Sädesbocken

Niin se kuva on otsikoitu, ja mehän siinä olemme, kaikki neljä. Kuva otettiin automaattilaukaisimella ja Bengt lähetti sen nettiin siistille, kansainväliselle amatöörisivulle. Bengt tiesi osoitteen, hoiti teknisen puolen, ja siellä kuva on vieläkin, arkiston puolella, kun osaa etsiä.

Hyvä kuva se on, vaikka vähän utuinen. Kasvoja ei näy, pelkät alastomat vartalot kaulasta alaspäin. Kuvassa ei ole mitään tungettelevaa tai rivoa, sillä se ei kuulu tyyliimme. Seisomme siinä vierekkäin kuohuviinilasit käsissä. Oli vapunaatto.

Bengt on kuvan vasemmassa laidassa, minä oikeassa, ja rouvat ovat keskellämme. Tarkkaan minä tätä kuvaa tutkin, sillä oli jotenkin hätkähdyttävää klikata se auki internetistä. Laskurista näkee, kuinka monta kävijää meillä on ollut, ja se panee miettimään, mitä meistä on ajateltu. Tuskin mitään. Yli viidenkymmenen olemme jo kaikki, ja sen näkee kuvasta. Mutta hyvässä kunnossa me olemme, terveen ja hyvinvoivan näköisiä, vaikka pikkuisen paino-ongelmia on, vaimollani jopa tunnustettuna.

On hieman tylsää sanoa, että Bengtillä on suuri kalu, mutta kuvakin sen paljastaa. Pulska, ruskeanahkainen lihakulli näyttäisi ulottuvan puoleen väliin reittä. Bengt on entinen urheilija, ja sen näkee kropasta. Käsipalloilijat voisivat hyvinkin muistaa hänen nimensä, sillä hän on entinen sarjajyrä, joka vieläkin pyörii lajin piirissä eri tehtävissä. Polvi vain vihoittelee säiden alla.

Bengtin vieressä seisoo vaimoni, ja hänellä on tuuhea, tummakiharainen tupsukka. Jöijan, Bengtin vaimo, on blondi, blondi sieltäkin. Jöijan on hoikka, notkeauumainen entinen suunnistaja, vaimoni taas ihanan pyöreähkö, leveäreisinen, riipputissinen maatuska.

Jöijanin oikealla puolella seison minä, ja huomaan, että kivekset roikkuvat minulla pitemmälle kuin kaluni.

Vaimot ovat kuvassa jo vaihtaneet paikkaa. Kuohuviinilaseja kilauttamalla olemme jättäneet taaksemme perheen ja yhteiskunnan, niin kuin Jöijan sanoo. Olemme kumppanuusyhteisö. Jöijan on lukenut yliopistossa antropologiaa ja osaa selittää tämän tieteellisesti. Minä en edes yritä.

Sen sijaan mainitsen Boccaccion (meniköhän nimi oikein). Me olemme sitä ikäpolvea, jolle Decamerone oli aikanaan säväyttävä lukukokemus. Ikääntyneinä olemme itse asiassa juuri se sama nuorukaisten ja neitosten joukko, joka kirjassa kertoo toisilleen tarinoita. Olemme oppineet noista tarinoista yhtä ja toista, ja sen lisäksi meillä on omat tarinamme, joita olemme yhdessä muistelleet.

Jöijan opiskeli pari vuotta Uppsalassa. Se oli 1970-luvun alkupuolta, ja Jöijan tutustui siellä Sensitivity Trainingiin (meniköhän nimi taaskaan oikein). Se on hieman erilaista kuin nykyinen yritysvalmennus, johon työni puolesta silloin tällöin joudun sotkeentumaan.

Hippejä oltiin, Jöijan on kertonut, niinpä puolet tytöistä kelli tuota pikaa kelteisillään patjoilla. Se oli ajan henki, ja jotenkin hyvin ruotsalaista. Pian osa pojistakin kuoriutui vaatteistaan, Jöijan jatkoi, ja se oli heistä tytöistä kivaa. Ei siellä mitään rietasta tapahtunut, Jöijan vakuuttaa. Muodostettiin yhteinen energiapiiri, jossa harjoiteltiin herkkyyttä.

