Liquid

Heikki Antinpoika kohensi puita nuotiossa Niilo Simonpojan rassatessa piilukkokivääriään tulen antamassa heikossa kajossa. Hevoset hirnahtelivat metsän puihin kiinnitettyinä väsyneinä nekin pitkästä marssista San-joelta tänne asti. Onneksi liettualaisia joukkoja ei enää näkynyt. Kuningas Kaarle X Kustaa johtaisi joukkonsa sittenkin puolalaisten ja liettualaisten piirityksestä turvaan pohjoiseen.

- Kauheaksi on tämä aika mennyt, Heikki Antinpoika murahti.

- Belsebub täällä hallitsee, niin se vanha Haartmankin saarnasi, Niilo Simonpoika myötäili partaansa pyyhkäisten.

- Maailmanlopun merkkejä ympäriinsä. Sotaa, ruttoa, kaksipäinen vasikkakin syntyi Turussa juuri lähtövuonna, Hannu Holgerinpoika säesti, - Liivinmaalla on nähty ihmissusia.

- Yhden tarinan kuulin eräästä kartanonherrasta, jolle tuli rahavaikeuksia, ja tämä pirun kanssa sopi saavansa muuttua talven ajaksi sudeksi saadakseen ruokaa. Ihan tosi juttu. Kuulin leirillä Riiassa kerrottavan.

- Meillä Huittisissa juuri tässä 1649 jäi yksi noita-Valpuri kiinni, Niilo Simonpoika muisteli, - Mestattiin tietenkin.

Kovasti on meillä Vaasassakin noitia nähty viime aikoina, tiesi Heikki Antinpoika kertoa.

- Meillä Kokemäellä vuosi ennen lähtöämme, siis 1654 teloitettiin yksi Sipi-niminen noita, jatkoi Hannu Holgerinpoika, - Kaikenlaisia maailmanlopun enteitä sitä onkin, mutta mitäpä ette olisi kuulleet.

- Kyllä minä yhden tarinan tiedän, mitä ette ole kuulleet. Varsovan leirissä sain kuulla jutun viimeiset käänteet.

- Tokkopa uutta...tulinen kivi tässä kohta taivaasta tulee ja synnin hävittää.

- Varjelkoon siltä. Mutta kerro Niilo tarinasi.

Vanha hakkapeliitta huokaisi.

- Klemetti Tuomaanpoika se vasta epeli oli. Oikea hakkapeliitta Turusta, Niilo Simonpoika selitti. Ei ole kaksipäinen vasikka mitään sen rinnalla mitä tuolle turkulaiselle oli käynyt, ja mitä hän oli kokenut vieläpä syntymästään asti.

- Älä nyt, mitä sitten, uteli Heikki Antinpoika.

- Sille pojalle kasvoi toisin kuin muille, vain yksi nyrkin kokoinen kives, mutta kaksi kunnon mittaista tappia sille kaveriksi!

Heikki ja Hannu hiljenivät.

- Eeeei...ei voi olla.

- Kyllä. Oma äitikin pyörtyi kun sen näki. Luulivat ensin ettäkö eläneekö poika pitkään, mutta eli tuo ihan kuin muutkin. Kunnes kutsuttiin kuninkaan palvelukseen sen 30-vuotisen sodan aikana 1640. Silloin kun Kustaa Aadolf –kuningas oli jo kahdeksan vuotta kuolleena, mutta Ruotsi yhä jatkoi sotiaan Saksanmaalla.

- Eeeei...siis kaksihaarainenko sillä oli?

- Ei nyt ihan kaksihaarainen, mutta tyvestä alkaen lähti niin kuin kaksi vierekkäin kasvavaa pajua. Molemmat putket ihan toimivia niin kuin Tykki-Lassen mörssärit.

- Kummasta putkesta se Klemetti siis…

- Kuulemma molemmilla, mutta vain yhdellä kerrallaan. Tuskaista se oli, vaikea kuvitella millaista elämä lie tuollaisen luonnonihmeen kanssa. Kuulemma tavalliset housutkaan ei Klemetille mahtuneet jalkaan. Turun ratsuväkeen kartanonherra hänet poikansa sijasta ensin pestautti, mutta ratsastaminenkin oli vaikeaa, joten jalkamieshän Klemetistä armeijassa tehtiin, niin kuin meistäkin.

