Kumisetä

0700: Havahdut syvästä unesta herätyskellosi mekastukseen. Yleensä olet jo näihin aikoihin vähintään puolihereillä mutta illalla mielessäsi pyörineet jännittävät ajatukset viivästyttivät nukahtamista. Tänään on Se suuri päiväsi! Asian rävähtäessä tietoisuuteesi adrenaliinin aallot pyyhkivät unihiekat silmistäsi, pitääkin alkaa valmistautua...

0720: Seisot ´alusvaatteissasi´ ryhdikkäästi peilistä itseäsi ihastellen, niin kuin Sinua on käsketty. Nämä pienet hetket ovat alkaneet tuntua kiehtovilta, pysähtyminen peilin eteen, poseeraus, aivan kuin esittelisit itseäsi uudelle ystävällesi. Nappaatkin samalla digikameralle häntä varten muutaman kuvan. Arkisten puuvillavaatteiden sijaan peilistä kyllä näkyy jotain aivan muuta! Näytät mielestäsi todella hyvältä... mutta mietit voinko oikeasti lähteä näin, töihin?!

Jalassasi ovat lateksiset legginssit, sukkaosalla varustettuna. Siis vähän kuin sukkahousut mutta nämä ovat hieman jäykän tuntuista mustaa kiiltävää kumia. Liivisi ovat muuten normaalit mutta vastaavanlaista lateksia ja joku ilkikurinen on mennyt leikkaamaan nänniesi kohdalle pienet reijät. Olet ohjeiden mukaan käyttänyt talkkia vaatteitasi pukiessa joten ne tiukkuudestaan huolimatta liukuivat päällesi vaivattomasti ja tuntuvat vielä kuivilta ja hieman viileiltä. Olet jo aiemminkin pitänyt näitä asuja yllä, tuntejakin, mutta että nyt koko työpäivän ajan. Hieman epävarmana puet päälle normaalin työasusi, housut ja paidan. Voi ei! Nännisi nöpöttävät pikku aukoistaan estottomasti ja aivan liian terhakkaina, nämähän näkyvät paidankin läpi kilometrin päähän. Koska sait vapaat kädet päällipukeutumisen suhteen puet vielä villaisen liivin päälle, joku raja sentään...

0750: Bussissa, matkalla töihin. Jo matka pysäkille oli kokemus sinänsä, legginssisi ovat sen verran tiukat että kävely tuntuu aivan erilaiselta, vaatii hieman enemmän keskittymistä. Ohjeesi mukaan olet alkanut kävellä hieman korostetun naisellisesti, lantio keinuen. Kumi tuntuu alapäässä mukavalta koska se sopivasti hieroo paikkoja... Bussiin noustessa kumihousujesi hieman ottaessa vastaan lisäsit vain vähän voimaa ja bussikortin vilautuksen jälkeen käännyt ripeästi kävelläksesi käytävää eteenpäin kohti vapauta paikkoja mutta... *NARSK*! Talkista huolimatta kumi olikin jo vähän tarttunut reiteesi irrotakseen mahdollisimman sopimattomalla hetkellä hieroutuen toisen jalan kumipintaa vasten varsin akustisin seurauksin. Kotona, neljän seinän sisällä turvassa nämä äänet ovat alkaneet tuntua Sinusta aika jännittäviltä, mutta nyt ... onnistut pitämään pokerisi, kävelet vapaalle paikalle ja istuudut sille posket ja korvat punoittaen. Voi ei, kuulikohan kukaan?

0900: Töissä! Tunti jo vierähtänyt. Ei narinoita eikä muitakaan kommelluksia, toistaiseksi. Jos joku tarkkailisi Sinua niin pistäisi merkille että nouset ja istuudut sekä kävelet jotenkin ... varovaisen harkitusti. Ajatus wc-käynnistä nousee ohimennen mieleesi ja olet jo melkein nousemassa kunnes muistat, ainiin, ohjeet. Kielto käymästä ennen keskipäivää! Olit aamulla päättänyt hieman ´helpottaa´ tilannetta juomalla tavanomaista vähemmän. Työmatkan tapahtumat saivat Sinut unohtamaan koko asian, katsot hieman myrtyneenä kuppiasi jossa on enää tilkka tuoretta aamukahvia pohjalla jäljellä... hait mukillisesi melkein ensimmäisenä töihin saavuttuasi, tunnustellen miten liikkumisesi sujuu ja muutenkin. Työkaverisi kehui kahvinkeittimen äärellä että näytätpä Sinä tänään tavanomaista pirteämmältä, posketkin niin terveen punaiset. Tietäisipä vaan syyn...!

