Kirjailija

*Vanhat seksikokemukset ovat kuin päiväkirja, johon kirjautuu vuosi vuodelta elettyä elämää, mutta jota ei oikeastaan tekisi mieli lähteä tutkimaan myöhemmin. Sitä haparointia! Niitä menetettyjä tilaisuuksia, joihin vain aika suo myöhemmin oikean perspektiivin! Oppitunteja, jotka oli läpi käytävä ja joihin yleensä oli enemmän tai vähemmän tyytyväinen, mutta jotka lähinnä nolottavat kypsemmällä iällä.*

*Kokekoot toiset terapeuttisena joukolla vanhoille nauramisen, mutta minä jätän ne muistot mieluiten kaapin pohjalle pölyyntymään - kokemuksina, joista ei tahtoisi luopua, mutta joista on parasta nauttia vain pieninä harvoina annoksina. Eräs vanha päiväkirjan lehti oli kuitenkin palaava takaisin elämääni. Oli aika puhaltaa pölyt kirjan kannelta ja katsoa, mitä sittemmin on opittu.*

Tunnistin hänet naurunsa vielä vuosien takaa. Virastoon oli palkattu uusi työntekijä, jota nyt kierrätettiin ympäriinsä osastolla. Kurkistin nurkan taakse ja tiesin sen häneksi. Jäin istumaan paikoilleen mietteissäni, enkä lienee näyttänyt kovin yllättyneeltä heidän tullessaan kohdalleni. "Tämä tässä on Anni, hän on tullut äitiysloman sijaiseksi..." Tuskin kuuntelin esittelyä. Virnistin hämmästyneen näköiselle vanhalle tutulle: "Hauskaa saada viehättävä nainen osastollemme, käydään vaikka joskus yhdessä lounaalla". Anni pystyi vain naurahtamaan yhä hämmentyneen oloisena, ja esittelijä tuntui olevan kahden vaiheilla. Tämä ei kuitenkaan saanut kysyttyä, tunnemmeko toisemme jo entuudestaan, vaan naiset katosivat jatkamaan kierrostaan.

Anni. Olimme seurustelleet opiskeluaikoinamme, mutten ollut kuullut hänestä vuosiin. Hän oli toki muuttunut: hänen kasvonsa olivat saaneet uurteita ja iän mukana tuomaa viisautta ja hänen kastanjanpunaiset hiuksensa olivat nyt pitkät ja kiharalla. Suuri loikka siitä huolettomasta, vapaamielisestä tytöstä, jonka tunsin. Toisaalta se välillä naiiviuttakin hipova vapaamielisyys oli sekä ollut sekä suhteemme liikkeellepaneva voima että sen kompastuskivi.

Annilta oli saanut seksiä. Paljon. Hänellä ei ollut ollut kokemusta vakavasta seurustelusta, eikä miesten ja naisten kanssakäymiseen liittyvä monimutkainen ja hienovarainen tapakulttuuri ollut koskaan tarttunut häneen. Hän oli ollut helppo, koska hän ei ollut nähnyt mitään syytä olla vaikea. Suorasukainen suhteemme oli muistuttanut fuckbuddy-kumppanuutta ennen kuin olimme koko termiä kuulleet. Kun halusin häntä, minun tarvitsi vain himoita häntä riittävästi ja tartuttaa se sama kiihko häneenkin. Anni rakasti fyysisiä otteita ja verbaalista kielenkäyttöä, hän suorastaan himoitsi kuulla kiihkoisan mieleni eläimellisimmät ajatukset. Toisaalta suhteemme ei koskaan kyennyt kypsymään erikoisen ystävyyden yläpuolelle. Oli kuin olisimme yrittäneet kuvailla sinfoniaa tuntematta nuottiviivastoa. Vaikka seurustelimmekin, niin välillemme ei kehittynyt rakkautta.