- Kuusitoista vuotta sitten…mahtaako olla elossa tuo Klemettisi?

- Eihän se enää. Sodan viimeisenä vuonna Prahassa meni…tarinan sain kuulla Varsovassa eräältä Valborgilta.

- Kerro! Tuollaista tarinaa en vielä ole kuullut.

- Älkää sitten keskeyttäkö. Tarina on pitkä.

Klemetti Tuomaanpoika oli Ruotsin jalkaväessä palvellut jo seitsemän ajastaikaa, elettiin siis vuotta 1647, vuotta ennen kuin saatiin rauha Westfalenissa aikaan ja koko 30 vuotta kestänyt hirveys Saksassa päättyi.

Oli menty pitkin Brandenburgia ja välillä Saksiin asti. Ruotsin armeija väliin menestyi ihan hyvin, kuten Jankowissa, mutta sitten taas vetäydyttiin Ruotsin Pommeriin Stralsundiin tai Greifswaldiin. Klemetti oli mukana silläkin reissulla kun Banér 1637 vetäytyi salamavauhtia Pommeriin ja kenraali Gallasin keisarilliset joukot tulivat perässä. Se oli se reissu kun taisteluihin ei päästy, mutta Gallas teki emämunauksen takaa-ajoon lähtiessään. Koko keskisen Saksan tienoo Brandenburgissa oli poltettu ja hävitetty eikä pystynyt ruokkimaan Gallasin armeijaa. Joukko hajosi ja miehet nääntyivät nälkään Ruotsin armeijaa jahdatessa. Saikin Gallas kuulemma satikutia, kun hävitti hyvän armeijansa vaikka ei päässyt ensimmäiseenkään taisteluun. Niin tärkeää on armeijan huolto.

No joka tapauksessa ruotsalaisen sotajoukon leiriytyessä Stralsundin kaupunkiin Klemetti tunsi niin kuin miehet yleensä pitkän työn jälkeen tuntevat ansainneensa vähän virkistystä. Armeijan telttakyliä kiertävät tautiset leirihuorat saivat riittää. En tiedä oliko Klemetillä muista miehistä poiketen kaksinkertainen ruokahalu naisten suhteen, mutta piru vie, vaikeata miehellä oli. Edes kapisin leirihuora ei suostunut Klemetin luonnonoikkuun koskemaan. Greifswaldissa yksi piikatyttö oli pyörtynyt kaksihaaraisen vehkeen nähdessään ja etelämpänä katoliset naiset tekivät ristinmerkkejä ja lausuivat jeesusmarioita kaamean epämuodostuman edessä. Maailmanlopun totena merkkinä tuota pitivät.

Kerran sitten Stralsundissa – mukavia nuo saksalaiset, vaikka kauhea sota olikin heidän ylitseen käynyt – eräässä kunnon Bierstubessa, tuon kyseisen oluttuvan pitäjä leskirouva Valborg kiinnostui, että mahtaisiko olla totta tuo mitä tästä suomalaisesta sotilaasta huhuttiin. Sotilastoverit kännipäissään tönivät Valborgia ja yrittivät päästä tämän hameen alle, mutta Valborg katsoi vain tuota pitkää vaaleahiuksista suomalaista.

Valborg oli leskirouva, jonka miehen sanottiin joutuneen rosvoilevan sotilasjoukon tappamaksi. Ruotsalaisasiakkailleen Valborg kertoi rosvojen olleen keisarillisten joukkojen saksalaisia palkkasotilaita, saksalaisille taas ruotsalaisia tai suomalaisia. Tiedä sitten. Oluttupaansa Valborg piti hyvin vielä miehensä kuoleman jälkeen. Niin kuin sotivassa maassa käy, olihan noita miehiä ollut, mutta naapuruston pilkkapuheista Valborg ei enää välittänyt. Eloonjääminen ja elinkeinon harjoittaminen sotatilan aikana oli tärkeintä. Uutta avioliittoa voisi harkita vasta sodan loputtua, ja kunhan näkisi kuka sen voittaa, ettei väärää hevosta veikatessa menisi oluttupa ja asunto ja kaikki.

