Kirjailija

Oli vuoden 2016 itsenäisyyspäivän jälkeinen arkipäivä, ja Petri T. aikoi vihdoin lopettaa lorvailun ja tarttua hommiin. Jos totta puhutaan, niin Petrin ensimmäinen "oikea" opiskelujen jälkeinen työpaikka Scrytechin Pitäjänmäen toimitiloissa ei täyttänyt hänen odotuksiaan. Petri oli opiskeluaikanaan tehnyt töitä sekä yliopiston laitokselle että yksityiselle pienyritykselle. Leppoisia ja epämuodollisia työpaikkoja kummatkin, mutta kuten tuhannet muut kunnianhaluiset nuoret aikuiset, 26-vuotias Petri oli kaivannut kansainvälisen, 43 maassa toimivan ICT-alan jättiyrityksen tarjoamia rajattomia etenemismahdollisuuksia. Hän oli läpäissyt hyvien todistustensa ja aikaisemman työkokemuksensa ansiosta monivaiheisen rekrytointiprosessin vain huomatakseen, että suuryrityksessä työskentelyssä oli myös varjopuolensa.

Petri oli huvitellut työpäivän aluksi katsellen joitain ystäviensä lähettämiä videopätkiä ja chattaillen muiden lorvailijoiden kanssa tuhmassa aikuisten chatissa. Ei hän mitään vakavampaa sieltä hakenut kuin pientä jännitystä aamuunsa, sillä hän oli kihloissa pitkäaikaisen tyttöystävänsä ja opiskelukumppaninsa kanssa. Petri uskalsi käyttää yrityksen tietoverkkoa chattailyyn, sillä hän tiesi työntekijöiden nettisurffailun seurannan olevan Suomessa kiellettyä, niin kuin se oli ollut jo yli vuosikymmenen. Petri otti langattoman lähiverkon kautta yhteyden firman parkkihallissa olevaan autoonsa ja imuroi työkoneelleen itselleen musiikkia. Kun auton tietokoneelta ei löytynyt kaikkia hänen kaipaamiaan kappaleita, hän laittoi työkoneen hakemaan puuttuvat kappaleet vertaisverkkoja käyttäen. Petri oli astunut Scrytechin palvelukseen innokkaana, mutta pian hän oli joutunut huomaamaan, ettei hänen kykyjään käytetty parhaalla tavoin hyväksi. Projekti, johon hänet oli alun perin rekrytoitu, olikin otettu uudelleen arvioitavaksi, eikä häntä toisaalta oltu uskallettu siirtää toiselle osastollekaan. Tilavassa avokonttorissa henkilöiden vaihtuvuus oli suurta, eikä Petriin oltu kiinnitetty erityistä huomiota eikä häntä oltu perehdytetty kunnolla talon tavoille.

Petrin kiireinen esimies, Outi I., ei juuri ehtinyt vastailla kunnolla Petrin sähköposteihin, ja tämä antoi hänelle vain ylimalkaisia työtehtäviä. Petristä tuntui, ettei häneen sillä hetkellä edes kohdistunut kovin kummoisia odotuksiakaan, eikä hän viitsinyt panostaa tosissaan niihin sekalaisiin tehtäviin, joita hänelle oli annettu. Samaan aikaan suuryritys kuitenkin vaati korkeasti koulutettuja asiantuntijoitaan mukautumaan jäykkään pukukoodiin. Petri ei ollut vielä saanut sinänsä tarpeekseen pukujen käytöstä, ja hän pystyi kokemaan siitä jopa tiettyä ylpeyttäkin, mutta jotenkin turhalta se tuntui. Hän vilkaisi viereisellä paikalla työskentelevää Ninaa. Naisten viileän seksikäs pukukoodi mustine hameineen oli kyllä selkeä piriste.