Jos nyt mieleen nousee kahden aikuisen mutkaton kanssakäyminen, niin käsitys on väärä. Karttuneen elämänkokemuksen tuottama harha. Todellisuudessa se ei mennyt niin sujuvasti. Kokemattomuutemme teki kanssakäymisestä haparointia, jossa tunteiden ilmaisuyritykset johtivat lähinnä väärinkäsityksiin ja noloihin tilanteisiin. Intiimillä tasolla olimme lähellä, mutta tunnetasolla kaukana, voimatta ymmärtää toisiamme. Teimme yksinkertaisistakin asioista vaikeita, ja toisaalta yksinkertaistimme liikaa vaikeita asioita. Jos vain olisimme silloin tienneet sen, mitä nyt tiedämme...

Pääsin jo pian tapaamaan uutta Annia toistamiseen löytäessäni hänet lukemasta lehteä kahvihuoneen sohvalla. Se oli jo seuraavana päivänä. Istahdin vastapäiselle sohvalle, nostin jalkani rehvakkaasti pöydälle kahvikuppini viereen, ja avasin toisen lehden. Hetken kuluttua kurkimme toisiamme lehden reunan ylitse. Hymyilimme.

"Myöhästyit sitten viemästä minua lounaalle", vanha tuttuni totesi minulle. Vastasin hymyillen: "Mutta sainhan sinut kanssani kahvihuoneen sohvalle". Punatukkaisen naisen suupieli kohosi pieneen kujeelliseen virneeseen. "Et vielä", hän kiusoitteli. Hymähdin ja jatkoin lehden lukemista, ryhdistyen hetken kuluttua suorempaan asentoon nauttimaan kahviani. Keskityimme hetkeksi lukemaan lehtiämme, kunnes Anni lähti hakemaan itselleen kahvia. Automaatilta palatessaan hän istahti alas viereeni ja totesi: "Nyt vasta".

Laskin lehteni pöydälle ja katselin häntä. Hän risti jalkansa ja kallisti päänsä kätensä tuen varaan. Katselimme toisiamme nostalgisesti hymyillen. Mieleni teki ojentaa kättäni ja silittää hänen poskeaan ja hiuksiaan, mutta hillitsin itseni. "Meillä oli aika kivaa yhdessä", totesin lopulta. Hän ei kiirehtinyt vastaamisessa, mutta hänen silmänsä sädehtivät. "Niin oli", hän huokaisi lämpimästi.

*Katsoessani häntä silmiin oli kuin olisin katsellut omaan menneisyyteeni. Tunsin sisälläni niiden samojen vanhojen tunteiden heräävän henkiin, mistä olin jo kasvanut eroon. Siihen menneisyyteen ei ollut paluuta. Olimme kulkeneet omia teitämme. Silti tunsin vanhan suolan polttelevan kieleni päällä.*

Flirttailu ja vanhojen muistelu oli lämmittänyt välimme, muttemme puhuneet enempää menneistä. Olimme valmiit pitämään asiaa käsiteltynä, emmekä olleet juuri tekemisissä keskenämme ennen viraston pikkujouluja. Millaiset juhlat ne olivatkaan... Suureen yhteiseen juhlatilaan oli tietysti kerätty varmaan koko viraston väki, ja julkisen puolen tapaan työntekijät oli vielä laitettu maksamaan oman illalliskorttinsa. Meidän porukkamme oli tuonut omat juomamme mukaamme.

Illan virallinen osuus oli alkanut jäyheästi, kuten aina tämän tyyppisissä tilaisuuksissa. Kun koko lauma oli kerran kasassa, niin johto ei voinut vastustaa kiusausta käyttää hyväkseen tilaisuutta "kannustavien" puheiden pitämiseen, mutta salin toisessa päässä oli jo pämppäys käynnissä. Osastollamme oli onneksi muutama iloinen veikko, jotka toimivat juhlamielen vetureina. Kahviin ja konjakkiin päästyämme aloin olla jo melko tukevassa tuiterissa, ja poistuin hetkeksi pöydästä keventääkseni lastiani. Korvissani soi, ja urinaarilla seistessäni tunsin kuin kääntyväni pääni sisään. Räkätimme työtoverimme kanssa käsienpesualtaalla. Muistan miettineeni, olisiko solmion aika jo väistyä, mutta päätin jättää sen vielä kaulaani. Olisipahan jotain, mitä uittaa kahvikupissa.



