Vanha Masi

Täällä joku jonkin aikaa sitten kertoi anopistaan. Minun piti jo silloin kirjoittaa ylös tämä oma muistikuvani, mutta se jäi. En tiedä onnistunko nytkään, mutta yritän. Kevyestihän tämän voi kesken heittää, jos tuntuu ettei eväät riitä, ja palata työjärjestykseen.

Se, minkä nyt kerron, sattui 1980-luvun puolivälissä, kun olin suorittamassa asevelvollisuuttani Mikkelissä. Nythän se perinteinen jalkaväkivaruskunta ollaan lakkauttamassa, joten senkin takia tämä tapaus nousi mieleen.

Olin tullut kokelaana kesäksi takaisin joukko-osastooni eikä aamuja ollut enää paljon jäljellä, kun Naisvuorella tapasin yhden kivan likkalapsen. Sanna oli tytön nimi. Naisvuori on tanssipaikka Mikkelissä, entinen työväentalo, ja hieman huonomaineinen. Niin minulle oli kerrottu. Naisvuori oli huonomaineinen siitä syystä, että siellä kävi paljon solttuja. Kukaan kunnon tyttö ei tällaisessa varuskuntakaupungissa semmoiseen tanssipaikkaan mene, eikä varsinkaan näkyvästi kulje soltun kanssa. Siitä sai Mikkelissä “Moku-Miinan“ maineen.

Sanna tämän minulle kertoi, mutta hän ei semmoisesta piitannut. Sanna on tietenkin muutettu nimi. Hän sanoi, että ihan tavallisia poikia ne soltut ovat, ehkä jopa tavallisia pullohartiaisia mikkeliläisjuntteja fiksumpia. Minäkin olin ylioppilas, ja se teki Sannaan vaikutuksen. Tyttö oli käynyt ammattikoulun.

Eihän se ilta vielä kovin pitkälle johtanut. Tavanomaiset pusut ja pitelyt. Mutta Sanna antoi puhelinnumeron, ja viikolla tavattiin Stopparissa. Taas saattelin tyttöä kotiovelle Lähemäen suuntaan.

Olihan tytöllä märkä pusu ja tummat, kajalilla vedetyt, kohtalokkaat silmät. Puseron sisäpuolella oli naiselliset muodot. Niinpä ilahduin kovin, kun Sanna ehdotti, että viikonloppuna lähtisimme hänen vanhempiensa mökille. Se oli Ristiinan suunnassa Saimaan rannalla. Siellä oli mökki, sauna ja soutuvene, tyttö sanoi. Voitaisiin vaikka soudella saareen.

Sehän olisi paratiisi sotapojalle, ajattelin. Enkä minä pettynytkään. Hätkähdin hieman, kun tyttö tuli minua autollaan kasarmilta noutamaan. Se oli hänen äitinsä auto, ja äiti sitä ajoikin. Tervehdimme. Oikein lämpimästi hän kätteli tyttärensä uutta ystävää, niin kuin hän sanoi.

Näyttävä pakkaus oli äitikin. Valkoinen hame, ruskettuneet sääret, ruskettunut rinta, jota kaula-aukosta näkyi edustava kaistale tissivakoineen.

Niin saavuimme mökille. Matkan varrella selvisi, että Sannan vanhemmat olivat eronneet ja mies muuttanut Ruotsiin. Mökki oli hieman syrjässä, vaatimaton, rehevän ruohikon ja metsäisen niemen kainalossa kuin oma pieni maailmansa.

Heitimme Sannan kanssa uikkareillemme ja pulahdimme uimaan. Syötävän söpö tyttö olikin keltaisissa bikineissään. Minä olin käynyt Mikkelin Kaihunharjulla uimassa pari kertaa armeijan polkupyörällä, ja tämmöisiä tyttöjä tiiraillut. Kaihunharjulla Sannakin kävi, mutta ilmeisesti eri aikaan, sillä näitä keltaisia bikineitä en muista nähneeni.

Nyt näin, ja kyllä minä tyttöä niissä ahminkin. Suudeltiin ja halailtiin vedessä, ja työnsin käteni takakautta tytön paljaalle takapuolelle. Sanna tuntui siitä tykkäävän. Halailua jatkettiin rannallakin, ja jotenkin yhteisestä sopimuksesta todettiin, että souturetki voisi olla paikallaan ohjelmassa. Sanna näyttäisi laajemmin maisemia veneestä. Niin me asia äidille selitettiin.

Pyyhkeet otettiin mukaan, jos vaikka uitaisiin. Minä sujautin mukaan kondomipakkauksen. Olin ostanut sen edellisenä päivänä. Kun tyttö on kerran Mikkelistä, niin hän tykkää ...

Maisemia Sanna minulle näytti. Pyysin häntä veneen suojassa ottamaan bikinien alaosan pois, mutta Sanna kehotti malttamaan. Hän tiesi erään niemekkeen takana saaressa paikan, jossa voitaisiin olla rauhassa. Siinä vaiheessa minulla oli jo uikkareissa kulmarauta.

Eikä me saaressa aikailtu. Luontevasti Sanna sipaisi bikinit yltään, hieraisi pörröistä häpykumpuaan ja kävi päälleni istumaan. Pian olin hänen sisässään, eikä siinä kondomia tarvittu. Sannalla oli pillerit, kesäpillerit, niin kuin hän sanoi. Siinä vaiheessa minulta tuli. Hyvä ettei räjähtänyt naamioverkkoihin, niin kuin sotilaskielellä sanotaan.

Käytiin sinisessä Saimaassa uimassa ja kohta oltiin taas toistemme kimpussa. Minulla oli ollut hiljaista tyttörintamalla, niin että tuskin muistinkaan kuinka mukava harrastus se oli. Nyt maltoin jo Sannaan perehtyä.

