Liquid

Kardinaali Tadeusz Brasokiewiczille päivä oli tärkeä. Ei sitä kovin usein joutunut valvomaan pyhien esineiden kuljetuksia. Ja Ostra Braman Pyhä Äiti oli sentään katolisen kristikunnan toisiksi pyhimpänä pidetty pyhäinkuva.

Vilnan Ausros Vartai –portin päällä olevassa Pyhän Teresan kirkon yhteyteen kuuluvassa kappelissa säilytettävää Madonnaa ei nyt sentään oltaisi viemässä mihinkään , vaikka toki Rooman Pyhät Isät olisivat mieluusti nähneet ikonin osana pyhien esineiden kokoelmaansa. Kardinaalista tuntui, etteivät liettualaiset kyllin osanneet kunnioittaa 1630 maalattua pyhäinkuvaa täällä Vilnassaan. Oikeastaan puolalaiset arvostivat sitä enemmän, olihan se heille tärkein heti Czestochowan ”Mustan Madonnan” jälkeen.

Vilnan kuulua Madonnaa ei sentään nytkään vietäisi Roomaan, vaan siellä järjestettävän näyttelyn organisoijat saisivat tyytyä kopioon taulusta. Siihen liettualaiset olivat suostuneet, että mukaan saatiin aidon maalauksen päällä ollut hopeinen kaksoiskruunu, joka 1927 oli kuvalle lahjoitettu merkkinä siitä, kuinka neitsyt Maria oli sekä Taivaan että Puolan hallitsija. Tuolloin Vilna oli vielä kuulunut Puolalle. Puolalaissyntyinen Brasokiewicz kantoi vieläkin kaunaa Neuvostoliitolle siitä, että se oli vienyt Puolalta Vilnan antaakseen sen osaksi Liettuaa.

Ona-mummo jännitti tärkeän kardinaalin vierailua. Yhdessä Vatikaanin lähettilään ja italialaisten työmiesten kanssa hän oli valvonut, että kruunu tuli irrotettua asiaankuuluvalla varovaisuudella ja asetettua pakkauslaatikkoon huolella. Ausros Vartai –portin kappelissa aina pyörivät pyhiinvaeltajat ja uhrilahjojen tuojat oli pitänyt häätää pois hetkeksi.

Kappeli oli portin päällä, ja siitä näkyi hyvin sen ali kulkevalle Ausros Varta –kadulle. Tästä ikkunasta itse Johannes Paavali II oli tervehtinyt vilnalaisia käydessään kaupungissa 1993. Sentos Tereses baznycia eli Pyhä Teresan kirkko oli ihan Ausros Vartai –portin, jota puolalaiset myös Ostra Bramaksi kutsuivat, vieressä.

Liian myöhään oli selvinnyt, että pakkauslaatikoiden lisäksi Vatikaanin lähettiläs museokonservaattoreineen ei ollut tuonut tarvittavia pehmusteita laatikoihin. Ne piti kuulemma vilnalaisten järjestää! Ona-mummo ei pitänyt turhasta riitelystä varsinkaan näin pyhien esineiden ollessa kyseessä.

Onneksi kappelin kynnysmattona viikon toiminut suuri taljanreuhka oli ollut sopivasti käsillä. Kappeli oli jo muutenkin täynnä sairauksista parantuneiden uhrilahjoja, ja moni oli luullut taljaakin sellaiseksi. Lopulta pyhiinvaeltajien polvia kivilattialla säälinyt Ona-mummo oli laittanut taljan alttarin eteen, jotta vieraat saattoivat polvistua sen päällä.

Taljalla vuorattuna suuri hopeakruunu säilyisi hyvin kuljetuslaatikossaan, Ona-mummo oli improvisoinut ratkaisun, joka sopi myös Vatikaanin työmiehille, jotka sitten naulasivat laatikon umpeen.

Brasokiewicz halusi ehdottomasti istua pakettiauton kuljettajan vieressä auton matkatessa kohti Vilnan lentokenttää. Matkalla ohitettiin Vilnan kuuluisa televisiotorni, joka oli ollut 1989 levottomuuksien näyttämönä kun Neuvostoliiton sisäministeriön joukot väkivalloin valtasivat tornin ja ajoivat panssarivaunuilla mielenosoittajien yli. Onneksi nuo ajat olivat menneet.

Lentokentällä Brasokiewicz valvoi kalliin lastin saattamista Alitalian koneen ruumaan, ja olisi mies kai mennyt sinne itsekin elleivät matkatavaravirkailijat olisi varoittaneet kuljetustilan olevan ihmisille sopimattoman. Ihmiset matkustamoon, tavarat ruumaan. Hölmöt!, kardinaali manaili. Tämä ei ollut tavallinen rahtikuorma.

