Työläinen

Päivää paria myöhemmin Matti löysi itsensä jo tutun oven takaa. Ensitapaamisen jälkeen löytäminen oli helpompaa, ja sovitusta ajasta hän oli myöhässä puoli tuntia. Harkitusti, vaikkakin tiesi sisällä häntä odotettavan vähintäänkin yhtä jännittyneesti. Hän naurahti ja pudisteli päätään muutaman kerran ennen kuin käsi nousi ovikellolle. Musta nappi painui vain hivenen, mutta sähköinen summeri kuului jopa oven ulkopuolelle. Vanhassa kerrostalossa kuten tämä todennäköisesti myös uteliaille naapureille, jos Mira oli semmoisia onnistunut haalimaan. Aika pysähtyi. Käytävä hiljeni ja Matista tuntui kuin auringon säteet olisivat madelleet pitkin hänen selkäänsä ja punaista t-paitaa joka oli hänen päällään.

Mira seisoi farkuissaan ja tiukassa vaaleanpunaisessa topissa kuten oli jo seisonut viidestä alkaen. Ja vasta nyt, hieman jälkeen puoli kuuden hänen vartalonsa hätkähti. Hän melkein hyppäsi paikoillaan, avasi suunsa ja katsoi kelloa miettien pitäisikö ovi jättää kaikesta huolimatta avaamatta. Edellinen kerta oli ollut lyhyt, eikä paljoa ollut kerinnyt tapahtua, mutta hän tiesi että se ei tulisi toistumaan. Ja kuitenkin hän oli toistanut lupautumisensa. Kyllä, hän oli kirjoittanut yksiselitteisesti, haluan että palaat. Ja nyt kun tuo hetki oli käsillä, hän oli huolitellut itsensä. hänen katseensa oli harhaillut kellossa ja vessassa oli tullut käytyä useammin kuin yleensä. Alahuultaan purren hän astui ovelle, käsi kurottui kahvaan, toinen lukkoon ja hän avasi oven kurkistamatta kuka oli toisella puolella. Hän tiesi. Se ei voisi olla kukaan muu. Ja hän odotti. Pari askelta taaksepäin jotta vieras pääsi sisään. Mira jäi odottamaan mitä tuleman piti.

Käsi liikkui rauhallisesti osoittamaan paikkaa Matin varpaiden edessä. Ojennettu etusormi ei ollut lähellekään yhtä vaativa kuin miehen katse, joka tuijotti ristiveristä nuorta naista. Hän näki Miran epäröivän, mutta kuitenkin tottelevan, varovasti polvistuen hänen eteensä. Hitaasti kääntyen hän painoi oven melkein kiinni takanaan, jättäen rakoa vain kengän kärjen verran. Huomaisi Mira sitä tai ei, ei merkinnyt paljoa, myöhemmin tyttö kyllä kuulisi siitä. Matin silmät laajenivat hänen astuessaan askeleen lähemmäksi ja viimein kurottaen ruskeisiin, tummiin hiuksiin sormillaan. Sormilla jotka pian koukistuivat ottamaan tiukempaa otetta. "Tiedät mitä tehdä." hän totesi melkein kuiskaten. Nopean nyökkäyksen jälkeen hennot sormet alkoivat nousta Matin reisille, löytäen pian vyönsoljen. Mira työskenteli parhaansa mukaan, ja pian Matti tunsi vyön ja housujensa kauluksen helpottavan, bokseriensa ja kullinsa saadessa lisää tilaa ympärilleen. Jo pelkkä tilanne, odotus ja Miran tottelevaisuus olivat saaneet hänet jäykistymään.

Mira tunsi silmiensä suurenevan kun hän näkin kohouman edessään, mutta siitä huolimatta hän laski mustia boksereita alemmas ja tavoitti suonikkaan elimen sormillaan. Kuumana ja jäykkänä se tuntui liki pelottavalta. Ei sillä ettei hän olisi ennen nähnyt vastaavaa, mutta ei tällä tavalla. Eteisessä polvillaan, miehen tiukassa otteessa. Kaikki tuntui niin syntiseltä ja samalla kiihottavalta vaikka häntä pelotti. Pelottiko häntä mies vai hän itse ei ollut niin selkää.

