Liquid

- Vittu miten saatanan paljon jengiä!, Markku kirosi. Joni ei kommentoinut mitään, sillä ei taaskaan voinut olla varma, pitikö loppuun lisätä ”herra alikersantti”. Joka tapauksessa Hangon Bulevardi oli vaihteeksi aika vilkas, ja humalassa toikkaroivia nuoria heilui kadun molemmin puolin ja osin kadullakin niin, että Markun piti hidastaa Corollansa menoa. Karvanopat heiluivat äkkijarrutuksessa.

- Gines syö miestä, Markku avautui, - Vittu onneks pääs viikonlopuks bailaan.

Viikonloppuvapaa oli hyvä uutinen Jonillekin, sikäli kun se oli merkinnyt pääsyä varuskuntasaaren huutamisen ja vakiovitutuksen keskeltä. Kun ei vain olisi suostunut alikersantti Mähösen juoppokuskiksi Hangon Regatan ajalle, niin asiat olisi vaihteeksi hyvin. Ikäluokkaa nuorempana Joni ei ollut oikein uskaltanut kieltäytyäkään. Alikersantti Mähönen oli sen verran paha simputtaja, että vastaan paneminen olisi vienyt alokkaan vaikeuksiin. Lisää päivystysvuoroja, lisää keittiövuoroja, lisää konttaamista louhikoissa ja soramailla polvet ruvella siitä olisi seurannut. Sellainen mies oli alikersantti Mähönen.

- VITTU! MIKÄ MEININKI!, Markku huuteli Corollan ikkunasta puistojuhlijoille. Alikersantti Mähönen näytti tuntevan puoli Hankoa. Joni katseli oksentavia teinejä ihmetellen kaupungin karnevalistista menoa. Mähönen, vaikka turkulainen olikin, oli kuulemma käynyt Hangossa aina Regatan aikaan hillumassa.

Mähönen kurvasi Corollan kirjaston nurkalta Torikadun Alkolle, jonka ovella kävi melko vilske. Kraavin jalkakäytäväparkkeerauksen jälkeen Mähönen hyppäsi autosta ovea sulkematta ja piipahti Alkossa yllättävän nopeasti tullen kohta kossupullot kädessä autolle.

- Vittu, Sivonen, nyt alkoi elämä!, Mähönen julisti takapenkille rojahtaen, - Nyt tarttis vaan saada pillua! Hyppää rattiin, nyt mennään!

Joni kaarsi Mähösen auton pois Alkon edestä, mutta yritti ajaa alikessua varovaisemmin, humalaisia teinejä kun oli kaikkialla pitkin puistoa ja kirkonmäkeä. Aurinkoinen ilma oli houkutellut väkeä tuhatmäärin, ja puisto oli roskainen kaljapulloista ja pizzalaatikoista. Jotkut olivat pystyttäneet telttojakin ja jotkut jo sammuneet pakettiautonsa takaosan ”rantabaarin” nurkalle.

Joni kurvasi Corollan HSF:n terassin ohitse Itäsatamaan ja Mähönen ähki takapenkillä ensimmäisten kossuryyppyjen kanssa. Yhtäkkiä Mähönen näki jotain kadulla.

- Vittu, kato Mirja! Sivonen! Liinat kiinni!, Mähönen mylvi.

Joni pysäytti alikersantin kuhmuisen sinisen Corollan kadun varteen ja Mähönen alkoi huudella avoimesta takaikkunasta tummalle pienikokoiselle tytölle, joka kulki kadun vartta parin kaljakoria kantavan pitkätukkapojan kanssa.

- MIRJA! TUUTSÄ KYYTIIN!, Mähönen karjui. Tyttö kääntyi katsomaan ja tulikin Corollan luo. Mirja oli Markun ysiluokan luokkakaveri, jota Markku ei aikoihin ollut nähnyt. Pitkätukkakaverit moikkasivat Mirjaa hyvästiksi ja menivät kaljakoreineen.

- Ai kato, Markku, Mirja tunnisti, - Ei ookaan pitkään aikaan nähty.

