Tuula

Viime viikolla olimme Tallinnassa työporukalla virkistysmatkalla. Minun virkistymiseni alkoi vähän muita myöhemmin, olinhan joutunut odottamaan esimieheni juttuja aamupäivällä ja perumaan tapaamisiani heidän oikuista johtuen ennenkin. Mutta vihdoin pääsin matkalle. Jo laivalla keksin sen ihanan miehen. Pidimme silmäpeliä kokoajan.

Perille, Tallinnaan, tullissa tunsin hänet kovana. Tätähän varten tänne on tultu, ajattelin? St. Barbaraan kirjautuessani hän SEISOI takanani! Olin aika "otettu". Sain huoneen, respalle kiitos, jo aamupäivällä. Hän tuli myös. Oli pyytänyt savuttoman, tietäen ettei niitä ole? Suihkuun, ei tämä ole sitä miltä näyttää. Alaston mies siinä vieressäni, suihkunraikkaana? Teki mieli vähän maistella. Ihanan kova mies! Sain suun täydeltä. Oikeaa, kovaa.

Miten tämän kotona selitän? Vai selitänkö ollenkaan? Tuskin? Laitoin käden sinne, pussien alle ja tunsin kohoavaa, ei kai taas. Nyt halusin vielä lisää. Äsken otin vain suuhun, en vielä pettänyt! Nyt halusin häntä. Syvälle, minuun. Siinä se seisoi, silmieni edessä, haluttavana, kovana. Istuin päälle, astuin kokokomeutta, nussin ja nautin. Ja kohta hän alkoi tulla, tunsin kuinka hän koveni vielä lisää, koveni ja koveni ja sitten, märkää, märkää ja niin ihanaa märkää kaikkialla. Olin aika otettu.

Mieheltäni en ole ikinä saanut sellaista lastia, niin isoa sellaisella paineella. Olemmehan olleet jo 23v naimisissa, joten kai senkin ymmärtää, mutta tuo paine, halu ja kiima? Uskomatonta ja ihanaa. Tästä on muutama hetki mennyt ja aina kun mieheni ruiskuaa minuun, ajattelen tuota miestä ja noita tapahtumia. Kaiholla!!!!