Nina jatkoi työskentelyään keskittyneesti ja ahkeran näköisenä. Hänen tummanpunaiset hiuksensa olivat kiinni nutturalla. Naistyötekijän ristiessä jalkansa hänen hameenhelmansa kohosi hieman, mitä Petri tietysti nuoruuden innolla seurasi. "Oletko lounaalle tänään lähdössä?" Petri ehdotti. Nina väläytti hänelle ystävällisen hymynsä ja vastasi pahoittelevasti: "Minä yritän saada tämän koodin kääntymään ensin, mutta kiitos tarjouksesta." Nuori työntekijä jäi tarkkailemaan naista sivusilmällä. Tämän valkoisesta paidasta oli muutama ylin nappi avoinna, ja takinkäänteessä kimalteli jokin ansiomerkki tai vastaava, jonka Petri oli nähnyt joillain muillakin työntekijöillä. Ninan käytös Petriä kohtaan oli aina ystävällistä, ja Petri koki tämän jopa palauttavan kohteliaisuudet ja pienet flirttiyritykset. Sellainen luontevuus ja vastaanottavaisuus oli jo yksin seksikästä, vaikkei naiskollega käyttäytynytkään muuten avoimen seksuaalisesti tai rohkaissut työtoveriaan menemään pidemmälle.

Petri muistutti itselleen, että hänen pitäisi todellakin lopettaa lorvailu ja unelmointi, ja hän laittoi tietokoneensa hakemaan lisää dokumentteja, joita lukemalla hän voisi paremmin perehtyä yrityksen hankkeisiin ja tekniikoihin.

--- Samana keskiviikkoiltapäivänä Petrin esimies Outi luki ajatuksissaan lävitse alaistaan koskevaa sähköpostia jo kolmatta kertaa. Yhdysvaltalainen tekijänoikeusjärjestö oli lähettänyt Scrytechille automatisoidun viestin, jossa kerrottiin hämähäkkiohjelman havainneen tekijänoikeuksin suojattua materiaalia löytyvän eräältä yrityksen koneelta. Ilmoitus oli otettu vakavasti yrityksen politiikan mukaisesti ja laiton musiikkikappale löydetty Petrin koneelta. Samassa tutkimuksessa oli havaittu myös muita merkkejä yrityksen tietojärjestelmien käyttösääntöjä sekä hyviä tapoja rikkovasta toiminnasta.

Koko vyyhti oli päätynyt Outin sähköpostilaatikkoon. Yrityksen palveluksessa viitisen vuotta toiminut projektipäällikkö haroi lyhyitä hiuksiaan. Varsinainen yrityksen ulkopuolelta tullut valitus oli jo käsitelty poistamalla laiton materiaali verkosta, mutta asian sisäinen käsittely oli yhä kesken. Keski-ikää lähestyvän naisjohtajan suosima tavallinen toimintatapa oli ojentaa työntekijäänsä vain suullisesti, mutta Outi tiesi sisimmässään esiin tulleiden tapausten olevan oire jostain vakavammasta, joka vaatisi todellisia toimenpiteitä. Outi kohottautui ylemmäksi ja kurkisti sermin ylitse. Hän sai katsekontaktin yhdysvaltalais-meksikolaista synnyinperää olevaan linjapäällikköön, ja viittoi tämän lähtemään neuvotteluhuoneeseen. José María Zubigaray kuunteli Outin selostusta malttamatta pysyä paikallaan. Hän myötäili kertomusta ja elehti elävästi puhuessaan. "Tämä voi olla yrityksellemme vahingoksi, ja kertomasi mukaan Petri on tällä hetkellä ylimääräinen työntekijä. Miksemme käyttäisi tapausta hyväksemme ja erottaisi hänet?" mies kysyi.

