Kirjailija

Antin toimistohuone sijaitsi Scrytechin tornitalon ylimmässä kerroksessa, mutta uransa huipulla oleva, viisikymmenvuotiasjuhliaan suunnitteleva kehityspäällikkö ei enää komeita näkymiä huomannut. Loskaiseen vuodenaikaan Pitäjänmäen yritysalueen ylle aukeava näkymä ei olisi kaikkein hurmaavimpia ollutkaan. Antin murheet olivat jokapäiväisiä. Ubiquitous computing -alalla tuotekehityskustannukset olivat yhtenäisistä laitealustoista huolimatta korkeita, ja eri valmistajien kilpailevat standardit ja omat valmistajakohtaiset lisäykset vaikeuttivat tulevaisuuteen varautumista ja yhteensopivien laitteiden kehitystä.

Edistystä toki tapahtui: maailman suurimmat autonvalmistajat olivat päässeet sopimukseen yhteisestä liikenteenohjauksen standardista, minkä ansiosta Scrytechille oli avautunut loistava tilaisuus kilpailla pääkaupunkiseudun automaattisesta pysäköintivalvonnasta. Antti oli toiminut sulautettujen järjestelmien, kuten niitä ennen kutsuttiin, parissa koko työikänsä ja nähnyt kansainvälistymisen ja maailman verkottumisen tuomat muutokset. Hän oli aina ottanut muutoksen avosylin vastaan, mutta hänen urakehityksensä mukanaan tuomat kasvavat vastuut saivat välillä hänet kaipaamaan yksinkertaisempia aikoja. Hän rapsutti niskaansa ja päälakensa hieman harvenemaan alkaneita hiuksia.

Oliko hän vihdoin tulossa kypsään ikään, kun hänen vanhin lapsensakin alkoi olla jo täysikäisyyden kynnyksessä ja Antin alkoi tehdä mieli rentoutua perheensä kanssa ja sulkea välillä kaikki yhteydet ulkomaailmaan? Kehityspäällikön mietteet katkesivat ovelle koputettaessa. Hän tiesi jo ennakolta tulijan Seijaksi, joka oli tuomassa hänelle joitain kilpailijoiden tuotteita tutkittavaksi. Seija oli hänelle entuudestaan tuttu vain nimenä sähköpostiviesteissä. Johtaja muisti kuitenkin tämän toimivan hallinto-osastolla ja huolehtivan ilmeisen oma-aloitteisesti tehtävistään. Seija astui rohkeasti sisään kehityspäällikön toimistoon ja tervehti tätä. Nuori nainen käveli ryhdikkäästi korkokengissään kättelemään Anttia ja esitteli itsensä.

Kaupallisen koulutuksen saanut nainen ei ehkä ollut perinteistä missityyppiä vaan hieman rehevänpuoleinen, mutta pukeutui tyylikkäästi, esiintyi iloisesti ja itsevarmasti ja kantoi kilonsa kunnialla. Antin kysyessä vähän lammasmaisesti, mistä nyt taas olikaan kyse Seija muistutti arvioitavana olevan uuden sukupolven medialaitteiden käyttöliittymät ja varsinkin kilpailijoiden näkemykset niistä. Kehityspäällikön saama välittömän positiivinen kuva hänen luokseen tulleesta työntekijästä koki pienen kolauksen hänen huomatessaan Seijan kantavan Sitä Merkkiä. Hän ei tiennyt merkin tarkkaa tarkoitusta, mutta hän oli kuullut siitä supistavan johdon saunailloissa, jossa se oli ristitty karun suorasukaisesti "pane mua"-pinssiksi.

