Leoora

Hänen hiuksensa valuvat päälleni kun hän kumartuu puoleeni ja nostaa minut jalkojensa juuresta, hiukset viistävät rintojani, lanteitani, päätyen kutittelemaan reisiäni tippuessaan, hänen päänsä kumartuessa pehmoisen vatsani suuntaan. ”Hän on niin karun kaunis”, huomaan ajattelevani katsellessani hänen jykeviä piirteitä, uhkaavan tummia silmiä, kiihottavaa paholaisen hymyään.

Hänen kätensä kulkevat samalla pitkin kylmää vartaloani aiheuttaen lämmöllään kihelmöiviä shokkeja. Suljen silmäni vaipuen yhä pahempaan nirvanaan hänen huuliensa eksyessä hivottelemaan herkkiä alueitani. Kun hän saavuttaa klitorikseni, meinaan tipahtaa rungolta, niin pahasti nytkähdän. Se saa hänet naurahtamaan pehmeästi ja painamaan pitkät kyntensä minun lihaani tukeakseen. Sävähdän pahemmin, samalla hän upottaa kielensä syvyyksiini. Ulvoin kuin susi, painaen jaloillani hänen päätään, jolloin anaaliin osuu tuuli, ruikutan häntä työntymään minuun. Hän ei tee niin vaan puree klitiäni, lämmin veri noruu ja aiheuttaa uusia tuntemuksia. Tipahdan hänen syliinsä. Suutelen häntä kiihkeästi ja hän murahtaa varoittavasti. Hänen silmänsä ovat fiksatioituneet kaulaani ja kohta hän imee minua. Yritän paeta, se kuitenkin on mahdotonta. Kynsin hänen kehoaan suuni auetessa hiljaiseen huutoon.

Vaivun maahan. Hetken katseltuaan hän on nousemassa, silloin tartun jaloillani hänen lanteisiinsa ja vedän häntä luokseni. Hän hämmentyy hetkeksi, jolloin käyn hänen etumukseensa kiinni. Riuhtaisen nahkaiset housut auki ja upotan suuni hänen miehuuteensa. Hetken päästä hän kumartuu puoleeni huohottaen, samalla hänen hiuksensa viistävät alastonta vakoani ja imutehoni nopeutuu. Hetken päästä hän vetää minua hiuksista pois ja kysyy mitä teen. Olen niin hurmioitunut kiimasta, että sanon: ”mitä vaan…”

Hän ei vastaa mitään, vaan näyttää surulliselta. En jää miettimään sen enempää vaan vedän hänet luokseni. Hän nojautuu puuta vasten, saan mahdollisuuden tarkastella häntä paremmin: Roteva, mutta hoikka. Huumaavan komea on kokonaisarvioni. Samalla hän puhuu jostain, mitä en heti kuule. Revin hänen housunsa pois ja upotan hänet kuumaan, liukkaaseen syliini. Keinun hänen sylissään puheen tahtiin ja alan kuulla sanoja, jotka kiinnittävät huomioni ”veljeni… ” ”rakkaani” ”kaltaisiani muitakin..” Pelkkä ajatus muista samanlaisista komistuksista kiihdyttää (uteliaisuuttani) niin että pian laukean, jatkan vielä hetken ennen kuin tunnen hänen syöksyvän sisääni kovalla paineella.

Kuukausia myöhemmin:

Olen usein ajatellut tuota jumalallista olento ja hänen kiusaavaa kosketustaan. Tiesin, että jotain jäi uupumaan, aivan kun en muistaisi kaikkea, mitä minun tulisi muistaa. Aivan kuin jotain muutakin tapahtui kuin kahdenkeskinen orgia. Mielessäni pyörii kysymys oliko siellä joku muukin ja ketkä on ne muut, joista hän puhui.

Kävellessäni iltamyöhällä pimeällä kadulla ajatuksissani, kuulen ääniä, jotka kiinnittävät huomioni aivan kuin joku huohottaisi nautinnosta. Osaksi pelästyn ja kiihotun väistämättäkin.. äänet kuuluvat lähempää. Hidastan vauhtiani varovaiseksi, mutta jatkan matkaani eteenpäin. Kävelen porttisyvennyksen ohi, näen kahden hahmon parittelevan kuin koirat. Näyttäisi että (mies) joka on takana raastaisi nuorta tyttöä, samalla vääntäen tytön pään hiuksista niin jyrkästi taakse, että sen on väistämättäkin satuttava. Jään kauhistuneen lumoutuneena paikoilleni katsomaan, miettien samalla onko tyttö mukana vapaaehtoisesti. Hetkeksi unohdan muun maailman.

Sitten tunnen aivan kuin joku seisoisi lähelläni. Alkaa tuulla ja tunnen sen miehisen tuoksun tulevan. Osittain ilahdun mieleni vaeltaessa muistelemaan, samalla olen aistivani vaaran. Sen enempää miettimättä käännyn ja huomaan kiiluvat silmät pimeässä, olen astumassa kohti tuota nurkkaa

Kun kuulen takaani ulvahduksen ja korauksen. Säikähdän ja katson taakseni. Otus on tulossa minua kohti sen silmät tuikkivat pimeässä ja sen suusta valuu kuolaveri. Ei järin kaunis näky. Samassa otus on tarttunut toisella kouralla hiuksiini taivuttaen minut samaiseen asentoon kuin äskeisen kaunokaisen. Pelästyn kuollakseni ja lamaannun, ajattelen ” ettei voi olla totta näin ei voi käydä minulle”. Samalla kun se saasta repii vaateitani niin että ne repeytyvät päältäni, hameeni lepattaa tuulessa kuin haavoittunut lintu. Tuska tuntuu kovana kun se saasta tulee minuun. Epäilen näkeväni unta kuin varjoista kuun valoon soljuu mitä kaunein mies, samainen mies, jonka silmät kiiluivat varjoista. Hän on tulossa kohti meitä ja ehdin juuri miettiä onko hän saastan kumppani vai voisiko tässä olla pelastus.

Sitä, en kyllä odottanut että hän suutelee minua, enkä sitä että kohta kokisin jotain todella ihanaa…