Outi huokaisi äänettömästi. Juuri tällaisissa asioissa kansainvälisten yritysten sisäiset kulttuurierot ilmenivät selvästi. "Se ei ole niin helppoa. Suomen ammattiyhdistysliike on viime vuosina saanut globalisaation pelossa ajettua lävitse lakeja, jotka parantavat entisestään työntekijän irtosanomissuojaa." José oli keskeyttämäisillään Outin selostuksen, mutta tämä korotti ääntään ja jatkoi: "Toisekseen, toisin kuin Amerikassa, Suomessa yritys ei ole suoraan vastuussa sen valvonnasta, mitä työntekijät työaikanaan tekevät." Pikemminkin päinvastoin, Outi ajatteli. Linjapäällikkö hieroi käsiään ja kysyi: "Mitä me voimme sitten tehdä?" Outi tarttui pöydällä olevaan hiireen, ja projektori heijasti kuuliaisesti selainikkunan päätyseinälle. Outi avasi dokumentin yrityksen intranetistä ja selitti: "Yrityksellämme on käytössämme psykologeja, jotka voivat toimia sovittelijoina ja joiden tehtäviin kuuluu työntekijöiden kuuntelu ja motivointi." José virnisti hieman ja yskähti. "Niin, sehän olisi myös yksi ratkaisu... Miksi niitä naisia taas kutsutaankaan, jotka antavat sitä terapiaa?" "HR-psykologeiksi", Outi selitti kärsivällisesti, "Ja heitä on kyllä miehiäkin." Yrityksen palveluksessa useamman vuoden ollut nainen tiesi kyllä kyseisestä ammattiryhmästä käytettävän yleisesti sellaisia nimityksiä, joita José ei halunnut naisseurassa käyttää. Se oli hänen mielestään lapsellista, vaikka toki hän oli itsekin kuullut hieman epäilyttäviä huhuja. Outi totesi kuitenkin: "Kuulemma siitä on ollut oikeasti apua." Latinomies hymähti, mutta myöntyi: "Mikäs siinä sitten, jos siitä on kerran apua."

--- Seuraavan viikon maanantaiaamuna Petri seisoi hyvissä ajoin yrityspsykiatrin ovella. Hän ei ollut ennen käynyt toimistotalon tässä siivessä, mutta perille oli ollut helppo löytää. Nuori työntekijä otti muutaman askeleen vilkaistakseen itseään viereisen kahvion peilistä ja palasi sitten tuijottamaan nimikylttiä. "Maria Rosenberg, HR-psykiatri". Petri oli syystäkin huolissaan. Hänen pomonsa, Outi I., oli kertonut yrityksen olevan huolissaan hänen työviihtyvyydestään ja -motivaatiostaan. Kun todelliset henkilöt pakenivat "yrityksen" taakse, oli syytä olla huolissaan. Petrin kalenteriin oli ilmestynyt viikon joka aamulle parin tunnin tapaaminen Ms. Rosenbergin kanssa, ja Outi pysyi vaitonaisena tapaamisten syistä tai tarkoituksista. Kerättyään rohkeutta Petri koputti ovea. Paksu ovi ei päästänyt sisältä mitään ääntä ulospäin, mutta hetken päästä ovi avautui ja Maria päästi Petrin sisään hymyillen ystävällisesti. He esittäytyivät, ja Maria kehotti vierastaan istahtamaan alas.

Naisen palatessa työpöytänsä luo Petri pääsi arvioimaan tämän kiireestä kantapäähän. Maria Rosenberg oli voimakaspiirteinen aikuinen nainen, oikea rotukaunotar, jollaisia ei Suomessa usein tapaa. Petri ei osannut arvioida kaunottaren ikää tai kansallisuutta, mutta kuvitteli tämän voivan olla italialaista syntyperää. Marian tummat, kiharat hiukset lainehtivat tämän olkapäillä, ja Maria oli pukeutunut aistikkaaseen, korkealla halkiolla varustettuun hameeseen, purppuranpunaiseen paitapuseroon sekä korkokenkiin. Petri seurasi pari askelta psykiatrin perässä. Nainen poimi pöydältä muistion ja kääntyi ympäri. "Ei jäädä tähän työpöydälle, vaan istuudu mieluummin tuonne sohvapöydän ääreen", hän kehotti. Huoneen sisustus oli yllättävän konservatiivinen verrattuna uuden toimistotalon muuhun futurismiin.