Johtajan tapa tarkastella naistyöntekijää muuttui välittömästi, ja hän katsoi tätä päästä jalkoihin uudelleen. Hän tiesi käyttävänsä valtaansa väärin, mutta tässä asiassa hän oli iän kertyessä muuttunut vain itsekkäämmäksi. Hänen onnellisen avioliittonsa ikääntyessä hänestä tuntui, että hänen elonsa vaimon kanssa oli muuttunut arkipäiväistyneeksi ja he olivat eriytyneet elämään omia elämiään omine harrastuksineen. Johtajan kiinnostus naissukupuolta kohtaan ja hänen libidonsa ei kuitenkaan ollut kadonnut mihinkään, sen kohde oli vain muuttunut. Seija huomasi johtajan kiinnostuksen harhailevan, ja nainen kohottautui pystyyn toimistopöydän reunalta, johon hän oli nojaillut, ja alkoi tehdä lähtöä. Antilla oli kuitenkin muita suunnitelmia, ja vanhempi mies katsoi reipasta työntekijää silmiin.

"Seija, olet kauniin ja seksikkään näköinen", hän aloitti suorasukaisesti ja töksäytti: "Ottaisitko minulta suihin?" Antti tiesi täysin hyvin, että kuka tahansa normaali, itsevarma nainen olisi vastannut kysymykseen joko häiriköintisyytöksillä tai lujalla läimäyksellä kasvoihin, mutta hän oli tavannut yrityksessään Seijan kaltaisia naisia aiemminkin ja tiesi, mitä odottaa. Seijan silmät kirkastuivat ja hymy levisi tämän kasvoille. "Kiitos kohteliaisuudesta", nainen sanoi ja palasi johtajan viereen. "Totta kai otan." Aiemmista kokemuksista huolimatta Antin hymy oli yhäkin hieman epäuskoinen hänen avatessaan vetoketjunsa ja levittäessä jalkojaan kutsuvasti. Seija polvistui toimistopöydän juureen ja alkoi kaivaa sormillaan myyntipäällikön jo puolikovana odottavaa penistä esille. Antti ei ollut vieläkään uskoa, että tällaisia työpaikkalutkia oli olemassakaan, mutta ne naiset tuntuivat vilpittömästi nauttivan seksistä ja sen antamisesta. Kuka heidät oli yritykseen rekrytoinut? He eivät itse suostuneet rintamerkistään puhumaan.

Aluksi Antti oli ollut huolissaan naisten olevan ylimmän johdon, ay-liikkeen tai kansalaisjärjestöjen lähettämiä houkutuslintuja, mutta sittemmin Antti oli alkanut yhä voimakkaammin epäillä naisten - ja joidenkin miesten! - vain merkitsevän seksinnälkäisyyttään ja kyrvänkipeyttään salaisella merkillä. Saatuaan Antin peniksen esille Seija veti miehen esinahan taakse ja otti tämän terskan suuhunsa. Antti uikutti lutkan pyörittäessä kieltään hänen arimman kohtansa ympärillä. Tämä kietoi sitten huulensa tiiviisti kalun ympärille ja antoi sen liukua kokonaan suuhunsa. Johtaja tunsi kovettuvansa hetkessä paraatikuntoon naisen imiessä häntä posket lommolla. Heidän katseensa kohtasivat hetkeksi, ja naisen katseessa oli iloinen pilke.

Antti nojautui taaksepäin tuolillaan ja sulki silmänsä. Nuori nainen imi ahnaasti hänen kyrpäänsä, kuljetti päätään ylös ja alas sen varrella eikä juuttunut mekaanisuuteen. Suihinoton tullessa suvantokohtaan Seija siirtyi hyväilemään suullaan miehen kivespusseja. Samaan aikaan nainen kietoi kätensä kyrvän varren ympäri ja alkoi runkata sitä hitaasti. Antti oli ollut aluksi täysin tyytyväinen ajatukseen pelkästä suihinotosta, mutta nyt hänen sisällään alkoi kehittyä seksiin todellinen himo pelkän nopean laukeamisen sijasta. Se oli paljolti tuon lutkan innokkuuden ansiota. Kehityspäällikkö tarttui Seijaa olkapäästä. "Saanko minä panna sinua kunnolla?" hän kysyi tältä.

