RavenWolf

Saakeli! Kädet vapisevat niin etten saa tulta syttymään. En enää muista miksi minä lähdin tälle matkalle kauas ihmisten ilmoilta. Kai hakemaan kauneutta, jota levoton sieluni jatkuvasti janoaa. Oli miten oli. Jäljellä on enää yksi tulitikku ja suojakelin jälkeen puut ovat märkiä. Tämä ei saa epäonnistua.

Vaivoin paloivat puut aluksi. Nyt edessäni on kunnon roihu. Puita riittää onneksi, mutta mitä ihmettä minä syön. Harhailtuani viikon täällä maailman persereiässä, eksyksissä myönnän sen, minulla ei ole mitään syötävää. Ja tuo julma taivas kirkkaine, terävine tähtineen uhkaa nielaista minut. Pakkanen kiristyy ja paukuttaa puita.

En tiedä kuinka kauan nukuin, mutta heräsin vaaran tunteeseen. Tiedättekö, siihen olotilaan missä kaikki vaistot huutavat yhtä aikaa ja ainoa mitä haluat tehdä on juosta, vaikkei mitään hälyttävää näkyisikään. Tuli paloi vielä iloisesti, mutta siinä vieressä, kaatuneella puuvanhuksella istui nainen. Kaltaistaan en ollut kuunaan nähnyt. Hän oli täysin alaston muttei vaikuttanut olevan kylmissään. Hänen ihonsa oli niin musta, että se tuntui heijastavan muita värejä mutta siltikin se vaikutti läpikuultavalta.

Nainen astui luokseni täyteläiset rinnat tärähdellen. Tajusin ettei hänestä jäänyt lumeen jalanjälkiä, mutta olin niin hänen lumoissaan etten tajunnut pelätä. Kumartuessaan ylleni hän hymyili ja paljasti samalla terävät hampaansa. Vaaleanpunainen kieli lipaisi ohuita huulia ja hän suuteli minua. Hänen veitsenterävät kyntensä repivät vaatteeni ja raatelivat samalla kehoani. Lämmin veri sekoittui havujen alla sulavaan lumeen.

Tarrasin rajusti naisen rintoihin ja tämä voihkaisi sointuvalla äänellä. Riuhtaisin hänet alleni. Käteni tekivät tutkimusretkeään tällä hehkuvan kuumalla, mustalla keholla. Tunsin hänen lihaksensa notkeina ja pehmeinä ihonsa alla. Sukelsin hänen haaroihinsa ja haistoin silkan kiiman kun raotin karvatonta vakoa. Hän kujersi jotakin kieleni seikkaillessa hänen vaossaan. Nuolin ja nuolin kuin hurmiossa ja tajusin kuinka hullua tämä kaikki oli. Nainen voihki ja huusi hurmiossaan kun kiihkoissani puraisin törröttävää klitorista. Hän käänsi minut selälleen ja kävi kaluni kimppuun kuin verenhimoinen susi, terävien hampaiden välkkyessä nuotion valossa. Hän imi ja lutkutti kaluani sellaisella kiihkolla, että olin laueta siinä paikassa.

Hän lopetti imemisen ja istahti kaluni päälle. Hänen pillunsa oli niin märkä että kyrpäni luiskahti sisään miltei itsestään. Hän aloitti villin ratsastuksen. Pystyin vain katselemaan haltioituneena kuinka hänen rintansa pomppivat ja heiluivat silmieni edessä. Tunsin

kupeissani kasvavan paineen orgasmin lähestyessä. Pitkitin sitä minkä pystyin, mutta kun hän yhtäkkiä jännittyi kaarelle kuin voimakkain metsästysjousi ja hänen pillunsa pumppasi kiivaasti kaluni ympärillä, litisten märkyyttään, en voinut enää pidätellä itseäni.

Kaluni pumppasi kiivaasti sellaisen määrän spermaa hänen pilluunsa, etten ollut koskaan kuvitellutkaan pystyväni sellaiseen.

Hän nousi ja kyrpäni luiskahti veltostuvana kirpeään pakkasilmaan. Hän tarrasi siihen lujalla otteella ja käytännössä pakotti sen pysymään kovana. Kaluni oli limainen hänen pillunsa jäljiltä ja siinä oli runsaasti myös spermaani, joten kun hän katsoessaan silmiini omilla kultaisilla silmillään, ohjasi kaluni tiukalle persereiälleen ja istahti, se upposi tuskalliseen tiukkuuteen kuin tyhjää vain. Kaluni seisoi silkasta kivusta, joka nopeasti muuttui nautinnoksi. Hän pomppi ja keikutti persettään kiihkossa joka veti minut täysin

mukanaan. Kuin jostakin kaukaisuudesta kuulin hänen kimeän kiljuntansa hänen lauetessaan toisen kerran. Huutaen enemmänkin kivusta kuin nautinnosta pumppasin nesteitäni hänen suoleensa. Tajusin vielä kolmannen äänen; kuin kangasta revittäisiin palasiksi.

Nainen hieroi rintojaan minun puristellessani hänen pakaroitaan. Hän irrotti käteni ja katsoen minua hän nousi. Liversi vielä jotakin ja ääneti häipyi metsän pimentoon. Orgasmin jälkimaininkien tuudittaessa minua tajusin makaavani jollain märällä ja lämpöisellä. Katsoessani itseäni tajusin kuolevani. Silti minua ei enää kaduttanut matkalle lähtö. Tähdet mustimman avaruuden syövereissä eivät koskaan olleet olleet niin lähellä ja niin kauniita. Löysin vihdoin kauneuden, jota palava sieluni niin oli kaivannut. Ja minun ei olisi koskaan tarvinnut muuta kuin katsoa ylös.