~Adrianne

Hän on täällä, enkä voi uskoa sitä. Mies, jonka kerran näin Mellunmäen metrossa. Mies, joka nosti Hullujen Päivien ostokseni tummanharmaalta, lialla ja hiekalla peittyneeltä lattialta, jolle ne olivat levinnet, kun huolimattomasti laskin ne kädestäni. Mies, joka antoi minulle puhelinnumeronsa, numeron, jota en koskaan näppäillyt puhelimeeni. Pysähdyn sekunnin murto-osaksi ulko-ovelle, sadat ajatuksenpätkät, kysymykset ja mahdolliset teoriat saartavat mieliparkani, mikä johtaa hetkelliseen sanattomuuteen ja ajatuksen katkoseen.

-Anteeksi, tulinko huonoon aikaan? En missään nimessä viivy kauaa, tarvitsisin vain soittaa yhden puhelinsoiton, mies sanoo tarkastellen minua kuuden kymmenen senttimetrin etäisyydeltä. Tuijotan miestä epäuskoisena. Eikö hän tunnista minua? Eikö hän muista tuosta lauantai-iltapäivästä mitään? Sanattomuuteni tuntuu epäilemättä miehestä epämukavalta ja kenties omituiselta, mutta en vain osaa sanoa hänen pyyntöönsä mitään järkeenkäypää vastausta. Niinpä seison yhä ovella, pitäen sitä auki, tuijottaen miestä suu nytkähdellen, minun yrittäessäni muodostaa lausetta päässäni.

-... Onhan teillä puhelin? Ehkä tulin huonoon aikaan, olen pahoillani. Mies kääntyy selkä oveen päin ja ehtii viisi metriä puiselta oveltani ennen kuin miehen brittiaksentilla lausutut sanat viimeinkin kiirivät korviini.

-Ei, on meillä puhelin. Saat käyttää sitä, jos haluat. Etsin oikeita sanoja, mutta en vain voi ymmärtää miten hän on onnistunut eksymään Vihdin pimeisiin, synkkiin kuusimetsiin. Tule sisään vain, kunnes ukkonen hellittää.

-Ah, kiitos paljon. Oletko varma etten häiritse? Mies kysyy kohteliaasti, kuten aidon herrasmiehen kuuluukin. Hänen katsoo minua silmiin, tutkiskellen uteliaasti, etsien jotain. Mitä? Kenties hän sittenkin tunnisti minut? Sitä en saa koskaan tietää.

Kuulen hänen puhuvan puhelimessa, mutten pysty erottamaan sanoja, kenties koska hän puhuu englantia tai jotain muuta vierasta kieltä. Siirryn kauemmas olohuoneesta, en halua salakuunnella, vaikka mieli tekeekin. On jo myöhäinen iltapäivä, mutta yksittäiset salamat valaisevat vihreän, vesipisaroista kiiltävän pihan, sekä mustan Land Roverin jonka olin unohtanut pysäköidä autotalliin. Jatkan tiskien kuivaamista samalla kun ajatukseni harhailevat päivän omituisimmassa ja kiehtovimmassa tapahtumassa. En voinut olla huomaamatta hänen treenattua – muttei turhan treenattua – vartaloa, hänen sinivihreitä silmiään, enkä hänen tummanruskeita, lyhyitä mutta aavistuksen lainehtivia hiuk--

-Kiitos, että sain käyttää puhelintanne. Havahdun todellisuuteen ja hymyilen miehelle vastaukseksi. Kadun syvästi, etten vaihtanut vaatteita miehen ollessa puhelimessa; valkoinen, puuvillainen toppini ja punainen minihameeni ei ole kovinkaan edustuskelpoinen asuvalinta. Mutta toisaalta en myöskään odottanut vieraita.

-Vaatteesi ovat aivan likaiset, huomautan suomeksi. Jos haluat, voit käydä vaihtamassa ne tuolla, sanon nyökäten pesuhuonetta kohti. Tai oikeastaan ihan missä huoneessa tahansa, naurahdan. Mies katsoo minua hetken epäuskoisena, enkä ymmärrä mitä olin sanonut väärin. Hetken hiljaisuuden jälkeen mies kysyy virnuillen, mihin hän ne oikein vaihtaisi, vai olisiko alastomana parempi. Mielikuva miehestä alastomana välähtää silmieni edessä, mutta tällä kertaa minun onnistuu pitää kieleni kurissa ja itsevarmasti, mutta hallitusti hymyillen vastaan, että kuinka hän itse haluaa, mutta että veljeni vaatteita löytyisi eteiskäytävän vaatekaapista.

-Olisiko mahdollista käyttää, uhh... your shower? mies kysyy hakien samalla päässään sanaa “suihku”. Pidän miehen ulkomaalaista korostusta varsin suloisena, jopa seksikkäänä, mutta vastaan välinpitämätöntä teeskennellen, että suihku on tuolla päin. Mies kiittää ja häviää sitten keittiöstäni eteiskäytävään.

