Muistot

Oli toukokuun loppupuoli -83 ja intinkäyntini lähestymässä loppuaan Uudenmaan Rakuunapataljoonassa Lappeenrannassa. Oli perjantai ja edessä harvinaista herkkua, pitkä viikonloppuvapaa. Niitä ei meille ollutkaan herunut juurikaan kun Eskatroonamme kapu oli Suomen nuorin siihen aikaan ja halusi kiihkeästi pikaisesti edetä urallaan. Sen hän oli jo kertonut ensimmäisessä puheessaan meille.

Ennen armeijaa ollut tyttöystävänikin oli minut jättänyt johtuen juuri tuosta, etten lähes koskaan päässyt lomalle.

Lähes kaikki yksikköni kundit olivat Helsingistä kuten minäkin ja tavanomaisesti saimme litterat junalla Helsinkiin ja takaisin.

Tällä kertaa minulla oli muita suunnitelmia kuin lähteä perjantai-illan junalla kohti Helsinkiä. Olin päättänyt lähteä katsastelemaan muita kaupunkeja kun kerran kukaan ei odottanut lomalle tuloani, paitsi tietysti vanhempani mutta olin jo ennen armeijaa muuttanut pois kotoa joten sielläkin oli jo totuttu poissaolooni.

Ajattelin lähteä joko Savonlinnaan tai Joensuuhun liftaten. Litteraa ei saanut kuin kotipaikkakunnalleen ja olin jo joitakin kertoja aiemminkin liftannut ja todennut että intin harmailla pääsee hyvin kyytiin.

Hiukkasen vaille viisi alkuillasta olin valtatien varressa nostelemassa peukaloa ja pitkään ei tarvinnut odotella, kohdalleni pysähtyi jo aika väsyneen oloinen vanha "mustalaismersu".

Autosta veivattiin ikkuna auki ja heleä ääni kysyi, tarviikos sotapoika kyytiä? johon minä tietysti vastasin että tarviinhan minä. Heleä ääni vastasi siihen että eikun kyytiin vaan ja samalla sanoi takapenkin suuntaan että aukaiskaahan ovi ja ottakaa sotapoika väliin istumaan. Takaovi aukesi ja autosta nousi ulos nätti nuori nainen ja viittoi käymään ovesta sisään.

Autoon noustuani ja tytön istuttua viereeni katsoin hiukan autossa ympärilleni ja totesin kaikkien autossa olioiden olevan nuoria tyttöjä. Ajattelin että kylläpäs kävi hyvä tuuri kyydissä.

Auto siitä sitten kurvasi takaisin tielle ja matka alkoi, tosin väsyneen mersun hiukan hitaana menona.

Jaa as, siekö olet Lappeenrannassa hevosmiehenä? kysyi etupenkiltä kyytiä tarjonnut tyttö. Siellähän minä, vastasin, mistäs tämmöinen lauma nättejä tyttöjä on tulossa?

Kouvolasta, opiskellaan kaikki siellä, vastasi etupenkin tyttö No, minnekkäs sie olet matkalla, oletkos menossa tapaamaan tyttöystävääsi.Kotio et ole menossa kun puheesta jo kuulee että et ole täältäpäin. Ja sotapojathan on aina tyttöjen perässä, Kouvolassa ainaskii.

Ei ole tyttöystävää, jätti tuossa jokin aika sitten. Nyt aattelin vaan lähtee hiukan katselemaan muita maisemia.

Vai ei ole tyttöystävää solttupoika paralla ja vielä meijän kyytiin osuit. On siinä sinulla kestämistä.

Kieltämättä, hetkellistä mielihyvää tuntien olin jo huomioinut vieressäni istuvien hiljaisten tyttöjen vartaloiden lämmön ja kylkiini ja reisiäni vasten tuntuvat pehmeät kosketukset sekä huumaavan hajuveden tuoksun. Oli oli jo lähes autauaallinen pelkästä läheisyydestä.

Mitäs myö keksitään sotapoika paran avuksi ? Sie Mirkku ja Satu voisitte jotain keksiä siellä takana.

Mirkku vieressäni hiukan säpsähti nimeään ja sen herättämänä kääntyi puoleeni hymyilevä ilme kasvoillaan.

Mie kyllä voin auttaa sotapoikaa ainakin hetken ennen kuin hyppään kyydistä pois. Samalla sanoessaan Mirkku laittoi kätensä reidelleni ja alkoi kevyesti edestakaisin kädellään silitellen kohota reittäni pitkin ylöspäin.

Satu toisella puolella nosti kätensä niskaani ja alkoi sormilla pyöritellä lyhyitä hiuksiani ja lopulta tarttuen niskaani alkoi vetämään päätäni itseään kohti samalla napittaen paitaansa auki.

