Uusi

Olin siis kokenut unelmien täyttymyksen tuon herrasmiehen kanssa, jonka sylissä olisin voinut tanssia ikuisuuksiin. Seuraavina iltoina ajattelin yhdessä vietettyä iltaa huokaillen. Joululoma oli alkanut. Vietin sitä toisella paikkakunnalla, enkä siis voinut nähdä ritariani muutamaan viikkoon.

Uusivuosi alkoi jo lähestyä, kun puhelimeni soi. En tunnistanut numeroa, joten vastasin vain "Haloo". Langan toisesta päästä kuului "Oletko se sinä?". Henkeni salpautui ja sydämeni jätti puolitoista lyöntiä välistä, tunsin punan nousevan poskilleni ja kiitin onneani, että olin yksin. Se oli hän, hän oli saanut puhelinnumeroni koulun arkistosta ja päätti, omien sanojensa mukaan pitkän harkinnan jälkeen, soittaa. Olin hyvilläni puhelusta, mutta niin suuresti yllättynyt, etten tiennyt mitä sanoa. Puhe takeltelikin aluksi aika lailla, mutta sain kuitenkin kerrottua kuulumiseni ja toivotettua hyvää uuttavuotta. Hän kertoi olevansa lähdössä yksin tarkastamaan kesämökkinsä talvikuntoa, ja kysyi haluaisinko tavata hänet siinä lomassa.

Sydämeni hakkasi innostuksesta ja totesin, että mikään ei miellyttäisi minua enempää. Aloimme tehdä suunnitelmia, mutta silloin siskoni juoksi huoneeseeni ja minun täytyi lopettaa. Hän lupasi soittaa seuraavana päivänä uudelleen. Kysyin, mikä siskollani oli hätänä ja hän halusi leikkiä kanssani nukeilla. Siskoni oli viisivuotias ja oikein viehättävä, ainakin kun häntä tapasi harvemmin.

Seuraavan päivän odotin vain puhelimen sointia ja perheenjäsenenikin ihmettelivät, miksi oikein olin niin levoton. Selitin, että olin vain unohtanut mainita, että kaverini on lähdössä mökillä käymään ja on pyytänyt minua mukaan. Nautin hyvästä luottamuksesta ja suhteeni vanhempiini oli kunnossa, joten he totesivat vain "Kuinka mukavaa". Se oli lupani lähteä.

Illalla puhein soi, suunnilleen samoihin aikoihin kuin edellisenäkin päivänä. Vastasin melkein heti, ja kuuntelin tuota ammattitaitoista ääntä hymyillen. Opettajathan periaatteessa puhuvat työkseen, ja tämän nimenomaisen opettajan sanankäänteet olivat mitä parhaimpia. Kerroin, että voisimme tavata ja vaikka viettää pari päivää yhdessä. Kuulin hänen äänestään yllätyksen vaikutuksen, ja olin myhäilin itsekseni. Sovimme, että hän tulisi hakemaan minua kotikaupunkini linja-autoasemalta, sen paikan hän tiesi.

Sovittuna päivänä sovittuun aikaan tapasimme. Hän saapui hopeanvärisellä Volkswagenillaan aseman pihaan, nousi autosta ja riensi avaamaan minulle ovea. Ennen kuin istuin etupenkille, hän kuin salaa antoi suukon poskelleni. Punastuin, ja istuin kainosti autoon. Olin pakannut hieman vaihtovaatteita ja hammasharjan mukaan, sillä olimme sopineet viettävämme yhden yön mökillä, mikäli kaikki paikan päällä olisi kunnossa.

Ajoimme parikymmentä minuuttia leppoisia ja lempeitä jutellen, radiota kuunnellen. Hän kysyi onko minulle niin suuri nälkä, että illallinen maittaisi. Myönsin, että olin kovin nälkäinen, en nimittäin ollut malttanut syödä kunnolla ennen lähtöä. Hän pysäytti auton erään seuraavan ravintolan pihaan. Kyseessä oli huoltoasemalle laajennettu aika tyylikäskin pikku paikka, jossa tarjoiltiin ruokaa aamusta myöhään iltaan. Valitsimme kahden hengen pöydän seinän vierustalta niin, että näkisimme ikkunoista ulos joka suuntaan. Tilattuamme istuimme vain hiljaa pöydässä ja katselimme kainostellen toisiamme. Tunnelma oli kuin huoltoaseman kahvioissa yleensä, mutta silti katossa. Aterian tullessa pöytään sen mukana tuotiin kynttilä keskelle pientä pöytäämme. "Hyvää ruokahalua", meille toivotettiin. Söimme verkkaisesti, opettajani hoiti miehen osansa ja maksoi, ja jatkoimme sitten matkaa kohti mökkiä.

Päästyämme perille oli aivan pimeää, joten ajoimme auton aivan mökin viereen, etsimme taskulampun auton sisävalossa. Lumi oli luotu polulta, näin oli erään paikalla vakituisesti asuvan naapurin kanssa sovittu. Ennen kuin ehdin nousta autosta, ritarini tuli taas avaamaan oven ja ojensi kätensä auttaakseen minut ylös. Suuntasimme taskulampun valossa mökille ja ihastelin, miten viehättävällä paikalla se oli. Päästyämme sisälle hän kehotti minua katselemaan paikkoja sillä välin, kun hän itse lähti hakemaan polttopuita. Mökissä oli melkein yhtä kylmä kuin ulkona, onneksi ei ollut kovin paljoa pakkasta.

Pian takassa leiskuikin tuli, ja kodikas mökki alkoi lämmetä. Sitä mukaa, kun lämpö levisi huoneistoon, riisuimme päällystakkimme ja kenkämme. Purimme tavaramme ja käperryimme sohvalle katselemaan tulta, ruokkien sitä aika ajoin haloilla. Silittelin jälleen hänen harmaita niskahiuksiaan ja hengitin pihkan tuoksua...