Seija lopetti suihinoton ja näytti hetken aikaa miettivältä. Nainen poimi käsilaukkunsa ja alkoi tutkia sitä. "Saat kyllä", hän vastasi, "mutta sinun täytyy käyttää kondomia. Yritämme mieheni kanssa saada lasta." Seija repäisi kondomipaketin auki ja rullasi varovasti kumin miehen varrelle tämän katsellessa toimea vierestä. Mies ei ollut uskoa, miten pitkälle lutka oli valmis menemään kyrvänkaipuunsa perässä. Antaisikohan tämä nussia itseä perseeseensäkin? Se oli toki homojen hommaa, mutta jotain kiihottavaa ajatuksessa oli... Saatuaan kondomin rullattua paikalleen Seija vähensi vaatteitaan, jättäen ylleen vain paidan ja sukkansa. Antti huomasi Seijan vilkuilevan ympärilleen hieman ujostellen, mutta kehityspäällikkö kertoi oven pysyvän lukittuna ja kaihtimien alhaalla heidän pitäessään "kokousta". Seija istahti hymyillen johtajan pöydälle ja levitti tälle jalkojaan kutsuvasti.

Johtajaa tervehti oikein luonnollinen, ajelematon pimpero. Seija laskeutui varovasti selälleen pöydän viileälle pinnalle ja levitti kädellään itseään. Antin mielestä Seija oli oikein hurmaavan näköinen rehevä nuori nainen, jonka pieni pyöreys ei haitannut ollenkaan. Johtajan asettuessa naisen jalkoväliin tämä kohotti lantiotaan ja auttoi kädellään peniksen pillunsa suulle. "Aloita varovasti", tyttö pyysi jättäen kätensä johtajan ja itsensä välille, "En ole vielä täysin kostunut." Antti työntyi hitaasti Seijan sisälle. Voi luoja kun tyttö olikin ihanan tiukka, hän pystyi oikein tuntemaan miten hänen kyrpänsä avasi tätä... Hän ei työntynyt heti pohjaan asti, vaan alkoi hitaasti nussia työpöydällään makaavaa naista. Tyytyväinen huokaisu purkautui tämänkin huulilta, ja Antti nautti tuntiessaan nopeasti kostuvan naisen avautuvan enemmän joka työnnöllä. Pian Seija poisti kätensä haarojenvälistään ja nosti jalkojaan ylemmäksi, aivan Antin olkapäille asti. Nyt mies pääsi työntymään pohjaan asti, ja lantiotaan kohottava Seija aivan kiemurteli pöydällä johtajan antaessa hänelle kyytiä.

Antin ynähtelyt sekoittuivat joka työnnöllä Seijan kostean pillun litinään, jonka ääni kiihotti heitä kumpaakin. Antti olikin aivan unohtanut, miten mukavaa seksi vähän verevämmän nuoren neidon kanssa voi ollakaan, kun kuuma, pehmeä nainen kiemurteli nautinnollisesti hänen allaan. Se tuntui jotenkin lähes kodikkaalta. Antti puristeli Seijan reheviä rintoja tämän paidan lävitse ja leikitteli sormenpäillään nänneillä. Heidän päästyään hyvään rytmiin johtaja tarkkaili allaan kiemurtelevaa naista, ja hetken kuluttua heidän katseensa lukittuivat. He kumpikin hymyilivät, mutta Antti oli aistivinaan, että niin paljon kuin nainen selvästi pitikin seksistä, tämän himo lähti liikkeelle kuitenkin enemmän miellyttämisen halusta ja velvollisuudentunnosta kuin seksinnälästä. Antti oli tiennyt naisen lutkaksi, mutta pinssien takana piilevä mysteeri hämmensi häntä. Lopulta hänen oli pakko kysyä: "Sinut on palkattu tänne muiden töiden ohessa myös huoraksi, eikö olekin, kulta?"