Seitsemän vuotta lierihattunsa kanssa Saksaa kierrettyään Klemetti puhui kelvollisesti saksankieltä. Armeijasta suurin osa oli saksalaisia palkkasotilaita, jotka katolisten voittaessa kyllä menivät kätevästi voittajan riveihin. Mutta voittivat joskus protestantitkin. Klemetillä ei siis ollut vaikeuksia puhua Valborg-rouvan kanssa.

- Grüss Gott!, Valborg tervehti tuodessaan kolmatta kolpakkoa hakkapeliitan eteen, - Pohjoisen poika on janoinen?

- Janoinen, kyllä, Klemetti myönsi partaansa saksalaisoluen vaahdosta pyyhkien, - Harvoin täällä nykyään mies saa naista edes nähdä.

Hyvä, hyvä, ajatteli Valborg. Suomalaismies oli paitsi hyvä asiakas, niin myös säilyttänyt miehuutensa toisin kuin monet sotajoukoissa vuosikausia pyörineet paatuneet veteraanit, jotka paremman puutteessa olivat lähteneet harrastamaan keskenään sitä minkä Pyhä Kirja oli määrännyt miehen ja naisen väliseksi asiaksi.

Miesjoukon humaltuessa mutta Klemetin selvästi varoen juomistaan Valborg kävi kuiskaamassa, että puolenyön jälkeen, kun riehuvat sotilaat olisivat lähteneet, Klemetti voisi tulla oluttuvan takana olevan kujan kautta hänen ovelleen. Valborg kun asui oluttuvan yläkerrassa. Toimihan oluttupa myös majatalona, ja vaihteluksi koleisiin leiritelttoihin voisi hyvä asiakas kerrankin nukkua yönsä oikeassa talossa.

Klemetti oli varmaan aika ymmällään. Toisaalta Valborgin seura kiinnosti kovasti, mutta taitaisi naisen sydän pysähtyä kun näkisi tuon Klemetin maailmanlopunihmeen. Valborg itse oli vaaleahiuksinen ja rehevä naisenpuoli, tissitkin painoivat varmaan monta leiviskää, tai ainakin niin, että pienempien poikien pitäisi kantaa niitä kahdella kädellä. Olivat kyllä miehetkin niitä humalpäissään puristamassa, kunnes saivat Valborgilta ympäri korvia.

Sydänyöllä puisia natisevia portaita noustessaan Klemetin askelet varmaan kuuluivat Valborgin huoneeseen asti, sillä tuskin oli nuori parrakas hakkapeliitta noussut ylätasanteelle, kun Valborg jo avasi oven, tarrasi miestä vyön soljesta ja ihan kiskaisi miehen sisälle huoneeseen.

Huoneessa ei ollut kovin paljoa tilaa, joten Klemetti riisui ensin pitkän miekan vyöltään asettaen sen tuolin selkämykselle. Lierihattunsa hän oppimaansa kohteliaaseen tyyliin riisui senkin näin "paremman väen" naista tavatessaan. Klemetin yllätykseksi Valborgin tavat olivat kuten muillakin hänen tapaamillaan naisilla.

Valborg heittäytyi Klemetin kaulaan ja suuteli suomalaista sotamiestä rajusti suulle. Valborgin kieli seikkaili nuoren suomalaisen suussa ja sai aikaan kovettumista miehen jalkovälissä. Taas tuo outo tunne, Klemetti varmaan pohti, kun kaksi omaa vehjettä alkaapi jököttää ihan yhtä aikaa. Jos siinä on tavallisella isovehkeisellä vaikeuksia housujensa kanssa, niin miten sitten sillä, jolla sattuu olemaan kaksi miehistä elintä? Lieneekö Klemetillä koskaan ollut mielessä tempaista miekkaansa ja silpaista sillä toista, ylimääräistä vehjettään irti?

Valborgin käsi oli heti ilman lupaa Klemetin housun etumuksella ja oli siinä naisella ihmettelemistä, vaikka olihan häntä etukäteen varoitettu. Todella, housuissa tuntui pullottavan kaksi patukkaa, paksuja keppejä molemmat ihan kuin ne, joilla meidän Tykki-Lasse puhdistaa mörssäriä ampumisen jälkeen.