Mirja oli ehkä 155-senttinen erittäin tummatukkainen ja aika pienirintainen, näpsäkän näköinen tyttö, Markun ikäisiä. Mirjalla oli päällään kesäisen päivän kunniaksi kevyt hamonen ja keltainen kesäpaita.

- Lähetkö kyytiin?, Mähönen houkutteli, - Mulla on kossua ja oma kuski!

Eipä Mirjalla ollut parempaakaan tekemistä. Joni kurvasi Corollan Appelgrenintielle ja ohi Hangon pitsihuvivoiden kohti Neljäntuulentupaa. Tarkkoja ajo-ohjeita ei ollut, mutta takapenkiltä Mähönen antoi välillä määräyksen kääntyä vasemmalle ja välillä oikealle. Rautatiekiskot ylitettiin Hanko Pohjoisen seisakkeen kohdalla.

- Tsekataan mikä meininki Silversandissa!, Mähönen keksi. Hän oli saanut jo Mirjankin ottamaan irvistäen huikan kossupullosta takapenkillä. Leirintäalue oli aivan täynnä telttailijoita, ja Mähönen kyllästyi pian ihmisvilinään siellä. Kossupullo takapenkillä tyhjeni hyvää vauhtia.

- Aja Sivonen takas kaupunkiin! Kapteeni Mähönen keksii jotain muuta!

Joni totteli. Oli aika noloa olla yhä varuskunnan harmaassa asussa, vaikka oltiin sentään vapaa-ajalla. Alikersantin avoin dokaaminen armeijan puvussa luettiin, Joni muisti, palvelusrikokseksi. Mähönen kuitenkin halusi pomputtaa Jonia esimiehen asemallaan, eikä sallinut Joninkaan vaihtaa siviilivaatteisiin. Sotilaspuvussahan alokkaan tuli totella esimiestään. Mähösen lakki oli tosin jo pudonnut Corollan lattialle.

Jonin ohjaamana Corolla pyöri karvanopat heiluen pitkin Hangon katuja rautatieasemalta sillan yli torille, Länsisataman nurkalta Itäsatamaan. Mähönen alkoi kyllästyä.

- Lähetään Mirja biitsille Lappohjaan! Sivonen: vasemmalle, suuntana Lappohja! Toimikaa!

Jälleen Appelgrenintietä ajaen Joni otti suunnan kohti Koverharia. Kaupunki jäi taakse, mutta meri oli kaiken aikaa lähellä tietä puiden takana. Takapenkiltä kuului ähinää, kun humalainen Mähönen kähmi ja yritti suudella yhä estelevää Mirjaa.

- Älä viitti, Markku hei…anna muuten huikka sitä kossua vielä…, Mirja mumisi teinitapaan nopeasti alkoholi nuppiin kihahtaneena. Mähönen ei juuri kuunnellut, vaan alkoi työntää kättään tytön kesähameen alle ja kutitella nakkisormillaan pikkuhousujen päältä. Mirjan saatua koko kossupullon haltuunsa tyttö keskittyi hetkeksi siihen antaen Mähösen touhuta hameensa alla. Mähönen avasi vyönsä ja napitti harmaat armeijan housunsa auki.

- Sivonen!, Mähönen keksi sitten huutaa, - Tosta vasemmalle rantaan! Hopi hopi!

Joni äkkäsi pienen sivutien, melkein polun, ja totteli kääntäen Corollan sinne. Mäntyjen muhkuraiset juuret keikuttivat Corollan koria, mikä teki kossupullon hallinnasta takapenkillä vaikeaa. Polku sitä paitsi päättyi pitkään autioon hiekkarantaan. Meri aukeni aavana.

- Sivonen! Rantaan asti, mä sanoin!

Joni sompasi Corollaa kohti rantaviivaa, vaikkei oikein ideasta pitänyt. Auton pyörät upposivat hiekkaan, ja pari metriä ennen rantaviivaa renkaat sutivat tyhjää upottavassa hiekassa. Tästä ei kärry ilman apua lähtisi. Tämä kuitenkin riitti Mähöselle, joka nyt halusi rauhan adjutantiltaan.

