Gothic Poison

Katseeni harhaili aseman kuulusteluhuoneen seinillä. Nuorehko, hyvännäköinen konstaapeli istui pöydän toisella puolella, mittaillen minua katseellaan. Miehen jäänsiniset silmät pysähtyivät tuijottamaan omiani, kuin yrittäen tunkeutua sisääni. Punastuin ajatustani, mikä sai konstaapeli Jaakkosen rykäisemään ja esittämään kysymyksen:

-Mitäs siellä pienessä päässä liikkuu?

-Ei paljon mitään, vastasin ja käänsin katseeni pois. Konstaapeli Jaakkonen kumartui pöydän yli ja vei sormensa leualleni kääntäen minut katsomaan silmiinsä.

-Neiti on nyt hyvä ja keskittyy, hän sanoi. Huokasin ja nojasin pääni käsiini. Kyynärpääni olivat pöydän reunalla, leukani rystysten päällä. Konstaapeli Jaakkonen katsoi minua lasiensa ylitse ja kirjaili jotain muistioonsa.

-Kertokaas nyt mitä tapahtui, Jaakkonen sanoi ja nojasi pöytää vasten. Katsoin miestä pitkään, kuin miettien sopivaa tapaa aloittaa.

-Hyvä on, jos se teitä niin kovasti kiinnostaa, sanoin lopulta ja muutin asentoani tuolilla.

Se oli pimeä ilta. Riikola oli tulossa käymään. Keittelin keittiössä spagettia kun ovikello soi. Käänsin hellaa pienemmälle ja kävelin eteiseen samalla käskien Ekkua olemaan hiljaa. Sen ainainen räksytys ärsytti. Avasin oven. Siinä Riikola oli, koko komeudessaan.

Riikola oli pitkä, parikymppinen mies. Lyhyehkö ruskea tukka roikkui huolimattomasti silmillä. Farkut revittyinä polvista. Kulahtanut pusakka repsotti auki. Se nyt oli Riikolan tyyliä. Päästin hänet sisään ja kehotin käymään taloksi. Pian Riikola valui sohvalle, jalat ojennettuina, tiellä aivan tarkoituksella. Kysyin halusiko Riikola syötävää, tämä sanoi syöneensä ennen tuloa. Jätin siis spagettini odottamaan, tulevahan kasvattaisi ruokahaluani.

Istuin Riikolan kainaloon, aivan kuten ennenkin. Hänen käsivartensa lepäsi hartioillani. Hiljalleen vein käteni Riikolan vatsalle, mustan, tiukan paidan alle ja sivelin hellästi. Riikola naurahti ja katseli kasvojani. Käteni siirtyi ylemmäs, rinnalle. Ihon sileys kiihotti minua... Nostin reiteni Riikolan reidelle ja suutelin miehen kasvoja. Riikola tarttui poskeeni ja vastasi suudelmaan. Revin pusakan miehen päältä, paita lensi samaan kasaan. Riikola hymyili niin voitonriemuisena, että annoin hänen repiä oman paitani pois. Hetken aikaa mies tuijotti minua. Seurasin katseellani Riikolan katsetta, miten se pysähtyi rinnoilleni, jatkoi alemmas ja alemmas...

Nousin ja kävelin makuuhuoneeseen. Riikola seurasi perässä. Seisoimme toisiamme vasten hetkisen, sitten mies nosti minut syliinsä ja kaatoi vuoteelle. Riikola nousi päälleni ja painoi lantionsa omaani vasten. Tunsin pullistuman reittäni vasten ja hymyilin viettelevästi. Riikola nousi istumaan päälleni ja repi rintaliivini pois. Miehen katse nauliutui rintoihini. Riikola ei tehnyt elettäkään koskeakseen.

-Eikö miellytä? kysyin hetkisen kuluttua. Mies ei reagoinut mitenkään. Vein omat käteni rinnoilleni ja puristin. Se herätti Riikolan horrostilastaan. Mies kumartui ylleni ja suuteli kasvojani, jatkoi alemmas kaulalleni ja siitä rinnoilleni. Miehen kieli leikki ihollani, maistellen. Kielen kärki tavoitti kovenneen nännini ja Riikola alkoi imeskellä sitä ahnaasti. Miehen käsittely kiihotti minua entisestään ja huuliltani purkautui voihkaisu. Riikola tiesi voittaneensa ja jatkoi alemmas. Miehen huulet maistelivat vatsaani, kädet availivat housujani. Riikola riisui minut melkein väkisin housuistani, katseli vartaloani hetkisen ja levitti reiteni. Riikolan huulet ja kieli seikkailivat sisäreidelläni käsien alkaessa hitaasti vetää pikkuhousujani pois...

