Helmut

Pauliina saapui hyvissä ajoin vastaanotolle ja pääsi hetimiten sisään. Vastaanottoapulainen ohjasi hänet perimmäiseen tutkimushuoneeseen, antoi joitakin ohjeita tarkastusta varten ja poistui sitten huoneesta sulkien oven perässään. Pauliina laski beigenvärisen käsilaukkunsa pienelle pöydälle ja riisui aluksi kenkänsä. Hän laski mustan hameensa vetoketjua varoen alas, koska aamulla se oli tuntunut jostain kumman syystä liikkuvan epätasaisesti aivan kuin se olisi menossa rikki hetkellä millä hyvänsä. Tällä kertaa se tuntui toimivan hyvin. Hame tipahti melkein samassa maahan ja hän kumartui poimimaan sen. Pauliinassa aina kylmiä väreitä aikaansaanut riisuutumisprosessi jatkui vielä tovin, kunnes tämä 20-vuotias, 168-senttinen vaaleaverikkö seisoi huoneessa pelkissä alusvaatteissa odottaen jännittyneenä, mitä seuraavien minuuttien aikana tulisi tapahtumaan.

Pauliina kuljeskeli paljain jaloin huoneessa, katseli ympärilleen ja odotti kärsimättömänä, milloin lääkäri suvaitsisi saapua paikalle. Mitä pikemmin tämä alkaisi, sitä pikemmin se myös päättyisi. Jos oikein tarkkoja ollaan, hän toivoi, että tämä olisi jo ohi. Hän ei mitenkään erityisemmin pitänyt lääkärintarkastuksista, vaikka ymmärsikin niiden tarpeellisuuden oman terveyden huoltamiseksi. Pian tutkimushuoneen ovi avautui ja sisään ryntäsi kiireisen näköinen, valkoiseen lääkärintakkiin pukeutunut mies, joka näytti paljon ikäistään nuoremmalta melkein pojanklopilta. Pauliina tiesi, että mies oli toiminut lääkärinä jo yli kymmenen vuotta, joten tämän täytyi olla iältään jo lähellä 35 vuotta. Lääkärin kädenpuristus oli vahva tämän tervehtiessä Pauliinaa ja pahoitellessa kovasti myöhästymistään. Pauliinan vatsanpohjaa kutitti vastatessaan lääkärin tervehdykseen.

He vaihtoivat pikaisesti kuulumisiaan. Pauliina oli käynyt aiemminkin hänen vastaanotollaan joskus lukioaikana ja he tunsivat toistensa tämän johdosta entuudestaan. Kuulumistenvaihdon jälkeen lääkäri heitti avaimensa työpöydälleen ja kääntyi Pauliinaa kohden. Hän heilautti kättään epämääräisesti kohti seinustalla olevaa vaakalaitetta, johon hän pyysi Pauliinaa astumaan. Pauliina nousi vaa’alle ja seisoi ryhdikkäänä yrittäen peittää orastavaa jännitystään, minkä tarkkaavainen paikallaolija olisi saattanut huomata hänen pakaralihaksistaan. Pauliina tunsi itsekin, miten ne olivat jännittyneet hänen pikkuhousujensa alla. Lääkäri sai hetkessä lukeman ylös ja Pauliina astui pois vaa’alta.

Lääkäri tarkasteli seuraavaksi Pauliinaa päästä varpaisiin. ”Sinulla on oikein huoliteltu kroppa, hyvä iho eikä ryhdissäsikään ole mitään moitittavaa”, kehui lääkäri Pauliinan vartaloa mainitsematta kuitenkaan mitään tämän verrattain kurvikkaistakin muodoista, joissa olisi myös ollut kehumista. Hän ei halunnut sanomisillan hämmentää tyttöä liiaksi, sillä edessä oleva tutkimus saattaisi tehdä sen aivan itsestäänkin.

”Meidän täytyy tutkia seuraavaksi rinnat. Otatko rintsikat siksi aikaa pois?” pyysi lääkäri.