- Menepäs Sivonen ja tee vaikka pikku vartin lenkki. Sillä aikaa Mirja ja mä vähän tutustutaan…

Joni nousi autosta ja lähti mielessään kiroten lampsimaan pitkin unelmaisen hiekkaista rantaa Hangon suuntaan. Tällaistako koko intti olikin? Olisi pitänyt kuukausi sitten tietää. Perkele…

- Au! Markku älä viitti, Mirja narisi, - Kossukin läikkyi ja tää takapenkki polttaa!

- Homma hoituu, Mähönen örisi ja nousi rehvakkaasti mennen auton takakontille. Vanha räsymatto, Alkon kasseja, trasselia…hei: tuo oli parasta: faijan muovipussiin pakkaama nuhjaantunut porontalja! ”Veisitkö Markku tuon Puts-Manin pesulaan, kun joudat”, faija oli kirjoittanut pussin päälle lapun viikko sitten.

Mähönen otti taljan pussista ja raahasi sen hiekkarantaa pitkin Toyotansa takapenkille.

- No ny ei polta eikä palele! Oota mä avaan toisen kossun!

Mähönen tunki itseään Mirjan päälle alkaen riisua housujaan. Pian hän saikin ne polviinsa asti vedettyä ja alushousut menivät samaa tietä. Jollain ilveellä hän oli saanut puoliväkisin myös Mirjan pikkarit riisuttua ja nakkisormet leikittelivät tytön häpyhuulilla. Toista pullollista kossua silkkaan janoon kiskottuaan Markulla oli ongelma: ei sitten kirveelläkään jaksanut seistä.

- Mitä sä teet…onks sul ees…niitä? Ko…korts…kossua, Mirja hihitti. Mirja otti Markun kalun käteensä, mutta eloa siihen ei saatu. Markku kirosi ja ölisi ja pyysi Mirjaa odottamaan vähän. Varttitunnin äheltämisen jälkeen Mirjan mitta oli täynnä, ja kossunhuurut väliaikaisesti haihtuneet.

- Vittu mä mitään tässä sun kanssas! Päästä!

Mirja avasi oven ja poistui lähtien selvittelemään humisevaa päätään kävellen rantahiekkaa metsänrajaan asti ja jääden siihen selälleen lepäämään. Huippasi ja vitutti. Onneksi oli lämmin auringonpaiste.

Joni oli ottanut aikaa kävellessään: kymmenen minuuttia rantaa yhteen suuntaan ja sitten toiset kymmenen takaisin. Sitten saisi riittää. Perkele tätä juoppokuskin virkaa!

Autolle tullessaan Joni ei nähnyt enää Mirjaa missään. Outo näky odotti Toyotan takapenkillä: alikersantti Mähönenhän se siellä makasi porontaljalla housut kintuissa sammuneena. Munat paljaina, mutta armeijan asetakki yhä päällä alikersantin kaksi kultaista väkästä yhä kauluksessa kiiltäen.

Joni meni lähemmäs takapenkkiä ja tajusi Mähösen sammuneen. Kuorsasi röhkien ja haisi viinalle. Mähösen makkaramainen kalu lojui rennosti reidellä.

Koko armeijassaoloaikanaan Joni ei ollut päässyt toteuttamaan luontaisia taipumuksiaan. Tässä rasvaisia sovinistivitsejä raikuvassa laitoksessa ne oli piilotettava. Muuten tuli vaikeuksia. Nyt Jonille tuli mieleen villi tuuma.

Joni meni lähemmäs nukkuvaa alikersanttia ja otti tämän HKL-sinisen käteensä alkaen runkata sitä. Kalu alkoi vasta pitkän vatkaamisen jälkeen alustavasti kovettua ja kohota Jonin käsittelyssä. Joni vatkasi yhä kovemmin.

- Ääh…ööhh…Mirja…aah…, Mähönen mölisi matalalla äänellä huuliensa välistä jaksamatta silmiä avata. Joni keskeytti hetkeksi jatkaen sitten runkkaamista. Koska Mähönen näytti vain nukkuvan, mutta kalu sojotti lupaavasti, kumartui Joni ottamaan sen suuhunsa. Kovin montaa kertaa ei Jonin tarvinnut imaista, kun Mähönen laukesi ruiskauttaen pallinsa tyhjäksi Jonin suuhun. Osaa Joni ei ehtinyt edes nielaista, vaan se purskahti hänen suustaan takapenkkiä peittävälle porontaljalle.