Kuulen veden sorinaa pesuhuoneesta ja arvaan miehen menneen suihkuun. Jatkan tiskien kanssa puuhaamista kunnes uteliaisuus voittaa siveyden, ja silmäni kääntyvät tahtomattani ääntä kohti. Pyyhin kosteat käteni seinällä roikkuvaan froteepyyhkeeseen ja hiivin äänettä kohti pesuhuoneen raolla olevaa ovea. Epäröin hetken, mutta tulen siihen tulokseen, etten tee mitään “laitonta” ja jatkan pientä seikkailuani. Jälkeenpäin ajatellen mietin, josko mies jätti oven tahallansa raolleen, mutta sitäkään en saa koskaan tietää. Askel askeleelta lähestyn ovenrakosta, josta lämmin valo kajastaa hämärään olohuoneeseen. Hetken mietinnän jälkeen uskaltaudun kurkistamaan ovesta sisään. Kirkas, mutta lämmin valo häikäisee silmäni hetkeksi, kunnes ne vähitellen tottuvat siihen ja pystyn näkemään paremmin. Alaston, saippuan peittämä, lihaksikas... Tuijotan miehen jokaista liikettä suurin, syvänsinisin silmin. Olin kyllä nähnyt alastomia miehiä ennenkin, mutta jostain tuntemattomasta syystä juuri tämän miehen alaston olemus saa pääni sekaisin niin, etten muuta voi ajatellakaan. Hengitykseni kiihtyy, huuleni aukeavat rentoina keuhkojeni haukkoessa ilmaa, pupillini laajenevat lautasiksi, osaksi hämmennyksestä, osaksi huumasta. Pystyn erottamaan jokikisen vesipisaran miehen vartalolla, kuinka ne mukailevat hänen lihaksikasta selkäänsä ja kiinteää takapuolta, kuinka ne liukuvat voimakkaita reisiä pitkin vetiselle suihkun lattialle. Tuijotan, ihailen – ei, jumaloin. Jumaloin...

En tiedä mitä tein. Hengähdinkö liian äänekkäästi, pudotinko jotain, narahtivatko saranat, vai tiesikö mies että olin koko ajan oven tuolla puolen. Mitä ikinä sekavassa tilassani teinkään, se saa miehen kääntämään päänsä ovea kohti, ja lämpimän keltaisessa valossa huomaa epäilemättä kiiluvan silmäparin ovenraossa. Aivoni havahtuvat automaattisesti euforiasta ja siirtyvät ylikierroksille, tiedän heti kärynneeni tirkistelystä, mutta samalla tunnen, että minun täytyy keksiä jokin järkeenkäypä tekosyy äskeiseen käyttäytymiseeni. Mutta selityksiä on vain yksi, ja tiedämme molemmat sen. Siitä huolimatta, aivoni tuottavat hätävaraselityksen, ja harkitsematta sen enempää astun naama peruslukemilla pesuhuoneeseen.

-Anteeksi, en tiennyt että olit jo suihkussa. Tulin katsomaan onko täällä, höm, pyyhkeitä. Välttelen miehen läpitunkevaa katsetta, enkä arvaa miehen ahmivan minua silmillään kurottaessani kohti lattialla lojuvaa pyyhettä. Viimein, muutaman piinallisen sekunnin jälkeen nostan katseeni vaistomaisesti mieheen... ja rento olemukseni katoaa katseeni mukana. Tunnen punan leviävän poskiini, mutta ennen kuin ehdin reagoida sen enempää, mies astuu ulos suihkusta. Ottaen kostealla kädellään omasta kädestäni, hän johdattaa minut kanssaan suihkuun ja sulkee lasisen oven. Suu raollaan ja hämmentynyt ilme kasvoillani katselen miehen alastonta olemusta. Vaatteeni liimautuvat kiinni vartalooni veden virratessa suihkusta; valkoinen puuvillatoppini kastuu heti ja paljastaa kiinteät, pyöreät rintani mitä kiihottavimalla tavalla, hameeni hyväillessä tiukasti vettä tihkuvia reisiäni. Mies painaa minut hellästi, mutta päättäväisesti seinää vasten huulemme kohdatessa intohimoisessa suudelmassa. Hetken ajan huulemme lukkiutuvat toisiinsa, kielemme kohtaavat ja hyväilevät toisiaan, imeskelemme ahnaasti toistemme huulia. Miehen kädet seikkailevat vartalollani, ensin varovasti kokeillen, sitten päättäväisemmin tutkiskellen. Myös miehen huulet lähtevät seikkailemaan vartalollani, samalla kun omat käteni hyväilevät miehen rintalastaa ja leveitä olkapäitä. Korvanlehti, korvannipukka, kaula... Miehen huulet siirtyvät yhä alemmas, kunnes saavuttavat ensimmäisen kriittisen pisteen – rintani. Miehen huulet irtoavat vastahakoisesti kuumasta, kosteasta ihostani, ja karheat kädet palaavat tutkimusmatkoiltaan pehmeille kukkuloilleni. Tunnustelua, hyväilyä, hellää puristelua. Vastustamaton mielihyvän tunne valtaa mieleni ja spontaani huokaus pääsee suustani. Märkä kangas tuntuu ihanalta ihoani vasten, ja miehen kosketus saa nännini kovettumaan ohuen puuvillan alla. Miehen kieli pyörii nännin ympärillä, välillä kuin vahingossa eksyen rintojeni väliin. Työnnän sormeni miehen kosteiden hiuksien joukkoon ja haron niitä kiihoittuneena joka nuolaisulta.