Klemetin housujen iso vyö aukeni Valborgin käsissä nopeasti, ja pian oli nainen kiskonut hakkapeliitan housut lattialle. Ja ihmeiden ihme, siinä Valborgin silmien edessä seisoi kaksi kalua kohti kattoa sojottamassa. Kaksihaarainen ilmestys ei voinut tietenkään seistä suorana, vaan toinen haara taipui hieman vasemmalle ja toinen oikealle. Valborgille tuli ongelma kummasta aloittaa. Saisiko hän maistaa kahta kalua samana yönä? Ja vielä saman miehen kahta kalua?

Klemetti ei ollut toimeton hänkään. Mies kouri kaksin käsin Valborgin pehmeitä rintoja ja sujautti kätensä naisen kaula-aukosta sisään. Taisi muutama nappi irrota, kun Klemetti rajusti kaivoi naisen suuret rinnat esille ja alkoi suudella ja puristella niitä puutteessa olleen jalkaväen sotilaan kiihkolla. Valborgin punertavat nänninpäät törröttivät pystyssä ja Klemetti helli niitä huulillaan ja suuteli rintojen naisellista pehmeyttä. Valborg auttoi miestä avaamalla liivinsä kokonaan niin, että hänen valtavat rintansa pullahtivat vapauteen, ja Klemetti pääsi oikein hyvin kourimaan ja hyväilemään niitä.

Valborgin käsi ei tiennyt minne asettua, mutta ensiksi nainen valitsi Klemetin vasemmanpuoleisen kyrvän. Valborgin asiansa tunteva käsi alkoi runkata miehistä kalua, ja nainen mietti, kovettuisivatko ne yhtä aikaa vai molemmat erikseen. Jälkimmäinen arvaus sai vahvistuksen runkattavan kalun kovettuessa Valborgin käden varmassa otteessa, kun taas toinen kaluista tuntui jäävän pienemmäksi ja vetelämmäksi.

Nyt Valborgin täytyi tasapuolisuuden nimissä kokeilla toistakin. Nainen jätti seisomaan yltyneen kalun rauhaan ja alkoi hitaasti vempata oikeanpuoleista kalua. Tämäkin kalu alkoi kohoilla ja kovettua Valborgin kädessä, ja naisella oli kohta kaksi tasamittaista kalua hyväiltävinään. Valborgin pohdinta, että jommankumman niistä täytyi olla toista pienempi, ei saanut vahvistusta. Kalut olivat tasamittaisia ja yhtä paksujakin riippuen tosin aina siitä, kumpaa Valborg oli viimeksi vempannut.

Valborgista oli hauska ottaa kaksi kalua yhtä aikaa käteensä ja puristaa niitä vierekkäin yhteen. Sen verran vaikeaa tämä kuitenkin Valborgin lyhyille sormille oli, ettei hän saanut sormiaan yhtä aikaa molempien kalujen ympäri. Niinpä hän runkkasi yhteen painettuja kahta kalua kaksin käsin ja ne molemmat kovettuivat ja nousivat yhtä aikaa sojottamaan kohti kattoa.

Klemetti riisui takkinsa ja pitkän pellavapaitansa Valborgin keskittyessä hänen kalujensa käsittelemiseen. Kohta mies oli aivan ilkosillaan auttaen Valborgin yltä tämän pitkän hameen, joka tuntui nyt vain olevan tiellä. Valborgin liivien ja puseron tipahtaessa lattialle Klemetti pääsi ihailemaan puutteessa olevan miehen innolla rehevän naisen vartalon koko alastonta ihanuutta.

Hakkapeliitan käsi hakeutui Valborgin vatsaa hyväiltyään naisen vaalealle häpykarvoitukselle ja sormet löysivät pian naisen kostuneen vaon kosketeltavakseen. Klitoris oli kovasti koholla ja Klemetti hieroi sitä saaden Valborgin huokailemaan nautinnosta.

- Schön, wie schön, wunderschön…, Valborg toisteli.

Samassa nainen olikin kumartunut ja haukannut Klemetin vasemmanpuoleisen kalun suuhunsa alkaen lutkuttaa sitä voimakkaasti. Klemetin kalu paisui Valborgin suussa ja nainen imeskeli kookasta kalua pyöritellen kieltään perunamaisen terskan ympärillä runkaten samalla kädellään Klemetin toista kalua. Molemmat vehkeet tuntuivat toimintakuntoisilta ja päteviltä. Kumman Valborg valitsisi?