Huoneen sohvat kalusteineen olivat nahalla verhoillut, ja huoneen puukalusteet olivat arvokkaan mahongin väriset. Huone muodosti kuin oman arvokkuuden ja perinteikkyyden pesäkkeen muun talon ilmavuuden ja keveyden keskellä. Petrin istahdettua alas nahkatuolille naispsykiatri asettui hänen viereensä sohvalle ja katsahti muistiinpanoihinsa. Petri kiinnitti huomiota siihen, että Maria käytti perinteistä kirjoitusalustaa ja oli tulostanut muistiinpanonsa paperille. "Petri T., 26 vuotta", nainen aloitti. Hän puhui hyvää suomea, ja hänen puheessaan oli vain hienoinen aksentti. Nainen jatkoi: "TKK:lla suoritettu kansainvälinen M. Sc. tietojenkäsittelytieteessä sekä kotimainen kauppatieteiden kandidaatti." Maria katsahti ylös papereistaan ja hymyili ystävällisesti. "Työkokemus siihen vielä päälle. Olet ehtinyt saada jo paljon aikaan." Petri tunsi lämmön leviävän poskiinsa ja hän myönteli tyytyväisenä. Kaunis, naisellinen nainen sai hänet tuntemaan olonsa turvalliseksi ystävällisyydellään.

Marian kauneus ei ollut nukkemaista tai karkottavaa, vaan pikemminkin luottamusta herättävää ja syliinsä sulkevaa. Itseään vanhemman naisen arvokkuus ei tehnyt hänestä vaikeammin lähestyttävää. Psykiatri risti jalkansa ja laski kätensä muistiinpanojensa päälle. Hän selitti, etteivät nämä "tapaamiset", niin kuin hän niitä kutsui, olleet tarkoitettu rangaistukseksi mistään tapahtuneesta, vaan huolehtimaan Petrin viihtyvyydestä ja sopivuudesta työtehtäviinsä. Hän kertoi myös, ettei tapaamisia tallennettu millään tavalla, vaan Mariaa sitoi terapeuttina vaitiolovelvollisuus vieraidensa asioista. Siksi Petri voisi olla avoin ja vapautunut hänen seurassaan, ja se auttaisi saamaan terapiasta kaiken hyödyn irti. Keskustelun alkupisteenä olivat luonnollisesti Petrin ensikokemukset yrityksestä ja se, miten hän oli yrityksen palveluksessa viihtynyt.

Vasta opintonsa taakseen jättänyt nuori mies joutui heti aluksi harkitsemaan, miten sanansa asettelisi, mutta Maria kehotti häntä kertomaan vain suoraan asiat sellaisena, kuin ne olivat. Petri oli aluksi pidättyväinen, mutta saadessaan psykiatrilta ymmärtävää vastakaikua tunteilleen hän uskaltautui varovasti kertomaan hieman kokemistaan epäkohdista, tyhjänpäiväisestä odottelusta sekä perehdytyksen ja arvostuksen puutteesta. Kun alkoi tuntua siltä, ettei keskustelu enää edennyt, Maria kävi hakemassa heille kahvikupilliset, jotka he nauttivat kaikessa rauhassa. Tilanne ei kaivannut sanoja. Hetken hiljaisuus rauhoitti Petriä, ja hänestä alkoi tuntua kuin pahin olisi jo ohi. Hänen katseensa harhaili ohimennen viehättävän terapeutin rinnoilla ja tämän seksikkäissä sukissa. Marian kehotuksesta nuori mies oli jo aiemmin riisunut pikkutakkinsa, joka nyt roikkui siististi naulakossa.