Kieli vartaloani maistellen mies siirtyy vatsalleni, kädet lanteitani hyväillen, kieli pientä, siroa napakoruani maistellen ja näykkien. Tunnen karheiden käsien siirtyvän lanteiltani vedestä kiiltäville reisilleni, tunnustelevat sormet himokkaasti hyväillen reisien liukasta, pehmeää ja kiiltävää sisäpintaa. Suljen silmäni, odottaen kärsimättömästi miehen seuraavaa liikettä. Hameeni liukuu hitaasti mutta varmasti suihkun lattialle, tunnen kahden käden hyväilevän reisien ulkopinnan ihoa hameen pudotessa alas. Äkkiä mies ei maltakaan odottaa, vaan nuolaisee voimakkaasti häpyhuuliani märkien pitsistringieni läpi. En voi olla voihkaisematta, ja mies nuolaisee uudelleen. Uteliaat sormet seikkailevat häpyä peittävää kangasta pitkin, kunnes tunnen sen siirtyvän syrjään ja kielen tunkeutuvan sisälleni. Peukalo hyväilee häpyhuuliani, toinen käsi hieroo peppureikää, harhaillen joskus pakaroilleni. Värisen kauttaaltani, janoan lisää, enemmän, kovempaa. Miehen kieli tunnustelee sisälläni, tutkii kaikki mahdolliset paikat, maistaa nesteitäni. Tiedän, etten kestä enää kauaa.

Ei, älä kiusoittele, huokaan, kun huulet äkkiä vetäytyvät hävyltäni. Avaan silmäni. Mies ahmii lähes alastonta vartaloani katseellaan, ja ottaen kalunsa käteensä, hän hivelee sykkivää, odottavaa klitoristani. Mies painautuu minuun kiinni, vie toisen käden hiuksiini ja suutelee minua toistamiseen suulle. Hitaasti, nautiskellen kalu tunkeutuu tiukkaan luolaani. Voihkaisen äänekkäästi ja hengitykseni kiihtyy rajusti miehen työntyessä yhä syvemmälle, aivan luolan perälle asti. Klitorikseni supistelee ja sykkii miehen paksun, kovan, ihanan kalun ympärillä kun liikumme rytmikkäästi, minä selkä seinää vasten. Vesipisarat liukuvat vartalojamme pitkin, suihku pitää turhan hien poissa, suihkusaippuan voimakas, miellyttävä tuoksu leijuu ilmassa. Tahti kiihtyy, voihkimme molemmat yhä äänekkäämmin, kunnes euforiani tavoittaa huippunsa ja vartaloni vapisee räjähtävän orgasmin seurauksena. Muutamaa voimakasta työntöä myöhemmin myös mies laukeaa, ja tunnen kuinka lämmin sperma täyttää jokaisen sopukkani. Vavisten jäämme toistemme syleilyyn, hengitys vähitellen tasaantuen.

Herään. Mitä kello on? Digitaalinen herätyskelloni väittää minun nukkuneen puolipäivään asti, mutten voi uskoa sitä. Mieleeni palaavat väistämättä kiihkeän eilisillan tapahtumat, ja hymyilen tuijottaessani puista kattoa. Ojennan vasemman käsivarteni suoraksi silittääkseni eilistä suihkuseuraani, mutta sormenpääni tavoittavat ainoastaan ilmaa. Hämmentyneenä nousen istumaan polvilleni ja katselen unisin silmin ympärilleni, tuttua kasvoa hakien... turhaan. Mies on poissa. En voi olla tuntematta itseäni Sinkkuelämän Carrie Bradshawiksi. Huokaisten pettyneenä nousen ja kävelen kahvinkeittimelle.

----

Vanhahkoa matskua minulta tuo yllä oleva tarina, mutta harvoin näitä julkaisenkaan. Jos tulee positiivista palautetta, julkaisen kenties lisää. :)