Uusi

Lukion aloittaessani olin tuntematon kaikkien silmissä, samoin kaikki olivat vieraita minulle. Jokainen asia vaati totuttelua uudessa paikassa. Kaikki kiinnosti tasapuolisesti, mutta ketään kiinnostavaa kumppaniehdokasta ei tuntunut olevan mailla halmeilla. Kaksi vuotta tutustuin erilaisiin ihmisiin, oppilaisiin ja joihinkin opettajiinkin, myös oppiainesuuntaukset alkoivat olla selvillä. Kolmantena vuonna aloin kiinnostua yhä enemmän ruotsin kielestä, sillä eräs vanhempi miesopettaja oli erittäin innostava ja pätevä työssään.

Olin ns. ihastunut hänen tapaansa opettaa jo ensimmäisellä luokalla ollessani, mutta silloin kiinnitin huomioni vain muistiinpanojen tekemiseen. Kakkosluokkalaisena aloin kuunnella hänen juttujaan muunkin, kuin kieliopin kannalta. Hän oli viisissäkymmenissä oleva mies, harmahtavat hiukset, lyhyehkö, ruskeat silmät. Minun mielestäni hän oli silti hyvin charmikas.

Kolmantena vuonna yhteistyömme tiivistyi, kun ilmoitin hänen suureksi ihastuksekseen haluavani ruotsinopettajaksi. Näin lähtivät alkuun keskustelumme, jotka kulkeutuivat hyvin usein sivuraiteille, eli aivan muuhun kuin opiskeluun. Opin tuntemaan häntä siviilitasolla hyvin monelta kantilta, sillä joskus muutkin oppilaat tai opettajat liittyivät keskustelupiiriimme. Monesti kuitenkin jäimme kahden, aina tietysti tukiopetuksen varjolla. Nautin hänen seurastaan, ja vaikka hän olikin vanhempi ja naimisissa oleva mies, hän mitä ilmeisimmin viihtyi minun seurassani. Kukaan ei osannut aavistaa miten henkilökohtaisiksi juttumme olivat menneet; olin purkanut hänelle sydäntäni hullunkurisista ja kurjista teinivuosistani, hän puolestaan kertoili, mitä oli elämän varrella kokenut. Hurmaannuin hänen nokkeluudestaan ja ajatuksistaan.

Iltaisin aloin ajatella häntä, näin hänestä unia, tuosta luokan edessä häärivästä pikku miehestä. Haaveilin jutustelumme etenevän pidemmälle, kuin vain jutusteluun koulun luokkahuoneiden seinien sisällä.

Suureksi yllätyksekseni tämä toteutuikin, ja hän todella kysyi, saisiko tarjota minulle elokuvalipun ja hyvää seuraa - elokuvateatterissa oli kuulemma joku ruotsin kieltä ja kulttuuria hyvin esittelevä elokuva, mikä lie sen nimi olikaan. Tietysti se kiinnosti, mutta enemmän minua veti puoleensa seura. Sovimme kaikesta vaivihkaa ja tapasimme aivan elokuvateatterin edessä, kuin sattumalta. Elokuvan jälkeen hän kutsui minut viinilasilliselle. Hämmentyneenä ja häkeltyneenä kieltäydyin, mutta olin kuitenkin mielissäni, ja lisäsinkin huomautuksen, että ehkä joku toinen kerta.

Kului pari viikkoa, joulun ajan loma alkoi lähestyä. Harjoittelimme musiikkiesityksiä juhlaa varten, ja ruotsinopettajamme kävi usein kuuntelemassa harjoituksia - nyt useammin kuin aikaisemmin, ilmeisesti johtuen minun osallisuudestani esityksiin. Monesti harjoitusten jälkeen hän tuli taputtamaan minua hellästi olkapäälle ja kehumaan lauluääntäni. Silloin hän totta kai kehui muitakin, sillä ei halunnut herättää turhia epäilyksiä, mutta tunsin hänen hellän kosketuksensa, ja se aiheutti minussa väristyksiä. Hän ei ollut aiemmin koskenut minua vastaavalla tavalla. Joskus aiemmin olimme olleet yhdessä kumartuneena, ihan oikeasti, ruotsintehtävien äärelle, ja kätemme hipoivat vahingossa toisiaan, katseemme kohtasivat ja naureskelimme kuin kainot nuoret konsanaan.

Tämä yksi kosketus kuitenkin sai tunteeni lämpenemään entisestään ja aloin uskoa, että toiveeni todella voisivat toteutua. Rohkaistuin itse pyytämään häntä luokseni viinilasilliselle ja hän suostuikin. Tapasimme seuraavana lauantaina, juuri ennen lomaa.

Lupasin mennä häntä vastaan sovittuun paikkaan, josta sitten yhdessä kävelisimme pienen matkan kotiini. Hän tuli etuajassa, kuin ei olisi malttanut odottaa. Totta puhuen en minäkään olisi malttanut. Kävelimme vieretysten kohti kotitaloani. Asuin yksin, joten ei ollut pelkoa, että joku tuota kohtaamista tulisi vahtimaan. Matkalla hän kietoi varovasti käsivartensa hartioideni ympäri ja minä painauduin hieman häntä vasten. Jatkoimme näin aivan kotiovelle asti, sitten pujahdimme sisään. Oli pimeää, ja päätin sytyttää muutaman kynttilän. Tiesin hänen pitävän viihdemusiikista, joten säädin radion sopivalle kanavalle ja laitoin sen hiljaiselle.

Olin valinnut keskihintaisen punaviinin, se sopisi hyvin tilaisuuteen. Istuimme pienen pöydän ääreen omille tuoleillemme ja aloitimme tavanomaisen jutustelun, tällä kertaa kuitenkin jotenkin vaivautuneina, meitä kumpaakin ujostutti. Juotuamme ensimmäisen lasin radiosta tuli tanssittava kappale, ja opettajani herrasmiesmäisesti nousi, kumarsi hieman ja ojensi kätensä pyytääkseen luvan. Tanssahtelimme posket vastakkain, ja tunsin, kuinka minua lämmitti. Hän painautui hieman lähemmäs, pysähdyimme ja katsoimme toisiamme silmiin. Hyvin hitaasti kiedoimme kätemme toistemme ympäri ja suutelimme hellästi.

Koskaan ei minun ollut ollut niin hyvä olla, tuntui kuin maailma olisi pysähtynyt ja olisin sulanut hänen käsivarsilleen. Syleilin häntä ja hän minua, hyväilin hänen harmaita niskahiuksiaan ja toivoin, ettei se koskaan päättyisi.

Sinä iltana hänen täytyi lähteä aikaisin, mutta olimme jo sopineet tapaamisen seuraavalle viikonlopulle...