Palasin takaisin juhlasalin ihmishulinaan, ja totesin pöytäseurueiden alkaneen jo hajoilla. Miestenhuoneesta olikin ollut muodostumassa jo toinen "konferenssisali" tilan täyttyessä lorvijoista ja taskumatin käyttäjistä. Palasin paikkani ääreen, mutten löytänyt jäljelle jääneistä vierustovereista seuraa, he olivat uppoutuneet omiin juttuihinsa. Viraston oma bändi jaksoi vielä renkuttaa musiikkia, vaikkei se saanut mitään huomiota ainakaan salin kaukaisemmassa päässä. Kahvinsa jo nauttineelta, paikkansa jättäneeltä työtoverilta oli jäänyt hieman konjakkia jäljelle, ja autoin häntä hankkiutumaan siitä eroon.

Huomasin Annin vieressä olevan sopivasti tilaa, ja rojahdin ronskisti siihen istumaan. Salin seinistä kaikuva musiikki oli saada psykedeelisiä piirteitä, oli kuin sen sanat olisivat liuenneet jonnekin kauas ja jäljelle jäisi vain pelkkä jumputus. Virnistin likaisesti Annille ja kysyin: "Onkos Anni käynyt jo pikku tyttöjen huoneessa?" Tämä tirskahti nauramaan ja kääntyi tuijottamaan minua humalaisella katseella. "Sinä sitten olet ottanut sydämen asiaksesi huolehtia mun hygieniastani", Anni vastasi hetken päästä ja jatkoi: "Ajattelitko saattaa mut vessaan, kun et lounaalle päässyt?" Kumarruin enemmän hänen puoleensa. Muistin täydellisesti, miten aikuistunut nainen oli opiskeluaikanaan pitänyt likaisista puheista. "Taitaisit tykätä siitä, jos sinut otettaisiin siellä rajusti allastasoa vasten, etkö tykkäisikin?" Annin silmät sädehtivät häpeilemättömästi, ja hän ojentautui vastaavalla tavalla minun puoleeni. Tunsin yhtäkkiä käden haarojenvälissäni, mutta se katosi ennen kuin havahduin tilanteeseen. "Hah", Anni tuhahti teeskennellyn pettyneellä sävyllä. "Se humalaisista miehistä ja niiden uhosta!"

Kuten arvata saattaa, käytin loppuillan häpeilemättömästi päästäkseni todistamaan käsityksen vääräksi. Pikkujoulujen jatkot olivat, jos mahdollista, vielä alkoholisoituneemmat kovasti harventuneen porukan hoilatessa Leijonanmetsästystä shottilasit kädessä, mutta minä olin kiinnostuneempi väsyttämään vihreää valoa vilauttanutta naista tositoimiin. Lopulta kaaduimme hihitellen sohvalle - se oli jonkun yöllä tyhjillään olevan toimistorakennuksen odotustilassa, jonne eräs työtoverimme meidät neuvoi kanssakäymisemme käytyä turhan intiimiksi. Suutelin hänen kasvojaan ja kaulaansa, ja hän ynisi tyytyväisenä käsieni tunnustellessa hänen rintojaan paidan alla. Hän kiipesi syliini, asettuen ensin hajareisin reiteni päälle, ja kun kallistuin taaksepäin, hän seurasi perässä ylleni. Vaikka tilanne kehittyi nopeasti, tunsin mieleni selkeäksi ja kiedoin käteni hänen ympärille intohimoiseen suudelmaan. Mieltäni sumentanut nousuhumalan verho oli väistynyt ja pysyin nyt hyvin tilanteen mukana.

