Tuula

Perjantaina, töitten jälkeen, kuten tavallista lähdimme lasillisille, ennen kotiin menoa. Minulla oli kuitenkin muuta mielessä. Viime pikkujoulujatkojen jäljiltä oli jäänyt kaipaus, kaiherrus haaroväliin. Nuo kaksi miestä olin silloin putsannut aivan tyhjiin. Sainhan silloin minäkin ja kunnolla, kuten kotona en koskaan.

Nyt oli mielessä uusi kehitys, hän ja minä, tuo ja minä, he yhdessä ja minä. Pari pitkää katsetta hänen sinisilmiin ja tuon vihreisiin, toimii. Narikan kautta takaisin työhuoneeseeni. Pikainen selitys vartijalle, nainen. Ymmärtänee?? Ovi kiinni, lukkoon sitä ei saa. Molemmat siinä, edessäni. Riisun, riisun jakun, alla vain minä. Riisun, riisun hameen, mustat stay upit valautan alas. Olen alasti. Hekin ovat, molemmat miehet, kovina silmissäni, käsissäni, suussani, käsissä, suussa ja kaikkialla. Ovat viime kerrasta oppineet ryhmätyötä ja kuka aloittaa. Nousen pöydälle ja pyllistän. Tuo tulee sormineen ja hän suulla. Alan valua, tahdon mielettömästi. Heitä molempia. Heilutan pakaroita, tahdon. He ymmärtävät. Hän tulee, takaa. Toinenkin pyrkii mukaan. Mahdutan hänetkin. Olen aika täynnä. Näin en ole koskaan ollut. Kaksi miestä sisällä. Alemman pussit ihanasti sormilla sormeiltavina. Vetäytyvät, tiedän kohta saavani. Tiedän hänen saavan ja samalla saan minäkin.

Tuo toinen vielä jaksaa. On kai harjoitellut? Kuluu tovi ja lopulta saan hänetkin. Tähänkö perjantai jäi? Ei sentään. Yritin herätellä, suulla, käsin ja taas suulla. Toinen heräsi ja toinen kai otti mallia, kovempana kuin koskaan näkemäni. Tuon tosikovan otin hellään suuhun, toisen käteen. Molemmat tuntuivat hyvältä. Maistuu, kyllä. Käsi alkaa väsyä. Käännyn ja sujautan käsihoidon minuun. Siellä on.

Alan soutaa tuolla kullilla. Toinen suussa. Maiskuttelen, soudan, huopaan, ja valun. Kirkkovene käytössä, mietin. Tuplasti. Uh huh, pidämme melkoista meteliä. Miehet alkavat tulla. Pusseista sen tuntee. Käsin kosketeltavista. Tuo ensin ja sitten hän. Näin luulen. Kun hän tulee, tulee naisvartija huoneeseen ja saa hänet, tahtomattaan, tulemaan. Ja nyt tuo tulee, täyttää minut. Tuntuu polvissa asti, naituna, kunnolla. Katselen, kuinka vartija puhdistaa asuaan ja mietin mitä kaikkea hänelläkin on vielä elämästä opittavana.