Sama ruljanssi odotti välilaskun aikana Varsovassa ja uudemman kerran perillä Rooman lentokentällä. Oli taas mukava olla Pyhässä Roomassa, paavin kaupungissa, vaikka se meluinen ja hikinen olikin näin kesäkuumalla. Kuljetus Vatikaaniin sujui kentällä jo odottaneella keltaisin kilvin varustetulla erikoispakettiautolla hyvin, ja kardinaali saattoi huokaista helpotuksesta nähdessään Pietarinkirkon taas edessään.

Euroopan maiden katolisten kirkkoja esittelevä näyttelytila olisi Pietarinaukion varrella. Vilnasta tuotu arvokruunu vietäisiin ensin välivarastoon, jossa muitakin pyhäinjäännöksiä säilytettiin.

Varastomies Sergio katseli TV:stä pääministeri Berlusconin puhetta Calabrian alueen EU-tukiaisista ja vaihtoi pian kanavaa vähäpukeisten naisten sävyttämän tietokilpailun puolelle. Uusi Vilnasta tullut lähetys oli tarkastettu ja kunnossa. Joku likainen turkinreuhka oli tungettu samaan laatikkoon hopeisen kaksoiskruunun kanssa, mitä Sergio kirosi. Eivät edes solumuovia vaivautuneet laittamaan! Sergio otti vuodan taitellen sen varastokoppinsa penkille pehmusteeksi, istahti sen päälle pieraisten ja lorautti valkoviiniä kuluneeseen mukiinsa.

Kaapelikanavalta tuli sen verran rankkaa pornoa että Sergiota alkoi armottomasti panettaa. Hän kaivoi kalunsa esiin housujen kätköstä ja runkkaili itseään hiljaa. Enimmäkseen Vatikaanin erikoisvarasto 16:n varastomiehen päivät olivat tapahtumaköyhiä. Jospa pääsisi joskus Pietarinkirkkoon vahtimestarin virkaan. Silloin voisi nähdä sitä uhkeaa Maria-siivoojaakin…

Miehen ajatuksen katkaisi käytävästä kuulunut kolahdus. Hän ei ehtinyt edes kääntyä kun ymmärsi kolmikymppisen Marian olevan hänen takanaan.

- Pölynimurin pölypussit loppuivat. Etkö ole hommannut…Jeesusmaria!

Marian sepustuksen katkaisi se, kun hän tajusi Sergion olevan housut kintuissa pitkää suonikasta kyrpäänsä runkaten. Sergiolla ja hänellä oli ollut pitkään silmäpeliä ja rasvaisia vihjailujakin, joita Maria ei pitänyt vallan pahanakaan. Eronneen rouvan elämä Italiassa oli kovaa, eikä patavanhoillisissa piireissä tahtonut ensin saada avioeroa, ja sitten kun sai ei päässyt kirveelläkään uusiin naimisiin. Miehet karttoivat eronneita naisia. Paitsi miehet, jotka hyvin naisen tarpeet tietäen hakivat heistä lyhytaikaista seuraa…

- Sergio…mitä sinä…

- Hyss…Mitäs tykkäät tästä? Oletko moista pitkään nähnyt?

Mokomakin rehvastelija, Maria tuhahti mielessään. Toisaalta, olihan siitä aikaa kun oli miestä saanut, ja Sergio oli kuitenkin aika mukava. Vulgaari kylläkin. Taaskin oli tästä esittelystä romantiikka kaukana.

- Hommaisit mieluummin ne uudet harjanvarret niin kuin piti, Maria marmatti, -Tuosta ei ole varreksi, ainakaan kovin pitkäksi!

- Hahaa!, Sergio huudahti teatraalisesti, kuuluihan hän työtoimikunnan teatterikerhoon, - Mistä sinä tiedät miten pitkäksi se tässä vielä käy!

Maria olisi voinut toisissa olosuhteissa ollakin kiinnostunut, mutta nyt…

- Ei kuule käy… Mulla on nyt…huono aika.

- Sanotaanko noin James Bondille! Kävikö näin koskaan Casanovalle? Haa! Ei koskaan!

Sergio nousi ylös ja käveli kalu sojottaen Marian luo. Maria alkoi alustavasti, hänen täytyi myöntää itselleen, kiinnostua hullusta Sergiosta. Maria tarttui hajamielisesti selittelemättä Sergion kaluun ja nykäisi sitä pari kertaa. Oliko hänen ex-miehensä kalu tuntunut tältä? Harmi, että se puhe huonoista päivistä oli nyt ihan oikeasti syy eikä tekosyy…

Sergion kovana seissyt kalu ei vain tarvinnut enempiä yllykkeitä. Sergion kädet tarrasivat Marian pakaroista ja mies suuteli Mariaa kiihkeästi suulle. Epäröintinsä voitettuaan Maria vastasi Sergion suudelmaan pitäen yhä kättään tunnustellen Sergion munalla.

