Kirjailija

Joulumuorin lupaama kuuma punaherukkamehu oli lopulta saapunut, ja voipuneen mutta rauhoittuneen näköinen Viktoria oli nauttinut sen sängyssä maaten. Tonttutyttö oli senkin jälkeen levännyt täkkinsä alla vielä tovin, mutta lopulta huono omatunto oli saanut tytön liikkeelle. Tonttumuorihan olisi voinut tulla tarkastuskäynnille... tai siten nuori lintsari oli asiaa itselleen perustellut.

Työt Joulupukin pajassa olivat täydessä vauhdissa Viktorian palatessa toisten työläisten joukkoon. Touhu ja tohina ei tuntunut yhden tontun läsnä- tai poissaolosta miksikään muuttuvan. Se oli yhtä ompelua, nikkarointia, kasaamista, leipomista ja lahjojen paketointia. Varsinkin paketointia! Kaikkea tätä kuhinaa tuijottivat jähmettyneinä menneiden sukupolvien muotokuvat tuvan korkealla päätyseinällä. Viktoriaa huvitti joka kerta, kun lepopäivän jälkeen pidettiin pieni viikonavaustilaisuus, jossa ahkeriin Pukin pikku apureihin yritettiin valaa intoa muistuttamalla pajan pitkästä historiasta.

Viktorian oli ollut aluksi vaikea pidätellä nauruaan niiden kuvien äärellä. Minkä näköisiä toopeja niistä kuvista takaisin tuijottikaan! Työn äärestä kuvaan asettautuneet tyttötontut olivat pukeutuneet nilkkamittaisiin harmaisiin pellavahameisiin ja esiliinoihin, poikatontut taas harmaisiin polvihousuihin ja koruttomaan takkiin. Työnjohtajilla oli "hienommat" vaatteet: korttipakan jokeria muistuttava, kulkusin koristeltu kaulus, epäsymmetrisiksi leikatut takit nappirivistöineen sekä komeat hiippalakit kulkusineen. Tylsän harmaata kaikki tyyni.

Luojan kiitos uudet tuulet olivat puhaltaneet lopulta Korvatunturillekin, ja aataminaikaiset puvusteet oli korvattu modernimmalla punasametilla. Muutoksesta valittaneiden jäärien olisi pitänyt muistaa, minkä näköisiä vihreitä suippokorvia Atlantin toiselta puolelta löytyy, ja puhua vasta sitten! Ja mitäpä olisivat muotokuviin ikuistetut esikuvat tuumineet nykyisestä lahjatuotannostakaan. Globalisaatio oli mullistanut senkin. Paketteihin käärittiin nykyään enimmäkseen kiinalaisilta alihankkijoilta saatua rihkamaa taikka pelikonsolien pelejä, joista oli joulurauha kaukana.

Lyhentyneen aamupäivän ansiosta Viktorian työpäivä jäi tavallista lyhyemmäksi, eikä häntä huoneeseensa päästessään väsyttänyt aivan yhtä paljon kuin tavallisesti. Heti saatuaan yöpuvun ylleen ja ehdittyään makuulle neito tunsi kuitenkin jonkin olevan pielessä, ja käsikopelolla sänkyä tunnustellessa hänen sormensa tapasivat vieraan kirjan. Se oli yksi hänen lainaamistaan pokkareista, joka häneltä oli ollut kadoksissa! Viktoriaa värisytti. Kuka sen oli lainannut ja nyt tällä tavoin palauttanut? Nyt aidosti kiinnijäämistä pelkäävä tonttutyttö selasi kirjan sivuja tärisevin sormin. Kirjan välistä tippui jokin paperilappu. Viktoria uskalsi tuskin katsoa, mitä siihen oli kirjoitettu. Siinä oli vain jokin Internet-osoite.