Sellaisen piirin mekin muodostamme, ja täytyy tunnustaa, että se tehoaa. Naisiin varsinkin. Olemme siinä iässä, että pieni lisäenergia, voimaantuminen, niin kuin Jöijan sanoo, ei ole pahitteeksi. Kun sitä näin luonnonmukaisesti kierrätämme, Jöjan sanoo, se on myös poliittisesti korrektia. Tulee hyvä omatunto.

Hyvä omatunto tulee siitäkin, että naiset tätä piiriä ohjailevat. Jöijan, tarkemmin sanottuna. Kerran näinkin päin. Yritysjohtajana saan riittävästi kantaa vastuuta muutenkin.

Nyt Jöijanilla oli vanhat konstit, ja niinpä valokuvan ottamisen jälkeen kävimme piiriin. Patjat oli nostettu parisängystä keskelle lattiaa, ja yksi meistä arvottiin keskelle. Muistan kuinka minua tällainen huomion keskipisteeksi joutuminen ensi kerralla ujostutti. Kauhistutti, jos totta puhun, se miehinen jäykistyminen. Vaikka kyllä minä pian rentouduin. Jöijan hieroi vatsalihaksia, vaimo hartioita ja Bengt jalkateriä. Oksitosiiniako siinä vapautuu kehoon, vai mitä se on.

Rouvat suorastaan puhkeavat kukkaan tässä käsittelyssä, varsinkin kun käytämme öljyä liukasteena. Vaimoni, joka muuten on hieman estynyt kotirouva, kuoriutuu esiin luonnollisena ja luottavaisena.

Bengt pääsi sillä kertaa “korkattavaksi“. Itsevarmana ja ilahtuneena hän oikaisi väliimme selälleen, ja vaimo hieroi häneltä ensimmäiseksi posket. Se oli Bengtin toivomus. Liikunnanopettajana ja juniorivalmentajana hän joutuu puhumaan paljon ja jännittämään kasvolihaksiaan. Vaimo ne ystävänpalveluksena laukaisee.

Minusta tuntui aluksi oudolta hieroa miestä, alastonta miestä, ja olla itse miehen hierottavana. Olen kuitenkin ottanut sen kokemuksena. Naisille semmoinen näyttää olevan luontaisempaa, eikä vaimoni ole moksiskaan, kun Jöijan tunnustelee hänen painavia rintojaan. Muistan vieläkin, kuinka tyrmistynyt olin, kun Bengt hieroi reisiäni yhä ylempää ja ylempää ja kosketti lopulta leikkimielisesti kiveksiäni. Minulla seisoi holtittomasti, ja se oli minusta tavattoman noloa. Jo jäykistyminen toisen miehen nähden oli tuntunut ensi alkuun haljulta.

Minä hieroskelin Bengtin nilkkoja ja seurasin, kuinka vaimon käsi askaroi Bengtin rinnalla ja pian jo vatsallakin. Vaimo on huolekas, lempeäluonteinen, ja siksi häntä kiihottaa, kun Bengt on niin tahtova. Nytkin Bengtin käsi oli livahtanut vaimon pakaroiden alle ja hyväili omistavasti häpyä. Vaimon poskilla oli punaiset läikät ja hän vilkuili minuun. Näin että vaimo alkoi saada tuntoja.

Tapansa mukaan Jöijan oli äänessä. Hän saattaa pitkäänkin esitelmöidä Amazonasin intiaanien häätavoista, joita Rafael Karsten ei kehdannut kirjoissaan kuvata. Luulen, että Jöijan pistää mukaan omiaan, mutta on hän sentään tehnyt aiheesta gradun Uppsalaan. Vaimo naurahteli, tarttui Bengtin kaluun ja suikkasi sen samettiseen nuppuun veikeän pusun. Elin oli kuin mikäkin pullaeltta miehen vatsalla.