Sergio työnsi Mariaa penkkiä kohden ja asetti naisen istumaan laatikon täytteenä olleen , nyt siistimmän sisäpuolen ylöspäin kääntämänsä taljan päälle. Sergio nosti Marian hametta korkealle eikä Maria enää estellyt. Mies pääsi pian tarrautumaan Marian pikkuhousuihin raastaen ne naisen jaloista.

Barbaarisella miehellä oli kuitenkin herkkä puolensa. Sergio kumartui Marian jalkoväliin ja alkoi aseistariisuvasti nuolla naisen turpeita pillunhuulia. Aikansa tätä käsittelyä jatkettuaan Sergio vakuuttui äsken empineen siivoojanaisen olevan kohta valmis vaikka mihin. Marian pillunnesteet valuivat valtoimenaan taljan tasaiselle nahkapuolelle ja mies jatkoi kiihkeää lipsutteluaan naisensa kaikkeinpyhimmässä.

Nyt Sergio halusi nussia eikä muusta välittänyt. Mies tarttui Mariaa kainaloista ja nosti häntä ylöspäin taljalla pudottaen naisen samantien taljalle selälleen. Sergio levitti Marian polvia ja tunkeutui hänen jalkoväliinsä. Maria voihkaisi kalun tunkeutuessa pillunhuulien lomitse kohti maaliaan. Sergio nosti Marian jalat polvitaipeista lähes naisen niskan taa ne taivuttaen ja aloitti hurjan naintinsa. Märkä aikuisen naisen vittu oli Sergiolle kuin tarjottimella. Sergio levitti sormillaan turvonneita häpyhuulia ja hieroi paisunutta, eteenpäin sojottavaa klitorista.

Laukeamaisillaan oleva kalu sukelsi häpyhuulten väliin ja Sergio seurasi haltioissaan kuinka kullin pää liukui pitkin märkiä häpyhuulia aina vain syvemmälle ja painautui joka työnnön jälkeen vasten herkkää klitorista. Tämän leikin Sergio osasi.

Sergio painautui kovemmin vasten Marian vartaloa ja miehen terska ja kullin paksu varsi puristuivat tiiviimmin vasten pillunhuulia ja klitorista. Litimärkä pillu otti kyrvän kiitollisena vastaan. Sergio paneskeli kohta hiestä märkänä ja puristeli leningin kankaan läpi Marian rintoja.

Maria huusi suoraa huutoa ja laukesi hetkeä ennen Sergiota. Ai niin, ja vanhaan tapaan, ja kuten täällä Vatikaanissa opetettiin, varmuusvälineitä ei saanut käyttää. Muuten aika heikosti hurskas Sergio oli tällä perustellut laiskuutensa ostaa kumiukkoja käyttöönsä, mutta nyt tuli toimia miten toimia piti.

Sergio kiskaisi kalunsa supistelevasta naisenvitusta juuri kun se alkoi ruiskuttaa tahmeata nestettään Marian häpykarvoitukselle ja vatsalle valuen siitä taljan likaisenvalkealle nahkapuolelle. Ja mitä helvettiä! Punaista väriä sekoittui Sergion valkeaan siemennesteeseen sotkien taljan oikein rivon näköiseksi. Saatana! Naisen varoitus oli ollut oikea. Väärä aika kuukaudesta…Sergion kalu oli värjäytynyt kauttaaltaan punaiseksi!

Hämillään Sergio vetäytyi Mariasta, joka itsekin oli sekavassa mielentilassa. Huomatessaan Sergion hämmästelyn kohteen hän sopersi:

- Yritin kyllä varoittaa…

Sergio syöksyi huoneesta hakemaan talouspaperia. Sitä löytyi naapurihuoneesta ja pyyhittyään sotkeutuneen kalunsa Sergio myös nosti housunsa ja palasi Marian luokse ja…

Kardinaali Brasokiewicz seisoi Sergion edessä miestä kysyvästi katsoen. Maria oli ehtinyt jo häipyä ja kardinaali ei ollut kai ehtinyt edes nähdä naista. Ainoana todisteena tapahtuneesta oli spermaan ja vereen tahriutunut talja penkillä kardinaalin vieressä!

Sen verran häkeltyi Sergiokin kardinaalin saapumisesta ja Marian pikaisesta poistumisesta, että kuuli äänensä kysyvästi sopertavan:

- Maria…?

