Lordes

Kaskaat lauloivat taukoamatonta, huumaavaa siritystään kalpenevassa yössä. Tiiman, puolentoista päästä auringon ensi säteet tavoittaisivat korkkitammea ja oliivipuita kasvavat kukkulat ja silloin niiden laulu vaimenisi lintujen moninaisemman kuoron tieltä. Kuuman keskipäivän koittaessa linnutkin vaimenivat ja äänessä olisivat enää silloin heinäsirkat, jotka nyt heinikon suojissa nukkuivat, päivää odotellen.

Heikko tuulenvire kävi mereltä viinilehtoon ja kahisutti hiljaa viiniköynnösten lehtiä. Lordes oli hiljaa maassa nelinkontin köynnösrivin alla ja siirsi varoen itseään muutaman jalan eteenpäin, lehtien havinan peittäessä nuoren tytön liikkeen aikaansaamat äänet. Tummat hiukset oli sidottu palmikolle niskaan, jotteivät ne tarttuisi oksiin, eivätkä tulisi tielle. Tytöllä oli kädessään jalkajousi... Ase, joka ei oikein sopinut kolmetoistakesäinen tytön käsiin tai olemukseen. Se oli miesten ase, hänen isänsä metsästysaseita, jonka tyttö oli ottanut ilman lupaa. Ilman lupaa Lordes oli täälläkin, ei jalosukuisen aatelin tytär saisi juoksennella yksin yöllä viinitarhassa, pelkässä alusmekossa. Mutta se oli helppo vaate liikkua, väljä ja tarpeeksi lämmin. Siksi Lordes oli riisunut hameensa ja jättänyt sen huoneeseensa. Pitkän helman tyttö oli sitonut vyöllä ylemmäs, niin että helma oli polvien tasalla. Miksi hän ei saisi käyttää housuja niinkuin pojat ? Siksi että se oli säädytöntä... Housut olivat vain niin paljon helpommat käyttää kuin hame, jonka helmoja sai olla aina nostelemassa ja ne olivat tiellä jos halusi juosta tai ratsastaa.

Tyttö havahtui näistä mietteistään kun viimein hänen saaliinsa tuli taas näkyviin. Kaniini loikki hiljaa ja varoen yhden köynnöksen takaa ja istui sitten takajaloilleen viikset väristen, korvat pystyssä. Lordes hymyili hiljaa ja nosti raskaan jousen poskelleen ja haki eläimen tähtäimeen. Kaninliha oli hyvää, kun sen teki oikein maakuopassa. Siro sormi laskeutui liipasimelle ja tytön sydän hypähteli villisti metsästyksen tuoman jännityksen tahdissa. Jostain kauempaa köynnösrivien välistä kuului kuitenkin hiljainen naksahdus, joka syntyi jalan alla katkeavasta oksasta. Lordes melkein tiputti jousen ja kaniini säntäsi salamana karkuun. Sydän jyskyttäen tyttö käpertyi pieneksi keräksi lehvien alle. Jos hänet nähtäisiin täällä, niin hänen isänsä takuulla pieksisi hänet kuoliaaksi.

Kuivien lehtien rahina sandaalien alla kuului nyt lähempää ja tyttö hädin tuskin uskalsi kääntää päätään, katsoakseen kuka muu mahdollisesti tähän aikaan yössä liikkui. Sitten tuuli toi tullessaan heikon parfyymin tuoksun ja Lordes katsoi varovasti äänten suuntaan, nähden tumman samettisen viitan helmat vain noin kuuden sylen päässä viereisellä rivillä. Sametti oli ilmeisesti väriltään tumman vihreää ja nyt hämärässä mitä oivallisin väri tähän ympäristöön. Sitä olisi vaikeaa havaita päiväsaikaankaan. Ja liikkuja oli mitä ilmeisimmin nainen, päätellen niistä siroista nahkaisista sandaaleista, jotka näkyivät viitan helmojen alta. Lordes yritti nähdä liikkujan paremmin, mutta lehvästö peitti näkyvyyden ja hitaasti askeltaen tuo salaperäinen hahmo kulki rivistöä ylöspäin, kohden sen loppua rinteen yläpäähän. Siellä oli pieni korkkitammilehto, josta enää vähän kerättiin kaarnaa.

