xxl.n-80

Nojauduin taaksepäin tuolissani ja huomasin hymyileväni tuon miehen katse mielessäni. Noh.. Enpä häntä näkisi enää. Tuntui vaan niin mukavalle kuulla joskus jotain kaunista itsestään niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin. Aloinkin pohtia liekö minua kukaan koskaan kehunut kauniiksi.. Eipä tullut sukulaisten ja ystävien lisäksi mieleen ketään. Ei edes kukaan niistä miehistä keiden kanssa olen maannut. Eikä niitä nyt ihan vain muutamaa ole ollut.. Useitakin.. Takana villit nuoruusvuodet. Punastuin hieman muisteluissani, aivan kuin joku muka sen olisi arvannut mitä mietin.

En muistele noita aikoja pahalla, ei siinä mitään hävinnyt vaikka tulikin harrastettua yhtä sun toista usean miehen kanssa ilta illan jälkeen. Se oli silloinen keinoni tuntea itseni hyväksytyksi. Tunne siitä että he haluavat juuri minua.

Vaikka kyllä jo tuolloin ymmärsin olevani se nainen joka isketään helposti juuri ennen valomerkkiä kun muut ei lähtenyt mukaan. Koin sen kohtalonani ja tyydyin siihen. Tosin nyt jo oppineena, kuinka orgasmi teeskennellään nopeasti heti kun mies on lauennut, en jaksanut moista enää harrastaa.

Sitä samaa se oli aina, nopeaa panoa he halusivat. Sama se kuka siinä on kunhan ei aina se oma käsi.

Hymyillen hetken yltiökatkerilta tuntuville ajatuksilleni otan jälleen kirjani esiin ja jatkan lukemista.

Saavuttuamme kotikaupunkini linja-autoasemalle nousen bussista ja otan laukkuni maasta jonne bussikuski sen laittaa auton tavaratilasta. Laitan bussissa olleen laukun kaulani yli roikkumaan olkapäältä ja kiskon jälleen paitaani alaspäin nyt kun laukun hihna kulkeutuen rintojeni välistä nostaa sitä jälleen ylöspäin. Suurempi laukku toisessa kädessäni lähden kohti toista laituria odottelemaan bussia joka veisi minut asunnolleni, pieneen yksiöön noin viiden kilometrin päähän keskustasta.

En pääse laiturille asti kun näen silmäkulmastani tutun hahmon. Hahmo hölkkää ripeästi luokseni ja käännyn hitaasti häneen päin. "ei oo totta!" saan sanotuksi tunnistaessani nuo hymyilevät kasvot. Mies sieltä aseman kahvilasta.

"mentiin teidän ohi puolessavälissä matkaa" mies sanoo yhä hymyillen. En voi muuta kuin katsoa häntä ja välillä suuntaa josta hän juoksi jossa näen henkilöauton ja hänen ystävänsä sen edessä virnuilemassa. "Oli sama matka. En ehtinyt pyytää sinua kyytiin siellä." Mies sanoo. Katson vain miestä suu hieman auki todella hämmentyneenä ja hän naurahtaa ilmeelleni. "kelpaisko nyt kyyti.. Minne sitten oletkin menossa? Tai lähtisitkö mun kanssa jonnekin juomaan lasillisen tai syömään tai jotain?" Kysyy mies ja minä en saa vastatuksi muuta kuin kysyvän katseen. "Nii, anteeksi, mun nimi on Harri"mies ojentaa kättään johon pienellä viiveellä tartun yrittäen koota ajatukseni. Saan nimeni lausuttua ja irrotettua käteni hänen lämpimästä ja hellästä kädestään.

Mies jatkaa: "niin.. Miten olisi? En haluaisi heti taas kadottaa sinua.." "Kai sitä.. Voisi jonnekin mennä.." kuulen itseni vastaavan, täysin vastoin ajatuksiani jotka käskevät olemaan luottamatta pätkänkään vertaa miehen puheisiin. Miehen kasvoille leviää leveä hymy ja hän on tarttumassa laukkuuni jonka vaistomaisesti kiskaisen takaisin. Mies naurahtaa ja huitaisee kavereilleen kädellään ja he menevät autoon. Auto poistuu asemalta meidän katsellessa ja minun pohtiessa mitä on tapahtumassa.

"Kävisikö tuo baari? Vai haluatko kahvia? Mulle voisi kylmä olut maistua tällä helteellä" mies kysyy osoittaen aseman pubia "toki sinut mielelläni veisin johonkin hienompaan paikkaan, mutta jos näin alkuun tuo kelpaisi." Nyökkään uudelle tuttavuudelleni vilkaisten baaria ja lähdemme yhdessä kävelemään sitä kohti.

Mies vilkuilee silmäkulmastaan kuinka kannan itse painavan laukkuni ongelmitta pubiin sisään ja asetan sen lattialle valitsemamme pöydän viereen. Samalla kysyessään mitä haluaisin juoda huomaan hänen tarkemman katseensa rinnoillani jotka tulevat pursuten todella esiin laukkuni hihnan ansiosta. Tuntien mielihyvää ennen kokemattomasta avoimesta ihailusta vastaan ottavani samaa kuin hänkin, olutta.

Mies siirtyy tiskille tilaamaan ja hieman punastuneena riisun laukun olaltani ja kiskon jälleen paitaa kohdalleen. Katselen miestä hänen tilatessa ja hän miellyttää silmääni. Ulkonäkö ei minulle tietystä syystä merkitse mitään, olen huomannut sen todella olevan vain kuorta, mutta miehen siisti ja vakaa olemus tekee minuun vaikutuksen. Mies kurkkii välillä hymyillen minua olkansa yli ja jo se tekee myös vaikutuksen, ikään kuin minä olisin karkaamassa johonkin, sitä hän ei ilmeisesti toivo.

Harri palaa juomat käsissään ja huomaan hänen vilkaisevan pöydän ohitse vartaloani. Olen huomaavinani katseessa pientä pettymystä.. Mitä, eikö hän pidäkään näkemästään? Onko hän erehtynyt jotenkin suhteeni?

Hymyillen hän ojentaa juoman minulle ja alkunihkeyden jälkeen juttelumme alkaa sujua. Hän pyysi anteeksi törkeää ja tunkeilevaa käytöstään ja niin edelleen. Aloin rentoutua hänen seurassaan. Juttelimme ties miten kauan kunnes hän pyysi minua luokseen. Hän ei kuulemma malttanut päästää minua yksikseni minnekään joka sai minut nauramaan. Yksinhän tässä olen ollut jo monet vuodet. Yritin ehdottaa että kävisin ensin kotonani mutta hänen hellyttävä katseensa ja vilpitön innokkuus sai minut lähtemään hänen mukaansa.

Ties mitä kivaa ilta toisi mukanaan.. Ja niin, hän katsoi vartaloani jälleen kun nousin pöydästä ja huomasin hänen nuolaisevan huuliaan juuri ennen kuin taas laskin paitaani.. Peittämään nuo minusta niin rumat jenkkakahvani ja alavatsani joka tahtoo pulleana pursuta paidastani ja housujeni vyön yli.



--jatkoa seuraa.. Kiitos palautteen jota yhä saa lähettää :)