Välillä Valborg päästi imemänsä kalun suustaan ja tarttui suullaan toiseen kaluun. Sitäkin suudelleen ja huulillaan hyväillen ja lopulta kostean suunsa uumeniin upottaen Valborg jatkoi miehen käsittelyä. Samalla nainen runkkasi suussaan ollutta yhä syljestään kosteaa Klemetin ensimmäiseksi käsittelemäänsä kalua. Kohta Valborg saattoi ihailla niitä molempia tasapaksuina ja syljestä ja touhutipoista tahmean kiiltävinä ja valmiina todelliseen suoritukseen todellisen naisen kanssa.

Klemetin kaksi sormea kirnusi Valborgin pillussa upoten yhä helpommin yhä syvemmälle. Kohta edessä olevan villin rakastelun odotus sai Valborgin naisenkirnun valuttamaan nesteitään pitkin naisen pitkiä paksuja reisiä.

Valborg asetti kätensä Klemetin lanteille ja veti hakkapeliittaa alaspäin, josta mies ymmärsi asettua lattialle istumaan. Valborg painoi hellästi työntäen Klemetin lattialle selälleen, jolloin miehen kaksi kalua sojotti haaroittuen kahteen suuntaan ylöspäin kuin kaksihaarainen kynttilänjalka Birgit-tädin luona jouluna.

Valborg kumartui miehen päälle ja asetti toisen kaluista muhkeiden rintojensa väliin. Miesten kaluja nainen oli ennenkin laukaissut sopivasta hinnasta rintojensa välissä, nuo mahtavat utareet kun jostain syystä olivat olleet solttupoikien mieleen. Tällaista tuplamunaa Valborg ei vain aiemmin ollut kokenut. Helppohan oli laittaa yksi seisova kalu rintojen väliin ja puristaa se siihen nalkkiin ja nostella sitten yläkroppaa ylös ja alas niin, että mies ei kestänyt enää vaan laukaisi siemenensä Valborgin rinnoille ja kasvoille ruiskuttaen. Mutta nyt ensimmäistä kertaa Valborgille oli mahdollista kiertää miehen toinen kalu tissiensä välistä ja toinen tissinsä ympäri niin, että kalujen terskat koskettivat toisiaan ympäröityään naisen uhkean rinnan. Jos nämä kalut olisi jollain sitonut vastakkain, Valborg mietti, minne ne olisivat lauetessaan purkautuneet?

Valborg hyväili miehen yhtä suurta kivestä, jonka hänen humalaiset kaverinsa olivat sanoneet olevan hyvän tykinkuulan kokoinen. Tykinkuulien koosta Valborg ei tiennyt, mutta kieltämättä normaaleja kiveksiä suurempi tämä yksi ainokainen karvainen pallo oli. Valborg hyväili yksinäistä kivestä ja silitti sen karvaista pintaa.

Minkälaista tavaraa tuo pussi sisälsikään? Ja jos suomalainen sotilas nyt laukeaisi hänen sisäänsä ja Valborg tulisi raskaaksi, olisiko syntyvä poikalapsi isänsä kaltainen epämuodostunut hirviö? Valborgia puistatti hieman, eikä hän ollut varma, johtuiko se ainoastaan Klemetin kolmesta sormesta, jotka tunkeutuivat syvemmälle ja vaativammin hänen kosteaan pilluunsa. Klemetin käsi oli kyynärvartta myöten kastunut Valborgin kiihkeänä vuotavan vitun nesteistä.

Nyt olisi aika kokeilla tätä elämänsä tilaisuutta! Tuollaista miestä ei toista varmasti oluttuvan pitäjänkään kohdalle sattuisi. Valborg kohottautui lautalattialla makaavan Klemetin päälle ja tarttui miehen ensiksi kovetettuun kaluun ohjaten sen liukkaille häpyhuulilleen. Niin kostea oli Valborg entisestään, että kalu liukui hänen sisäänsä täysin vaivatta.

Hieman häiritsevänä tai outona asiana oli kuitenkin tuo, että miehen patukan tunkiessa hänen sisäänsä toinen samankokoinen patukka tuntui yhtä kovana nojaavan toimettomana Valborgin reittä vasten. Valborg tarttui kädellään toiseen kaluun jalkovälissään ja hieroi sitä reittään vasten ja lopulta puristi sitä ryhtyen pian rytmikkääseen runkkaamiseen ratsastaen kuitenkin samalla miehen toisen, niin hyvältä tuntuvan vitun uumenissa puskevan kalun päällä.