Solttupojat pitävät aina siitä kun pääsevät hiukan maistamaan pehmeää ihoa. Näin sanoen Satu painoi kasvoni avautuneen paidan alta paljastuneiden liivittömien kauniiden ja kiinteiden pienten rintojen väliin.

Maisteleppas hiukan näitä!

Sillä välin Mirkku oli toisella puolen ehtinyt jo housuihini äkkiä ilmestyneen pullistuman kimppuun ja availi armeijan harmaiden nappeja vauhdilla. Napit auki saatuaan hän muitta mutkitta kaivoi pullistumani esiin kalsonkien aukosta vapauteen seisomaan.

No ompas se tomerana siinä pystyssä. Et ole tainnut pikkuveljeäsi paljon hyvänä pitää kun noin virkkuna hereillä on ! Mirkku tokaisi ja alkoi hitaasti vedellä hennoilla sormillaan motukkani vartta edestakaisin. Jestas, niin pitkän puutoksen jälkeen tuntui kuin laukeaisin heti jo ensimmäisestä kosketuksesta minkä Mirkkukin taisi huomata sätkähtelystäni.

Ei me voida paikkoja sotkea, hän sanoi kumartuessaan ottamaan jöpikkäni suuhunsa. Lämpimät pehmeät huulet terskani ympärillä olivat heti liikaa ja tunsin saman tien kuinka paine varteni juuressa nousi sellaiseksi että mahla oli lähdössä liikkeelle. Mirkku teki muutaman tiukan imuliikkeen painaen kielellään terskaani kitalakeaan vasten ja hups, sieltä se tuli ja tavaraa riitti useamman kuukauden paaston seurauksena valtaisa määrä. Tyttö kuitenkin osasi niellä kaiken niin ettei pisaraakaan valunut suusta ulos. Hellästihän vielä suullaan pumppasi kaikki jälkimainingitkin varrestani ulos ja nosti sitten päänsä ylös sanoen hymyillen:

Olipas sitä kertynyt. Kävi ihan pienestä välipalasta. Mutta kattokaas tätä, täähän ei näytä mitään kuukahtamisen merkkejä.

Päästettyään varteni suustaan Mirkku oli jatkanut sen hidasta ja hellää runkkaamista koko ajan joten puutteessa ollut pikkuveljeni ei ehtinyt simahtaa nokosille ollenkaan.

Minä olin koko ajan jatkanut Sadun ihanien rintojen maistelua ja hyväilyä saaden Sadun hengityksen hiukan kiihtymään.

Etupenkin tyttö kuulutti samassa:

Mirkku, sun kotities tulee justiinsa. Maltatkos lähteä kotia ollenkaan?

On se mentävä vaikka tätä jöpikkää ei mieli tekis käsistään laskeakkaan. Äitee niin oottaa kotona kun en muutamiin viikkoihin ole käynyt: vastaili Mirkku hiukan pahoillaan olevan tuntuisena samalla vielä vedellen varttani edes takaisin. Äkkiä hän antoi pienen suukon sille ja laittoi sen väkisin takaisin kalsonkien sisään vääntämällä:

äitee näkyykin siinä tienvartta polkupyörällä polkevankin ja tossa tienhaarassa voisin jäädä pois.

Samalla Satukin tönäisi minut pystympään istumaan ja laittoi paitaansa hiukan säädyllisempään muotoon.

Auto kurvasi tien poskeen ja saman tien Mirkku hyppäsi ulos toivottaen muille hyvää loppumatkaa ja että hän on hengessä mukana jos vielä pidätte solttupoikaa hyvänä.

Katselin auton ikkunoista ulos ja olin tunnistavinani että Imatran ohi oltiin tulossa.

Auto taas hurautti matkaan ja etupenkin tyttö alkoi kysellä minulta:

helpottikos se yhtään kun Mirkku sinua hiukan hyvänä piti? Johon minä että kyllä se helpotti hiukan ja hyvältä vieläpä tuntuikin.

No, ei se sun pikkuveli kuitenkaan selvästi nukkumaan vielä halua kun noin siellä housussa pullottaa.

Ja niinhän se siellä tekikin. Äskeinen kokemus oli sen talvihorroksesta herättänyt. Kun auto taas liikku, Satu painautui uudestaan kylkeäni vasten ja vuorostaan laittoi kätensä kohoumalle kaivaen sen esiin kalsonkien sisältä.

Se tarvitsee vielä lisää hyvänä pitoa ja minäkin jään piakkoin kyydistä.

Näin sanoen hän avasi farkkujensa vetoketjun ja saman tien pujotti ne alas sileitä reisiään pitkin yhdessä nipussa pikkuhousujensa kanssa työntäen ne mytyksi auton jalkatilaan.

Satu oli aika pienikokoinen ja hoikka tyttö, sorjat sääret ja reidet kuin myös kapeahko lantio sekä ne kauniit pienet rinnat.