Pauliina ei luonnollisestikaan pitänyt suuremmin ajatuksesta, mutta riisui rintaliivinsä. Hänen hengitysrytminsä tihentyi lääkärin tunnustellessa hänen kiinteitä B-kupin rintojaan ja erityisesti koskettaessa hänen nännejään, joiden päät olivat jo kovettuneet havaittavasti. Pauliinaa jännitti yhä enemmän ja hän tunsi alkavaa kostumista myös jalkovälissään. Vaikka tässä ei ollutkaan kyse mistään seksuaalisesta kontaktista, hänen kehonsa tuntui reagoivan siihen samalla tavalla. Lääkäri ei lopettanut Pauliinan mielestä yhtään liian aikaisin, sillä jo tämäkin aika vaikutti häneen kiusallisella tavalla.

Pauliina kysyi, saattoiko hän pukea rintaliivit takaisin ylleen. Lääkäri pudisti päätään ja vastasi, että rintojen tutkimiseen saattaisi olla tarvetta vielä vähän myöhemmin ja sen vuoksi rintsikoiden pukeminen voisi olla tässä vaiheessa turhaa. Pauliina suostui siihen hammasta purren. Joutuisiko hän olemaan nyt tämän loppuajan yläosattomana? Mutta se oli vain osa totuudesta.

”Anteeksi vaan, mutta jos voisit vielä riisua nuo alkkarit ja käydä sitten tuohon tutkimuspöydälle”, pyysi lääkäri varsin suorasti.

”Ihan tosissaan?” kysyi Pauliina hyvin hämmentyneenä.

”Joo, toivon, ettet koe sitä mitenkään kiusallisena, mutta meillä on ollut tapana tehdä pieni tutkimus niille, jotka ovat siinä parinkymmenen ikävuoden pinnassa, niin kuin sinäkin olet. Eli jos voisit?” sanoi lääkäri riisuen jo katsellaan Pauliinan pikkuhousuja.

Riisuessaan pöksynsä Pauliina havaitsi niiden olevan äskeisen tutkimuksen jäljiltä vielä kosteat. Häntä nolostutti edessä oleva gynekologinen tutkimus ja hän oli varma, että se näkyisi myös punastumisena hänen naamallaan. Pauliina asteli lääkärin viitoittamana ilkosillaan tutkimuspöydän päähän ja asettautui istumaan pöydän reunalle. Hän asetti jalkateränsä tohtorin avustamana metallisiin jalkatukiin ja laskeutui makaamaan selälleen. Lääkäri sytytti pöydän yläpuolella olevan taitettavan valaisimen tarjoamaan lisää valoa jo sinänsä varsin valoisaan huoneeseen ja suuntasi valokeilan Pauliinan jalkoväliin. Hän vetäisi pyörillä liikkuvan jakkaran tutkimuspöydän päähän ja istuutui alas.

Pauliina kuuli narskuvasta äänestä miten lääkäri asetteli tutkimushansikkaita käsiinsä. Seuraavat minuutit saattaisivat olla hyvinkin kiusalliset. Etenkin, jos Pauliina kostuisi sitä vauhtia mitä nyt oli meneillään.

”Katsotaanpas vähän”, lääkäri sanoi viimein ja raotti ensimmäisen kerran Pauliinan häpyhuulia. Pauliina säpsähti, mistä lääkäri ei ollut kuitenkaan moksiskaan. Hän levitti sormillaan Pauliinan häpyhuulia antaen niiden välillä sulkeutua itsestään. Hän toisti tämän muutamia kertoja ja sanoi, että ulkoisesti kaikki näyttää ihan hyvältä. Pauliina ynähti vain hiljaa. Lääkäri nappasi pian viereiseltä hoitopöydältä metallisen välineen ja esitteli spekulan Pauliinalle. Hän varoitti, että se saattaisi aluksi sisään työntyessään tuntua kylmältä, mutta se tuntuisi siltä vain hetken. Pauliina nyökkäsi vastaukseksi ja veti syvempään henkeä, kun lääkäri työnsi spekulan hitaasti paikoilleen Pauliinan emättimeen. Lääkäri oli oikeassa; se tuntui kylmältä. Mutta tämä oli oikeassa myös siinä, että se tuntui kylmältä vain hetken ajan. Pauliinan vatsanpohjaa nipisteli yhä enemmän ja hän halusi liikehtiä tutkimuspöydällä, mutta pystyi kuin pystyikin hillitsemään itsensä ja pysymään paikoillaan.