Joni ei ollut vielä saanut kylliksi. Mähönen näytti olevan yhä puolitajuton, joten Joni takapenkille ahtautuen käänsi alikersantin ympäri porontaljan päällä. Kun hän vielä hieman veti Mähöstä jaloista ulos autosta, oli Mähösen läskiperse kohta hyvin hollilla Toyotan ulkopuolella ja Joni laski housunsa. Käyrä kulli jökötti jo hyvin tanassa, kun Joni kumartui ja kahmaisi Mähösen housuntaskusta kondomin ja rullasi sen kalunsa päälle. Yhdellä tarkalla iskulla Jonin mela upposi Mähösen persposkien väliin ja Joni aloitti kostonhimoisen tökkimisensä alikersantin perseeseen. Kohta kumi liukui pikkuhitlerin tuhkaluukussa oikein well lubricated, ja Jonin käyrä kulli purskautti suuret mällit Mähösen sisään. Joni veti paskalta haisevan kortsun irti kulliltaan ja heitti sen spermoineen päivineen Toyotan takapenkiltä valahtaneelle porontaljalle.

- Siitä sait, paska!, Joni kirosi ja veti housunsa jalkaan ja lähti lampsimaan pitkin rantaa kohti rantatietä. Autohan ei liikkuisi tuosta mihinkään.

Illan viiletessä Mirja oli hieman vironnut männyn juurella loikoiltuaan ja tuli nyt takaisin hiekkaan juuttuneen Corollan luo. Ihme oli suuri, kun tyttö tapasi autosta puolittain ulkona roikkuvan Mähösen sammuneena ilman housuja ja märän kortongin porontaljalla, joka sekin oli puolittain valunut autosta sotkeutuen rannan hiekkaan.

- Markku hei, herää!, Mirja yritti, mutta Mähönen jatkoi uniaan. Kevyessä kesäpaidassaan Mirjalle alkoi tulla vilpakkaa. Vaivoin hän sai kiskottua porontaljaa Mähösen reporankana röhöttävän ruhon alta, mutta tyttö onnistui viimein ja kääri reilusti itselleen ylikokoisen taljan ympärilleen. Sammunutta Mähöstä tyttö ei jaksanut nostaa takaisin autoon, ja Toyotahan oli niin renkaistaan kiinni hiekassa, ettei se siitä ajamalla irti lähtisikään.

Jolleivät hyttyset herättäisi nukkuvaa alikessua, tämä kai kuitenkin virkoaisi ennen yötä. Autoa ei Mähönen yksin irti saisi, joten rattijuoppoussyytettä ei Mähöselle tulisi. Yö olisi kesäisen lämmin, joten ei hän hengiltä paleltuisi. Mirja varmisti, että Mähösellä olisi herätessään oma kännykkänsä lähellä, soittakoon vaikka isänsä hakemaan pois sekä pojan että Corollan. Kankkunen ja armoton vitutus tästä alikessulle toki jäisivät.

Mirja lähti porontaljan helmat mäntyjuurakkoisessa maassa laahaten kävelemään kohti Koverhariin vievää maantietä. Ehkä sieltä saisi pian liftin Hankoon.



-------------------------

Mirja värisi Täktomintien varrella liftiä odottaessaan. Muutama auto oli ajanut ohitse, ja muutenkin tällä sivutiellä oli harvakseltaan autoja. Vaikka Mirja olikin kääriytynyt pöllimäänsä suureen porontaljaan, oli kävely tienvarteen saanut tytön sen verran paljon hikoamaan, että päivällä jo aurinkoakin saanut iho alkoi nyt nousta kananlihalle.

Aurinko oli jo kovasti laskemassa merihorisontin taa, vaikkei se tänne tielle asti kovin hyvin metsän läpi näkynyt. Mirja toivoi jo jonkun auton tulevan. Tosin kotiin Turkuun asti ei kannattanut viinalle haisevana mennä. Sitä paitsi hän oli valehdellut vanhemmilleen olevansa koko viikonlopun Hanna-Marian luona.