Tyttö antoi hahmon mennä menojaan ja ryömi sitten köynnösten välistä muutaman rivin kauemmas ja lähti sitten hiljaa juoksemaan rivistöä samaan suuntaan kuin tuo nainen. Paljaista jaloista ei lähtenyt ääntäkään ja hiukan hengästyneenä tyttö viimein pysähtyi rivien päähän. Jousi painoi tämän käsissä, mutta hän ei halunnut jättää sitä taakseen, vaan käveli oreganon ja laventelien valtaamaan vanhan majan raunion takaa matalan kukkulan laelle, korkkitammien taakse piiloon. Uurteinen, useasti veistetty runko kätki hyvin tuon nuoren ja solakan olemuksen taakseen ja hitaasti, matalana tämä siirtyi jälleen uuden rungon taakse. Naisen tumma hahmo ilmestyi viinitarhasta ja lähti kävelemään ylös rinteelle. Lordes seurasi naisen liikkeitä silmä tarkkana ja näki viimein tummaan viittaan verhoutuneen hahmon, joka erkani puiden varjosta kauempaa. Hahmo oli rotevan oloinen ja tumma viitta kätki tämän hyvin vaalenevan yön varjoihin. Nuo kaksi hahmoa kävelivät hitaasti toisiaan kohden ja kun ne viimein kohtasivat, ne näyttivät sulautuvat yhdeksi. Lordes kohotti kulmaansa ja käytti tilaisuutta hyväkseen hiipien hiukan lähemmäs.

Hiljainen huokaus kuului puiden lomassa, tyttö ei ollut varma oliko se tuuli, vaiko tuon naisen päästämä ääni. Huppu valahti viimein naisen päästä paljastaen mustat pitkät hiukset, jotka oli palmikoitu ja kierretty pään ympärille. Hämärässä Lordes ei pystynyt erottamaan kasvonpiirteitä, mutta mielestään tämä ei tuntenut naista, joka nosti hupun pois toisen hahmon päästä ja kietoi kätensä sitten tuon toisen kaulaan. Jälleen hahmot vaipuivat yhdeksi varjoksi, kiihkeästi toisiaan syleillen. Tyttö hymyili hiljaa ja mietteissään katsoi tuon toisen hahmon tuuheaa, vaaleaa harjasmaista tukkaa. Muukalainen... Ehkä joku sellainen pohjoisen soturi, josta hän on kuullut tarinoita.

Hitaasti ja äänettömästi tyttö kiipesi ylemmäs erään kiven päälle, jonka päältä maaten näki paremmin. Lordes henkäisi syvään nähdessään viimein tuon muukalaisen kasvot. Komeat, petomaiset kasvot olivat tuolla olennolla... Ei se ollut ihminen lainkaan ! Tyttö vetäytyi kiven suojiin ja puri huultaan. Ei ihme että nainen oli täällä tähän aikaan. Lombardian seudulla ei pidetty epä-ihmisistä. Tuosta lemmentuokiosta jos tarina leviäisi niin... Luostaria vähemmällä ei selviäisi. Arkana tyttö nosti päätään kuullessaan taas jonkun äänen ja jää sitten silmät pyöreinä katsomaan mitä nuo kaksi aikoivat oikein puuhata. Nainen oli antanut viitan valahtaa yltään ja tuo olento, joka oli puoliksi mies ja puoliksi eläin seisoi tämän edessä. Naista tuo olento ei kuitenkaan näyttänyt pelottavan taikka inhottavan, vaan nautinnollisesti hän kietoi kätensä tuon pedon ympärille painaen kiihkeitä suudelmia tämän kasvoille ja kaulalle. Leijonamaiset piirteet tekivät tuosta olennosta ylvään ja myöskin pelottavan. Tyttö puristi hiljaa jalkajousta sylissään ja katseli alas korkkitammien väliin hengitystä pidättäen.

