Ellu

Istuin laiturilla ja ihailin edessä avartuvaa maisemaa. Aurinko laski kohti taivaanrantaa ja mitä alemmas se painui, sitä täyteläisempinä värit alkoivat hehkua taivaalla. Ihailin syvää tummanpunaa ja hohtavaa, lähes sokaisevaa, oranssia sekä vienoa lilaa, joka pikkuhiljaa alkoi väistyä tummempien sävyjen tieltä. Käänsin katseeni kohti järvenpintaa ja hengähdin hiljaa kun nuo samat värit heijastuivat tyynen järven pinnasta lähes yhtä voimakkaina kuin ne taivaalla hohtivat. Luonto ympärillä oli aivan hiljaa, ja olinkin siinä istuskellessani uponnut sisään tuohon upeaan maailmaan joka näyttäytyi ympärilläni parhaimmillaan. Oli täydellisen kesän täydellinen yö.

Olin jo kauan tiennyt olevani erilainen kuin muut. Erikoinen, jotkut sanoivat. Toiset taas väittivät erityiseksi. Siinä istuessani mietin kuinka erilailla koenkaan maailman kuin useimmat muut tuntemani ihmiset. Minulle on aina ollut tärkeää tietää kuka olen ja mistä tulen. Kaipaan elämääni merkityksiä ja pieniä onnenhetkiä. Voimaa saan kauniista asioista ja syvällisistä pohdiskeluista. Nytkin istuessani laiturilla imin ympäröivästä kauneudesta voimaa jatkaa eteenpäin.

Yllätyin kun tunsin käden hellän kosketuksen olkapäälläni. Käännyin ympäri ja näin sinut seisomassa ja hymyilemässä takanani. Hiuksesi hohtivat auringon kultaisista säteistä ja huomasin, että jouduit siristelemään silmiäsi nähdäksesi paremmin. Silmäsi eivät varmaan koskaan ole näyttäneet niin sinisiltä kuin nyt.

Huomasin, että myös sinä häkellyit luonnon kauneudesta. Laskeuduit sanaakaan sanomatta viereeni istumaan ja jäit tuijottamaan kanssani kohti taivaanrantaa. Sanoja ei tarvittu, tunnuimme ymmärtävän toisiamme sanattomasti. Sinä, minä ja luonto sulauduimme yhteen.

Jonkin ajan kuluttua tunsin lämpimän henkäyksen poskellani ja havahduin mietteistäni. Huomasin, että järven pinta alkoi väreillä; lämpöinen kesätuuli alkoi kai keräillä itseään voimistuakseen yön myötä. Oli vieläkin valoisaa, taivaanrannassa näkyi vielä hento oranssi raita muistuttamassa laskevasta auringosta. Sinäkin olit ilmeisesti herännyt mietteistäsi sillä kiedoit kätesi ympärilleni. Samassa huomasin taivaalle syttyneen tähden ja olin entistäkin onnellisempi. Rakastan tähtiä; niiden alla tuntee oman pienuutensa maailmankaikkeudessa. Tähdet ovat jotakin pysyvää. Niihin voi aina luottaa. Hymyilit kun kerroin tämän sinulle.

Aivan yllättäen käännyit suutelemaan minua. Vastasin hellästi suudelmaan ja kiedoin käteni ympärillesi. Nautin tästä hetkestä suunnattomasti. Jouduin kääntymään, jotta saisin pidettyä sinusta mahdollisimman tiukasti kiinni. Siinä suudellessamme tunsin, että en halua milloinkaan päästää sinusta irti. Painauduin aivan kiinni sinuun ja rutistin hellästi.

Huomasin, että aloit vähitellen innostua suutelemisesta enemmän. Suudelmat muuttuivat kiihkeämmiksi ja aloin itsekin viehättyä ajatukseen, että tämä saattaisi johtaa pidemmälle kuin pelkkiin suudelmiin, pidemmälle kuin koskaan aiemmin. Vaikka olimme olleet yhdessä jo kauan, olimme päättäneet odottaa oikeaa hetkeä seuraavan askeleen ottamiseen. Nyt tuo oikea hetki tuntui olevan lähempänä kuin koskaan…

Sanattomasta sopimuksesta laskeuduimme makuulle laiturille tuomani viltin päälle. Olin edelleen aivan kiinni sinussa ja hengähdin hiljaa kun aloit hellin liikkein sivellä selkääni. Katsoin syvälle silmiisi ennen kuin painoin huulet huuliasi vasten. Tunsin, kuinka laituri keinahteli tuulenvireen synnyttämien aaltojen myötä. Suudelma maistui suloisen makealta.

Riisuimme hitaasti toisiltamme vaatteet ja painauduimme jälleen toisiamme vasten. Koskettelit minua hellästi ympäri kehoa ja tunsin, miten ihoni värähteli kosketuksesi alla. Sormenpääsi tuntuivat polttavalta ja ne lähettivät pieniä sähköiskuja vaeltaessaan pitkin vatsaani, selkääni ja rintojani. Kuiskailin hiljaa helliä sanoja korvaasi samalla kun silitin kaulaasi ja annoin käsieni laskeutua alemmas. Olen aina rakastanut ääntäsi, mutta nyt huokaillessasi hiljaa se kuulosti suloisemmalta ja kiihkeämmältä kuin koskaan.

Nyökkäsin kun katsoit minuun kysyvästi. Nousit varovasti päälleni ja työnnyit sisääni hellästi samalla kun kurkotit suutelemaan suutani. Voihkaisin hiljaa. Aloit hitaasti liikkua sisälläni, lähes samaan tahtiin kuin aallot keinuttivat laituria. Huomasin, että sinunkin oli vaikea olla hiljaa ja välillä äännähditkin kuuluvasti. Olimme aivan yksin, ketään muita ei ollut lähistöllä. Luonto oli edelleenkin aivan hiiren hiljaa, ainoat äänet lähtivät meistä sekä laituriin lyövistä laineista.

Aloit nopeuttaa työntöjesi tahtia. Vartalomme tuntuivat sulautuvan toisiinsa; olimme ensimmäistä kertaa täysin yhtä. Tajutessani tämän sisälläni alkoi kasvaa järisyttävä tunne ja kohta laukesinkin äänekkäiden voihkaisujen saattamana. Työnnyit sisääni voimakkaasti vielä muutaman kerran ja pian sinäkin laukesit vavahdellen.

Käperryin kyljelleni ja sinä laskeuduit päältäni viereeni kietoen kätesi ympärilleni. Käännyin selälleni katsomaan kohti taivasta ja pyysit minua kainaloosi. Huomasin, että taivaalle oli syttynyt jo useampiakin tähtiä. Olin sanaton onnesta. Tämä todellakin oli täydellisen kesän täydellinen yö.