"Et ole muuttunut lainkaan", älähdin hänelle, ja laskin käteni hänen kasvoilleen. Peukaloni osui hänen huultensa päälle, ja hän imi sitä suussaan. "Olet ihan samanlainen kyltymätön lutka kuin ennenkin. Tiedätkös, että juhlien jatkoilla varmaan nytkin leviää tieto siitä, mitä olemme täällä tekemässä. Tämän illan jälkeen niin miehet kuin naisetkin töissä tietävät, miten helposti sinulta saa..." Annin hengitys tihentyi, ja hän kysyi matalalla äänellä: "Miten se näkyy vielä työpaikalla?"

Me olimme leikkineet tätä esileikkiä ennenkin, kauan aikaa sitten. Leikin sävy ei ollut muuttunut mihinkään, vain paikat ja henkilöt olivat muuttuneet. Silloin ennen hän oli nuori viatonta leikkivä opiskelijatyttö, professoreilta arvosanoja vilauttelulla ja seksillä kerjäävä lutka tai siivousfirman oma spermapankki. Oli kuin tavoitteemme olisi ollut ylittää itsemme likaisuuksien ja rivouksien keksinnässä, eivätkä rajuimmat sodomiafantasiamme olisi olleet edes laillisia Suomessa toteuttaa - tai tässä selostaa. Miten helposti jatkoimmekin sitä, mitä olimme vuosia sitten tehneet!

Tartuin päälläni makaavaa naista hiuksista ja läimäytin häntä pepulle. Toisella kädelläni aloin riisua hänen rintaliivejänsä, hänen paitansa napit olivat auki jo entuudestaan. "Se riippuu siitä, kuinka monelle sä ehdit tänä iltana vielä itseäsi jakaa", selostin ja jatkoin: "Minä luulen, että siellä on nytkin aika monta halukasta miestä kiimaisena. Kunhan sana vain alkaa kiertää, niin kohta tänne muodostuu uteliaista jono ihmettelemään, kuka täällä oikein jakaa kaikille." Annin kädet olivat haparoineet vyöni auki, ja aloin riisua housujani. Alushousuissani jökötti jo kovana seisova kyrpä. Se kohouma keräsi kuin maagisesti naistyöntekijän huomion. Myös Annin pikkuhousut saivat kyytiä.

Paljastin kovana seisovan kyrpäni ja rullasin kondomin sen päälle. Anni tarttui siitä kiinni, ja puristi sormenpäillään sirosti sen kuumoittavaa terskaa kuin vaihdekepin nuppia. "Mä haluun sitä, nussi mua sillä lujaa", hän maanitteli. Nojauduin vain sohvan selkänojaa vasten, ja houkuttelin hänet kiipeämään päälleni. Sylissäni kiemurteleva nainen voihkaisi äänekkäästi tuntiessaan suonikkaan kyrpäni, joka liukui pehmeästi sisään hänen kosteaan ja kuumaan vittuunsa, levittäen vaativasti itselleen tietä. Hänen selkänsä kaareutui. Tartuin naista kyljistä kiinni, jotta hän pystyi päästämään kehonsa rentoutumaan ja lantionsa hytkymään ratsastuksen tahdissa. "Kun olet ehtinyt nussia vasta puolet miehistä, et jaksa enää kuin väristä ja huohottaa paikoillasi miesten vaihtuessa takanasi", kuvailin Annille, joka kiihottui fantasiasta entisestään, "Jaksat enää vain persettäsi kohottaa ja miehet jo pyyhkivät enimpiä sinusta valuvia spermoja paitasi riekaleisiin, kun eivät meinaa saada vastusta. Lopuksi sekään ei anna jonon jälkipäässä oleville miehille riittävästi tuntumaa, vaan he kostuttavat peräaukkosi spermalla ja nussivat sinua takapuoleen..."