Olento riisui myös viittansa ja alkoi sitten kiskoa naisen mekon helmaa hitaasti ylemmäs, kunnes sai sen niin ylös, että saattoi hyväillä naisen vartaloa tämän helman alta. Hymyillen nainen painautui tuota toista vasten, irrottaen asevyön oudon rakastajansa uumilta. Heikko kilahdus kantautui tytön korviin ja hiukan tämä tunsi korviansa kuumottavan, pystymättä kuitenkaan siirtämään katsettaan pois noista kahdesta. Olento vetäytyi naisesta hiukan erilleen ja riisui sitten paitansa, jonka alta paljastui vaalean, ohuen karvan peitossa oleva hyvärakenteinen keho. Nainen antoi käsiensä juosta tuota vartaloa pitkin ja kumartui sitten näykkäämään tuon petomiehen toista nänniä. Hiljainen urahdus pääsi tuon olennon kurkusta ja se kallisti päätään hiukan taaksepäin, antaen käsiensä taas valua naisen vartaloa pitkin. Äkkiä tuo kuitenkin kumartui ja nappasi naisen mekon helmasta kiinni, nostaen koko vaateparren ylös, aina kainaloihin saakka. Nainen inahti hiljaa yllättyneenä, mutta nosti kikatellen kätensä, jotta toinen voisi riisua tältä koko vaatekappaleen. Lordes tunsi veren kohoavan poskiinsa ja makasi kiven päällä hiljaa hengittäen.

Leijonaolento otti naisen uudelleen kiihkeään syleilyyn ja tämän kieli kulki hyväillen naisen olkapäiltä kaulalle ja kaulaa pitkin alaspäin kohden rintalastaa. Nainen sulki silmänsä ja huokasi syvään, hyväillen toisen käsiä ja hartioita voimakkaasti. Kädet silittivät hellästi myös tuon mystisen rakastajan yläruumista ja laskeutuivat viimein housujen etumustan kohdalle. Olento alkoi pitää hiljaista hyrisevää ääntä ja tämä kumartui naisen rintojen puoleen, pyörittäen karkeaa kieltään toisen nännien ympärillä. Uusi värähtävä huokaus pääsi naisen huulilta yöhön ja hitaasti hyväillen tuo peto vei kätensä naisen jalkoväliin, joka kietoi kätensä voimakkaammin rakastajansa ympärille ja inahti hiljaa. Olennon häntä viuhtoi laiskasti ja värähteli hiljaa. Lordes nielaisi ja tunsi oudon tunteen sisällään. Hän oli jo joskus aiemminkin tuntenut näin ja... Mutta hän ei ollut pystynyt antamaan sille oikein minkäänlaista nimeä tai selittämään miksi hän oli tuntenut niin. Tytön hengitys kulki hieman nopeammin ja viileä yö oli äkisti muuttunut lämpimämmän oloiseksi, mutta hän ei huomannut sitä, vaan tämän katse oli nauliintunut noihin kahteen.