Seijan ilme synkkeni ja Antti tiesi välittömästi puhuneensa varomattomasti. Seija laski jalkansa alas ja Antinkin oli pakko lopettaa yhdyntä. Nainen nousi istumaan pöydän reunalle jalat tiukasti yhdessä ja näytti loukkaantuneelta. "Tuo oli todella asiatonta." Antti oli tiuskahtamaisillaan jotain vastaukseksi, mutta sai maltettua mielensä ja istahti takaisin toimistotuolilleen. Hän hyväili kädellään kulliaan. Hän ei sitten tosiaan ymmärtänyt noita panoklubilaisia, vai mitä olivatkaan. Ne lutkat käyttäytyivät kuin kiimaisimmatkin huorat ja olivat valmiina lähes mihin tahansa, mutta sitten he välillä muuttuivat joksikin ihme partiolaisiksi ja siveyden sipuleiksi. "Anteeksi", hän vastasi lopulta. Huoneessa vallitsi hetken hyytävä hiljaisuus, mutta sitten Seija leppyi asteittain. Hän alkoi hyväillä kädellään Antin jäykkänä pysynyttä kyrpää ja rullasi sen peittona olleen kondomin takaisin aivan alas asti. "Sinulla on aika herkullinen kyrpä", Seija totesi lopulta, ja Antti kiitti hymyillen kehuista.

Vanhempi mies ei kyennyt arvaamaan, mitä yllättäen vieraan oloiseksi muuttuneen naisen päässä liikkui, mutta lopulta tämä tuntui leppyvän ja tämän silmiin ilmestyi jälleen kujeellisen kiihottunut katse. Seija kiipesi johtajan syliin ja asettautui hajareisin tämän päälle. Hän laskeutui johtajan päälle siten, että miehen terska sujahti takaisin hänen vittuunsa. Siihen nuori nainen pysähtyi ja hymyili. "Pyydätkös uudestaan anteeksi?" hän kysyi, ja johtaja myöntyi hymyillen. "Pyydätkös anteeksi myös vitultani?" Seija kysyi, laskeutuen vähän syvemmälle ja puristaen Anttia vatsanpohjan lihaksillaan. Antti ulvaisi nautinnosta ja pyysi uudelleen anteeksi, kehuen uikutellen Seijan pillua parhaaksi mahdolliseksi luomuvituksi, joka pystyisi lypsämään hänestä vielä viimeisenkin voimanpisaran. Se tuntui Seijalle riittävän, sillä tämä laskeutui ensin aivan pohjaan asti ja alkoi sitten ratsastaa miehen sylissä. Kehityspäällikkö Antti tunsi olonsa lähes voimattomaksi nuoren naisen nautiskellessa iloisesti hänen kyrvällään.

Seijan lantio ja viehättävän pyöreä takamus ratsastivat edestakaisin hänen sylissään ja hieroivat häntä ihanan kokonaisvaltaisesti naisen pysyessä tiivisti hänen sylissään. Seija nosti passiivisena pysytelleen miehen kädet rinnoilleen, joita Antti alkoi puristelemaan ja hyväilemään kuin käskystä paidan läpi. Miehestä tuntui hetkittäin, kuin hän olisi rakastellut lutkan sijasta suloisen enkelin kanssa, niin ihanasti tämän nuori keho häntä helli. Seija nuolaisi huuliaan ja virnisti. "Minäkin alan olla jo lähellä, kokeillaanko, jos saataisiin yhtä aikaa?" nainen ehdotti. Hän vaihtoi asentoaan ja nojautui eteenpäin, laskien kätensä ottamaan tukea Antin olkapäistä. Jos aikaisempi lantion pyöritys oli ollut käyntiä, niin nyt nuori ratsastajatar siirtyi laukkaan.

Tukien itsensä miehen kehoa vasten hän alkoi pomppia tämän kyrvällä, kohottaen ja laskien peppuaan miestä vasten. Neito tiesi tarkalleen, miten miestä oikein lypsettiin ja houkuteltiin tulemaan... Antti alkoi huohottaa ja kietoi kätensä naisen selän taakse. Nainen laski päänsä alemmaksi, lähes Antin poskea vasten ja voihki itsekin miehen herkullisen mulkun hieroessa yhtäläisesti myös hänen klitoristaan. "Tule mulle", Seija houkutteli, "Laukea yhdessä mun kanssani." Hän kiihdytti tahtia tuntiessaan miehen sormien puristuvan selkäänsä vasten ja tunsi pientä riemua aistiessaan tämän peniksen vielä paisuen juuri ennen laukeamista. Sitten he laukesivat yhtäaikaisesti, Antti ehkä aavistuksen verran ennen nuorta työntekijää, ja nautinnon aallot pyyhkäisivät yksi kerrallaan heidän ylitseen. Vaikkei heidän seksinsä ehkä ollut elämää suurempaa, niin he jakoivat silti yhdessä valtavan nautinnollisen ja rentouttavan hetken, josta kummallakaan ei ollut kiire pois. J