Tunsin koko naisen alkavan väristä lähestyvän orgasmin kourissa. "Niin nopeasti!" ajattelin itsekseni ja virnistin kysyessäni ääneen: "Olet tainnut olla kyrvän puutteessa?" Läiskäytin ratsastavaa naista kädelläni pepulle kuin vauhtia antaakseni, ja hänen myönteinen vastauksensa hukkui nautinnon sekaiseen ulinaan. Joku saattaisi kuulla, tajusin viime hetkellä, ja peitin äänekkään naisen suun ensiksi käteen osuneella vaatekappaleella. Tunsin koko sylissäni olevan kehon värisevän. Vaatekappale tukahdutti hänen nautinnon kiljahduksensa, mutta hänen silmäluomensakin värisivät ja hänen silmänsä olivat pyörähtää päässään.

Yritin itse pysytellä liikkumatta ja ihailla vain edessäni näkyvää eroottista näkyä. Annin supisteleva vittu hieroi kyrpääni niin herkullisesti, että minun täytyi yrittää kiinnittää huomioni muualle etten olisi ollut itsekin vaarassa laueta. Hänen orgasminsa laantuessa uskalsin kohottaa vaatekappaleen - se oli näköjään ollut hänen hameensa - pois suun edestä. Himokas nainen alkoi palata tilanteen tasalle ja virnisti tajutessaan tukalan tilanteeni. "Ai tekeekö se noin hyvää", hän kiusoitteli ja alkoi liikuttaa lantiotaan edestakaisin, hieroen minua tahallaan lisää. "Anna mun pimpsani lypsää sut kuiviin, laukee mulle..." hän houkutteli.

En antanut. Halusin päästä itse ottamaan tuon villikissan omakseni. "Mä haluan nussia sua takaapäin", älähdin hänelle, ja Anni suostui nousemaan päältäni. Kuin teatraalisen hitaasti hän polvistui sohvalle ja otti käsillään kiinni sohvan päädystä. "Käytä mua niin kuin se miesjoukko käyttäisi", hän kehotti ummistaen silmänsä. Muistin nopeasti aloittamani fantasian ja pyyhkäisin hänen alapäätänsä hänen omilla alushousuillaan. Annin koko ruumis värähti ja hän voihkaisi. Hänen kummatkin aukkonsa olivat herkullisesti minulle tarjolla, mutten sentään tahtonut sillä hetkellä alkaa sähläämään peppuseksin kanssa. Halusin häntä nopeasti, täysin ja syvään. Olin odottanut sitä jo niin pitkään, etten malttanut odotusta pitkittää.

Tartuin Annia lantiosta kiinni ja lävistin hänet kyrvälläni. Ensimmäinen yritys löysi tiensä ohjaamattakin hänen sisälleen, niin valmis hän oli. Ynähdimme kummatkin nautinnosta, ja aloin aikailematta yhtyä häneen kiivaasti. Hänen kehonsa vääntelehti ja kiemurteli allani ja huohotimme samaan tahtiin - se oli juuri niin täydellistä kuin olin toivonutkin, hänen vapaana aaltoilevat hiuksensa heittelehtivät puolelta toiselle työntöjeni mukaan. "Kuvitteliko hän nussivansa muiden firman miesten kanssa", mieleeni juolahti. Kuvitteliko hän saavansa pomonsa kyrpää? "Oletko sä kaivannut tätä?" kysyin saadakseni häneen kontaktin. Takaapäin yhtyminen voi olla niin riettaan persoonatonta. Nautiskeleva vastaus hälvensi ennakkoluulojani. "Sä tiedät että mä olen, mä olen ollut sulle märkänä koko illan..." Tunsin hyvän olon ja intohimoni kasvavan, ja lähes ääneen nauraen huohotin himosta ja hengästyksestä ja laukesin hänen sisällään. Hänen ihanaan vittuunsa. Kuvittelin lennättäväni lastin toisensa jälkeen hänen sisälleen.