Vaimo oli noussut kahareisin Bengtin päälle, ja mies ahmi hänen sulojaan. Vaimo ei mielellään esiinny alastomana, mutta nyt hän avoimesti tarjoutui Bengtille, näytteli rintojaan ja kainaloitaan. Kun Bengt on keskellä, on vaimo hänen kumppaninsa. Niin menee säännöt.

Tottuneella otteella Jöijan kohotti miehensä lajielintä oikeaan kulmaan, ja vaimo ujuttautui siihen vähä vähältä. Liukasta oli, höyryävän seksikästä. Mustasukkaisuus nipisteli sielun pohjaa, kun näin, kuinka auliisti vaimo pariutui. Sen vaistosi jo selän asennosta. Vaimo nojasi käsivarsiinsa, istui jalat harallaan Bengtin tapissa ja antoi pitkin, hartain vedoin kestitystä. Miehen kädet leikkivät hänen rinnoillaan. Heiluttivat ja nipistelivät, venyttivät nännejä.

Tästäkin pitäisi ottaa kuva, ajattelin. Lähikuvia siitä, kuinka vaimon pullea, karvainen häpy höylää kalun märkää vartta ja valuttaa limaa miehen kiveksille. Sämpsä ja Sämpsänmätäs, Jöijan kerran sanoi, mitä sillä sitten tarkoittikaan.

Nyt Jöijan hyväili vaimoa lantiosta ja kuiski tätä olemaan miehelleen hyvä. Naiset osaavat tukea toisiaan, ja vaimo vastaili voihkaisuilla Jöijanin yllytykseen ja käteen.

Bengt oli levittänyt jalkansa korskeasti levälleen, ja näin miehen karvaisen, ruskeaksi pigmentoituneen peräreiän. Se oli karkeaa ja samalla jotenkin hellyttävää, elämänläheistä. Vaimo oli täysin keskittynyt rakasteluun ja hioi miehen suonikasta elintä. Hän oli haukannut sen kokonaan sisäänsä. Mutruiset poimut pursuivat kalun juureen kuin kaulus, ja sen alla paljaina, suojattomina kiikkuivat miehen kivekset.

Vaimo päästi yhtenäistä, kimeää ininää. Se oli vastausta Bengtin murahteluun. Silmät tapilla mies tyrkytti lihaansa ja komensi vaimoa nussimaan kyrvän pois. Vaimo totteli parhaansa mukaan ja kyyristyi miehen päälle leveänä ja matalana.

Bengtin kivekset kiristyivät kalun juureen ja näin, kuinka hän suihkutti. Bengt oli tarrautunut vaimooni kaksin kourin ja ruiski lientään karjahdellen, lantiotaan kohotellen, himosta kouristellen. Vaimokin tärisi koko vartalollaan. Hän oli heittäytynyt miestä vasten ja uikutti laukeamistaan miehen hurmokseen.

Sitten he raukesivat, painautuivat huohottaen toisiinsa, yhä sukuelimistään yhtyneinä. Ojentauduin heidän vierelleen, ja vaimo katsoi minuun hiukset otsalle liimautuneina. Hyvä tyttö, minä sanoin ja taputin häntä pyrstölle. Sinähän hupsahdit Benkun kikkeliin kuin kevätjäihin.

Bengt katsoi minuun voipuneena, voitonriemuinen hymy huulillaan. Hän oli tyydyttynyt naiseeni, heittänyt siemenensä. Bengt haki käteni ja puristi. Se oli hänen tapansa kiittää. Käsi jatkoi hapuilua ja löysi alempaa jäykän kapulani. Annoin Benkun koittaa. Käsi oli lämmin, ja onhan se luottamuksellista, rohkeaa. Lupa sille, että saan vuorollani vapaasti köyriä Jöijanin namireikää.