1015: Se mukillinen alkaa jo tuntua...meneeköhän se ´läpi´ jotenkin tavanomaista nopeammin kun miettii että olisi kiva jos ei menisi. Koetetaan kestää, noin tunti enää...

1130: Lounas! Eikun wc! Eikun lounas sittenkin, juuri kun olet nousemassa lähteäksesi vessaan imaistut työkaveriesi matkaan kohti ruokalaa. Uh, vähän tukalaa jo mutta kai sen parikymmentä minuuttia vielä kestää. Pitääkö niiden kävellä noin nopeasti...

1157: Kyllä, jälkiruoka oli tänään tosi hyvää. Kyllä, olet kuullut että Ilari katkaisi koipensa laskettelureissulla. Kyllä, bonuksista ei ole vielä mitään tietoa. Normaalisti pulisisit niitä näitä yhtä innolla kuin toisetkin että pöydästä työn ääreen siirtyminen pikkaisen viivästyisi. Mutta ei nyt, nyt on pakko mennä. Keksit jonkun tekosyyn pikaista tekemistä odottavasta työstä ja nouset tarjottiminesi pois. Muut jäävät vielä rupattelemaan, toivottavasti eivät ihmettele, yleensä olet melkein viimeinen pöydässä...

1159: Työt saavat nyt odottaa, harpot varsin vauhdikkaasti hotelli helpotukseen jonka ovella ... *narsk*! Melkein paiskaat oven perässäsi kiinni, riennät pytylle ja alat riisuutua. Ohjeidesi mukaan otat ensin kengät ja housut pois että jalassasi ovat ainoastaan kumihoususi. Hetkinen, entäs sukat? Nyt vasta tajuat että olet aamusta asti liikkunut ilman tavallisia sukkia ja jos joku oikein tarkkaan tuijottaisi jalkojasi niin lahkeen alta saattais vilahtaa mustaa ja kiiltävää. Miten olet voinut olla noin huomaamaton? Onkohan uusi ystäväsi tahallaan puijannut Sinua? Pikaisesti järkeilet että no kengissäsi on sentään hieman vartta ja lahkeesi sen verran pitkät että tuskinpa sieltä nyt kovin paljoa on voinut vilahdella.

Rullaat kumihoususi jalastasi, ne ovat jo aika hikiset ettei toivoakaan että ne liukuisivat päältä kuten pukiessa. Ohjeittesi mukaan käännät ne nurinpäin ja ripustat kuivumaan. Vihdoinkin! Lysähdät istuimelle ja kuuntelet valtaisan helpotuksen tunteen kera varsin voimakasta suihketta. Reitesi ovat jonkun verran hikiset joten ne alkavat nopeasti tuntua viileiltä kun kosteus haihtuu. Kumihousujesi sisäpintakin kuivuu silmissä, talvinen ilmastointi-ilma on varsin kuivaa. Nautit pienen hetken aikaa helpottuneesta olostasi kunnes on aika toimia. Kuivaat paikkasi ja sitten käännät housut takaisin oikeinpäin, taskussasi mukana olleella pienellä purkillisella talkkia käsittelet niiden sisäpinnan taas valkoiseksi. Nyt ilman housuja varpaisillaan kylmällä lattialla liikkuminen tuntuu jo varsin kylmältä joten mielelläsi pujottaudut takaisin legginsseihisi vaimean narskumisen säestyksellä. Se pysäyttää Sinut hetkeksi, pulssi nousee, hengitys tihenee ... ei kai sitä kukaan kahden oven läpi käytävälle kuule. Viimeistelet housujesi pukemisen .. narsk .. ohjeesi on että ne pitää pukea todella huolellisesti, tiukkaan ja hyvin niin ettei niihin jää ilmaa ja varsinkin vyötärölinja piti vetää niin ylös kuin kohtuudella tulee. Hieman ihmetellen kiskot housuja kunnes jalkovälistä kiristää, irti laskiessasi kiristys helpottaa mutta housut ovat melkein napaan asti. Nopeasti muut vaatteet päälle, pieni ehostus, suihkautat hieman dödöä ilmaan koska mielestäsi siinä haisee vähän turhan paljon riisuutumisestasi vapautunut hiki...