Viimein parin tunnin odottelun jälkeen idän suunnasta näkyivät auton valot. Mirja nosti peukalon pystyyn ja valkoinen Peugeot pysähtyi tytön kohdalle. Kuskina oli parikymppinen, vaaleatukkainen Brad Pittin näköinen nuorimies.

- Hankoon menossa?, kundi kysyi ihan luotettavan asiallisen kuuloisena.

Mirja myönsi näin olevan, ja kipusi kyytiin. Koska päällystakkia ei ollut, hän päätti vielä olla luopumatta porontaljasta, niin suuri ja epäkäytännöllinen kuin se olikin. Olihan vielä tietämättä sekin, missä yönsä joutuisi viettämään. Jos rannalla, voisi taljaa käyttää vaikka makuupussina.

- Ootko muuten hankolaisia?, nuorimies kysyi, - Sattuisitko tietämään, missä täällä voisi yöpyä?

No voi muna, Mirja ajatteli, kaverista ei olisi paljoa apua yöpaikan etsimiseen.

- Ei. Turusta. Regatan takia hotellit on täynnä.

- On mulla kyllä telttakin, nuorimies totesi, - Niin, mun nimi on muuten Janne.

Mirja esitteli itsensä ja kertoi Silversandin leirintäalueen olevan aika lähellä, vaikka täyttä kai sielläkin olisi. Täktomintieltä Mirja näytti, että oikealle Santalantielle käännyttäessä pääsisi leirintäalueelle.

Camping oli aika täynnä, mutta jotenkin vielä suostuivat päästämään siistin näköisen ja selvän nuorenmiehen autoineen sisälle. Teltta ei edes veisi niin tilaa kuin asuntovaunu.

- Joo. Tulipa lähdettyä myöhään Lapinjärveltä, Janne kertoi, - Oon siellä aloittanut sivarin, ja nyt oli sopiva lomaviikonloppu, ajattelin lähteä Hankoa katsomaan, kun en ennen ole ollut. Voin muuten heittää sut nyt vaikka Hangon keskustaan...

Mirja näytti nyrpeältä.

- Ihan sama. Ei mulla kyllä oo siellä paikkaa...saisinks mä nukkua sun autossa? Mul on toi karsee porontalja mukana, siinä voi ihan hyvin nukkua...

- Ai jaa... Tai voit sä kyllä tulla telttaankin. Se on aika iso. Mulla on makuupussi ja jos sulla on tuo talja, niin on siellä teltassa varmaan mukavampi kuin autossa. Auto kylmenee yöllä aika pian.

Mirja myöntyi, vaikka ei yleensä ollut tykännyt telttailusta. Lapsuusmuistoissa telttaretkillä aina satoi ja paleli. Vanhanmallisen kupoliteltan pystytys kävi vanhasta muistista kahdestaan yhteistyönä aika äkkiä. Vaarnat oli pian painettu hiekkaiseen maahan ja Janne nosti telttaan makuupussinsa ja Mirjan porontaljan.

Pikaisella tutustumiskävelyllä campingalueen nähtävyyksiin löytyivät vessat ja pesutilat. Ördailevat teinit mökäsivät kaikkialla. Mirjaa väsytti, ja sanoi Jannekin olevansa aika väsynyt pitkästä ajomatkasta Lapinjärveltä tänne asti. Hämärä alkoi jo laskeutua meren ylle.

Janne sulki kupoliteltan vetoketjun ja asetteli makuupussiaan retkipatjalle. Mirjalla oli vain porontaljansa, mutta sepä näyttikin kadehdittavan helppokäyttöiseltä, vaikka älyttömältä kantaa mukana.

- Mistä sä tuollaisen olet saanut?. Janne kyseli.

Mirja vältteli vastausta.

- Yheltä kaverilta.

Janne toivotti hyvää yötä ja käänsi kylkeä. Nukkumisesta ei kuitenkaan tullut mitään, sen verran levotonta oli nuoriso lähiteltoissa. Jos ei kuulunut soraäänistä yhteislaulua niin sitten kännistä sönkkäämistä. Janne pyöri makuupussissaan ja Mirjalla taljan alla oli sama ongelma.