Huomattavasti rauhoittuneina palailimme mökille äitimuorin huostaan. Hän oli nelikymppinen, arkisen komea naisihminen, jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Hän oli pistänyt saunan lämpiämään ja nosteli sinne vettä muoviämpäreillä mustassa kokouimapuvussa. Menin oitis auttamaan.

Siinä juteltiin kaikenlaista, rouva kyseli, minä vastailin. He asuivat tyttärensä kanssa kahdestaan, molemmat kävivät töissä ja tulivat toimeen. Aurinko oli tullut esiin metsän takaa ja paistoi suoraan rantaan.

Ei kello vielä kovin paljon ollutkaan, kun sauna oli valmis. Kun tämä on olevinaan anoppijuttu, niin kerronpa, että menimme saunaan yhdessä kaikki kolme. Se oli kuulemma tapana, ja minulta kysyttiin, käykö se minulle. Se kävi.

Kyllä minä tytön äitiä ujostelin, mitäpä sitä kieltämään. Rouvalla oli aikuisen naisen riippuvat tissit ja leveät reidet. Minä olen sellainen reisi- ja pyllyihminen, sillä siellä välissähän se paras paikka on. Oikein karvainen oli rouvalla tuhero, ja se laittoi minulla hekuman hiukkasia liikkeelle. Se oli minulle niin uutta sellainen.

Ei minulla seisonut sentään, mutta paisui. Sillä rajalla oli, etteikö pyrkinyt jäykistelemään. Molemmat naiset olivat ruskettuneita ja suhtautuivat hyvin vapautuneesti napasilla oloon. Juteltiin niitä näitä, uitiin välillä, ja rouva katsoi minua suopeasti.

Katsoi hän minulta elimenkin. Huomasin kyllä. Huomasin senkin, että siellä sai olla vapaasti. Kyllä hänelläkin miesystävä on, rouva kertoi, mutta mies oli sillä kertaa ajossa, kuljettamassa turisteja jossain Venäjällä päin.

Jaa, minä sanoin, ja rouva jatkoi, että eikö ole nätti tyttö tämä meidän Sanna. Minä myönsin asian niin olevan. Siinä vaiheessa istuttiin korituoleissa saunan seinustalla, ja Sanna oli kiivennyt minun syliini. Suukoteltiin välillä, niinhän rakastavaiset tekee, ja Sanna piti kättään kaulalla. Minulla alkoi koveta siinä Sannan pyllyä vasten, ja kun äiti lähti hakemaan oluita, hyökkäsi vallan tanaan. Sanna vielä varta vasten kädellään kiihotti, vaikka estelin. Se on niin miehistä, tyttö sanoi. Ja heillä ollaan vapaamielisiä.

Kai sen rouvakin huomasi, kun palasi oluitten kanssa. Hän katsoi minua merkitsevästi ja sanoi, että mukava vaan, kun on nuorta lempeä. Hän on sen puolella. Minä taisin vaan ähkäistä.

Niin saunottiin uusi kierros, ja minäkin aloin rentoutua. Minä olen oikeastaan aika salskea tuolta lajielimestä, ja uskalsin olla siitä vähän ylpeäkin. Rajallistahan semmoinen uskallus vielä on nuorella miehellä, mutta esimakua siitä jo sain. Se näytti tekevän hyvän vaikutuksen naisiin.

Yö vietettiin saman katon alla. Rouva nukkui kamarissa ja meillä oli Sannan kanssa vuode tuvan nurkassa. Mitään väliovea ei ollut, joten kyllä meidän naimiset äidin korviin kuuluivat. Se kummasti kiihotti minua, ja ne tussut sieltä saunasta, hyväksyvä paljastelu. Kahdesti taisin sinä yönä laulattaa lintua, kun tuntui, että sähköä riitti nappulassa.

Seuraavana päivänä lepäiltiin ja otettiin viltillä aurinkoa. Kun rupesi panettamaan, livahdettiin Sannan kanssa tupaan lakanoille. Sanna minut sinne kädestä vei ja huikkasi ovelta äidilleen, että me ollaan täällä vähän aikaa. Olkaa vaan, äiti vastasi.

Olihan se pikkuinen sokki palata harmaaseen maanantaiseen armeija-arkeen, vetämään Karkialammen hikisille kankaille tst-harjoituksia. Mutta muisto oli kirkas. Isompi sokki tuli siitä, kun minulle selvisi, että Sannalla oli muitakin sulhasia, tai ainakin yksi vakituinen. Jossain poika oli välillä ollut ja palannut kuvioihin. Niin Sanna minulle selitti, kun hänelle soitin. Että hänen sulhasensa on sellainen jääräpää, omistava.

Kova tappiohan se minulle oli, kun juuri olin suhteen auvoon tuudittunut. Sanna sanoi, että hän kyllä voisi minutkin pitää, kun tykkää minun luonteestani. Mutta hänen sulhasensa tuntuu olevan vakavissaan, ja kihloistakin on puhuttu.

Kiukuttihan se, ja taisin pitää mokuille tavallista helteisemmät sulkeiset. Tupiinkin poistutin vesitorni kiertäen. Hiukan lohdutti, että olin sentään tehnyt sulhasesta aisankannattajan. Itsehän tuo tiukkapipoisuudellaan sarvia kerjäsi. Monta himokasta siemennöstä ehdin laittaa hänen viehkoon pikku morsiameensa.

Mutta ehkä vielä enemmän minua harmitti tytön lämminhenkisen, suvaitsevaisen äidin menettäminen. Siinä olisi ollut toiveanoppi.