Kun he tauon jälkeen jatkoivat sessiotaan, Maria alkoi kysellä Petrin yksityiselämästä ja hänen kihlatustaan. Psykiatri oli jo voittanut asiakkaansa luottamuksen, ja aluksi varuillaan ollut työntekijä pystyi jo puhumaan suhteestaan ja yhteisistä suunnitelmistaan. Maria siivosi tyhjät kupit pois kuunnellen tarkkaavaisesti selostusta ja kiersi sitten Petrin taakse. Petri säpsähti ja hänen kehonsa jännittyi tuntiessaan keskustelukumppaninsa kädet olkapäillään, mutta nuori mies päästi sitten hitaasti hartiansa laskeutumaan tämän alkaessa hieroa häntä. "Älä turhaan jännitä", naispsykiatri kehotti. "Sinun kuuluu rentoutua ja luottaa minuun." Hetken kuluttua Maria lisäsi: "Sulje silmäsi."

Nuoren työntekijän ajatukset harhailivat sekavina. Hetki sitten hän oli kertonut itsestään ja yksityisasioistaan, ja nyt hän oli saamassa hyvää, voimakasotteista hierontaa. Petri sulki kuitenkin hitaasti silmänsä ja yritti rentoutua. Ensin se tuntui luonnottomalta, mutta sitten hän alkoi luisua rauhallisempaan tilaan. "Eikö toisen kosketus tunnukin hyvältä?" hän kuuli miellyttävän äänen kysyvän. Petri vastasi vain ynähtämällä myönteisesti. Hän nojautui eteenpäin tuolilla, ja Marian kädet siirtyivät kuin ajatuksia lukien hänen ristiselkäänsä ja kyljille asti. Petri tunsi vajoavansa voimakastahtoisen, kauniin naisen vietäväksi. Tämä tuntui ymmärtävän ja hyväksyvänsä hänet sellaisena kuin hän oli, ja nuori mies tunsi fyysistä vetovoimaa ja luottamusta isokokoiseen, voimakaspiirteiseen itseään vanhempaan naiseen. Olikohan nämä tuntemukset samoja, kuin mistä hänen kihlattunsa puhui hänen sylissään? Petrin ajatukset keskeytyivät naisen puhuessa.

Naisen äänensävy ei ollut uhkaava, mutta tämän sanat olivat tarkkaan harkittuja naisen todetessa: "Sinun tiedetään liikkuneen sopimattomilla sivustoilla työaikana." Petri säpsähti, mutta naisen voimakkaat kädet jatkoivat keskeytymättä hierontaa. Säpsähdys ei silti jäänyt Marialta huomaamatta, ja tämä jatkoi: "Tiedät siis itsekin, mistä puhun." Painostavan hiljaisuuden laskeutuessa Petri alkoi selitellä vilkkaasti jotain epätoivoista, mutta Maria painoi sormensa miehen huulille ja kuistasi tämän korvaan "hys". Petri hiljeni ja tunsi nolostuneena olevansa naisen armoilla. Naispsykiatri piti vierastaan hetken aikaa piinassa, kunnes hän palasi istumaan sohvalle ja ehdotti: "Mitäs jos miettisit vielä vastaustasi uudelleen, ja aloittaisit ihan alusta ja rehellisesti." Nähdessään turvallisen hymynpoikasen palaavan naisen huulille Petri uskalsi jälleen hengittää vapaammin, ja ajatus terapiasession luottamuksellisuudesta palasi jälleen rauhoittamaan mieltä. Petrin teki mieli jälleen alkaa selitellä ja perustella tekojaan, mutta vilkaisu psykiatrin kärsivällisiin kasvoihin sai hänet menemään syvemmälle itseensä. Hetken itsetutkiskelun jälkeen nuori työntekijä tunnusti muuttuneensa suorastaan laiskaksi ja piittaamattomaksi järkevän tekemisen puutteessa. Hän kertoi, miten hän oli unohtanut työnsä vastuun ja luottamuksellisuuden, kun kukaan ei tuntunut kiinnittävän häneenkään mitään huomiota eikä osoittavan mitään arvostusta.