Mirjan mielessä alkoi myös pyöriä päivän sekavat tapahtumat, varsinkin kuinka Markku oli kännipäissään kömpelösti kähminyt häntä autonsa takapenkillä. Vaikka se oli ollut inhottavaa, oli Mirja kuitenkin kostunut ja kiihottunut Markun yrittäessä sormettaa hänen pilluaan. Tuota kosketusta muistellen Mirja alkoi hiljaa sivellä sormillaan jalkoväliään tuntien klitoriksensa herkän helmen jännittyvän. Jokohan Janne nukahti? Uskaltaisiko työnnellä sormea syvemmälle?

Samassa naapuriteltasta alkoi kuulua humalaisten teinien ääniä. -JORE! TUU NAIMAAN MUA! ÄKKIÄ! Ääni kuului jollekin pissikselle, joka lienee ottanut aika paljon. –JORE! TUU NAIMAAN, TUU...

Ärsyttäviä pentuja, Mirja ähkäisi mielessään. Janne näytti olevan sittenkin hereillä, sillä hän käänsi makuupussissa kylkeään. Naapuriteltassa taas Jore oli kai lopulta löytänyt perille, sillä sieltä alkoi kantautua sellaista ähkimistä, että hyvä jos telttakepit pystyssä pysyivät. Toiminnan laatu ei jäänyt epäselväksi naapuriteltoillekaan. ”JORE!, VOI JORE!” sama ääni kuului vielä toistelevan.

Janne kääntyi makuupussissaan ja Mirja kääntyi katsomaan nuorta sivaria. Jannehan hymyili kuulemalleen naapuriteltan mölinälle! Mirjan katse laskeutui Jannen makuupussin vetoketjukohdalle, jossa Jannen lantio oli – ja kas kummaa: näytti se Janne paitsi osaavan pystyttää teltan, myös omistavan oman telttakepin!

Kauhukseen Mirja huomasi porontaljansa olevan sen verran raollaan juuri Jannen puolella, että Janne ehti nähdä, kuinka Mirjan käsi oli ollut syvällä pikkuhousujen sisällä. Mirja tunsi punastuvansa kuin rapu. Viileäkin tuli, ja Mirja kietoutui hämillänsä syvemmälle taljaan.

Janne ei näyttänyt silti sanallakaan kiusaavan Mirjaa siitä, mitä oli nähnyt. Herrasmies. Kylmä silti Mirjalla oli… Jannella näytti olevan ratkaisu.

- Sä taidat palella?, Janne kysyi, - Haluutsä, että mä tuun sun viereen?

Mirjalle ehdotus oli yllättävä mutta tervetullut, kieltämättä vähän kalsa oli. Janne aukaisi makuupussinsa ja potki sen sitten teltan nurkkaan pois tieltä. Mirja raotti taljan reunaa, niin että alushoususillaan oleva Janne pääsi pujahtamaan hänen viereensä.

Heti tuli ongelmaksi, kuinka lähekkäin olla. Lähempänä toisiaan ja saman vällyn alla he toki lämmittäisivät toisiaan maksimaalisesti. Toisaalta Jannen sojottava miehenelin ja Mirjan kostunut tussu alkaisivat kohta automaattisesti vetää toisiaan puoleensa.

Mirja työnsi eteenpäin polveaan ihan vain nähdäkseen, miten paljon kääntymätilaa hänelle jäisi Jannenkin ollessa saman taljan alla. Polvi kosketti Jannen paljasta reittä, ja jostain syystä Mirja jättikin polvensa siihen reiden päälle hetkeksi lepäämään. Polvea koukistaessaan Mirjan reisi nousi yhä syvemmälle Jannen jalkoväliin ja kosketti kohta vahingossa nuorenmiehen jalkoväliä. ”Polvi muniin” taisi kuulua jonkun taistelulajin temppuihin, mutta tämä ei ollut onneksi mikään voimakas potku… Mirjan polvi tunsi hetkellisesti Jannen suuret kivespussit – itse kaluun Mirja ei näin onnistunut koskemaan, sillä se jo taisi sojottaa alushousuissa pitkin vatsaa pystyssä!