Konstaapeli Jaakkola kuunteli tarkasti. Ilme poliisin kasvoilla kertoi kaiken. Ei mitään epäilyttävää, mutta mies tuntui haluavan kuulla lisää. Riisuin toisen kenkäni ja annoin jalkateräni koskettaa konstaapelin säärtä hellästi. Mies ei reagoinut juuri mitenkään. Kurkotin ylemmäs, reidelle ja siitä eteenpäin. Konstaapeli Jaakkola rykäisi hermostuneena ja korjasi asentoaan, muttei tehnyt elettäkään työntääkseen jalkaani pois.

-Jatkakaa, konstaapeli sai sanottua, mitä tapahtui siis, hän jatkoi.

Riikola tuijotti alastonta vartaloani. Mies levitti reisiäni laskeutuen vatsalleen jalkojeni väliin. Tunsin Riikolan halukkaat sormet lihallani. Mies kosketteli ja hyväili minua hetkisen, sitten hän nousi ja riisuutui. Riikolan noustessa taas päälleni annoin hänen painautua sisääni. Mies rakasteli minua hetken, kunnes sanoin:

-Jospa tänään leikittäisiin vähän.

Riikolan kasvoille nousi hymy. Hän nousi ja auttoi minut istumaan. Katsoin miestä, hymyilin ja poistuin. Palasin mukanani pehmustetut käsiraudat ja musta huivi. Kehotin Riikolaa käymään pitkälleen, kahlitsin hänet sänkyyn ja sidoin miehen silmät. Katselin Riikolaa. Mies makasi vuoteella kädet kahlittuina, silmät sidottuina ja muna pystyssä. Hyväilin Riikolaa, maistelin ja suutelin. Miehen mielihyvän naurahdukset ja huokaukset hymyilyttivät minua. Lopetin hetkiseksi ja poistuin keittiöön. Palasin mukanani leikkikaluni...

Konstaapeli Jaakkola piti kuulemastaan, tunsin sen jalkapohjaani vasten. Poliisin housuissa oli huomattavan kova pullistuma. Mies nousi, lukitsi kuulusteluhuoneen oven ja tuli luokseni. Hän tuntui saaneen kuulemastaan tarpeekseen ja nosti minut syliinsä. Konstaapelin ilme oli näkemisen arvoinen hänen huomatessaan, ettei hameeni alla ollut mitään... Konstaapeli Jaakkola painoi minut selälleni pöydälle, levitti jalkani ja otti kalunsa housuista. Pian hän työntyi syvälle sisääni, pani minkä jaksoi ja laukesi sisääni.

Voipuneena konstaapeli siisti itsensä, istuutui tuolilleen ja katseli minua. Hymyillen konttasin pöydän alle, avasin miehen housut ja vedin elimen ulos. Kuulin konstaapeli Jaakkolan huokaisevan ääneen ja pian kalu jäykistyi täyteen mittaansa. Imeskellessäni sitä kaivoin laukustani leikkikaluni, nousin pöydän alta edelleen hyväillen poliisia. Miehen silmät olivat kiinni, hymyillen vein leikkikaluni poliisin kaulalle... Pian konstaapelin valkoinen paita värjäytyi punaiseksi. Kalu kädessäni veltostui, Jaakkola valui tuolistaan lattialle. Voihkaisin katsellessani kituvaa konstaapelia. Leikkikaluni työntyi Jaakkolan rintaan useamman kerran. Laitoin leikkikaluni takaisin laukkuuni, katselin kuollutta konstaapelia ja avasin oven lukon. Sitten istuuduin tuolille, käteni etsiytyi hameeni alle. Laukesin kiljuen sormilleni, pian ovesta juoksi kolme konstaapelia kuulusteluhuoneeseen. Konstaapeli Jaakkola kuolleena, kuulusteltava jalat levällään, voipuneena pöytään nojaten... Minut vietiin putkaan ja myöhemmin tuomittiin kahdesta murhasta. Sen jälkeen en ole yhtä ihanaa kokenut, jakanut vain tarinani sellitovereitteni kanssa. He tosin ovat mielihyvin halunneet auttaa...