Tasu

Näin Jussista tehtiin kiltti poika

Jussi seisoi edessäni hieman orvon näköisenä. Hänen piti seistä asennossa liikkumatta, mutta se tuntui olevan mahdotonta ja hän siirteli jatkuvasti painoaan jalalta toiselle sekä vältteli katsettani. Hän vastaisi kysymyksiini empien ja hiljaisella äänellä sekä vaikutti kaiken kaikkiaan hyvin epävarman oloiselta. Mutta johonkin tällä ”kehityskeskustelulla” oli päästävä ja sen tulos ei tuntunut miellyttävän Jussia. Joten hän vältteli selkeiden vastauksien antamista ja kierteli ja kaarteli kuluttaen aikaa.

Olin törmännyt Jussiin netin chatissä. Olin itse etsiskelemässä dominoijaa ja ensin tulkitsin Jussin ”julkihuudon” siten, että hän olisi masteri, mutta eipä ollutkaan. Minä pidän enemmän alistettuna olemisesta siitä riippumatta, onko valtiaani dominatar tai masteri. Mutta toimin myös hallitsijan osassa. Ja nyt meillä oli tuon keskustelun seurauksena roolipeli meneillään. Jussi oli koulupoika ja minä luokanvalvoja, joka oli kutsunut Jussin kotikäynnille, jonka tarkoituksena oli vakavahenkinen keskustelu koskien Jussin kurittomuutta koulussa. Ikämme puolesta olisin hyvin voinut olla vaikka Jussin isä, sillä Jussi oli nuori, vain noin kolmekymppinen. Nyt Jussi eläytyi koulupojan rooliinsa ilmeisen antaumuksellisesti.

- No, mitä sanottavaa sinulla on.

- Mutta kyllähän sinulla täytyy olla jokin näkemys asiasta.

- Mitä oletat saavuttavasi tuolla käytökselläsi?

- Kyllähän sinä olet täysin selvillä siitä, että säännöt on tehty kaikkien noudatettaviksi eikä anarkiasta ole kenellekään hyötyä.

- Miten aiot tulevaisuudessa käyttäytyä?

- Nyt vietät koulussa lähes kolmanneksen päivästäsi – et kai aio heittää tuota aikaa kokonaan hukkaan.

- Onko sinulla mitään ehdotuksia?

- Johonkinhan sinä pyrit käyttäytymiselläsi. Koetatko saavuttaa sillä luokkatovereittesi kannatusta vai mihin sillä tähtäät?

- No mutta Jussi, täytyyhän sinun ymmärtää, että koulu luo pohjan elämällesi ja rakennuksenkin perustan on oltava luja ja vankkumaton.

Tuossa oli osa keskustelustamme, joka tuntui melkein yksinpuhelultani. Jussi seisoi orvon näköisenä ja tuntuisena sekä viivytteli vastauksissaan aivan kuin työntäen tulevaisuutta eteenpäin.

- Kuules nyt Jussi, kyllä sinun täytyy ottaa itseäsi niskasta kiinni. Ja jos sinä et sitä tee, niin sitten minun on se tehtävä.

- Eikö sinulla todellakaan ole mitään rakentavia ja konkreettisia ehdotuksia.

- Jos jatkat tuolla linjalla, minä otan kunnon vanhan ajan kasvatustavat käyttööni. Minulla ei kerta kaikkiaan ole muita keinoja enää käytettävissäni. Olisiko tuo sitten hyvä?

- Kai sinä tiedät, millaisia ne vanhan ajan kurikasvatustavat oikein ovat?

- Haluatko tosiaankin pakottaa minut siihen, että ajan oppia ja ymmärtämystä takamustesi kautta päähäsi?

- Sanos nyt suoraan, mikä sinua niissä säännöissä niin riepoo, että sinun täytyy asettua poikkiteloin joka asiassa.

- Eikö sinulla tosiaankaan ole mitään sanottavaa?

Ei, Jussi ei selvästikään pystynyt keskustelemaan asiasta saatikka esittämään mitään konkreettista. Joten minun täytyi luokanvalvojana tehdä jotain ”kouriin tuntuvaa”. Minusta kaikkein paras kurinpitokeino oli kunnon selkäsauna. Siten kuin kautta aikojen kovikset oli pehmitetty. Kun ei hyvä puhe tehoa, niin sen jälkeen on otettava kovat keinot käyttöön.

- No hyvä. En todellakaan haluaisi tehdä tätä, mutta sinä et anna minulla muuta mahdollisuutta.

- Eikö sinulla vieläkään ole mitään sanottavaa?

- No nyt ei sitten muu auta. Sinä suorastaan pakotat minut rankaisemaan itseäsi fyysisesti.

- Pitääkö niin tosiaankin tehdä?

