xxl.n-80

Matkasin linja-autolla matkalla kotiin. Olin ollut kurssilla läheisessä kaupungissa. Oli lämmin kesäpäivä.. Ei kuitenkaan liian kuuma autossa jossa pelasi hyvin ilmanvaihto.

Lueskelin tylsistyneenä matkalle varaamaani kirjaa kunnes kuljettaja avasi mikrofonin ja kertoi meidän pysähtyvän noin kahdeksikymmeneksi minuutiksi odottamaan myöhässä olevaa linja-autoa, josta olisi ihmisiä tulossa kyytiin. Nyt ehtisi käymään kahvilla tai tupakalla siis hyvin, sanoi tuo iloinen mutta hieman pahoillaan oleva kuski.

Noh.. Kahviahan voisi juoda, ja on jo hieman nälkäkin.

Katselin bussin ikkunasta pientä kahvilaa aseman kupeessa ja laitoin kirjani pois. Nousin ylös ja odotin jotta pääsen autosta pihalle. Päälläni oli kuluneet farkut ja tiukka paita.. Tosin, isokokoinen kun olen, melkein paita kun paita tuntui minulle tiukalta, mikään ei peittänyt suurta vatsaani ja jenkkakahvoja.

Päästyäni autosta vedin tiukkaa paitaani hieman alemmas kun se tahtoi nousta pienehkön kokonsa takia. Olin jo aikoja sitten päättänyt etten enää yritä peitellä kilojani. Tiukat paidat korostivat kaikkia muotojani ja olin oppinut elämään halveksuvien katseiden alla.

Kävelin kahvilaan sisään ja vilkuilin ympärilleni.. Tupakoitsijoiden puoli? Ah, tuolla.. Ja siellä on tilaa. Jopa niin että kehtaan ostaa jonkin leivän itselleni ja syödä sen ilman että joku tuijottaa vieressä liian lähellä. Uskokaa pois, iso tyttö on oppinut katsomaan tällaiset asiat etukäteen. Iso ihminen on aina syömässä monen normaalivartaloisen mielestä ja se on halveksuttavaa.

Noh.. Nyt ei kenenkään tarvitse katsella.. Hymyilin hieman itsekseni samalla kun asetuin tiskille tilaamaan. Ostin kupin kahvia sekä juustosämpylän ja lähdin kulkemaan kohti tupakoijien puolta tarjotin käsissäni.

Ohitin pöytiä sen kummemmin vilkuilematta ihmisiä pöydissä. Kuitenkin eräs nuorimies kiinni huomioni.. Minua hieman vanhempi kavereidensa kanssa pöydässä. Hän kuunteli ystäväänsä innolla kunnes näki minut. Arvelin hänen ivailevan jotain mutta ei.. Kuljin aivan hänen vierestään ja hän vain katsoi minua.

Kuinka tuon katseen voisin kuvailla.. Lähinnä haltioitunut. Hänen suunsa jäi hieman auki ja meinasi taipua hymyyn, hänen tarkasti seuratessa katseellaan kulkuani. Vilkaisin häntä silmiin mutten tiennyt miten olisin reagoinut.

En ollut varma mitä hänen mielessään liikkui.

Pääsin pöytääni, suht syrjäiseen ja mielessäni liikkui tuo nuorenmiehen katse, joka sai minut hieman hymyilemään. Istuin selkäpäin häneen enkä kehdannut vilkaista taakseni.

Laitoin sokeria kahvikuppiini ja avasin sämpylän paketistaan. Haukkasin juuri leivästäni kun kuulin takaani jonkinlaista naureskelua joka kantautui jostain pöydästä. Noniin.. Nyt ne pojat nauraa kun läski muija syö, mietin mutten antanut sen vaivata. Jatkoin syömistäni ja kahvini juomista. Sain ateriani loppuun ja kaivoin taskustani tupakka-askin ja sytytin tupakan.

Tupakkaa on hölmö poltella vieraassa paikassa jollei ole mitään muuta tekemistä. Vilkuilin ikkunasta pihalle bussiani kohti jonka edessä ihmiset seisoskelivat ja nauttivat päivänpaisteesta. Ei siis kovaa kiirettä vielä.