Tällä kertaa Mira oli valmistautunut edelliskertaa vielä huolellisemmin, jos vain mahdollista, ja punaisen huulipunan peittämät huulet lähestyivät jo sykkivää kalua. Hitaasti hän suuteli sitä tyvestä, siirtyen ylemmäs kohti terskan reunaa, nuollen viettelevästi. Tai niin hän toivoi, Matin murahtelujen ja huokausten vahvistaen Miran uskoa. hän tunsi otteen hiuksistaan yhä tiukkenevan ja miehen lanteiden alkavan lähestyä häntä, mutta vielä hän yritti pyöritellä kieltään peniksen alapuolella, kiertäen sen päälle minkä taisi. Mutta pian kulli alkoi vaatia syvemmälle hänen nieluunsa, runsas musta häpykarvoitus alkoi pyyhkiä sieraimia ja punaisiksi maalattuja huulia. Hän yskähti, yritti vaistonvaraisesti estää miestä pääsemästä syvemmälle, mutta liian myöhään Mira ymmärsi paremmin. Seurauksena oli vain rajumpi, vaativa työntö.

Matti sulki silmiänsä hetkeksi, keskittyen vain nauttimaan tytön suusta. Keskittyen minkä pystyi, hän yritti muistaa että tämäkään kerta ei tulisi olemaan nautinnon vuoksi, vaan asioiden konkretisoimiseksi. Kyllähän hän nautti, ja tulisi nauttimaan, mutta nautinto tulisi vain kylkiäisinä. Tärkeämpää oli näyttää Miralle hänen paikkansa.

Raottaen silmiään hän katsoi kapeisiin kasvoihin joita hänen elimensä halkoi. Hitaasti Matti asetteli haaransa leveämmälle ennen kuin alkoi naimaan tytön kasvoja rajummin, varoen kuitenkin vahingoittamasta. Mutta Miran refleksit ja vetäytymiset eivät olleet yrityksiä välttyä tältä, ja niin hän tiukensi otettaan. Ja työsi syvälle, niin syvälle kuin pystyi ja jäi siihen, tukkien Miran mahdollisuudet hengittää. Mielessään Matti laski sekunteja, ja lopulta vetäytyi, odotti hetken tai kaksi ennen kuin jatkoi. Ja lopulta kivekset alkoivat pumpata vaaleaa nestettä nuoreen, kuumaan suuhun. "Niele..."

Mira nieli, nieli minkä pystyi, vain puoliksi järjissään. Ensimmäistä kertaa hän ei ollut kontrolloimassa ottaessaan suihin. Ei, mies vain käytti häntä tyydyttääkseen halunsa. Hän oli lukenut tästä, koskaan kokeilematta, koskaan tietämättä miltä se tuntui. Mikä oli ollut vain osa päiväunia oli nyt tulossa todeksi. Ja Mira toivotti sen tervetulleeksi. Lopulta vain pieni noro spermaa valui hänen huulen pielestä kun suuret silmät katsoivat ylös lattialta, odottaen hyväksyntää, pitäen miehen elintä suussaan. Anoen hyväksyntää.

Matti huohotti yhä käsien avautuessa nyrkeistä ja alkaessaan silitellä silkkisiä hiuksia. Mira oli tehnyt hyvin, suoriutunut kiitettävästi ilman kysymyksiä. Niitä hän olisi kaikkein viimeisimmäksi kaivannut, maanitteluja tai loputonta suostuttelua. Ja samalla Matti ihmetteli miten hän oli Miraan törmännyt. Monet jotka luulivat pystyvänsä edes tähän olisivat paenneet tai jättäneet avaamatta ovea todellisen tilanteen tullessa. Hän odotti rauhassa kunnes hänen kullinsa pehmeni punaisten huulten tahraamana, sitten vielä hieman kauemmin ennen kuin veti itsensä ulos Miran suusta ja puuhki vartensa tytön poskiin. "Sulje ovi," hän sanoi lyhyesti ja tyttö melkein hyppäsi paikoillaan. Hän sulki housujensa etumuksen ja siirtyi istumaan olotilaan, vasten huoneen keskustaa ja pöytää. Mikä oli ollut fantasiaa oli nopeasti muuttumassa todeksi.

Mira tunsi sydämensä pysähtyvän. Hän katsoi nopeasti ovella ja nousi, tuntien pulssinsa jyskyttävän suonissa. Ovi oli ollut auki koko ajan? Kuka tahansa naapureista olisi voinut vilkaista sisään? Lukko napsahti, saranat narskuivat kun hän nojasi oveen ja sulki ulkomaailman taakseen, katsoen vierastaan. Hän oli kutsunut miehen, hän ei oli sallinut kaiken. Ei, hän oli antanut kaiken, tietoisesti, mielellään. Hän ei ollut enää oman kehonsa hallitsijana. Hänen kasvonsa kohosivat ja hitaasti Mira lähti kulkemaan vieraansa luokse miettien mitä ilta olisi tuova tullessaan. Vaistomaisesti hän katsoi kelloa, nielaisten.