Jussi pysyi hiljaisena ja keinui hiljaa paikallaan. Selvästikään hän ei aikonut vapaaehtoisesti muuttaa tapojaan. Oli siis pakko ryhtyä koviin toimiin. Olin istunut kovalla selkänojallisella tuolilla ja nyt muutin asentoani entistäkin ryhdikkäämmäksi.

- No niin, asetu polvieni päälle poikittain, pää vasemmalle puolelleni. Heti!

Hieman Jussi vielä vitkutteli, mutta hän tiesi olevansa nyt tosipaikan edessä. Nyt ei enää puhumalla selvittäisi. Nyt olisi rangaistuksen aika.

Joten Jussi astui oikealle puolelleni, polvistui ja ojensi ylävartalonsa reisilleni. Ensimmäiseksi katseeni kiinnittyi Jussin farkkujen takataskuihin. Toisessa oli lompakko ja toisessa kalenteri. Eihän moinen sopinut, joten otin ne pois ja heitin lattialle Jussin eteen. Asetin vasemman käteni Jussin selälle ja aloin mäiskiä oikealla Jussin takamuksia. Pauke oli kova, mutta iskuilla ei tuntunut olevan toivottua tulosta.

- Ei tämä oikein toimi näin. Nousepas siitä ja laske housusi nilkkoihisi.

- Alushousut myös!

- Nostapas vielä paitasi kainaloihisi.

- Ja nyt käypäs uudelleen polvilleni poikittain.

Jussi seisoi puolialastomana edessäni ja kävi varovasti polvilleen kannatellen paitaansa toisella kädellään. Sitten hän nojautui kummallakin kädellään lattiaan vatsan levätessä reisieni päällä. Siinä Jussi oli kontallaan, persus sopivasti hollilla. Täytyi todeta, että Jussilla oli kunnon läimimiseen oikein sopiva persus – aika sopivan kokoinen ja vielä poikamainenkin. Housujen päälle annetuista kymmenestä läimäytyksestä ei pakaroilla näkynyt oikeastaan merkkiäkään, joten se oli ollut melkoisen tehotonta. Mutta nyt pakarat olivat paljaina ja niitä kohta leipoisin.

Painoin vasemmalla kädelläni Jussia selästä ja kohotin oikean käteni ja annoin kämmenen iskeytyä voimalla hänen oikeaan pakaraansa, sitten vasempaan ja taas oikeaan. Kumpikin pakara sai osuutensa läiskähdysten sävyttämänä. Nyt rangaistuksella oli jotain tehoa, sillä pakaroille levisi terve punoitus, mutta Jussin nytkähdykset olivat melkoisen vaisuja. Eivätkä äännähdyksetkään olleet täysin aitoja. Ei, vielä ei rangaistus ollut kyllin tehokas. Ei, vaikka kumpikin pakara oli saanut kymmenen läimäytystä. Tosin oli mukava katsoa pakaroiden värähtelyjä, mutta toisaalta tuo läiskintä tuntui myös omassa kämmenessä kihelmöintinä. Joten täytyi ottaa apuväline käyttöön.

- Ei tämäkään tunnu kyllin tehokkaalta. Nousepas ja hae kylpyhuoneesta sininen muovinen selänpesuharja. Se roikkuu naulassa suihkutilassa.

- Anna niiden housujesi olla vaan nilkoissa ja pidä koko ajan paidan helmat kainalossasi.

Niin Jussi meni kylpyhuoneeseen hakemaan kotimaista Ergon sinistä varrellista selänpesuharjaa. Tiedän kokemuksesta harjan tehon, sillä se on paukkunut myös omilla pakaroillani. Harjaosan selkämys on pyöreä ja sileä ja harjan varsi on sekä pesua että selkäsaunaa ajatellen juuri sopivasti taivutettu ja sopivan pituinen. Harjasten kiinnitysmuovi on paksuhko, joten harjalla on hieman painoa, mikä antaa lyönnille voimaa. Täysin sileä muovi iskeytyy siis melkoisella voimalla pakaroille. Tiedän, että voimallisesti käytettynä itse en kestä moista apellia kovin kauaa, sillä jokainen isku lisää poltetta pakaroilla ja parinkymmenen voimakkaan paukahduksen jälkeen polttelu ja kirvely kasvaa sietämättömäksi. Joten nyt Jussi saa kunnolla – täytyy vain hillitä voimaa ja vasta myöhemmin antaa viimeiset läimäytykset kunnon intensiteetillä.

- No, käypäs uudelleen paikallesi, niin saatetaan tämä rangaistuksesi loppuun. Polvistu vasemmalle polvelleni.

