Aupairina

Tähän aikaan vuodesta tulee aina mieleeni, kuinka ylioppilaskirjoitukset olivat aikanaan ohi ja sain pestin erään tuttavaperheen lastenhoitajaksi. Minulle maksettiin hyvin, mutta samalla myös vaadittiin paljon. Piti sopeutua likimain perheenjäseneksi. Se oli välillä kiusallista, mutta opetti myös monia asioita, joista olen ollut perheelle kiitollinen.

Kesäkuun ensimmäisenä päivänä perhe muutti maalle. Minulta oli kysytty, tulenko mukaan sinnekin, ja olin lupautunut. Mökki oli kaukana Keski-Suomessa.

Perheen isä oli dosenttina yliopistollisessa keskussairaalassa ja vietti paljon aikaansa kaupungissa. Me rouvan ja lasten kanssa vietimme viikon mökillä, miehen tullessa häthätää viikonlopuksi. Sitä kesää varten minut juuri olikin palkattu. Lapsia oli kolme, kaikki alle kouluikäisiä, ja rouvallakin työnsä. Hän kirjoitteli juttuja naistenlehtiin ja joutui välillä matkustelemaan hänkin. Silloin olin yksin lasten kanssa, ja se oli oikein viehättävää. Enkä pelännyt ollenkaan.

Vasta juhannuksen jälkeen pääsimme elämisen rytmiin, kun säätkin lämpenivät kesäisiksi. Olin käynyt pääsykokeissa ja mies asettui lomanviettoon. Silloin minä häneen vasta lähemmin tutustuinkin. Piti tutustua, sillä rouva oli varoittanut, että mökillä oltaisiin paljon alasti. Häiritseekö se minua, hän kysyi. Pakko minun oli sanoa, että ei. Enhän minä sitä ennalta tiennyt. Ajattelin, että Suomessa se kumminkin kesänviettoon kuuluu.

Lapsethan minun aikani veivät ja ajattelin, että alastomuus ei koske minua. Tietysti se häkellytti. Minulla ei ollut poikaystävää, semmoista intiimiä, ei ollut koskaan ollutkaan. Tuttuja poikia vain. Minä olin semmoinen hitaasti kypsyvä, suojeltu.

Noloa oli kumminkin olla ainoana uikkareissa. Niin minä jätin pois yläosan ja sitten alaosankin. Olihan se kuin jääkylmään veteen olisi mennyt uimaan. Rouva sanoi, että hyvä, luonnollisuudessa ei ole mitään hävettävää. Se oli meille tuttu perhe jo vuosien takaa, eikä herrakaan tuijotellut. Ja jos tuijotti, lääkärinä hän oli nähnyt vaikka mitä.

Hyvin ne tilanteet hallittiin. Semmoista lämmintä värinää ilmassa tietysti oli, mutta lapset tosiaan työllistivät minut. Minä nukuin niiden kanssa samassa huoneessa. Rouva sanoi, että se on ranskalainen tapa, hän on sen sieltä omaksunut. Rouva oli ollut Ranskassa opiskeluaikanaan piikomassa. Hän luki paljon ja kirjoitteli kaiket päivät, kun minä olin lasten kanssa.

Mies oli taas poissa monta päivää, ja me rouvan kanssa tutustuttiin aina vaan paremmin. Oli aikaa jutella. Hän kertoi lapsistaan ja mainitsi, että hän oli hankkinut sterilisaation. Rouva avoimesti kertoi monia muitakin asioita, ajatteli kai, että minun on hyvä tietää. Äidithän niitä kertoo, mutta vielä helpompi on vanhemman naisystävän kertoa. Niistä aiheista hän juttujakin kirjoitteli ja luki minulle luonnoksistaan pätkiä.

Rouva nukkui miehensä kanssa aitassa, minä mökissä lasten kanssa. Rouva varoitti heti ensimmäisellä kerralla, kun hänen miehensä oli tulossa viikonlopuksi, että mies voi olla hermostunut. Työ stressaa varsinkin kesällä, kun joutuu olemaan erossa perheestään. Mies haluaa tietyt asiat, ja me voisimme ne hienotunteisesti järjestää.