Mirja jätti reitensä Jannen reisien väliin, ja Janne kosketti kädellään Mirjan olkapäätä. Kasvot tulivat lähemmäs toisiaan ja Mirja vastasi Jannen suudelmaan. – JORE! AAH! JORE!, kuului naapuriteltasta. Siitä Mirja ja Janne eivät enää välittäneet.

Janne sujautti kätensä Mirjan paidan alle ja Mirja auttoi Jannea tämän kiskoessa Mirjan keltaista paitaa pään ylitse. Ensin ujosti Mirjan käsivarsia hellittyään Janne keskittyi leipomaan Mirjan pieniä mutta pystyjä rintoja, joiden nänninpäitä Mirja myös itse mielellään nipisteli.

Mirjan käsi hakeutui Jannen pakaroille rullaten alushousuja alas. Oli jo tultava pois taljan alta, sillä kuumahan oli. Mirja heitti Jannelta riisumansa alkkarit teltan nurkkaan ja tarttui uteliaana Jannen seisovaan kyrpään.

- Tosi on, sanoi Janne Mirjalle, - Tytöt on hulluina intin univormujen perään, mutta sivarit vie kaikki naiset!

Mirja nauroi vapautuneesti: - Joo, niin varmaan.

Mirja ei estellyt Jannen riisuessa pikkuhousut hänen lanteiltaan. Viimein he olivat yhtälailla alasti tarvitsematta hävetä toistensa edessä. Mirja tarkkaili Jannen vartaloa, kosketteli hänen rintakehäänsä ja yritti kutitellakin varoen silti enää koskemasta Jannen kovaan kulliin peläten sen voivan räjähtää tytön käsiin.

- JORE! JORE! LISÄÄ! VOI JORE!

- Nyt saa riittää, Janne sanoi puolivihaisena, - Ei noita kuuntele pirukaan! Mennään rannalle.

Mirja haki jo pikkareitaan teltan nurkasta, mutta Janne esteli: - Älä turhaan. Onhan meillä tää talja. Kyllä me mahdutaan siihen molemmat. Ja onhan siellä jo pimeäkin.

Kieltämättä oli tosi jännä ajatus mennä öiselle hiekkarannalle kävelemään kaksistaan pelkkään jättiläismäiseen porontaljaan kääriytyneenä, mutta oikeassahan Janne oli. Ulkona oli jo pimeää, eikä mekastavia naapureita lukuun ottamatta rannalla ollut enää juuri ketään.

He molemmat poistuivat alastomina teltan ulkopuolelle, mutta ulkona ei ollut onneksi katsojia. Leirintäalueen valot vain loistivat etäällä. Janne veti porontaljan perässään ulos teltasta, ja Mirjankin kömmittyä ulos hän hellästi kietoi Mirjan suureen taljaan ja tuli sitten sen alle itsekin.

Talja pysyi aika hyvin kaksikon päällä, kunhan he muistivat askeltaa jokseenkin tasajalkaa. Jannen käsi lepäsi Mirjan lantiolla ja Mirja oli kiertänyt vastakkaisen kätensä Jannen ympäri. Reunimmaisilla käsillään he pitivät taljaa viittana päällään. Jos joku olisi tullut vastaan, olisi kaavun voinut helposti sulkea tiiviisti, ettei kukaan olisi edes älynnyt heidän kulkevan sen alla täysin ilkosillaan.

Janne ja Mirja kulkivat rinnakkain varmaan parisataa metriä rannan suuntaisesti Hankoniemen pehmyt hiekka jalkojensa alla. Leirintäalueella oli hyvä ranta, ja rannan toisessa päässä hyvin rauhallista. Tarpeeksi kuljettuaan Janne päätti pysähtyä.

- Jäädään tähän. Istutaan hetkeksi.

Mirja ja Janne kuuntelivat meren laineiden rauhoittavaa liplatusta. Kävelyn jälkeen oli jälleen lämmin, ja Janne avasi kaapua istuen sen helman päälle. Mirjan oli istuttava mukana, jos hän mieli vielä pitää kaapua sulojensa suojana. Janne oli täysin vapautunut käyden taljalle selälleen. Mirja tuli Jannen viereen koittaen silti hieman kääriä taljan helmaa ympärilleen.