Viktoria makasi liikkumatta sängyssään. Häntä pelotti. Kuka oli tietoinen hänen salaisesta harrasteestaan? Oliko se joku hänen huonetovereistaan vai kenties jokin valvojista? Kahdella huonetoverilla ei ainakaan ollut nukahtamisvaikeuksia, sillä tuokion kuluttua henkeä pidättelevä tonttutyttö kykeni jo erottamaan kummankin tytön raskaammaksi käyvän hengityksen. Viktoria ei kestänyt jännitystä. Hipihiljaa hän kohottautui sängystään peläten pienintäkin rasahdusta tai kankaan hankausta. Saatuaan pujotettua huopatossut jalkaansa tyttö hiipi hiljaa ulos huoneestaan. Viktoria hipsi asuntolan valaisemattomia käytäviä pitkin koulun luokkahuoneeseen yllään silkka pellavakankaasta tehty ohut yöpaita. Hän ei uskaltanut sytyttää kattolamppuakaan kiinnijäämisen pelossa, vaan hän veti hiljaa luokkahuoneen oven kiinni perässään ja istahti tietokoneen ääreen.

Normaalisti tietokoneesta ei olisi ollut paljoakaan hyötyä, koska koneeseen asennetut turvaohjelmistot estivät surffailun vähänkään arveluttavammilla sivuilla. Siksi Viktoria ei olisi nytkään päässyt pitkälle, ellei paperilapulle raapustettu http-osoite olisi ollut IP-pohjainen. Numerosarjan naputeltuaan Viktoria pidätti henkeään ja huomasi päätyneensä jonkinlaisen chatin etusivulle. Utelias neito kirjoitti nimimerkikseen Tonttutyttö ja kävi peremmälle.

Chatti oli kokemattomalle tytölle silkkaa kaaosta. Ruudulla alkoi hetkessä vilistää eri nimimerkkien ristiin puhumaa kakofoniaa. Enimmäkseen kyseessä olivat toinen toistaan suorasukaisemmat pornografiset nimimerkit, jotka huutelivat erilaisen naisseuran perään. Teksti vilisi niin nopeasti, että sitä tuskin pystyi lukemaan - kunnes hetken kuluttua Viktoria alkoi huomata samojen nimimerkkien jankuttavan enimmäkseen yhtä ja samaa. "Kuumaa naisseuraa 20v. varusmiwhelle!!!" toistui kirjoitusvirheineen kerta toisensa jälkeen, eikä voinut kuin ihmetellä, eikö sen kirjoittaja tosiaan tajunnut korjata virhettään. Mutta ketään ei tuntunut kiinnostavan pätkän vertaa.

Suorastaan järkyttävän lyhyen hetken kuluttua ruutu alkoi täyttyä punaisilla viesteillä, jotka olivat ilmeisesti osoitettu nimimerkki Tonttutytölle. "Kaipaatko Pukkia?" kysyi ensimmäinen silmäniskuhymiön kera. "Moi! Kuinka vanha olet?" tiedusteli toinen, ja sitten ilmestyi: "Mä runkkaan kivikovaa kyrpääni tosi kiimaisena, haluisitko katsella loppuun asti camissa?" Viktoria ei tiennyt, miten vastaukset osoitettaisiin yksilöidysti kenellekään, joten hän kirjoitti vain "18 vuotta, entä sä?" ja omalle rivilleen "mikä on cam?"

Vastaukset päätyivät yleiskeskusteluun kaikkien nähtäville. Siitäkös vasta yksityisviestit villiintyivät. Ikää kysellyt nimimerkki, Jäykkis82, kyllä vastasi "23 vuotta", mutta muuten tuntui siltä, kuin koko chatti olisi tullut hulluksi. Joku kysyi tahtoisiko pukin apulainen päästä kokeilemaan susikoiran karheaa kieltä, ja nimimerkki AnalRapist kertoi haluavansa poistaa viattoman neidon neitsyyden rippeetkin. Eräs tarjoutui nussimaan tonttutytön kurkkua kunnes tältä pääsisi oksennus. Ja muu chatti eli taustalla omaa elämäänsä. Joku kyseli parhaillaan alistamistarinoista pitävää naisseuraa.