Niin hän sanoi, ja kyllä minä sen ymmärsin. Au pair joutuu sopeutumaan joskus hyvin intiimeihin tilanteisiin.

Mies tuli mökille, iloisena ja onnellisena, totta kai, ei yhtään hermostuneena. Lapset pyörivät ympärillä, roikkuivat sylissä ja yksi kerrallaan hartioilla. Isää oli osattu odottaa. Leikittiin, juteltiin tärkeimmät kuulumiset ja käytiin uimassa. Sitten minun piti tehdä retki, josta rouva oli puhunut, rauhoittaa tontti. Isän pikku tuliaisilla houkuttelin lapset mukaani ja niin lähdettiin maalaistalon lampaita katsomaan. Me siellä muutenkin päivittäin kävimme, kun tykkäsimme katsella lampaita ja syöttää niille kuivia ruisleivän palasia.

Sovittu aikataulu oli, mutta muuta numeroa ei tehty. Rouva saattoi tehdä silmillään merkin minulle, kun takaisin tultiin, antaa ymmärtää, että mies ei ollut enää hermostunut.

Lääkäriperhe oli omanlaisensa, ja monta pikku asiaa huomasin. Sanotaan nyt vaikka sekin, että rouva kertoi minulle sterilisaatiostaan. Hän sanoi, että se on isompi juttu kuin arvaakaan, hyvässä ja pahassa. Menettäähän nainen siinä hedelmällisyytensä. Rouva suunnitteli artikkelia, kuinka naisen identiteetti siinä muuttuu. Eikä vain pelkkä identiteetti. Rouva sanoi, että myös “pimppi“. Taisi hän sanoa sen vielä rohkeamminkin, jos tarkkaan muistelen. Se oli sitä lääkäriperheen suorakielisyyttä. Ei oltu hirveän häveliäitä. Minä olin rouvan aikuinen puhekaveri päiväkausia ja lähennyttiin.

Rouva letitti nuorimmaisen tukkaa ja sanoi, että nyt hän alkaa vähitellen olla seksuaalisesti parhaassa iässään. Että se on kumma se alitajuinen raskauden pelko. Että kuinka syvässä se on. Hän kertoi saaneensa ensimmäiset kunnolliset orgasmit vasta raskaana ollessaan. Sen jälkeen ne on koko ajan vaan parantuneet.

Hyvähän näistä on nuoren tytön tietää, rouva naurahti. Minä olin samaa mieltä. Olin käytännöllisesti katsoen neitsyt vielä, mutta kyllä minä arvasin, että rouva sitä miestään jo odotti. Sen tunnelman aisti.

Oli siitä sellainenkin seuraus, että minä lopulta yhtä kiihottuneena odotin sitä herraa kuin rouvakin. Se vaikutti minun masturbaatioelämääni. Voin paljastaa, että illalla, kun lapset oli nukahtaneet, minulla oli oma pikkuinen sessio. Tiesin, että aitassa vietettiin kiihkeää aviollista kukkaishetkeä.

Isähahmohan se herra minulle oli, ei mikään fantasian kohde. Mutta rouvan kautta samastuin heidän suhteeseensa. Ei minulle ollut vaikeaa tai vastenmielistä kuvitella heidän intiimielämäänsä. Minä kävin jopa salaa vakoilemassa heidän lakanoitaan. Niin alas vajosin. Mutta sitähän palvelijattaret ovat tehneet maailman sivu. Minä löysin sängyn jalkopäästä kummalliset nyörit. Niiden toinen pää oli solmittu sängynjalan ympärille, toinen pää piilotettu patjan alle. Mietin mitä niillä tehtiin.