Kumpikohan kaluista laukeaisi ensin, Valborg mietti? Voisivatko ne laueta yhtä aikaa? Kuinka paljon siementä tuplavehkeet voisivat kerralla heittää? Tosin miehen yksi ainoa kives oli tavallista suurempi…Millaiseen tarkoitukseen Luoja oli luonut tuollaisen luonnonoikun?

Tästä oluttuvan emäntä oli päättänyt ottaa selvää. Valborg nousi niin ylös, että Klemetin jäykkänä seisova kalu irtosi pillun kosteasta otteesta. Klemetti oli jo hätääntyä jättäisikö Valborg leikin kesken, mutta miehelle hymyillen nainen tarttuikin vain hänen toiseen, vielä ilman sukellusta jääneeseen vehkeeseensä ja asetti sen yhä liukkaille häpyhuulilleen. Uusikin kalu luiskahti Valborgin sisään kuin tyhjää vain.

Oli mahdotonta sanoa, kumpi kaluista tuntui paremmalta. Kalu pumppasi sisään ja ulos Valborgin kuumassa kirnussa ja Valborgin pillunnesteet valuivat Klemetin nivusia myöten puulattialle, joka alkoi käydä liukkaaksi Klemetin alla. Klemetti puski minkä alta päin vain pystyi kuumaa kaluaan Valborgin väljään ja nesteistä litimärkään aukkoon. Valborg hytkytti vartaloaan Klemetin päällä ja naisen valtavat rinnat pomppivat ylös ja alas rajun nainnin tahtiin.

Klemetti ei voinut vastustaa kiusasta tarttua Valborgin pomppiviin rintoihin ja puristella niitä hellästi samalla kun hän nipisteli naisen kovettuneita ja kauniisti nöpöttäviä nänninpäitä. Valborg puski ja puski koko lantionsa voimalla ja nosti taas itsensä Klemetin päältä ja kohta taas vaihtaen kalua sisällään. Ensimmäisenä Valborgia maistanut kalu pääsi uudestaan naisen luonnollisen hyvältä tuntuneen vitun hellään huomaan.

Toinen haara tuntui kaiken aikaa jäävän jotenkin odotusvuoroon, ja Valborgin tuli sitä jotensakin sääli. Ollakseen haarautuneen luonnonoikun molemmille haaroille tasapuolinen Valborg vuorotteli kaluja sisällään sallien molemmille kerrallaan noin viisikymmentä työntöä naisenvittunsa uumenissa, ja siten Valborg vaihtoi aina vuoroa, jotta toinenkin kalu saisi omansa. Valborg ei tiennyt, miten kokenut suomalaissoturi ylipäänsä oli naisten kanssa, ja miten naiset ennen olivat ratkaisseet tämän tasapuolisuusongelman, mutta nyt Valborgille tuli ajatus.

Kerrankin oli Valborgilla mahdollisuus saada toiseenkin reikään. Vieläpä samalta mieheltä ja yhtä aikaa.

Ajatus oli kai ennen tuntunut Valborgista ihan luonnottomalta, mutta näin luonnottoman miehen kanssa asian piti olla suorastaan luonnollista. Valborg tarttui Klemetin toiseen vehkeeseen ja ohjasi sen persreiälleen. Taipuisa kalu vääntyi tähän temppuun ihan hyvin, vaikka aluksi tähän tarkoitukseen vääränä osoitteena tuhkaluukku tuntuikin edellistä aukkoa tiukemmalta.

Valborgin paikat olivat onneksi aika venyviä, ja kohta olivat sitten molemmat vehkeet turvallisesti Valborgin sisässä. Valborg ratsasti miehen päällä yhä rajummin ja kuinka täysi tunne mahtoikaan hänen alapäässään olla naisen saadessa tällä tavoin kahta kalua yhtä aikaa sisäänsä!

- Zum Teufel! Mehr, noch mehr…aaah…

Kohta Valborg oli varma, ettei hän kestäisi enää. Voimakkaasti supistellen ja saksaksi kiroillen nainen saavutti oman huippunsa, ja suomalainen jalkaväen mies hänen allaan ähki ja mutisi jotain omalla kielellään.

