Hessu

Odotamme Juania lentoasemalla. Sieltä hän tulee, komea espanjalainen, jonka Sanna oli tavannut edellisenä syksynä seminaarimatkalla Lontoossa. Kotiin palattuaan vaistosin, että jotain oli tapahtunut. Kolmantena iltana kysyin, eikä Sanna pystynyt pitämään salaisuuttaan. Hän oli tavannut Juanin, he olivat viettäneet illan ravintolassa, baarissa ja sen jälkeen... yön Sannan huoneessa. Ja vielä toisen ennen kotiinpaluuta. Sanna sanoi olevansa valmis eroon, ei miehen tarvitse katsella naista, joka on uskoton, joka hairahtuu komean tumman miehen syliin. Sydämeni hakkasi silloin, vatsassa kouraisi, en saanut sanaa suustani. Sen jälkeen rakastelimme kiihkeästi sen yön. Olin kiihkosta sekaisin, Sanna näytti niin kauniilta, niin seksikkäältä... kun vain ajattelin häntä hotellihuoneessa tumman espanjalaisen kanssa.

Koko talvi Sannan ja Juanin sähköpostiviestejä, yksityiskohtia iltaisin ennen rakastelua, muistoja hotelliyöstä, Juanista, ajatuksia voisiko se toistua.

Ja nyt matkalla kotiin, Sanna ja Juan takapenkillä, minä ajamassa. Vilkuilen salaa taustapeiliin, käsi jo kädessä, naurua ja iloa silmissä, hipaisevat polvet...

Kotona Sannan valmistama ateria, juttelua, jännitystä.... viiniä. Kun olemme Juanin kanssa kahden sanon: jos Sanna on onnellinen, minäkin olen. Tärkeintä on mitä Sanna haluaa.... sen hän saakoon. Se on kaikkein tärkeintä. Juan nyökkää, ymmärtää, olen sen jo hänelle kirjoittanut, nyt vielä sanonut. Sanna on niin kaunis, Juan sanoo, kaunis ja seksikäs.. vaalea, sellaista naista hän ei ole koskaan tavannut, saanut..

Myöhäinen ilta, monta lasia viiniä. Sanna ja Juan sohvalla, nyt jo lähekkäin, naurua... kuumotusta poskilla... Sannan lyhyen mekon peittämät sääret jo Juanin sylissä, varovaista koskettelua, vilkaisuja huoneen toiselle puolelle tv-tuoliin, minuun. On aika, me kaikki tiedämme sen. On aika mennä nukkumaan, sänkyyn. Käymme jokainen kylpyhuoneessa vuorollaan, vetäydymme sänkyyn, Juan vierashuoneeseen. Sanna lipuu viereeni alastomana, raikkaana suihkun jälkeen. Hän vie pienen käden peiton alle, tuntee kuumottavan jäykkyyteni, naurahtaa... Tämä olisi valmis, niin valmis.... mutta... Hyväilen Sannaa, hänen poskeaan, kiinteitä rintojaan, reisiään ja.... vien käden kostealle ja kuumottavalle aarteelle.... Sekin on valmis, Sanna kuiskaa... eikö niin, kulta, saako se mitä haluaa, saako se valita tänä yönä? Saako, kulta? Annetaanko sen päättää, kulta pieni, Sanna jatkaa ja pitelee kädessään omaa kovaa miehuuttani. Annetaanko tämän odottaa, Sanna jatkaa kuiskailua, odottaa hetkeä, jolloin se saa luvan, saa vuoron? Mutta ei vielä eihän?

Annan luvan, Sanna haluaa kuulla minun sanovan sen. Sivelen hänen kalleintaan. Tämä saa päättää, sanon, se on tärkeintä, meille molemmille....

Sanna lähtee, katson hämärässä hänen kauniita muotojaan, keinuvia askelia makuuhuoneen ovelle. Vilkaisu taakse... kulta, olet ihana... en halua jättää sinua kokonaan oven taakse.... jätän pienen raon, eikö niin kulta? Ja Sanna menee eteiseen, jättää oven perässään raolleen. Kuulen kuinka hän avaa vierashuoneen oven eteisen toisella puolella, mutta ei sulje sitäkään, sekin jää raolleen.

Odotan, kieriskelen, kuulen kahisevaa ääntä kuiskauksia, naurua.... Sitten ensimmäinen huokaisu, toinen.... voihketta joka jatkuu, jatkuu.... Juan maistaa aarretta, olen varma, saa juoda Sannan mettä...sitten kuiskailua, kahinaa ja kolahdus... Viimein...

Sannan äänekästä huokailua, kirkaisuja, voihketta, jota hän ei pysty pidättämään, ei halua .... luoja... oh my god....oh my god.... voi luoja.... oiih, oiih.. oh my god... oiih...