ohtajan alkaessa tuokion päästä pehmetä Seija nousi lopulta ylös ja rullasi varovasti käytetyn kondomin tämän yltä. Sen hän kietoi paperiliinaan ja hävitti sekajätteen mukana, liikkuen luontevasti puolialastomana johtajan toimistossa. Sitten hän alkoi pukea vaatteita takaisin ylleen, ja Anttikin pyyhki hikeä otsaltaan seuratessaan naisen reippaita toimia. "Seija Seijako se oli?" Antti kysyi lopulta, ja Seija nyökkäsi hymyillen. Hän korjasi nainnin tiimellyksessa pudonneet tuomansa laitteet takaisin työpöydälle ja kääntyi sitten johtajan puoleen.

"Jos haluat lisää, niin ota vain yhteyttä", Seija kehotti, ja muistutti sitten vakavampaan sävyyn: "Lähetä postia, kun voin tulla hakemaan nämä pois." Kehityspäällikkö naurahti ja kertoi, ettei voisi unohtaa asiaa. Johtaja jäi seuraamaan naistyöntekijän reipasta lähtöä toimistosta. Naisesta ei olisi kehonkielen puolesta huomannut, että tämä oli juuri saanut kyrpää! Antti jäi hetken päästä miettimään, kuinka tavallista se mahtoi ollakaan...

--- Ilta oli jo ehtinyt hämärtyä myöhemmin samana päivänä, niin kuin se teki aikaisin pimeään vuodenaikaan, mutta kehityspäällikkö Antti Antti ei vieläkään ollut päässyt lähtemään kotiinsa perheensä luo. Yrityksen murheet eivät pelkästään huolehtimalla ratkenneet, ja Antti oli päättänyt yrittää vielä lukea muutaman raportin lävitse. Tukipalveluita ja huoltoa ilmaiseva merkki syttyi oven ilmaisimessa, ja Antti painoi "sisään" -nappia sen kummemmin asiaa ajattelematta. Oli tyypillistä, että toimistotiloissa kävi silloin tällöin ilman aiempaa ilmoitusta huoltohenkilökuntaa, yleensä siivoojia ja muita vastaavia, ja hänhän oli itse töissä tavallista myöhempään. Sisään käveli vaaleahiuksinen, lyhyehkö siivoojanainen, joka tervehti Anttia ovelta. Nainen oli pukeutunut tiukkoihin farkkuihin sekä löysään housuihinsa työntämäänsä puuvillapaitaan, jonka lähes kaikki napit olivat avoinna ja hihat käärittyjä. Antti vastasi siivoojan tervehdykseen lähinnä muodon ja kohteliaisuuden vuoksi, eikä pistänyt naisessa muuta erityistä merkille kuin ihonvärin.

Matalapalkkaisista siivoustehtävissä oli poikkeuksellisen paljon erilaisia ulkomaalaisperäisiä työntekijöitä, mutta eivät suomalaisetkaan toki aivan harvinaisia olleet - tosin nämäkin olivat usein nuorempia, osapäivätöissä olevia. Siivooja ryhtyi tyhjentämään huoneen roskakoreja ja pyysi hetken kuluttua työtehtäviinsä syventyneeltä johtajalta luvan tyhjentää myös tämän työpöydän alla olevan roskakorin. Nainen kyykistyi Antin jalkojen juureen ja vaihtoi myös viimeisen roskakorin johtajan odottaessa vieressä. Johtajan katse eksyi vaalean naisen ohuen paidan avonaisesta etumuksesta sisään. Se liehui naisen työskennellessä ja paljasti palan paljasta rintaa. Naisen kääntyessä vielä hieman lisää johtaja tajusi shokeeraavasti nähneensä vilauksen tämän paljaasta, kovana nöpöttävästä nännistä.