Olento painoi naisen puunrunkoa vasten ja tämän toinen käsi teki pientä, edestakaista hyväilevää liikettä naisen reisien välissä samalla kun tuo karkea kieli palasi nauttimaan naisen olkapäitten ja kaulan pehmeän ihon heikosti suolaisesta mausta. Nainen huohotti hiljaa ja painoi lantiotaan toisen kättä vasten. Hiljaa urahtaen peto työnsi sormensa syvemmälle naiseen, saaden tämän haukkomaan henkeään. Nainen suuteli kiihkeästi tuon olennon kaulaa ja irrotti viimein vyön, joka oli pitänyt housuja ylhäällä. Peto urahti jälleen hiljaa, ilmeisen tyytyväisenä ja kumartui ottamaan housut pois jaloistaan, kietoen sitten naisen uudelleen intohimoiseen syleilyyn. Lordes katseli hiljaa tuota kaikkea outojen tunteitten vallassa. Kaikki tuo mitä hän näki oli... Niin, hän olisi halunnut tietää enemmän. Kukaan ei vain ollut kertonut mitään... Mitään kovin valaisevaa. Tytölle oli puhuttu lemmestä ja avioliiton siunauksesta ja muusta sellaisesta. Mutta miten mies rakastaisi naista, oli ollut hänelle vielä arvoitus. Tyttö tiesi että ei saisi katsoa tällaista, mutta teki hän paljon muutakin mitä ei olisi saanut tehdä. Mitä yksi heinä lisää muulin kuormassa oli ? Olento painoi naisen jälleen puuta vasten ja hitaasti, suorastaan kiusoitellen tämä lipoi pitkiä nuolaisuja naisen vartaloa pitkin, siirtyen yhä alemmas ja alemmas. Nainen sulki taas silmänsä ja kuljetti käsiään tuon vaalean, tuuhean harjan lomitse. Pehmeä kuono hipaisi naisen vatsaa ja kieli laskeutui iholle saaden naisen värähtämään jälleen. Viimein peto polvistui naisen eteen ja hyväili kielellään tämän reisien sisäpintaa, kunnes viimein suuteli hellästi naisen jalkoväliä. Tuo teko sai naisen liikahtamaan levottomasti ja tämä valitti hiljaa, karkean kielen hyväillessä tuota herkkää kohtaa. Nainen huohotti hiljaa ja tämän lantio liikahti aina silloin tällöin. Kieli liikkui nyt nopeammin ja nainen hapuili käsillään tukea puun rungosta.

Lordes puri hiljaa huultaan ja tunsi omituisen kuuman aallon lyövän olemuksensa läpi. Hän ei ymmärtänyt kaikkea näkemäänsä, mutta se vaikutti häneen silti hyvin syvästi. Tyttö laski raskaan jalkajousen käsistään hiljaa kivelle ja liikkuessaan tämä tunsi jalkovälinsä kostuneen. Hiukan hämmentyneenä hän kokeili itseään sieltä, mutta veti sitten kätensä pois. Hänelle oli sanottu, että niin ei saisi tehdä. Ei edes peseytyessä, jolloin " liha ei saisi koskea lihaa " , vaan hänen tulisi käyttää pesuliinaa taikka sientä. Hänen teki mieli koskea itseään uudelleen, ei oikein osannut selittää miksi, mutta jokin vaisto vain kertoi hänelle niin. Nainen painautui puun runkoa vasten vavisten ja tämä puri kättään, jottei olisi huudollaan herättänyt huomiota. Leijonamies nousi ylös naisen edestä tyytyväisenä uristen ja nuolaisi naisen rintalastaa, ennekuin nosti tämän syliinsä ja kantoi viittansa luo laskien tämän maahan. Nyt kun peto kääntyi, näki Lordeskin tämän pystyn ja kovan miehuuden. Tyttö värähti hiljaa ja painoi kämmenensä kankaan läpi itseään vasten hengästyneenä. Kuumottava, sykkivä tunne hänen jalkovälissään kasvoi ja tyttö tunsi jo reisiensä muuttuvan kosteammiksi. Hiljaa hän ujutti kätensä tuohon kosteaan vakoon, tunnustellen varoen sen olemusta, tuntien outoa hyvän olon tunnetta. Se ei tuntunut ollenkaan pahalta, päin vastoin, se tuntui auttavan tuohon outoon poltteeseen.

