Kolmekysenttinen

Kaksi kesää sitten, heinäkuun alussa, minut pakotettiin lähtemään vanhempieni mukaan enoni ranchille. Vastustelin ensin ja murjotin takapenkillä koko matkan, kunnes saavuttuamme määränpäähän ja näin serkkuni. Tuosta minua neljä vuotta nuoremmasta serkkuplikasta oli kasvanut kurvikas rotunainen. Hän astui tallista raskaan työn uuvuttamana hiestä märkänä. Pieni puuvillainen toppi pystyi hädin tuskin peittämään suuria, hikisiä rintoja. Minulla alkoi seisomaan ja ohuiden puuvillahousujeni alta paistoi sen hetkinen mielentilani. Serkkuni näytti vaikuttuneen miehisyydestäni, kunnes huomasin myös oman isäni innostuneen serkkutytön kehityksestä. Hän ei toden totta enää leikkinyt hiekkalaatikolla barbeilla, vaan oli nyt niitä tyttöjä, jotka kaatavat pullollisen viskiä alas kaula-aukkoonsa ja kostuttavat nänninpäät jääkuutioilla.

Seuraava yö todisti, ettei isäni kiinnostus serkkuuni ollut järin isällistä. Sillä puolenyön jälkeen, kävellessäni kiiman ja huuman juovuttamana pelloilla, näin alhaalla kallioilla serkkuni ja isäni. He eivät toden totta olleet kalastamassa, vaikka kova pilkkiminen oli käynnissä. Kumarruin puskan taakse runkkaamaan ja katselin kyrpä väristen pienen tytön huojuvia rintoja, karvaitten käsien käsittelyssä. Yhtäkkiä serkkuni harmaan vihreät silmät tavoittivat minut ja nauliintuivat paikoilleen. En tiennyt juostako pakoon ja liittyä mukaan. Niin huumaava oli tuo katse. Isäni lopetti ja serkkuni työnsi hänet yltään, keräsi tavaransa ja lähti harppomaan kohti minua. Yritin piiloutua puiden taakse, mutta vastarinta oli turhaa. Epätoivoisena lähdin harppomaan pakoon yhä syvemmälle metsään. Mutta serkkutyttö vain seurasi päättäväisesti muutaman metrin päästä. Käännyin ympäri lähteäkseni juoksuun, kunnes tunsin käsien painuvan vyötärölleni ja paljaiden rintojen painautuvan selkääni vasten. Tunsin nännien kärjet, kuin tikarin kärjet solisluissani, tytön hinkatessa itseään minuun. Käännyin ympäri ja kuin varkain hänen kätensä olivat minun housuissani, kaivaen pampun esiin ja heilutellen sitä kädessään kuin laukaisuvalmista kivääriä. Tunsin hänen kielensä ja kitarisansa. Kitalaen poimut ja hampaiden kolot. Toisella kädellä rukoilin häntä lopettamaan ja toisella jatkamaan, kunnes olin liian heikko kieltäytymään ja olin tuomittu heräämään hiestä märkänä, serkkuni vierestä sammal mättäältä. Koko yön aikaan kukaan ei vaihtanut sanakaan ja seuraavana päivänä eilisillan tapahtumat olivat unohdettuja ja karkotettuja mielestä. Asiasta ei puhuttu, mutta ei voitu unohtaakaan.