Kardinaalin silmät ammottivat ymmyrkäisinä hänen kääntäessä katsettaan hämärässä huoneessa ympärilleen. Romuvarastoa muistuttavan pyhäinjäännös- ja reliikkivaraston kehnosta järjestyksestä Sergio oli saanut monta huomautusta esimiehiltään, mutta ensi kertaa ihan kardinaali tarkasteli huoneen sekamelskaa. Kolumbiasta lahjana saadut Guadaloupen Madonnan kuvat olivat sulassa sovussa Jerusalemin patriarkan lahjojen ja puolalaisten pyhäinjäännöskehysten kanssa. Krusifiksit Siauliaista ja Czestochowasta peittivät seiniä ja kipsinen Neitsyt Maria katsoi ujosti alaspäin.

Yhtäkkiä kardinaali tiesi tajuavansa. Tuolla taljalla oli selvästi kuvio! Ja eikö tämä talja ollut tullutkin hänen mukanaan Vilnasta Ausros Vartain portilta? Ja kuvassa oli…nyt tarvitsi ehdottomasti lisää valoa!

Kardinaali syöksyi ulos huoneesta ja Sergio kiirehti pyyhkimään verensekoitteista mälliään porontaljan nahkapuolelta Batistini-takkinsa hihaan. Seuraus oli pikemmin pahempi: tahra irtoamisen sijaan levisi entisestään veren punavärin sotkiessa taljan valkean pinnan ihan täysin!

Kardinaali oli jostain löytänyt pääkatkaisijan ja loihtinut huoneeseen lisää valoa. Kohta hän syöksyikin takaisin huoneeseen.

- Kuinka kauan tämä on ollut tässä? Oletko itse ollut paikalla koko ajan? Milloin näit kuvion ensi kerran?

Kysymysryöppy oli niin nopea, ettei Sergio pysynyt mukana vaan änkytti epäselvyyksiä, joista nopeaa italiaa yhä kehnosti hallitseva puolalaiskardinaali ei ottanut tolkkua. Kohta tapahtumain laita alkoi valjeta hänelle hänen omassa päässään.

Vieressä oleva Madonnan kipsipatsas ei ollut itkenyt verta taljalle, vaikka muutamassa tapauksessa mm. Etelä-Amerikassa niin oli todistettu tapahtuneen. Kuvio oli siis taljassa itsessään. Paavi Johannes Paavali II:n menehdyttyä äskettäin 2005 keväällä oli ympäri maailmaa nähty ihmetekoja tapahtuvan ja kuvioita ilmestyvän seiniin. Chicagossa oli erään tien alikulkutunnelin seinään muodostunut halkeamasta valuneesta sadevedestä kuvio, joka joidenkin mukaan muistutti Madonnaa, joidenkin mukaan Pyhää Isää, ja eräiden mukaan molempia syleilemässä toisiaan. Paikasta oli tullut parissa päivässä pyhiinvaelluskohde, jonne ihmiset toivat kynttilöitä ja kukkia ja tulivat ihmettä kauempaakin katsomaan. Ja Yhdysvalloissa eräs mies oli myynyt suuresta summasta paahtoleivän, jonka pintaan oli ihan selvästi juustokuorrutuksesta muodostuneet Neitsyt Marian kasvot!

Ensi kertaa kardinaali näki tällaisen ihmeen omin silmin! Totta vie: taljan valkoisella pinnalla oli parikymmentä senttiä halkaisijaltaan oleva kuva, joka kaukaa katsottuna muistutti huppupäistä naista tai jotakuta jolla oli jotain sylissään. Totta kai! Voi Pyhä Äiti! Kuinka muuten olisi voinutkaan olla: olihan talja tuotu Pyhästä Ostra Braman kappelista Vilnasta, jossa talja oli saanut olla kosketuksissa ihmeitä tekevän Neitsyt Marian ikonin kanssa. Voi riemun päivää!

Brasokiewiczin huomio sai sen verran suurta julkisuutta osakseen, että Sergion oli jo viisainta vaieta kaikesta. Televisioryhmän saatua asiasta vihiä olikin peruuttaminen myöhäistä. Ensin taljasta oli iltauutisissa, sitten seuraavan päivän Corriere della Serassa, sitten Vatikaanin omassa lehdessä ja itse Pyhä Isä asetti komission tutkimaan Vilnan taljan ihmettä.

Diaarionumerolla 22340:11828 talja päätyi Vatikaanin pyhäinjäännösten ja reliikkien kokoelmiin, ja lasikaappin asetettuna siitä tuli jo suunnitellun reliikkinäyttelyn odottamaton vetonaula. Näin ei Brasokiewiczin tarvinnut olla lainkaan pahoillaan siitä, että varsinainen Ostra Braman Neitsyt olikin jäänyt Vilnaan. Olihan heillä tuo upouusi ihmeiden ihme näyttää epäileville ihmislapsille.

Tähän päättyy Suomen Lapista 2003 ostetun porontaljan dokumentoitu tie. Joka epäilee vakavan ja asiaan perehtyneen kirjoittajan uskottavuutta, voi käydä itse vaikka kesälomamatkallaan Vatikaanissa asian laidan toteamassa.