"Omien puutteidensa havaitseminen ja niiden rehellinen tunnustaminen on hyvä ja kypsyyttä osoittava lähtökohta niiden korjaamiselle. Siitä meidän on hyvä aloittaa", Maria totesi hyväksyvästi ja jatkoi: "Olet pystynyt keskustelussamme kertomaan lähes kaiken itsestäsi, muttet ole maininnut vielä sanaakaan seksuaalisuudestasi. Kuitenkin kulutat aikaa sivuilla, joihin yrityksemme ei halua imagoaan yhdistettävän." Vilkasliikkeinen nainen nousi jälleen ja istahti kevyesti Petrin nahkatuolin käsinojalle. Tämä nielaisi ja vältteli Marian katsetta, tietämättä miten vastata. "Älä ymmärrä väärin", Maria sanoi lempeämmällä äänellä. "Pieni flirtti ja seksikkyys saattavat jopa piristää työpaikan ilmapiiriä, ja vapaa-ajallasi saat tehdä mitä haluat. Kunhan jännitteet eivät vain haittaa työntekoa, niin kuin sinulle on käynyt." Petri pysyi yhä hiljaa.

Lähes hänen sylissään istuva seksikäs nainen vei olemuksellaan hänen koko huomionsa, ja hän tunsi huonoa omatuntoa tämän syytöksistä ja tuhlaamastaan työajasta. Hän tunsi itsensä pieneksi. Vanhempi nainen laski hoidetun kätensä nuoren työntekijän polvelle ja kysyi: "Olet varmaan huomannut kollegasi Nina Ryhäsen?" Petri nyökkäsi myöntävästi, ja hänen ajatuksensa kulkeutuivat heti siihen luontevasti käyttäytyvään vierustoveriin, jonka kanssa hän oli flirttaillut. Maria naurahti ja kysyi suorasukaisesti: "Aika moni miestyöntekijä on laittanut Ninan merkille. Kerros, Petri, kiihottaako Nina sinua? Onko teidän välillänne ollut mitään?" Petri tunsi poskiansa punoittavan ja hän kakoi hieman, mutta myönsi sitten: "Kiihottaa kyllä. Hän on viileän seksikäs uranainen, ja enhän minä olisi mies enkä mikään, jos en katselisi häntä syrjäsilmällä ja unelmoisi joskus taivuttavani hänet kahvihuoneen pöydän ylle ja ottavani hänet rajusti." Maria naurahti hyväksyvästi.

"Nina on hyvä esimerkki työntekijästä, joka osaa erottaa työn ja huvin, ja joka ammattimaisuuden ja tehokkuuden vaatimusten keskelläkin on säilyttänyt oman naiseutensa ja seksuaalisuutensa, päästämättä niitä kuitenkaan vaikuttamaan negatiivisesti ympäristöönsä. Uskoisitko, että viime pikkujouluissa hän antautui entisen pomonsa nussittavaksi sohvalla samalla, kun hän otti suihin eräältä amerikkalaiselta? Minä satuin kulkemaan avoimen ovensuun ohitse, muttei Nina siitä häiriintynyt." Petri näki sielunsa silmin pikkumustaan pukeutuneen Ninan rietastelemassa pikkujouluhiprakassa miesten kanssa, ja hän tunsi kovettuvansa. Suorissa housuissa sen vaikutus oli selvästi nähtävissä, vaikka ohjelmistosuunnittelija pyrkikin sitä piilottelemaan, ja Maria laski kätensä kohouman päälle.

Naisterapeutin ääni madaltui viekoittelevaksi. "Kiihotanko minä sinua?" tämä kysyi ja jatkoi: "Vilkuilet salaa anteliaaseen kaula-aukkooni ja yrität nähdä vilauksen pikkuhousuistani hameeni alta, kun istahdan alas. Taidat jo unelmoida siitä, miten punatut huuleni sulkisivat kalusi syleilyyn, etkö unelmoikin?" Sanat juuttuivat Petrin kurkkuun, kunnes mies sai lopulta nielaistua ja nyökättyä. Maria kallisti päätään myötätuntoisesti ja avasi sormillaan miehen vetoketjun. Hän jatkoi: "Poikaparka, niin paljon jännitteitä ja paineita, ettet saa edes sitä kerrottua. Ei ihme, jos se häiritsee jo työntekoasikin. Anna minun auttaa... Älä liiku mihinkään."