Ainakin kymmenen eri nimimerkkiä oli jo ehtinyt Viktorian kimppuun, ja kärsimättömimmät jo kyselivät, miksei tämä vastaa. Nuori tonttutyttö alkoi panikoida. "En mä ehdi kirjoittaa teille kaikille", hän selitti, ja yritti sitten vastata yleisimpiin kysymyksiin: "Oon vielä neitsyt" "Runkkasin viimeks tänään päivällä kun kämppis oli poissa" ja "Haluisin kyllä nähdä, mutta mikä on mese?" Hiljalleen muukin chatti alkoi kiinnittää tulijaan huomiota. Tonttutyttöä kehotettiin käyttämään privaa. Joku vääräleuka totesi ilkeyttään, että tytön pitäisi saada mulkku suuhunsa, että tämä olisi hetken hiljaa.

Ehkä hämmästyttävintä oli se, että chatissa vaikutti olevan joitain ihmisiä, joiden pääasiallinen huvi tuntui olevan toisten viestien kyyninen arvostelu. Vain harvoin he puuttuivat yhden viestin jankuttajiin, mutta ensikertalainen tyttö tuntui heille kyllä kelpaavan kohteeksi. "Tonttutytöllä taitaa olla penis hameen alla", yksi lausahti lakonisesti. "Joo, selkeä feikki, oikea Tonttu Timo" toinen totesi lyhyesti. Tämä ei tuntunut kuitenkaan tyrehdyttävän yksityisviestien määrää, ja innokkaimmat lähettelivät houkuttimeksi jopa kuvia peniksistään.

Ruudussa näkyvät alastonkuvat alkoivat olla luvattomissa puuhissa olevalle tytölle liikaa. Tämä oli kuulevinaan käytävältä rasahduksen. Hän ehkä olisi kyennyt keksimään selityksen, mitä hän teki tietokoneella keskellä yötä, mutta pornokuvien katselusta hänelle langetettaisiin jokin häpeärangaistus. Paniikissa Viktoria sulki selainikkunan ja koko tietokoneen, ja sydän sykkien hän pakeni takasin käytävään.

Vasta sänkyyn palattuaan luvattomilla teillä ollut tyttö huomasi värisevänsä. Häntä puoliksi pelotti, puoliksi kiihotti näkemänsä, nyt kun sitä pystyi pysähtyä miettimään. Se oli hulluksi muuttunut maailma, mutta millainen! Kaikki tuntuivat olevan hänestä kiinnostuneita. Chatissa vieraillut neito pystyi kuvittelemaan olevansa miesjoukon keskellä, jossa jokainen käsi vaelteli uteliaasti hänen kehollaan. Ja nuori kokematon tyttö saisi itse valita kenet hän haluaisi. Viktorian mieleen pakostikin juolahti, että hänhän voisi kilpailuttaa miehiä ja luvata parhaalle palkinnon. Se tuntui syntisen houkuttelevalta, mutta silloinhan kaikki olisi kääntynyt päälaelleen. Mistä hän edes tietäisi, kuka toinen toistaan isompaa penistä esittelevistä miehistä olisi juuri hänen elämänsä prinssi?

Ihmisten maailma tuntui entistä sekavammalta.

---

"Sille tytölle täytyy kyllä tehdä jotain!" kiihdyksissä oleva Juulia selitti Joulupukille, kun lumihiutaleita valkeasta kuuraparrastaan karisteleva Korvatunturin isäntä katseli vain mietteliäänä peilikuvaansa eikä heti kommentoinut mitään.

Pukki kääntyi huolestuneen valvojan, jouluemännän, puoleen ja kohotti vyötään komean vatsansa päälle. Hän hymyili juuri niin rauhoittelevasti kuin vain Joulupukki osasi. Lasten kanssa oli ollut pakko oppia rajatonta kärsivällisyyttä. "No mutta, Juulia-kulta, ethän sinä edes nähnyt tarkalleen ottaen, mitä Viktoria tietokoneella teki. Ja hänhän on mukava tyttö, aivan kuten kaikki muutkin ahkerat apulaiseni."