Petomies laskeutui naisen eteen polvilleen, joka nousi istumaan ja tarttui tuohon miehuuden merkkiin, joka oli täydessä juhlakunnossa. Hitaasti hyväillen nainen liikutti kättään edes-takaisin sen vartta pitkin, kumartuen sitten nuolemaan ja suutelemaan sitä, kunnes otti sen suuhunsa niin syvälle kuin sai. Peto sulki silmänsä ja nosti katseensa vaalenevaa taivasta kohden. Syvältä tuon olennon rinnasta kumpusi hyrisevä ääni ja Lordes näki kuinka olennon lihakset jännittyivät tämän laskiessa nuo käpälänsä naisen olkapäille. Tytön sormet liukuivat nyt kuin itsestään hitaasti tämän märkää vakoa pitkin ja tyttö painoi kätensä lujemmin itseään vasten huohottaen hiljaa. Nainen ynähti nautinnollisesti ja viimein peto vetäytyi kauemmas toisesta, painaen naisen maahan makaamaan, nostaen tämän jalat olkapäilleen. Naisen kädet hyväilivät tuon olennon hartioita ja vaaleaa harjaa, tämän työntäessä koko miehisen elimensä naisen sisään. Nainen haukkoi henkeään ja otti lujemmin kiinni pedosta, joka nojasi käsiinsä antaen lantionsa tehdä hidasta liikettä. Nainen tämän alla inahti hiljaa ja alkoi sitten hiljaa vastata noihin liikkeisiin. Muutaman kerran peto työnsi lujemmin, saaden naisen vaikeroimaan, samalla kumartuen ja nuolaisten naisen rintoja. Sitten tuo olento suoristautui, pidellen naisen jalkoja yläruumistaan vasten nopeuttaen työntöjä rytmikkäiksi sarjoiksi. Nainen valitti taas hiljaa ja haparoi käsillään otetta, jota ei kuitenkaan saanut mistään.

Tyttö liikahti levottomana ja tämän käsi liukui nopeammin edes-takasin tämän märässä jalkovälissä. Osa tytön nektareista oli kastellut jo tämän reidet ja aina välillä tyttö sulki silmänsä huultaan purren. Se kaikki tuntui niin hyvältä... Mitä nopeammin hän tuota liikettä teki ja mitä voimakkaammin hän kädellään painoi, sitä paremmalta se tuntui. Kiihko, jolle hänelle ei oikein ollut vielä nimeä, oli saanut tytön valtaansa ensi kerran. Hengästyneenä hän käänsi jälleen katseensa noihin kahteen rakastavaiseen aamuöisessä puutarhassa. Leijonamies murisi hiljaa ja nainen hyväili käsillään tämän kupeita. Viimein peto levitti naisen jalkoja, nostaen ne sivuilleen ja taas tuo peto kumartui naisen ylle käsiinsä tukeutuen. Nainen liikahti pedon alla hakien paremman asennon, hyväillen polvillaan olennon kupeita ja tuohon eleeseen olento vastasi voimakkaimmilla ja nopeammilla työnnöillä. Joka kerran tämä työnsi itsensä syvälle naiseen, joka nosti lantiotaan vastaten liikkeisiin. Naisen kädet hyväilivät tuon olennon voimakasta selkää ja pakaroita, liikkeen nopeutuessa taas hieman. Hiljainen valitus purkautui naisen huulilta ja peto vaiensi voihkeen kiihkeällä suudelmalla. Lordes puri hiljaa kättään jottei itsekin valittaisi. Hän liikutti lantiotaan rytmissä kättään vasten ja tyttö tunsi kuinka jokin ikäänkuin kasvoi hänen sisällään. Tuo outo pakottava ekstaasin syke, joka vaati päästä vapaaksi, vaati tytön nuorta ruumista itselleen... Tuo hetki lähestyi jokaisen liikkeen myötä ja hengästyneenä Lordes käänsi jälleen katseensa rinteeseen kiven alapuolella.

Leijonamies piteli käsillään naisen olkapäistä kiinni, purren hampaansa yhteen ja nainen oli kietonut kätensä tämän ympärille, reisiensä tavoin. Olennon viimeiset työnnöt olivat melkein raivokkaita ja sitten syvän murinan saattelemana tämän lihaksikas ruumis jännittyi, olennon painaessa lantionsa lujaa naista vasten. Nainen vapisi ja kouristeli, haukkoen henkeään ja voihkien nautinnosta. Vielä muutaman kerran peto liikautti lantiotaan saaden naisen värähtämään ja voihkimaan, kunnes molemmat vaipuivat huohottaen voipuneeseen syleilyyn. Lordes sulki silmänsä ja tämän ruumis vavahti ja taipui eteenpäin. Henkeään haukkoen hän makasi väristen kivellä, tuntien kuuman tunteen ikäänkuin räjähtävän sisällään ja sormiaan vasten hän tunsi kuinka tuo jokin sykähteli hänen reisiensä välissä. Hiljaa huohottaen tyttö makasi paikallaan, siirtäen sitten kätensä hitaasti pois. Liike sai hänet vielä kerran vavahtamaan hiljaa ja tyttö kierähti selälleen hymyn karehtiessa huulilla. Hänen olonsa oli hyvin raukea ja kevyt. Hän olisi voinut vaikka nukahtaa siihen paikkaan ja vain taivaanrannan vaaleus muistutti häntä siitä, että tytön olisi hyvä palata kotiinsa ennenkuin aurinko nousisi. Hitaasti tuo tarttui jalkajouseen, hiipien sitten kuin aave läpi viinilehdon, takaisin kartanolle.