"anteeksi?" kuulin takaani ja käännyin hitaasti hieman ympäri tuolillani katsomaan puhuuko joku kenties minulle vai kenelle. Katseeni kohtasi tuon nuorenmiehen hymyilevät silmät, saman joka minua jo katsoi aiemmin. Katsoin häntä kysyvästi, hieman vaistomaisesti toisella kädelläni paitaani selästä kiskoen alemmas ettei mitään vain näy. "tuolla puolella ei saa polttaa" hän sanoi osoittaen pöytää josta oli tullut jossa hänen kaverinsa hieman hihitellen vilkuilivat meitä.

Ärsyynnyin hihittelyistä arvellen pojan tulleen pilkkaamaan minua ja kysyin "niin, mitä sitten?" Poika, tai mies, katsoi minua hieman kysyvästi hymyillen ja näytti tupakkaa kädessään: "niin jos voisin liittyä seuraan.. Polttamaan tämän?" Katsoin häntä hetken silmiin tympääntyneenä ja sitten tyhjiä pöytiä lähellämme jossa kyllä saisi polttaa. Mies ei kuitenkaan ollut ymmärtävinään vinkkiäni eikä ollut aikeissa poistua niin nyökkäsin hänelle hieman hyväksyen hänet seuraani. Minulla on sentään tapana olla kohtelias.

Mies sytytti tupakkansa samalla kun minä katselin ikkunasta jälleen pihalle odottaen jotain nasevaa kommenttia. Mies kuitenkin vain istui tuoliin vastapäätäni ja tunsin kuinka hän katseli minua. Minua alkoi hermostuttaa tuo katse ja aloin polttaa tupakkaani hätiköiden nopeammin. Mies ei sanonut mitään ja hiljaisuus oli todella vaivaannuttava.

Tupakkani lähestyi loppuaan ja mies aukaisi suunsa. "minne olet matkalla?" vilkaisin häneen ja tokaisin nopeasti kotipaikkakuntani nimen. Vilkaisin häntä jälleen ja hän hymyili.

Tumppasin tupakkaani ja näin kuinka hän meinasi sanoa jotain mutta nousin jo ylös tuoliltani jäämättä kuuntelemaan häntä. Otin tarjottimeni ja tokaisin nopeasti "kiitos seurasta" kun hän alkoi tumpata myös savukettaan joka oli vasta puolessavälissä.

Vein tarjottimeni ja lähdin ulko-ovelle.. Kuulin jälleen hänen kavereidensa naurun.

Päästessäni juuri ulko-ovelle tunsin kuinka ranteestani napattiin kiinni ja käännyin nopeasti katsomaan mitä ihmettä tapahtuu. Se oli se sama mies.. Hän katsoi minua anelevasti ja hieman nolona.. Katsoin häneen kysyvästi ja riuhtaisin käteni pois hänen otteestaan. "anteeks.. Oikeesti ..ei kai sattunut?" hän sopersi meinaten jälleen tarttua käteeni. Peruutin askeleen kauemmas hänestä ja kysyin mitä vittua hän aikoo.

Mies katsoi minua yhä ja sai soperretuksi" anteeksi te.. Olet niin kaunis. Kaunein näkemäni nainen koskaan" Katsoin häntä yhä sama ilme kasvoillani.. Hämmentyneenä ja lamaantuneena paikalleni. Hänen sanansa kuulostivat niin vilpittömiltä.

En kuitenkaan uskonut häntä vaan käännyin kohti bussiani ja lähdin kävelemään yhä hämmentyneenä.

Pääsin linja-auton ovelle kun vilkaisin taakseni ja näin hänen yhä seisovan paikallaan siihen johon hänet jätin. Tuo katse.. Se olisi sulattanut jäävuorenkin, niin herttainen ja vilpitön. Pöyhin hieman vaaleita, lyhyitä sekaiseksi kammattuja hiuksiani ja olin yhä sanaton. Päätin kuitenkin nousta bussiin ja menin paikalleni. Mietin miehen sanoja hetken ja tunsin punastuvani muistaessani hänen katseensa.

Purren hieman alahuultani käännyin arasti katsomaan ikkunasta miestä. Mies yhä katsoi minua ja huomasi jotenkin arkuuden ja jopa pienen hyväksynnän ilmeisesti katseessani, koska hänen huulilleen levisi onnellinen hymy ja hän vilkutti minulle kädellään hieman.



Jos jotakuta kiinnostaa mitä sitten tapahtui jatkan tarinaani.. Muutoin en.. Olisi kiva tietää kiinnostaako jotakuta ison tytön tarina.. Kivaa on tiedossa jos jatkoa halutaan ;)