Juulia, joka toimi Viktoriankin työnjohtajana, ei näyttänyt lainkaan vakuuttuneelta. "Mitä syytä nuorella oppilaalla olisi hiippailla käytävillä keskellä yötä syyllisen näköisenä? Olenhan kertonut saman Teille jo aiemminkin, se tyttö tietää ongelmia. Hän kokeilee jatkuvasti rajojaan, ja hänen huono vaikutuksensa näkyy jo muissakin oppilaissa." Joulupukki laski suuren kätensä kiihdyksissä olevan tontun olkapäälle ja koitti vaikuttaa niin isälliseltä kuin pystyi. "Älä ole huolissasi, valvoja Juulia, minä huolehdin asiasta. Sinun ei tarvitse mainita asiasta edes Joulumuorille." Juulian teki selvästi mieli inttää vielä vastaan, mutta Pukin pehmeä ääni teki lopulta tehtävänsä. Kuuliainen tyttö painoi katseensa maahan ja myöntyi ikiviisaan miehen tahtoon.

Juulian lähdettyä hakemaan Viktoriaa puhutteluun Joulupukki istahti työhuoneensa suureen nojatuoliin. Hän hörppäsi suoraan pullon suusta suurimman sponsorinsa kolajuomaa. Juoma oli aitoa asiaa, Pukki mietti, mutta tuhma tonttutyttö ei ollut aivan niin aito kuin muut luulivat. Vain hän ja Joulumuori tiesivät totuuden.

Viktoria ei nimittäin ollut tavallinen tonttutyttö, vaikka hänet oli siinä uskossa kasvatettu. Tutkimustyötä Nimien kirjaan ihmisten mailla tekevät etsivätontut olivat osuneet paikalle tulipalon sattuessa, ja neuvokkaat tontut olivat onnistuneet pelastamaan orvoksi jääneen tyttövauvan palavasta talosta. Aivan loppuun sankarit eivät olleet silti tekoaan miettineet, sillä he olivat tuoneet vauvan mukanaan Korvatunturille - eikä pientä lasta voinut enää sen jälkeen takaisin palauttaa. Nimetön tyttövauva oli annettu lapsettomuudesta kärsivän vanhan tonttupariskunnan hoiviin, joka oli kasvattanut tytön omana lapsenaan. Joulupukki ei tiennyt, arvasivatko Viktorian kasvattivanhemmat totuuden lapsensa alkuperästä, mutta helisemässä he olivat joka tapauksessa olleet. Vaikka taikamaassa kasvanut ihmistyttö olikin ulkoisesti erehdyttävästi muiden tonttujen näköinen, tämän lajivaistot olivat aivan erilaiset. Pukki huokaisi. Murrosikä oli ollut kasvattivanhemmille liikaa, ja nämä olivat tarjonneet tytärtään Pukin pajalle. Siitä pyynnöstä Joulupukki ja Joulumuori eivät tietenkään olleet voineet kieltäytyä.

Viktorian saapuessa arasti työhuoneeseen Joulupukki katseli nuorta tyttöä lempeästi tuuheiden valkoisten kulmakarvojensa alta. Hän otti suuren turkisreunusteisen myssynsä päästään ja laski sen pöydälle. Viktoria sipsutti katse nöyrästi maahan painettuna Pukin eteen ja yritti suoristaa hamettaan kuin sen lyhyyttä häpeillen. Totta tosiaan, Vanha Valkoparta huomasi katsellessaan neitokaista, tyttöhän oli pukeutunut kauttaaltaan hieman liian pieniin tai tyköistuviin vaatteisiin, jotka korostivat naisellisia muotoja. Melkoinen saavutus univormujen malli huomioon ottaen.

Viktoria puhui tukahtuneella äänellä ja niin nopeasti, että hän oli hengästyä. "Antakaa anteeksi, herra Korvatunturin isäntä", tonttutyttö höpötti: "Annoin salaisen viestilapun jo Juulialle. En voinut hillitä itseäni. En voi sille mitään, että ajattelen joka hetki sopimattomia. En ole työni arvoinen."