Istuin jalat melkoisen harallaan. Jussi ojensi harjan minulle ja asettui paikalleen. Mutta nyt käskinkin hänen ojentamaan oikean kätensä selkänsä taakse ja minä tartuin siihen vasemmalla kädelläni ja painoin samalla sen Jussin selkää vasten. Oikean jalkani siirsin Jussin reisien taakse. Nyt Jussi huomasi olevansa totisen paikan edessä, sillä hänet oli melkoisen tehokkaasti lukittu paikoilleen.

Otin tukevan otteen harjan varresta ja annoin ensimmäisen iskun läjähtää Jussin oikealle pakaralle. Läjähdys oli melkoisen terävä ja pakara värähti voimakkaasti. Myös Jussilta pääsi ähkäisy ja hänen vartalonsa nytkähti äkillisesti. On tässä harjassa totisesti ytyä. Kyllä todellakin kannatti tämä ostaa – ja kaiken muun hyvän lisäksi tällä on saunassa mukava pestä selkää. Mutta nyt harja läiskähteli Jussin pakaroilla, jotka alkoivat suorastaa helottaa punaisina. Joka iskulla Jussi äännähti voimakkaammin ja alkoi rimpuilla. Jouduin pitelemään häntä tiukemmin aloillaan, sillä otteessani hän oli kuin ruuvipenkissä. Ei ollut mahdollisuutta karata eikä väistää tulevia iskuja, jotka putoilivat hänen pakaroilleen. Nyt niitä varmasti poltteli ja kihelmöi.

En ollut ilmoittanut etukäteen, montako lyöntiä hän saisi. Nyt harja oli paukkunut kummallakin pakaralla kymmenen kertaa ja oli loppuhuipennuksen aika. Iskin nopeasti kuusi iskua eli kolme pakaraa kohden lyönnin lujuutta selvästi voimistaen. Ja nyt Jussiin tuli pontta. Hän koetti kaikkensa ponnistellakseen irti otteestani, mutta siinä hän ei onnistunut. Samoin häneltä pääsi surkea huudahdus joka iskulla. Edes iskusarjan loppuminen ei päästänyt Jussia kärsimyksistään, sillä nyt hänen pakaransa olivat kuin tulessa. Ne myös suorastaan hehkuivat punaisina. Pidin häntä paikoillaan ja annoin hänen rauhoittua, sillä minulla oli vielä yksi epämiellyttävä yllätys.

Minä nimittäin pidän tasaluvuista ja nyt iskumäärä oli vasta 26. Joten neljä olisi jäljellä…

- No, aiotkos parantaa tapasi?

- Kyllä, en enää koskaan toimi sääntöjä vastaan.

- Aivanko varmasti?

- Aivan varmasti. Ihan mitä vain.

- Ihanko mitä vain?

En jäänyt odottamaan Jussin vastausta, vaan annoin harjalla kunnon voimalla nopeasti kaksi iskua kummallekin pakaralle. Jussi huusi melko äänekkäästi ja pyrki luisumaan lattialle. Sain käyttää melkein koko voimani pitääkseni hänet paikoillaan.

- Minä teen ihan mitä vaan. Minä käyttäydyn oikein kunnolla, kunhan et vain enää lyö.

Jussi puhui itkun sekaisella äänellä. Nyt hän oli valmis lupaamaan vaikka kuun taivaalta. Ja nyt hän todellakin tarkoitti sitä. Oikeasti. Ainakin omasta mielestään. Hän oli valmis vaikka mihin. Harja oli tehnyt tehtävänsä. Ja senhän tiesin kokemuksesta. Itse olin ollut vastaavassa tilanteessa – tosin isoon tuoliin sidottuna persus selkänojalla pystyssä. Silloin olin itse huutanut harjan iskeytyessä kunnolla pakaroilleni. Tiesin, millaisen poltteen se sai aikaan. Silloin olin kestänyt ja kärsinyt kipurajalleni saakka, kunnes tunsin että en kestäisi enää yhtään lisää. Silloin olin turvautunut turvasanaan ja tiesin, että yksikin isku lisää ja turvasana kirpoaisi myös Jussin huulilta.

Päästin Jussin irti ja komensin hänet nurkkaan. Paidan hän joutuisi pitämään kainaloissaan kummallakin kädellään, sillä silloin hänen ei voisi koettaa helpottaa oloaan hieromalla särkeviä ja polttavia pakaroitaan. Tuo jälkipolttelu on melkoinen osa kärsimystä ja sen Jussi joutuisi vielä kärsimään. Ja onhan se aika noloa seistä nurkassa perse paljaana ja punaisena loistaen.

Tällä ensimmäisellä kerralla koko roolileikki oli tässä. Mutta seuraavilla tapaamisilla tulisi pientä muuntelua sopimuksen mukaisesti.