Samassa tuli hakkapeliittakin! Valborg tunsi kahden paksun patukan paisuvan paisumistaan sisällään ja venyttävän hänen sisuksiaan äärimmilleen. Koskaan ennen ei ollut tuntunut tällaiselta! Klemetti puski vielä kerran ja toisenkin jähmeitä kalujaan Valborgin sisään, mutta sitten Valborg tunsi kuinka nuori sotamies tuli hänen sisäänsä naiselta tajunnan räjäyttäen.

Klemetiltä tuli ja tuli ja hänen molemmat jäykät vehkeensä värisivät ja sykkivät sitten ruiskuttaen kerta toisensa jälkeen tasatahtiin lämmintä valkoista nestettään Valborgin molempiin aukkoihin. Oluttuvan emäntä tunsi olevansa kuin naulittu tähän paikkaan noilla kahdella pitkällä tapilla, joten aluksi hän ei edes saanut itseään irti Klemetin sylistä, vaikkei Klemetti käsillään kiinni pitänytkään.

Kun Valborg viimein hieman toipui huomasi hän kahden kalun pehmetessään sittenkin liukuvan pois hänen sisältään. Sehän vielä olisi puuttunut, että olisi pitänyt mennä toisissaan nalkissa ollen kadulle pyytämään ihmisten apua lemmenparin irrottamisessa. Niinhän koirille saattoi joskus astutuksen tuloksena käydä. Klemetin kalut seisoivat yhä puolikovina ja Valborg näki, kuinka niistä molemmista valui yhtä aikaa spermaa pitkin niiden pitkiä varsia…

- Että semmoinen tarina, Heikki Antinpoika katkaisi hiljaisuuden tajutessaan tarinan päättyneen, - Entä mitä sitten Klemetille kävi?

- Jalkamiehen, kuten meidänkin taival on sodassa nopea mutta lyhyt. Meidänkin osastosta on jo yli puolet kuollut vaikka olemme olleet täällä vasta alle puoli vuotta. Kaarle-Kustaa –kuninkaalle jalkamiehet ja varsinkin suomalaiset ovat pieniä pelinappuloita. Klemetti Tuomaanpojan taival jatkui vielä vuoden pari. Juuri ennen Westfalenin rauhan solmimista tuo hullu kenraalimme von Königsmarck johti rämäpäisesti joukkomme Prahan kaupunkia kohti. Linnan puolen Ruotsin armeija onnistui valloittamaan ja sotasaalis Tukholmaan oli valtaisa. Sen sijaan Moldau-joen itäpuolella prahalaiset pitivät puoliaan. Klemetti Tuomaanpoika oli siinä joukossa, joka pantiin rynnistämään Kaarlen sillan yli kaupunkilaisten kokoamia esteitä vastaan. Siinä tämä sitten sai yhden keisarillisen armeijan kaverin miekasta ja putosi Moldau-jokeen. Eikä sen koommin nähty…

Tarinan loppu sai miehet vakaviksi. Monenlaiset mietteet puki sanoiksi viimein Hannu Holgerin-poika.

- Kaikenlaista sitä maa päällään kantaa, joo…

Raivoavan göötanmaalaisen ratsumestarin saapuminen paikalle keskeytti nuotiolla istujien rupattelun.

- Saatanan saatana! Täällä vielä lorvitte. Leiri puretaan ja pääjoukko jatkaa vielä tänä yönä kohti pohjoista. Suomalainen jalkaväkiosasto, kuusisataa miestä, lähtee tästä itään ja varmistaa Lublinin kaupungin puoleisen sivustan. Esiinnytte niin kuin mukananne olisi koko armeijamme.

- Niin se on pojat. Sota synnyttää tarinoita, mutta vie tarinankertojia, Niilo Simonpoika huokaisi.

Nuotiot potkittiin häthätää sammuksiin ja hevosmiehet alkoivat taas koota ratsujaan. Piilukkokiväärin ruutipussi oli San-joen ylityksessä monelta jalkamieheltä kastunut. Tälläkään leiripaikalla ei oltu edes yhtä päivää enempää. Miehet keräsivät reppunsa valmiiksi lähteäkseen määräyksen mukaisesti kohti itäsuuntaa, jossa nousevan auringon säteet jo valaisivat Puolan vehreitä matalia kukkuloita.

Siltä reissulta ei heistä yksikään palannut.