Joulupukki katseli eteensä polvistunutta tyttöä kummissaan ja tarttui tätä sitten olkavarsista. "Älähän nyt, tyttökulta, älähän nyt..." Pukki lohdutti. "Tulehan istumaan Pukin polvelle ja kerro kaikki mitä mieltäsi painaa."

Viktoria niiskutti ja nousi pystyyn. Joulupukin istahtaessa suureen nojatuoliinsa ja taputtaessa leveää reittään kutsuvasti Viktoria seurasi arasti perässä ja istahti sitten sivuttain jalan päälle. Neito veti henkeä ja selitti: "Minussa on varmasti jotain vikaa, kun kaipaisin jatkuvasti vain hyväilyä ja r..rakastelua. Tiedän, että vasta varttuessani vanhemmaksi kesäauringon ensimmäisten säteiden pitäisi herättää minussa rakkauden kaipuun, mutta jotenkin minusta tuntuu kuin haluaisin sitä jo nyt ja ihan koko ajan. Huomasin kaksi talvea sitten, että koskettaessani itseäni jalkojeni välistä minusta tuntui hirveän hyvältä, ja vaikka sainkin äidiltäni kauheasti satikutia, en voi sille mitään, että minun pitää hieroa itseäni vähän väliä. Minussa on jotain kauhealla tavalla vialla."

Joulupukki selvitti kurkkuaan ja tunsi punan leviävän poskilleen. Mitenhän tästäkin selvittäisiin. "Viktoria-kulta", hän aloitti ja jatkoi pienellä valkoisella valheella: "Nuo tuntemukset ovat aivan normaaleja tunteita nuorelle tonttutytölle. En usko, että sinussa on varsinaisesti mitään vikaa."

Viktoriaa selitys ei tuntunut tyydyttävän. "Mutta kun ne tunteet ovat niin vahvoja ja niin... kieroutuneita." Tytön sormet eksyivät hänen hameensa alle. "Minun tekee niin kovasti mieli hieroa itseäni koko ajan, nytkin olen aivan kosteana. Kuvittelen, että saisin rakastella jonkun ihmismiehen kanssa, joka työntäisi siittimensä sisääni ja antaisi minulle vauvan. Tahtoisin sitä, tahtoisin sitä ihan oikeasti. Uskottehan, herra Joulupukki?" Viktoria sulki silmänsä ja raotti siveästi yhdessä olleita jalkojaan. Hän alkoi hieroa itseään lähes tahattomasti.

Joulupukin olo alkoi muuttua entistä tukalammaksi onanoivan tonttutytön alkaessa avata pukunsa nappeja ja kosketella rintojaan aluspaidan läpi. Hän yritti kakoa kurkkuaan ja saada nuoren tytön palaamaan tajuihinsa. Olihan hän kyllä ammatissaan joutunut ennenkin seksuaalisen ahdistelun kohteeksi. Modernit naiset osasivat varsinkin pienessä hiprakassa olla niin hurjia - monet olivat ne kerrat, kun jokin naisporukka oli saattanut Pukin kiusalliseen tilanteeseen jossain tavaratalossa, mutta sellainen tuntui vähäiseltä tähän verrattuna. "Viktoria!" Joulupukki sanoi lopulta tiukasti. "Tuo on sopimatonta!"

Nuoren naisen silmät säpsähtivät auki ja katsoivat nolostuneena Pukkiin. "Oi antakaa anteeksi!" tyttö sanoi ja kapsahti suoraan isähahmon kaulaan. Viktoria istahti uudelleen isovatsaisen miehen jalan päälle, nyt hajareisin, ja painautui tämän muhkeaa vatsaa vasten. "Minusta on vain niin turvallista olla sinun sylissäsi", Viktoria selitti hieroen itseään Pukkia vasten. Tämä ei voinut olla tuntematta tytön jäykkänä nöpöttäviä nännejä. "Olet niin iso ja turvallinen, suorastaan roolimallini", Viktoria jatkoi sinutteluaan ja hieroi käsillään Joulupukin kehoa. Pukin hohottavilla yrityksillä lyödä tilanne leikiksi ei tuntunut olevan mitään vaikutusta kiihkeään neitoon, joka jatkoi: "Minulle tulee iltaisin sängyssä aina niin lämmin olo sinua ajatellessani, olethan niin miehekäs ja komean tanakkakin."