”Oletko havainnut kuukautiskierrossasi jotain epäsäännöllisyyttä vai ovatko ne säännölliset?” kysyi lääkäri kesken kaiken.

”Ei, kyllä ne on aika säännölliset”, vastasi Pauliina hiljaisella äänellä katse nauliintuneena kattoon.

Se tuntui siltä kuin valtava penis olisi kasvanut ja laajentunut hänen sisällään, kun spekula avautui. Pauliina ähkäisi ja lääkäri nosti katsettaan.

”Sattuuko tämä?”

Pauliina pudisti päätään nopeasti. Se ei sattunut, mutta se tuntui. Hassua, että se tuntui nyt jotenkin erilaiselta, vaikka Pauliina oli ollut jo muutaman kerran aikaisemminkin vastaavassa tutkimuksessa ja tiesi ennestään, että tämä tutkimusvaihe ei yleensä kestänyt kovin kauaa. Yleensä se tuntui jossain määrin epämiellyttävältä, mutta tällä kertaa se tuntui jotenkin erilaiselta. Saattaisihan se toki johtua lääkäristäkin. Toiset osasivat tehdä tutkimuksen paremmin ja helläkätisemmin kuin toiset. Esimerkkinä hellävaraisuudesta oli, kun lääkäri poisti spekulan Pauliinan emättimestä eikä sitä juuri edes tuntenut. Vai oliko hän vaan osannut rentoutua tällä kertaa paremmin eikä jännittänyt lihaksiaan. Lääkärillä oli tästä oma käsityksensä.

”Huomaan, että jännität vatsalihaksiasi, Pauliina. Haluan, että rentoudut hieman ennen kuin jatketaan”.

Pauliina huokaisi jälleen yrittäen rentoutua samalla kun lääkäri vaihtoi käsiinsä uudet tutkimushansikkaat.

”Tunnustelen sinua nyt. Kerro heti, jos tunnet jotain kipua tai muuta epätavallista”, neuvoi lääkäri ja painoi sormellaan Pauliinan emätinaukkoa. Hän laski vasemman kämmenensä Pauliinan häpykummun päälle ja ryhtyi pyörittämään peukalollaan hitaasti tytön klitorista. Klitoris paisui kosketuksesta melkein välittömästi.

”Tutkimus on helpompi suorittaa vähän kosteampana kuin mitä olet”, hän sanoi jatkaen Pauliinan herkimmän kehonosan stimulointia.

”Tunnetko kosketukseni täällä?”

”Juuh, se tuntuu kyllä ihan hyvin. Tämä on vähän noloa”, vastasi Pauliina keinuttaen takamustaan kevyesti tutkimuspöydällä.

”Tiedän, että tämä on vähän epätavallista, mutta tutkimus on helpompi suorittaa, jos olet vähän rentoutuneempi ja kosteampi. Tiedät kyllä, että klitoris vaikuttaa siihen. Katsotaanpas nyt uudelleen”, sanoi lääkäri ja työnsi etusormeaan muutaman sentin sisälle Pauliinan emättimeen. Hän liikutti sormeaan hitaasti tunnustellen tarkasti joka puolelta ja työnsi nyt sisään myös keskisormensa.

”Olet juuri sopivasti kostea, et liian märkä. Työnnän nyt kokonaan sisään ja käännän ympäri. Sen ei pitäisi sattua”.

Pauliina voihkaisi lääkärin kääntäessä sormiaan ja niiden ryhtyessä hieromaan hänen emättimensä yläosaa.

”Tunnetko tässä mitään?” kysyi lääkäri kiihdyttäen hierovaa liikettä.

”Joo-o”.

”Tuntuuko se hyvälle?”

”Tuntuu”.

”Luulen, että olemme lähellä sinun G-pistettäsi”, lääkäri selitti asiantuntevalla äänellä.

Pauliina yritti mahdollisuuksiensa mukaan keskittyä. Hierova liike hänen emättimessään ja klitoriksessaan herätti Pauliinassa jo melkein sietämättömiä seksuaalisia tunteita.