Maria käveli työpöydälleen, otti pöytälaatikosta ohuen kumiset kertakäyttökäsineet ja alkoi pujottaa niitä tottuneesti käteensä. Petri istui odottavaisesti paikallaan arkailevan näköisenä. Hän tunsi menettäneensä tilanteen hallinnan ja hän ymmärsi, että hänen olisi parasta antaa terapeutin hoitaa tilanne omalla tavallaan. Saatuaan kumikäsineet käteensä psykiatri palasi potilaansa viereen ja istahti uudelleen tämän tuolin käsinojalle. Hän kaivoi Petrin peniksen housuista ja tyynnytteli potilastaan: "Tämä on osa terapiaa. Meidän täytyy purkaa sinun työpaikkaan liittyvät seksuaaliset jännitteesi.

Ensiksi sinun tulee lopettaa aristelemasta minua ja avautua ihan kokonaan." Maria levitti puhuessaan perusvoidetta miehen jäykistyneelle penikselle ja rasvasi sen liukkaaksi yltä päältä. "Petri", terapeutti opasti, "sinun täytyy nyt luopua häveliäisyydestäsi, rentoutua ja päästää aidot tunteesi pintaan. Kuvittele minua vaikka äitisi ja tyttöystäväsi sekoituksena, hoitajana, joka ymmärtää ja yrittää auttaa sinua. Täällä työpaikalla minä jaan nyt seksuaalisuutesi." Kokenut nainen pyöritteli liukasta penistä kämmenissä kuin olisi vatkannut pullapitkoa, ja Petrin huulilta pääsi voihkaisu.

Maria jatkoi: "Täällä luonani sinä puhdistut ylimääräisistä paineistasi ja muun aikaa keskityt vain levollisin mielin ahkeraan työntekoon. Kerro nyt miltä sinusta tuntuu, ja anna tulla..." Maria käsitteli vierastaan tottunein, ammattimaisin ottein, eikä nuori, seksuaalisesti latautunut mies ollut ennen kokenut samanlaista tunnetta kuin kumikäsineiden puristus hänen rasvatulla kyrvällään aiheutti. Tämä voihkaisi ja kertoi miten hyvältä käsittely oikein tuntui. Terapeutti pyysi vierastaan sulkemaan silmänsä, kuvittelemaan työpaikalla tapahtuneita kiihottavia asioita ja kertomaan mielikuvia niistä.

Maria tuntui kiusoittelevasti päästävän Petrin toistuvasti lähes hekuman huipulle, mutta aina kun Petri alkoi osoittaa laukeamisen merkkejä, ohjaksissa oleva nainen puristi vain sykkivää penistä tiiviisti ja pyysi hetken päästä miestä kertomaan lisää. Ja Petri kertoi. Vähitellen, mutta yhä rohkeammin ja suorasukaisemmin naisen käsittelyssä oleva nuori työntekijä kertoi chateistaan, Ninasta, tylsistä kokouksista sekä niistä kerroista, kun hän oli käynyt masturboimassa miesten vessassa. Siinä vaiheessa kun Petri alkoi puhua kiihotuksestaan Mariaa kohtaan, hän tuntui astuvan uuden aidan yli. Oli eri asia puhua himostaan johonkin kaukaiseen kohteeseen, kuin kertoa vieressä istuvalle, häntä runkkaavalle naiselle millaisia alkukantaisia himoja tämä herättää. Petri oli aloittamassa kertomaan myös kihlatustaan, mutta siitä muuten myötätuntoinen nainen kielsi puhumasta. Vain työhön liittyvistä asioista sai terapiassa puhua. Petri muuttui lopulta niin latautuneeksi kiimasta, että lähes pieninkin kosketus oli saattaa hänet laukeamisen kynnyksen yli. Silloin naisterapeutti vaihtoi asentoa ja veti sohvapöytää toisella kädellään lähemmäksi. Hän kehui: "Olet ollut hieno potilas ja pystynyt tunnustamaan omat virheesi ja puutteesi jo monella tavalla. Nyt laukea minulle, ja laukea huutaen nautintosi koko maailmalle." Maria kietoi toisen kätensä tiiviisti Petrin varrelle, ja alkoi runkata tätä kiivaasti.