Saman tien Satu veti myös minun housujani alas myttyyn nilkkoihini ja nousi päälleni hajareisin.

Sait minut aika lämpimäksi äsken: hän sanoi ja minun katsoessani hän alkoi kädellään ohjata varttani ohuehkon hennon karvan peittämään kumpuunsa. Tunsin kuinka terskani oli vasten hänen häpyhuuliaan ja kun Satu lisäsi painoa päälleni, terskani liukui hiukan takerrellen häpyhuulien välistä hänen sisäänsä lämpimään ja kosteaan. Satu laskeutui aivan pohjaan saakka ja aloitti hitaan ylös alas keinumisen.

Minä sain itseeni taas hiukan eloa ja aloin hellästi hyväilemään ja näykkimään hänen rintojaan joista hän mitä ilmeisimmin piti aika paljon.

Sadun tahti alkoi pikkuhiljaa kiihtyä hengityksen kiihtymisen tahtiin.

Minun varressani tuntui uskomattoman hyvältä, suorastaan ihmettelin kuinka niin pieni tyttö sen kokonaan sisäänsä edes sai. Pehmeä herkkä puristus varteni ja terskani ympärillä tuntui taivaalliselta ja tahdin hidas kiihtyminen sai paineen taas pikkuhiljaa nousemaan varteni juuressa.

Sadun hengitys kiihtyi kuin tahtikin ja lopulta alkoi muuttua suorastaan pätkittäiseksi, saman tien tyttö ynähti vaisusti ja alkoi värisemään ja vapisemaan vaimeasti. Minun paineeni oli noussut jo niin suureksi että se pienilisä-ärsytys jonka tytön muuttuminen väriseväksi päälläni sai minut laukeamaan.

Sadun värinä ja minun nytkähtelyni päättyi hetken kuluttua jolloin Satu katsoi minua silmiin ja sanoi hymyillen:

kulta

ja sitten hän halasi ja suukotteli minua hellästi ja taas kohottautui katsomaan minua silmiin. Katsoin myös häntä silmiin ja tunsin että tämä tyttö on elämäni suuri rakkaus. Tuntemukseni särkyi kun etupenkiltä kuului:

Satu, ihan kohta on teijän kotitalo kohdalla.

Satu kipusi pois päältäni ja alkoi vetää pikkareitaan ja farkkujaan takaisin jalkaan. Hänen sievästä pimpsastaan valui mahlaani ulos tahraten hänen pikkuhousujaan.

Samassa auto kurvasi taas tienposkeen ja Satu aukaisi oven. Ulos noustessaan hän sanoi minulle: kiitos kulta, se oli minulle ensimmäinen kerta kuin sain tolleen, kiitos, se tuntui ihanalta. Muistan sinut aina.. viimeisten sanojen myötä ovi kolahti kiinni ja auto taas kurvasi matkaan.

Etupenkin tyttö sanoi hymyillen:

sinulla on varmaan ollut aika mukava matka.

Mihin minä:

En moista olisi koskaan voinut kuvitellakaan.

Valitettavasti matka alkaa päättyä kun aletaan olla meidän matkan perillä. Minä ja Johanna kurvataan kohta meidän kotitalolle ja sinun täytyy jäädä jatkamaan matkaa sinne Savonlinnaan tai Joensuuhun. Kumpaan oikeastaan olet nyt sitten menossa? Kohta on toi Parikkalakin vastassa ja siellä joudut sen päättämään.

En tiennyt mitä sanoa, olin jo hetkeksi unohtanut matkani päämäärän. Ja muutenkin, ajatus joutumisesta pois sieltä auton taivaalliselta takapenkiltä tuntui kurjalta.

En oikein tiedä vielä, minne tuuli kuljettaa, sen näkeepi sitten: vastasin

Samalla auto pysähtyi tienvarteen bussipysäkille jonne minä sitten kovasti kyydistä kiitellen hiukan surumielisenä nousin. Ennen auton lähtöä etuikkuna vielä kierrettiin auki ja tyttö sanoi:

ota tuosta meidän likööripullon jämät, lämmittää sinua hiukan kun toi iltakin viilenee jo ja liikenne on vähentynyt. Voi mennä hetki ennekuin pääset eteenpäin.

Otin pullon ja samassa auto jatkoi matkaa saman tien kurvaten valtatieltä pois vastakkaiselle puolelle ajaen sadan metrin päässä näkyvän maatilan pihaan. Siellä tytöt nousivat autosta ja sisälle taloon mennessään huiskaisivat minulle.


Tämä tositarina saa vielä jatkoa, nyt ei valitettavasti aika riitä enempään. Henkilöiden nimet on tietysti muutettu koska yksi tytöistä on nykyään vaimoni. -80 luku oli ensimmäinen oikeasti vapaa vuosikymmen ilman vapauden näyttämishimoa.