Leoora

Hänen silkkiset hiuksensa laskeutuvat hiljalleen hänen olkapäilleen, kun hänen kiiltävät mustat saappaansa kohtaavat maan. "Hän on tullut.." hymyilen silmät sädehtien.

Katselen puun takaa kun hän kävelee puiden hautausmaalla, mumisten ja mietiskellen. Hänen kalpeat kasvonsa ovat kiihkeän keskittyneet. Näen hänen pitkän hahmonsa varjot liuhuvan yhtä kiihkeästi kuin sydämeni lyö. Olen odottanut häntä pitkään tulevaksi ja minun on kylmä. Haistelen kylmää syksyistä ilmaa. Tuuli tuo kuolleiden lehtien hajuun kietoutuneena hänen tuoksunsa. Makea, miehekäs. Suljen silmäni ja nojaudun lähemmäs.

Puun kova kaarna riipii huuliani kuin kuljetan niitä fantasiahurmiossani puuta vasten, silmät kiinni kuvittelen suutelevani hänen kapeita huuliaan. Hetkeksi herään kurkkaamaan onko hän vielä siellä. Ei... Henkäisen ääneen pettymyksestä... en näe häntä. Missä olet jumalani, kuiskin, minne menit? Katseeni viiltää läpi seudun ja sitten satun katsomaan sivulleni ja huomaan hänet, sydämeni pysähtyy.

Hänen tummat silmänsä on luotu minua kohti. Tuijotan jähmettyneenä hänen lämpöä uhkuvaa olemustaan. Hänen ilmeensä kuvastaa surua ja arkipäivän tyhjyyttä. Hän ei vielä näe minua mietteiltään. Huuleni raottuvat ja päästän lämpimän henkäyksen pimeään ilmaan. Samalla tuuli nappaa hänen pitkät suortuvansa leijamaiseen leikkiin. Silmäni kaventuvat ja hengitän kiivaammin. Lähellä puussa orava tiputtaa käpyjä ja hän herää "unestaan". Silloin hän huomaa minut.

Ennen kuin ehdin perääntyä, hän on jo kävellyt luokseni. Yritän saada silmäni irti hänestä, mutta se ei onnistu, kun hänen suunsa vääntyy ystävälliseen hymyyn. Hänen terävät kulmahampaansa vilahtavat ja näky sykähdyttää minuun pelon ja odotuksen sekaisen aallon. Hän on metrin päässä minussa, mutta aistin hänet kuin vaatteena päälläni. Katseeni vaeltaa hänen vartaloaan pitkin ja jään kiihkoisan lumoutuneena katselemaan hänen vaaleaa kaulaansa. Kuinka uskomattoman puhtaalta se näyttääkään, saan mielikuvan tahrimassa hänen kaulaansa ja vaistomaisesti suljen silmäni nautinnolliseen puraisuun.

Mutta tunnen kuinka hänen kielensä pyyhkii kaulaani hetkeä ennen kuin nuo kulmahampaat uppoavat kaulani pehmeyteen. Hengähdän kiihkeästi ja käteni tarrautuvat hänen takkinsa liepeisiin... Kaikki tapahtuu niin nopeasti, en tiedä mitä tapahtuu...

Kuulen pehmeän matalan ääneen kuin pääni sisästä: ”Vapauta itsesi…” Huomaan kietoutuneeni hänen jykevää vartaloaan vasten, enkä tiedä kumpi pitelee kumpaa, valunko vain kurottaudunko.

Mitä enemmän häntä haistan, sitä vahvemmin päässäni sumenee ja unohdan kaiken mikä tapahtuu.

Sykin häntä vasten kuin iso verta pursuava sydän.. olkapäitäni pitkin valuu kuuma veri.. Hänen hampaansa.. viiltävät. Hänen suudelmansa tippuvat koko aika alemmas ja hetken päästä olen jotenkin päätynyt alasti hänen turkkinsa sisään. Minut ympäröi hänen hajunsa ja valun pitkin reisiäni. Hänen kätensä kulkevat sametin kevyinä (liekö johtunut paidasta;) ihollani ja sulaudun hänen vaatteidensa sisään vähän kerrallaan. Hän huokuu verta ja tuoksuaan ja pääni tuntuu sekoavan. ”Tämä ei ole unta, mutta miten tämä on mahdollista”, huomaan pohtivani päädyttyäni puunrunkoa vasten makaamaan kuin alttarille parhaimmissa wamppileffoissa. Hän tuntuu vähin erin kietoutuvan päälleni niin aineettomasti, etten tiedä mihin koskea ja mikä koskee. Kohta koskee pahasti, mutta se vaan kiihottaa minua lisää. Hän työntyy minuun väärästä suunnasta aiheuttaen kipua, jota en voi sietää, mutta jota haluan. Hän saa minut kerjäämään lisää, nöyrryn hänen jalkojensa juureen. Ja se onkin jo toinen tarina.