1235: Olosi tuntuu varsin mukavalta, etenkin kun sait housusi tuuletettua ja talkittua uudelleen. Miellyttävän kuivaa, pieni puristus alapäässäsi muistuttaa jatkuvasti Sinua ja kutkuttelee mielesi laidalla lymyileviä tuhmia ajatuksia. Muistat että sait ohjeet lukea postisi heti keskipäivän jälkeen, taas sydän pamppailee hieman nopeampaan tahtiin kun avaat hotmailisi...

Uusi ystäväsi kirjoittaa että toivottavasti Sinulla on ollut miellyttävä aamupäivä jännittävien kokemuksien kera ja odottaa kuulevansa niistä pian yksityiskohtaisen selostuksen kuten tavallisesti. Tosiaan nyt on kyllä kerrottavaa. Viestin loppuosassa hänellä on Sinulle uudet ohjeet iltapäivää varten, alat lukea niitä jännittyneesti, mitähän juonia hän on tällä kertaa Sinua varten punonut... siis ... MITÄ? Luet ohjeet uudelleen, ja vielä kolmannen kerran. Et meinaa oikein uskoa niitä. En taatusti, ajattelet. Viimekerralla hieman ihmettelit ohjeita aamun ´pidättyväisyydelle´, Sinusta se tuntui hieman huvittavalta, lounaalla se tuntui jo aika tukalalta mutta wc:stä palatessasi aika jännittävälle. Mutta nämä uudet ohjeet ... nämä on kyllä liik..´ai mitäJOOootahetki´, suljet hätäisesti selaimen, hemmetin Seppo ilmestynyt jostain melkein selän taakse kysymään taas jotain papereita.

1245: Talkkipurkki! Se taisi jäädä vessaan. Kiiruhdat hakemaan sen, siellähän se lojuu melkein istuimen vieressä. Nappaat sen taskuusi, ei kai sitä kukaan huomannut, olisihan joku nostanut sen tuosta pöydälle, eikö niin, niinhän? Vilkaiset peiliin ... pieni talkkitahra päällyshousujesi takana, vyötäröllä... puhdistat sen nopeasti. Miten voin olla näin huolimaton, ohjeeni ovat kyllä varsin tarkat ... niin kovin tarkat ... nimenomaan iltapäivän osalta

1257: Kahvihuoneessa, keittimen äärellä. Suuria kysymyksiä, ristiriitaisia tunteita. Teenkö sen? Sehän on ihan ... perverssiä. Pidät uskomattomana sitä että edes harkitset asiaa ja vielä uskomattompana että huomaat täyttäväsi mukisi, aivan ohjeiden ensimmäisen osan mukaisesti.

1407: Virallinen kahvitunti. Kahvihuoneen täyttää iloinen porina ihmisten jutellessa niitä näitä, kevyitä keskusteluja. Koetat osallistua parhaasi mukaan mutta aina välillä ajatuksesi harhailee ajatellessasi mukiasi, kahvia, ohjeitasi... Pidät hieman pelottavana sitä että harkitset ohjeiden noudattamista selkeästi aikaisempaa vakavammin. Tehtäväsi tuntuu uudella oudolla tavalla kiehtovalta, ja toisaalta, kun koettaa miettiä miltä se voisi tuntua ... niin jotenkin merkillisen tutulla, lähes alkukantaisella tavalla kiihottavalta. Sen olet jo tiennytkin että ekshibitionismia Sinusta löytyy aikalailla, kun sitä sopivasti houkuttelee esiin. Juot melkein huomaamattasi pari mukillista kahvia lisää, aavistat että Sinun ´pimeä´, tuhma puolesi yrittää näin pakottaa Sinut tekemään Se.

1510: Täytät mukisi viimeistä kertaa. Tämä on viides, niin, siis viides kerta iltapäivän aikana. Ohjeesi olivat juoda litran verran, ystäväsi kyllä kehotti ottamaan osa vetenä tai ainakin laittamaan paljon maitoa kahviin. Mokoma... pervertikko... komentaa tekemään Sellaista ja kuitenkin muka huolissaan vatsasi kunnosta. Enempiä ajattelematta ovat kaikki mukillisesi olleet melkeinpä vahvempia kuin yleensä, Sinusta on tuntunut että tarvitset vahvistusta pitääksesi ajatuksesi kasassa. Tarve päästä tyhjentymään on jo varsin voimakas mutta olet jo hetken aikaa alistunut siihen että Se tapahtuu vasta reilun tunnin päästä... Se... Aionko oikeasti tehdä Sen, ajattelet. Kyllä, kuiskivat levottomat ajatukset mielesi pimeistä tuhmista sokkeloista...