Janne makasi selällään ja hänellä seisoi rankasti. Mirja tuijotti Jannen kullia, kunnes Janne kääntyi kyljelleen asettaen lämpimän hellän kätensä Mirjan vatsalle. Janne kumartui suutelemaan Mirjaa, joka vastasi kielariin enemmän kuin halukkaasti. Kohta Jannen kädet olivat Mirjan sopusuhtaisilla rinnoilla, ja mies kierähti hänen päälleen. Mirja levitti auliisti reisiään ja Janne tuntui ihanalta tässä hänen sylissään. Mirja kietoi jalkansa Jannen selän taakse ja toivoi tämän tulevan sisäänsä. Heti.

Jannen kalu tökkäytyi Mirjan häpyhuulia vasten ja Mirja Jannen kaluun tarttuen auttoi sen vääjäämättä sisäänsä, ettei se vain matkallaan olisi eksynyt. Muutamalla edestakaisella työnnöllä Janne oli tunkeutunut Mirjan pillun pohjaan asti – tätä tunnetta Mirja oli odottanut koko päivän Markun keskeytyneestä kähminnästä lähtien. Ei, tätä hän oli odottanut koko kesän. Koko elämän!

Voisiko olla kauniimpaa kuin antautua tässä rakkaudelle, tässä Suomen suvessa lämpimässä illassa hiekkarannalla pehmeän karvaisella porontaljalla maaten? Mikä olisi sen kauniimpaa ja ikimuistoisempaa? Mirja voihki siviilipalvelusmiehen työntöjen puskiessa yhä syvemmälle hänen sisäänsä. Mirja halusi Jannen rakastelevan hänen kanssaan aina vain enemmän…enemmän ja syvemmälle…

Kun Mirja oli jo varma, ettei kestäisi rynkytystä enempää, Jannen koko keho värisi kuin horkassa ja Mirja tunsi kuumien spermaryöppyjen tunkeutuvan kirnunsa perukoille asti yhä uudelleen ja uudelleen. Ainakin kymmenen ryöppyä syöksyi tytön kiivaasti Jannen kalua lypsävään lemmenaukkoon ja Mirja tuli orgasmissaan aina uudestaan ja uudestaan kyltymättömänä kuin teletapit.

Viimein kiihko oli lauennut. Jannen kalu valahti ulos Mirjan sisältä ja sykähti vielä pienen ja lyhyen ryöpyn valkoista siemennestettä tytön alavatsalle ja navan tietämille. Mirja pyöritteli kättään hajamielisenä napaansa muodostuneessa spermalammikossa. Kymmenisen minuuttia vierekkäin huohotellessaan heidän hengityksensä alkoi tasaantua, ja viileä tunne sai heidät taas kääriytymään porontaljan suojiin. He vaihtoivat pitkään helliä sanoja ja Janne pisti jo vallan vitsiksikin: - No, olikohan parempi kuin…”Jore”?

Mirja hihitti vapautuneesti. – Takuulla. Kymmenen kertaa parempi. En vaihtais Joreen…

Janne ja Mirja kävelivät saman reitin takaisin teltalleen jälleen hieman hiekkaiseksi käyneeseen porontaljaan kääriytyneinä. Hyvänyönpusun jälkeen he molemmat nukahtivat tyydytettyinä ja naapuriteltan ”Jo-re” lienee hänkin sammunut tai nukahtanut.

Aamulla Jannea odotti yllätys. Vaikka kello näyttikin vasta puoli kahdeksaa, oli Mirja jo noussut ja kadonnut. Aamiaishuoneestakaan häntä ei löytynyt, ja porttivahdilta kysyttynä Janne sai vastauksen, että tosiaan jo ennen seitsemää oli hänen kuvaamansa näköinen tyttö mennyt portista ulos bussipysäkin suuntaan. Ei, viestiä tyttö ei ollut jättänyt.

Janne muisti vain, että tyttö oli sanonut olevansa Turusta. Osoitetta ei Janne ollut illalla älynnyt pyytää. Pahus. Ja tuon kamalan ison porontaljankin oli tyttö jättänyt jälkeensä.

Mistäpä Janne nyt tietäisi, minne osoitteeseen sen palauttaa?