Töitähän minä siellä tein, kaksin verroin, kun tuli vieraita. Yksi perhe oli oma tapauksensa, rouva sanoi jo etukäteen. Pari lasta oli niilläkin, ja minä sain koko katraan hoitooni. Ahdastakin tuli, kun isäntäpari majoittui siksi aikaa mökkiin.

Minä järjestin ohjelmaa lapsille, ja hyvä satujen kertoja minusta sinä kesänä kehittyikin. Nukkumapaikat oli siskonpetejä, ja senhän arvaa, että lapset valvoivat, riehuivat, väsyivät ja kiukuttelivat. Minua se harmitti, sillä olisin halunnut seurata, mitä saunalla tapahtuu. Sen verran utelias olin.

Pariskunnat oli tulleet pikkuisen juovuksiin, ja muutenkin siellä rannan grillillä oli iloinen meininki. Saunassa käytiin erilaisissa kokoonpanoissa, rouvat nauraa käkättivät ja miehet kertoivat navanalaisia juttuja. Välillä suudeltiin ja pidettiin kättä vyötäisillä. “Luumua ei saa puristella“, vieras rouva kikatti ja karkasi saunasta tissit heiluen uimaan. Tämä meidän herra perässä. Leikkiähän se oli, minä ymmärsin, mutta kyllä se säväytti.

Enhän minä unta saanut, en senkään jälkeen, kun isäntäpari tuli viereiseen huoneeseen nukkumaan. Aamu oli jo valjennut, kun minä heräsin. Viereisessä huoneessa naitiin. Järkyttyneenä, korvat kuumina kuuntelin. Rouva kuiski miestään olemaan hiljaa ja varovasti, kun häneltä meinaa tulla pissat. Sitten hiivittiin varpaisillaan, hihitellen peräkanaa ulos. Minä olin nukkuvinani, en uskaltanut edes silmänurkasta kurkistaa.

Sekin kokemus tavallaan lähensi, ja minusta tuli kesän mittaan rohkeampi. Opin, että häpyä ei tarvitse hävetä, ylpeä päinvastoin saa nainen siitä olla. Sulkapalloa pelattiin eikä minua askarruttanut, näkyikö minulta taikka heiluiko herralta. Se kokovartalorusketus auttoi.

Monia mukavia tilanteita sattui. Minä vein päiväunille lapset, lojuin heidän vieressään ja luin satua. Kun lapset nukahtivat, läksin ulos. Minulla olisi ollut vapaatunti, omaa aikaa, mutta menin kasvimaalle. Siellä oli muutama vaatimaton penkki, joissa yritettiin kasvattaa porkkanaa, salaattia ja naurista.

Isäntäpari oli kitkemässä, ja minä menin mukaan. Ihan pakko oli mennä, vaikka se tavallaan kiusallista olikin. Tiesin, että siinä kyykistellessä herra vaivihkaa tarkasteli minua. Mutta minä en ollut enää pimppiarka. En ollut moksiskaan. Itsehän minä siihen tulin, ja uteliaisuuttani minäkin.

Yhtä ja toista harvakseltaan puheltiin, opiskelusta ja sen sellaisesta. Herran kikkeli roikkui suloisen paksuna ja venähtäneenä. Arvaahan sen, kun lämmintä oli, ja me siinä. Tuore multa ja viinimarjapensaat tuoksuivat, ja minä tunsin sellaista luottamusta ja yhteenkuuluvuutta, että olin ihan sulaa.

Rakastunut minä tietysti olin, mutta en kehenkään erityisesti vaan herraan ja rouvaan yhdessä, siihen tunnelmaan. Että sai olla mukana ja niin avoimesti. Niin ne muutkin varmaan tunsi.

Lopulta oltiin vaan hiljaa ja kuopsuteltiin maata. Rouvan posket punoitti, ja varmaan minunkin. Voi hyvänen aika, minä ajattelin ja päästin itseni kiihottumaan. Hupsukka oli turvoksissa kuin kypsä tomaatti. Jos heinä olisi pistänyt tai hyttynen istahtanut häpykielelle, minä olisin räjähtänyt.