ja lähden hissejä kohti, en huomaa baaritiskillä olleen miehen lähteneen perääni. Tilaan hissin ja huomaan kuinka taakseni on tullut joku muukin odottamaan hissiä, en kuitenkaan vilkaise taakseni, katsoakseni kuka on tulossa samaan hissiin kanssani.

Hissi saapuu, ja kun astun sisään, tunnen kovan tönäisyn selässäni ja horjahdan eteenpäin. Kiljahdan. Kierähdän ympäri ja näen kauhukseni tumman ja pelottavan miehen hissin ovella. Mies painaa hissin ylimpään kerrokseen ja astuu minua kohti. Peräännyn edelleen hissin seinää kohti, katsoen kauhuissani miehen melkein mustiin mitään paljastamattomiin silmiin.

Hän on minua ainakin parikymmentä senttiä pidempi, vaikka minulla on korkokengätkin jalassani. Miehen vartalo on lihaksikas, edes mustat puvun housut ja musta kauluspaita eivät pysty peittämään sitä.

Tunnen hissin kaiteen painautuvan selkääni vasten kipeästi, kun peräännyn takaseinää vasten. "Mitä sinä oikein haluat minusta", kysyn värisevällä äänellä. Mies astelen aivan minun eteeni ja kohottaa kättään hyväilemään mustia melko pitkiä hiuksiani, jotka lepäävät olkapäideni etupuolella. Värähdän ja yritän huitaista kättä pois, mutta mies tarttuu lennosta ranteeseeni ja vääntää käteni sivulleni seinää vasten. Hän kohottaa toista kättään hyväilemään kaulani pehmeää ihoa. Nyyhkäisen ja yritän riistäytyä irti hänen otteestaan, mutta ranteeni pysyy pihtimäisessä otteessa. Mies kohottaa kättään edelleen ja sivelee hellästi alahuultani, yritän kääntää pääni sivulle, mutta hän tarttuu tiukasti leuastani kiinni ja pakottaa minut katsomaan silmiinsä.

Yritän työntää miestä kauemmaksi itsestäni vapaalla kädelläni, mutta hän ei edes tunnu huomaavan yritystäni. "Vai ollaan sitä niin ylpeitä, ettei edes tarjottua drinkkiä voida juoda, niinkö? Mutta eiköhän me jotain keksitä sen muuttamiseksi" Mies toteaa uhkaavasti. Suurimmasta järkytyksestä toivuttuani tajuan ruveta potkimaan ja rimpuilemaan entistä enemmän. Mutta ei minulla ole mitään mahdollisuuksia miestä vastaan. Hän kieräyttää minut ympäri, niin että kasvoni ovat seinää vasten. En voi enää potkia. Yritän huutaa, mutta hän painaa kätensä suutani vasten, eikä enää kuulu kuin pientä muminaa. Hän vääntää käteni selkäni taakse ja pakottaa minut ulos hissistä, kun olemme ylhäällä.

En ole ikinä ollut täällä ja minut yllättää tyystin se, että käytävässä on vain kahden huoneen ovet. Tajuan niiden olevan sviittejä. Mies raahaa minut mukanaan ovelle, eikä auta vaikka kuinka yritän tapella vastaan. Riuhdon ja potkin, mutta siitä ei tunnu olevan mitään apua. Näen hissin ovien sulkeutuvan takanani ja sen lähtevän alaspäin. Viimeinen pako mahdollisuuteni meni siinä.

Mies avaa oven avainkortillaan ja tunnusluvulla. En ihmettele tätä, sillä huoneiden täytyy olla todella arvokkaita. Hän paiskaa minut ovesta sisään niin voimakkaasti, että kaadun lattialle. Yritän kavuta nopeasti ylös, mutta mies on jo kimpussani. Huudan ja potkin, riuhdon ja yritän paeta, mutta en pääse kauemmaksi miehestä. Hän kieräyttää minut selälleni ja tarttuu ranteisiini ja vääntää käteni pääni molemmin puolin. Yritän kauhuissani huutaa apua ja potkia tuota niin komeaa, mutta synkkää miestä.

Hän alkaa kyllästyä minun rimpuiluuni, ja sanoo: "Tämä huone on äänieristetty, ei kukaan kuule sun huutojasi. Ja tuolla rimpuilulla ja vastaa panemisellasi pahemmat vaan tilannettasi, tajuatko?" Hän katsoo suoraan silmiini, enkä meinannut saada silmiäni irti hänen synkästä katseestaan. "Tajuatko, mitä mä just sanoin", hän kysyy vaativasti. Tajusin mihin tilanne illan kuluessa johtaisi, mutta herättelin vielä toiveita, että ystäväni hälyttäisi apua. Vaikka tajusin toiveen melkein mahdottomaksi. En aikonut kuitenkaan luovuttaa, vaan myisin oman nahkani niin kalliilla kuin se vain on mahdollista.

Puristan reisiäni hädissäni yhteen ja samalla yritin rimpuilla irti hänen otteestaan. Mies painaa polvensa reisieni väliin ja vääntää jalkani erilleen ja asettuu itse jalkojeni väliin, niin että olen aivan avoinna hänelle. Hän kumartuu päälleni ja painaa huulensa huuliani vasten ja suutelee vaativasti ja kiihkeästi, yritän aluksi puristaa huuliani tiukasti yhteen, mutta ei mene kauaakaan, kunnes huomaan huuleni raottuvan hänen taitavan kielensä edestä, hän painaa kielensä suuhuni ja suutelee niin taitavasti ja pitkään että poveni alkaa kohoilla ja hengästyn.

Yllättäen hän päästää minut irti ja nousee päältäni. Yritän heti karata, juoksen niin nopeasti kuin heikottavilta jaloiltani pääsen ovelle ja hakkaan sitä, koska en saa sitä aukikaan. Mies on hetkessä takanani ja paiskaa minut ympäri, niin että ilma purkautuu keuhkoistani ja haukon henkeäni. "Miksi sä et voi tajuta omaa parastasi, olla yhteistyöhaluinen, mutta toisaalta sä olet paljon kiihottavampi hieman vastahakoisena." Hän sanoo hieman hengästyneenä.

Yritän paeta nyt hänen ohitseen toiselle puolelle huonetta ja pääsenkin vähän matkaa, kunnes tunnen käden kiertyvän vyötäröni ympäri ja pakottavan minut ympäri. Hän kävelee eteenpäin pakottaen minut perääntymään edessään. Kaadun selälleni sohvalle, kun kompastun siihen. Ja tajuan tämän olleen hänen suunnitelmasakin.

Yllättäen kuitenkin mies perääntyy, ja menee toisella puolella huonetta olevan kaapin luokse. En näe mitä siellä on, mutta tullessaan takaisin miehellä on kädessään köyttä ja liinoja. Katson kauhuissani, kun hän lähestyy minua. Ja kierähdän ylös sohvalta ja peräännyn nyt kauimmaiseen nurkkaan miehen tullessa rauhallisesti kohti minua. En pääse enää pakoon, kun hän tarttuu ranteeseeni ja napsauttaa siihen käsiraudan, hän keräyttää minut ympäri ja vääntää toiseen käteni myös käsirautaan.

Jatkoa seuraa, kun jaksan kirjoittaa... Palaute on tervetullutta!