Lopulta Viktorian käsi laskeutui suoraan Joulupukin haarojenväliin, ja Viktoria huokaisi: "Oi kun sinä olet ihan jäykkänä, ihan niin kuin toivoinkin!" Tämä oli Joulupukille liikaa, joka ulvahti ja yritti karistaa tytön pois päältään. Maahan valunut neito ei kuitenkaan ollut aikeissa lopettaa. Polvillaan hän konttasi avaamaan Pukin nahkavyötä ja vetoketjua. Miehen räpiköivät yritykset pitää tuhma tyttö itsestään kaukana jäivät tehottomiksi. Viktoria nuolaisi huuliaan: "Olet ihanan iso, mahdankohan saada sinua edes suuhunikaan?" "Ei älä!" Joulupukki parkaisi, mutta se oli toivotonta. Tähän tilanteeseen ei pitkä elämänkokemus ja ihmistuntemuskaan ollut valmistanut.

Jos Joulupukki ei olisi räpiköinyt niin epätoivoisesti yrittäessään estää jalkojensa juureen polvistunutta tyttöä ottamasta itseltään suihin, hän olisi ehkä kuullut kopinaa eteisestä tai ainakin oven narahduksen. Nyt hänen eukkonsa pääsi todistamaan rietasta näytelmää julkeimmillaan.

"Mitäs täällä lymyillään ja hilpeästi hymyillään?" vihastunut naisääni huusi. "Vai tämmöistä peliä! Jumalauta! Nyt tulee turpaan kaikille, niin Pukille kuin tontulle!" Joulumuorin nähdessään Pukin kasvoille levisi kauhistunut ilme, ja heti Viktorian hellittäessä otettaan Pukki kompuroi ylös tuolistaan ja yritti paeta tuvasta takaoven kautta. Housut kintuissa se pako pysähtyi alkuunsa. Joulumuori ryntäsi miehensä perään ja kampitti tämän ryminällä ruokapöytää vasten. Maassa nelinkontin jo valmiiksi ollut tyttö yritti kontata piiloon, mutta parkui kohta tuskasta Muorin tukistaessa kipeästi letistä. "Sinä et myöskään katoa yhtään mihinkään!" Muori huusi. "Minä hoitelen sinut ensimmäisenä! Kyllä minä sinun kaltaisesi pikkulutkat tiedän!" Muori alkoi retuuttamaan tyttöä tukasta ja korvasta kiinni pitäen pajan puuvarastoa päin. "Taidat luulla olevasi ensimmäinen pikku huora, joka vuosien varrella on yrittänyt edetä reittä pitkin. Väärässä olet! Saat vielä sellaisen opetuksen, ettet sitä hevillä unohda!"

Viktoria ei voinut muuta kuin seurata tottelevaisesti uikuttaen ja armoa anellen ja toivoa pikaista loppua. Hän ei pannut juurikaan vastaan Muorin pakottaessa hänet makaamaan puuvaraston halkopukin päälle. Nuoren tytön saama selkäsauna oli lyhyt mutta kivulias, ja Viktoria tunsikin lähes helpotusta tullessaan lopulta retuutetuksi ja lukituksi pimeään savusaunan löylyhuoneeseen. Sinne hän jäi itkemään hiljaa. Hänen takapuolensa oli tulessa ja se kirveli sietämättömästi. Yllätyksekseen tonttutyttö huomasi hetken päästä kuitenkin, ettei hän ollut yksin vankina. Saunan nurkassa nyyhkytti toinenkin tyttö.