Hengitykseni alkaessa tasaantua silittelin tyytyväisyyttään säteilevän naisen sekaisin menneitä hiuksia. Hän hymyili minulle takaisin, eikä turhia sanoja kaivattu. Pitkään välillämme vallinnut jännitys oli lauennut räjähtävän intohimoisella tavalla.

Lopulta hikeni alkaessa laskeutua kohotin sormellani hänen leukaansa. Hän oli laskenut päänsä rintakehälleni, ja nosti katseensa puoleeni. Hän näytti niin lumoavan kauniilta. "Kulta", aloitin, "Haluaisitko jatkaa iltaa jommankumman asunnossa?"

Oli kuin kysymys olisi rikkonut jonkun taianomaisen lumouksen, sillä hänen ilmeensä muuttui surulliseksi. Tiesin jonkun olevan pahasti vialla jo kauan ennen kuin hän vastasi minulle. Tiesin, etten pitäisi totuudesta. "Minulla on perhe", hän totesi lopulta.

*Ah, totuuden kitkeränmakea hetki. Prinsessan tuhkimotarina oli päättymässä, ja kello oli jo lyömässä kahtatoista. Tämä oli se hetki, jolloin prinssin miehisyys punnittiin. Se oli tälle luonnetesti ja tilaisuus nousta itseään korkeammaksi. Ikävä kyllä, hänessä ei ollut tarpeeksi miestä nousemaan korkeiden odotusten tasolle.*

Nyökkäsin hänelle mykistyneenä. Oli kuin sylissäni jälleen oleva nainen olisi muuttunut minulle rakkaammaksi juuri sillä hetkellä, kun tajusin joutuvani hänestä luopumaan. Mieleeni tulvahtivat kerralla kaikki ne hyvät hetket, jotka olimme kauan aikaa sitten viettäneet. Ja hän oli yhtä kaunis kuin aina ennenkin, nyt vain entistä kypsemmällä tavalla. Olimme kummatkin kasvaneet, mutta olinko koskaan lopettanut rakastamasta häntä?

Silittelin hänen kehoaan ja hyssyttelin häntä hiljaa. "Ei se mitään", kerroin hänelle. Se ei tuntunut lohduttavan naista, vaan hän käänsi katseensa pois häpeilevästi. "Emme voi tehdä tätä toiste", Anni totesi, saaden sen kuulostamaan siltä, kuin hän olisi häpeillen joutunut vakuuttelemaan sitä itselleen yhtä paljon kuin minullekin. Hymyilin hänelle takaisin, varmaan surullisen näköisenä. "Jos kyllästyt mieheesi tai tulet toisiin ajatuksiin, niin minä kyllä olen aina odottamassa", kuiskasin hänelle merkityksellisesti.

Sen illan jälkeen olemme toki nähneet toisiamme monesti työpaikalla, muttemme ole tapahtuneesta keskustelleet. Oikeastaan voisi sanoa, että olemme jopa vähän vältelleet samassa tilassa oleskelua. Silti en voi sanoa, että minua kaduttaisi. Olen monesti katsellut häntä salaa, muistellen villejä hetkiämme, ja olen ollut yllättävinäni hänetkin joskus tekemästä samaa. Välillä olen miettinyt, pitäisikö minun röyhkeästi vain tehdä aloite asian suhteen, mutten toisaalta halua painostaa häntä. Kyllähän hän tietää, että voimme jatkaa siitä mihin jäimmekin, jos ja kun hän vain sitä haluaa...

*Sulkakynä oli jälleen musteeseen kastettu, uusi luku ylös kirjattu ja oikolukematta lopetettu. Toinen toistaan kiehtovammat seikkailut odottavat jo tyhjille sivuille pääsyään, ja tilaa on vielä riittävästi sille yhdelle suurelle tarinalle, jonka jälkeen kaikki kirjoitettava on jo kirjoitettu. Alkaisiko se suuri seikkailu jo seuraavasta silmäpelistä?*