(Joitain viikkoja myöhemmin)

Lordes kuuli ääniä pihalta ja kipaisi kellotornin ikkunaan katsomaan mistä mekkala johtui. Hänen sydämensä pysähtyi ja jokin kylmä puristi sen kasaan, kun tyttö näki nuo metsästäjät ja heidän saaliinsa. Tumman muulin selässä makasi velttona selkä verisiä raitoja täynnä tuo olento, jonka tyttö oli nähnyt lehdossa vain jokin viikko sitten. Lordes puristi kätensä nyrkkiin ja katseli tummin silmin kuinka metsästäjät otettiin vastaan riemuiten ja kuinka nämä esittelivät komeaa kultaharjaista petoaan kaikille. Tyttö katseli sydän täynnä vihaa, kuinka tuo olento vietiin varastoon odottamaan hautaamista. Lordes odotti, kunnes siestan aika koitti ja tämä kiipesi alas tornista, juosten sitten kuuman pihan poikki varastorakennukselle. Hiekka poltti paljaiden jalkojen alle ja hämärässä keskellä huonetta, roikkui tuo kultaturkkinen olento jaloistaan ripustettuna, pää alaspäin. Tyttö käveli hiljaa sen luo, katsellen sitä pitkään. Se oli vieläkin kauniimpi, mitä hän oli osannut odottaa. Hiukan pelokkaasti hipaisten tämä kosketti tuota kultaista harjaa ja sitten varoen tyttö otti tuon käpälän omaan käteensä ja silitti sitä hiljaa. Silkinpehmeä karva peitti sitä ja Lordes painoi käpälän poskeaan vasten, sulkien silmänsä.

- Hornan nimeen, mitä sinä täällä luuhaat, tyttö ?

Ovelta kuului vihainen murahdus ja Lordes kääntyi pelästyneenä laskien käpälän kädestään. Vaaleaa hiekkaa vasten näkyi hänen isänsä silhuetti ja tyttö vilkaisi sivulleen. Muuta ulospääsyä ei ollut... Ja hän hyvin tiesi ettei olisi saanut tulla tänne.

- Siihen sekasikiöön ei koske kukaan... Onko selvä portonalku ? Vai viehättääkö kaltaistesi seura ? Taidatkin haluta siihen viereen roikkumaan...

Mies sulki oven takanaan ja lähti sitten kohti tyttöä, napaten tätä kädestä kiinni ja lyöden tätä avokämmenellä kasvoihin. Lordes horjahti ja ynähti hiljaa, muttei huutanut. Hän tiesi ettei se auttanut, päin vastoin. Toinen isku seurasi nopeasti ensimmäistä ja mies lopetti hakkaamisen vasta kun Lordes ei pysynyt enää jaloillaan. Hän antoi tytön valahtaa puolitajuttomana lattialle, kääntyen kylmä ilme kasvoillaan kohden ovea, poistuen ulos. Lordes makasi hiljaa kivisellä lattialla ja katseli mitään näkemättömin silmin kattoon, tuntien oman veren valuvan kurkkuunsa. Hiljaa mielessään hän ihmetteli lajinsa julmuutta, ennekuin tytön tajunta viimeinkin sammui. Vanhempi miespalvelija käveli sisään ovesta, pudistaen hiljaa päätään. Sitten tämä nosti tytön syliinsä, lähtien kantamaan tätä päärakennusta kohden. Tällä kertaa tyttö ei ollut päässyt pakoon...