1640: Kotimatkalla, aiot juuri ylittää suojatien kun vihreä vaihtuu punaiseksi. Seisahdut odottamaan, muiden joukossa. Ympärilläsi on ainakin parikymmentä muuta pyrkimässä tien yli, ruuhka-aika, tiivis tunnelma. Pakottava hätä, otsallesi meinaa nousta jo hikipisaroita. Katsot liikennevalojen punaista, seisovaa hahmoa. Tässä minä seison, punaisena, kasvoni, ajatukseni. Bussimatkan jälkeen olet vain miettinyt Sitä. Et uskaltanut tehdä Sitä ostoskeskuksessa, harkitsit kyllä mutta se tuntui olevan liikaa. Mitä jos, entäs jos, jos sitä vaikka valuu... Sen tekeminen oli jo mielessäsi pari kertaa ennen ostoskeskusta, ei vielä niin vahvana, mutta yllätyit miten lähellä se oli. Sinulle on jo selvää että teet Sen, et vain vielä ole päättänyt missä... mikä olisi sopiva paikka?

Ohjeesi sanoivat että sen pitää olla julkinen ja kohtalaisen paljon ihmisiä lähellä... Sekunnit tuntuvat ikuisuuksilta, tarve on valtava... sitten se rävähtää mieleesi.. voisinko ... nytkö ... tässäkö? Et edes kunnolla ehdi miettiä miten hyvin juuri tämän hetken tilanteesi vastaa ohjeitasi kun... annat Sen tapahtua! Vaihdat hieman asentoasi, jalat haaralleen sen sijaan että tiiviisti supussa...ja annat tulla. Orgastinen mielihyvä valtaa Sinut samalla kun lämmin tunne täyttää kumihoususi. Hetken mielessäsi liikkuu vain vahvat alkukantaiset tunteet, helpotus, mielihyvä, kiihotus. Suljet silmäsi ja näet itsesi seisomassa siinä, liikennevaloissa, pelkässä kumiasussasi ajatustesi riisuessa päällysvaatteesi.

Jalkoväliäsi täyttää lämmin neste joka alkaa etsiä reittejä ulos... turhaan. Se valuu pitkin pakaravakoasi ja nousee melkein ristiselkään saakka kunnes housujesi tiukka vyötärö pysäyttää sen kulun. Sitä valuu alas pitkin reisiä kunnes aina tiukemmaksi käyvät lahkeet pysäyttävät sen ennen polvia. Housusi alkavat täyttyä sen verran että niiden puristus pakottaa Sinut ponnistamaan tyhjentymistäsi enemmän. Keskityt siihen ja lopulta pinnistät viimeiset pisarat melkein horjahtaen. Avaat silmäsi, katsos punaista valoa, ajattelet; Uskomatonta, Minä tein Sen!

Valot vaihtuvat vihreäksi. Lähdet varovasti liikkeelle, lämmin hyväilevä tunne alapäähäsi levittäytyneenä. Jokaisella askeleella se vaihtaa hieman paikkaa, puolelta toiselle. Silloin tällöin kuulet vaimean loiskahduksen housujesi alta. Et pelästy sitä, se vain hymyilyttää Sinua; Kuka näistä ympärilläni olevista osaisi edes kuvitella...

1730: Kotona. Koska muita ei ole niin olet ohjeidesi mukaan riisunut päällysvaatteet heti ensimmäiseksi pois. Huojennut kun toteat että tippaakaan ei ole valunut mistään. Kävellessä on nestettä valunut jonkin verran polvien alapuolellekin, taitaa olla jo hieman varpaidenkin välissä. Yllätyt ettei mitään hajuja tunnu missään vaikka ystäväsi päivällä niin Sinulle vakuuttikin. No, onhan kumihoususi ilmatiiviit, mutta silti... Olet tehnyt arkisia askareita varsin epäarkisissa tunnelmissa, ajoittain kokeilevasti hieman rivoja asentoja hakien. Miltä tuntuu jos kyykistyn näin.. tai noin. Yllätykseksesi tunne alapäässäsi ei ole mitenkään ´väljähtynyt´ vaan tuntuu yhä lämpimältä. Hihittelet itseksesi että tässähän menee vanhat sananlaskut uusiksi... Katsot kelloa ja toteat että ohjeiden mukaan nyt saat käydä riisumassa ne. Nännit liivisi aukoista julkeasti törhöttäen nappaat kaapista lempisauvasi mukaan ja suuntaat suu korvissa suihkuun...