Johtaja ei ollut huomaavinaankaan mitään, mutta hän arvioi silti siivoojarouvan pikaisesti uudelleen päästä varpaisiin. Miehenä hän ei huomannut tässä kuitenkaan mitään kummallista tai epäilyttävää. Roskapussin vaihdettuaan nainen katsahti Anttian hymyillen ja sanoi: "Kiitos. Minä olen muuten Anni." "Antti." Antti yritti jatkaa raportin lukemista Anniksi esittäytyneen naisen siivotessa huonetta, mutta siitä ei oikein tuntunut tulevan mitään. Kohta Annikin kysäisi: "Mitäs kirjoitat?" Antti kohotti katsettaan hieman yllättyneenä ja vastasi sitten: "Teen merkintöjä tällaiseen tutkimusraporttiin." Anni nojautui levähtämään kehityspäällikön työpöydän kulmaa vasten ja totesi myötätuntoisesti: "Mahtaa olla ikävä tehdä näin pitkää päivää tähän vuodenaikaan." Antti pysähtyi hetkeksi ja mietti, miten hänen pitäisi suhtautua siivoojan yllättävään tuttavallisuuteen. Hänellä oli toki kiire, mutta milloinkas hänellä ei toisaalta olisi ollut.

Anni vaikutti ystävälliseltä ja myötätuntoiselta, ja ehkäpä Antti kaipasikin näin illalla jotain toista henkilöä, jonka kanssa jutella. Hän risti kätensä niskansa taakse ja otti rennomman asennon. Eihän Anni tietenkään voinut teknisistä yksityiskohdista ymmärtää, mutta tämä oli hyvä ja empaattinen kuuntelija, ja he keskustelivat tuokion työnteosta ja perheellisen ihmisen erityisistä paineista. Vaikka he olivat aivan erilaisia ihmisiä, Anni ja hän, Antti tunsi kuitenkin kuin he olisivat voineet olla ystäviä. Se oli harvinaista, mutta tervetullutta vaihtelua.

Anni siirtyi hieromaan Antin hartioita keskustelun lomassa. Antti ensin säpsähti hieman, mutta sitten hän rentoutui nopeasti ystävällisen naisen käsittelyssä. Annin kanssa hänen oli yllättävänkin helppo olla ja hänestä tuntui, ettei hänen tarvinnut teeskennellä mitään. Miksi hänen olisi täytynytkään siivoojalle esittää mitään muuta kuin mitä hän oli? "Tuntuukos sinusta vanhenemisen yhteydessä siltä kuin myös oma suhtautumisesi nuoriin naistyöntekijöihin olisi muuttunut?" Anni kysyi ymmärtäväisesti Antin todettua, että välillä miehestä tuntui kuin hän olisi muuttunut näkymättömäksi nuorten naisten silmissä. "Juu", Antti naurahti, ajatellen Seijaa. "Kyllä siinä on niinkin päässyt käymään." Anni ynähti myöntävästi, ja kysyi hetken kuluttua uteliaalla, mutta samalla myös vihjaavalla äänellä: "Mitäs sitten ajattelet minusta?" Antti naurahti ja vastasi kiertäen kysymyksen ovelasti: "Olet hyvä hieroja."

Anni kumartui Antin korvan juureen ja kuiskasi: "Voit olla minulle täysin avoin ja suora, pidän siitä miehessä..." Antista tuntui pitkästä aikaa siltä kuin yritys olisi pystynyt tarjoamaan hänelle kaiken hänen tarvitsemansa. Ja vähän enemmänkin, hän ajatteli virnistäen tuntiessaan alkavansa jälleen kovettua. Olihan hän yrityksen pitkän linjan miehiä...