”Joskus tämä saattaa tuntua siltä kuin sinulla olisi tarve virtsata. Ota vaan rennosti, äläkä välitä, mitä tapahtuu”.

Lääkäri hieroi yhä etusormellaan tytön klitorista kiihdyttääkseen reaktioita. Pauliina hengitti jo sanoinkuvaamattoman kiivaasti ja liikutteli takamustaan hieronnan tahdissa. Orgasmi ei ollut enää kaukana. Pauliina tiesi sen itsekin ja vaikka tämä tuntuikin oudolta ja vieraalta, hän halusi katsoa tämän pelin loppuun. Hän yrittäisi tietenkin pidätellä sitä niin pitkään kuin suinkin.

Pauliina päästi jälleen pehmeän voihkaisun. ”Voi ei, mä en pysty enää”, hän valitti.

Yli kymmenen vuoden kokemuksen omaava lääkärikin oli ihmeissään, miten pitkään Pauliina oli pystynyt pidättelemään itseään ottaen huomioon, että tämän klitorikseen ja emättimeen kohdistunut hieronta oli kestänyt jo melkein muutaman minuutin. Lääkäri tunsi Pauliinan emätinlihasten puristuvan tiukasti hänen sormiensa ympärilleen. Lihakset puristuivat ja supistelivat tasaisessa syklissä. Se oli merkki siitä, että Pauliina tunsi parhaillaan useita sisäisiä orgasmeja. Lääkäri ihmetteli, miksei tyttö sen enempää voihkinut, mikä oli yleensä varsin yleistä tällaisen tutkimuksen yhteydessä. Ehkäpä tämä tunsi suurempaa nautintoa juuri pidätellessään ääntelehtimistään. Kaikki merkit viittasivat kuitenkin siihen, että tutkimus oli onnistunut erittäin hyvin.

Hetken odotuksen jälkeen Pauliinan keho rentoutui hiljalleen ja hän avasi silmänsä aivan kuin hän olisi herännyt johonkin toiseen maailmaan.

”Se tuntui niin hyvälle. En ole koskaan kokenut sitä näin voimakkaana. Oliko se tarkoituskin?” Pauliina kysyi.

”Ei suoranaisesti, mutta useimmat reagoivat kyllä niin kuin sinä teit”, vastasi lääkäri äänessään häivähdys epävarmuudesta.

Lääkäri nousi ylös tuoliltaan, riisui tutkimushansikkaansa ja kehotti Pauliinaa rentoutumaan vielä hetkisen. Gynekologinen tutkimusasento oli siihen mitä mainioin.

”Terveydentilasi vaikuttaa erittäin hyvältä ja muutenkin kaikki näyttää olevan kunnossa”, totesi lääkäri heittäessään hansikkaat seinän vieressä olevaan metalliseen astiaan. Hän lähestyi jälleen tutkimuspöytää ja auttoi Pauliinaa laskemaan jalkaterät metallisista tuista. Pauliina nousi hitaasti istumaan tutkimuspöydän reunalle ja loi katsauksen alastomaan vartaloonsa. Tämä oli ollut ensimmäinen kerta kun hän oli joutunut riisuutumaan lääkärintarkastuksessa täysin alasti. Myös se, millainen tutkimus hänelle oli tehty, oli jotain ainutlaatuista. Hän ei voinut oikein sitä edes käsittää.

”OK, se oli siinä. Voit sitten pukeutua, kun haluat”, sanoi lääkäri hymyillen.

”Kiitos”, vastasi Pauliina nousten hatarasti seisomaan ja aloittaen pukeutumisensa alusvaatteista. Hän puki ylleen kaikessa rauhassa lääkärin seuratessa toimitusta hänen takanaan. Kun hän oli valmis, lääkäri ojensi hänelle laskun ja kertoi, että sen voisi maksaa pois mennessä vastaanottotiskillä. He hyvästelivät ja Pauliina poistui tutkimushuoneesta suunnaten askeleensa kohden vastaanottotiskiä. Hänen kehoaan säkenöi. Vieläkin.

Palautetta ja kommenttia saa lähettää.