"Pidättele vielä hetki kulta, anna sen kasvaa oikein isoksi ja äänekkääksi orgasmiksi ennen kuin päästät sen tulemaan... Ruiskaise oikein komeasti tälle pöydälle." Petri tunsi kivestensä pullistuvan, ja hän voihki, ettei kestäisi enää pitkään. "Nyt se tulee, nyt se lähtee..." Silloin terapeutti kuiskasi matalalla äänellä: "Tällä ei ole mitään tekemistä terapian kanssa, mutta tämä on minun oma suosikkivaiheeni. Minä kostun aina ihan märäksi, kun näen miehen ruiskaisevan minulle oikein nautinnolliset mällit." Kuin pisteeksi iin päälle Maria työnsi kielenkärkensä nuoren miehen korvaan. Enempää ei tarvittu. Petri alkoi väristä kauttaaltaan ja kiljui eläimellistä huutoa alkaessaan laueta. Ensimmäinen ruiskaisu lensi yli metrin päähän pöydälle, ja sykäys sykäykseltä Petrin siitin ruiski leviäviä lätäköitä pöydän pinnalle kerta toisensa jälkeen. Ensimmäisten aaltojen vaimettua mies tarttui omaan penikseensä ja nauraa hekotellen alkoi runkata itseään lisää. Kohta hänet palkittiinkin uusilla pienemmillä väristyksillä, jotka saivat miehen kuitenkin ynisemään ja vapisemaan nautinnosta.

Nautintonsa keskellä väreillessään Petri huomasi Mariankin kasvoilla käväisevän kiihottuneen virneen tämän katsellessa miehen hekumallista itsetyydytystä. Lopulta kaikkensa antanut nuori mies vajosi takaisin nahkatuoliinsa ja jäi siihen läähättämään. Miehen pitkitettyä laukeamista mielenkiinnolla seurannut terapeutti hymyili ja hikipisaroiden puhjetessa potilaansa otsalle nainen alkoi pyyhkiä niitä hellästi pois Petrin otsalta. Petrikin hymyili vapautuneesti Marialle takaisin. Maria oli riisunut ja hävittänyt hansikkaansa Petrin toipuessa, ja hän näytti jälleen täysipainoiselta, täysveriseltä itseltään. Petrin ajantaju oli kokonaan kadonnut, mutta hien laskeuduttua hän vilkaisi vaistomaisesti naulakkoa ja pikkutakkiaan päin. Psykiatri nyökkäsi myöntävästi ja kertoi: "Tämä sessio on nyt lopussaan.

Olet edistynyt hienosti. Miltäs nyt tuntuu?" Tyydytetty mies hymyili ja vastasi: "Kuin uudestisyntyneeltä." Maria naurahti. "Oikea vastaus. Juo nyt vielä rauhassa kahviossa kuppi kahvia ja lue päivän lehti ennen töihin paluuta. Katsele siellä muita työntekijöitä, ja koita nähdä heidät nyt uudessa valossa arvokkaina ihmisinä, joilla jokaisella on oma roolinsa kokonaisuudessa. Jokaisella, niin kuin sinullakin." Petri käveli naulakolle ja puki pikkutakkinsa päälleen. Maria kätteli hänet ovensuussa ja muistutti: "Nähdään huomenaamuna taas kello yhdeksältä."