Storyteller

Pari viikkoa sotilaspalvelusta oli juuri ohi ja tuttu kaappitarkastus jäänyt taakse. Viime iltavapaalla hommatut pornolehdet oli nakattu kassiin muiden tavaroiden sekaan kotiin vietäviksi. No, kukaan ei niitä lopullisesti kotiinsa vienyt, vaan lomilta palatessa ne yllättäen päätyivät kaappiin piiloon.

Palveluspaikkana oli Kajaani, josta sai jonkin aikaa kolkutella junassa etelään päin ennenkuin pääsin kotia lähelle olevalle asemalle. Matkan ollessa yli 300 kilometriä sai käytännössä matkustaa niin pitkältä kuin halusi. Junaan noustessani en tiennyt, että matkustaisin tällä kertaa pidemmälle kuin yleensä.

Nousin junaan ja menin viimeiseen vaunuun. Tällä kertaa siellä oli varsin hiljaista, vain kymmenkunta mummelia, mutta sehän nyt ei menoa haitannut, pikemminkin päinvastoin. Sainpahan lukea rauhassa lehteäni - tai niin ainakin luulin. Seuraavalla asemalla vaunuun tuli suhteellisen hyvännäköinen nainen, joka näytti etsivän istumapaikkaa. Syvennyin takaisin Jalluuni, lukien jotain hyvää tarinaa, kun tämä nainen huomaamattani istahti viereeni.

-Moikka, sulla näkyy olevan alan lukemista matkassa...

Säikähdin niin että hyppäsin melkein kattoon ja yritin punastuneena piilottaa lehteni kassiin.

-Ei sun tarvi sitä hävetä... mä oon muuten Jenni, moro vaan.

-mo-moro, sain soperrettua, mä oon Jarmo

-ota vain se lehti... katsotaan sitä yhdessä. Ota vaikka se tarina mikä siellä tapaa aina olla, esille...

Edelleen punaisena kuin paloauto kaivoin lehden esiin. Onneksi vaunussa ei ollut kuin ilmeisesti kuuro mummeli meidän lisäksi (muut vaunussa olleet mummot olivat nousseet pois sillä asemalla, jolla tämä Jennin nimeä kantava pakkaus oli noussut asemalle).
-hei, tämä onkin mielenkiintoinen tarina.

Luimme tarinaa yhdessä, ei ääneen, mutta kuitenkin. Tilanteessa veltostunut kikkelini alkoi virkistyä, ja sen taisi huomata Jennikin, sillä hänen kätensä etsiytyi housujeni etumukselle.

Havahduimme konduktöörin huutoon "matkaliput olkaa hyvä". Konduktööri kysyi ilmeenkään värähtämättä Jenniltä ja siltä kuurolta mummolta matkaliput. Jennillä lippu tietenkin oli, mutta kuurolla mummelilla, jonka konduktööri ilmeisesti muisti, ei lippu enää pätenyt. Naureskelimme hiljaa mummelille, ja samalla näin että Jenni oli jatkamassa matkaa samalla junalla johon itsekin olin ajatellut vaihtaa. Hmmm. Tästä voi kehkeytyä MIELENKIINTOISTA.

Jenni totesi: -Tuo konnari on tuttu, on nähnyt mut täällä aikaisemminkin. Se tietää mistä mä tykkään...

Valahdin punaiseksi.

-En mä nyt sitä tarkoittanut, höpsö.... se vain on nähnyt mut lukemassa täällä just näitä lehtiä.

Huokaisin helpotuksesta. Ei tämä Jenni niin lutka ollutkaan kuin mitä se anto ymmärtää... tosin myöhemmin paljastui, mikä hän on naisiaan... ja sekös vasta oli mukavaa :)

Konnarin poistuttua hän asetti kätensä takaisin housujeni etumukselle ja sanoi... täällä taitais joku tykätä jostain. Myönsin, että niin taitaa olla... siitä on pari kuukautta kun viimeksi olen saanut, ja lastit sen mukaiset. Jennin ilme kirkastui, ja suutelimme ensimmäistä kertaa kiihkeästi. Kuuro mummeli, joka edelleen istui vaunun toisessa päässä, kaivoi taskujaan ja heitti jonkun napin naamaansa. Ei se tainnut kuitenkaan olla sokea...

Tulimme Ouluun. Poistuimme junasta käsikynkässä kävellen asemalle istuskelemaan. Ehdotin Jennille, että käytäiskö tossa linja-autoasemalla kahvilla. Tuumasta toimeen, ja kävimme kahvilla. Tarjosin kahvit, ja nautimme ne kaikessa rauhassa. Istuimme samalla puolella nurkkapöydässä, ja kumpikin ajatteli mitä voisi tehdä.

Nousimme etelään päin menevään junaan. Se oli varain täynnä, joten tyydyimme juttelemaan keskenämme junan pehmoisella penkillä. Lippuja tarkistamassa oli sama konduktööri kuin edellisessä junassa. Hän tarkisti liput ja katsoi pirullinen ilme naamallaan meitä. Sitten hän kertoi: Se kuuro mummo joka istu teidän kanssa siinä edellisessä junassa, oli saanut sydänkohtauksen teidän takia. Ei se toki teidän syytä ole, mutta voisitte olla vähän siivommin.

Valahdimme molemmat tulipunaisiksi. Öööh. no joo. Nauroimme kolmestaan sille mummolle, ja lupasimme olla siivommin. Koska vaunu oli suhteellisen täynnä, emme jatkaneet Jallun lukemista vaan tyydyimme kähmimään toisiamme piilossa. Kun edellisessä junassa kähmimme vaatteiden päältä, oli kädet nyt vaatteiden alla.

-Hetken kuluttua Parkano, Vi anländer om en stund till Parkano, We will shortly arrive at Parkano, kuului junan kaijuttimista. Ja sitten kuului kuulutus rätisevästi, tutunkuuloisella äänellä: Se hyväpovinen tyttö ja sotilas, teidän kyytinne odottaa asemalla linja-auton numero 8 vieressä.

Räjähdimme nauramaan. kysyin Jenniltä, että kuka häntä on vastassa. Hän kertoi, että Maarit. Automatkaa olisi joku kymmenkunta kilometriä keskelle ei mitään. Hienoa, saisimme olla maaseudun rauhassa.

Juna pysähtyi jarrut kirskuen asemalle ja nousimme junasta. Etsimme linja-autoa numero 8, ja sen vieressä olikin vanha 100A datsun voimakkaasti savuten käynnissä. Bingo, ajattelin mielessäni. Ratin takana oli suhteellisen hyvän näköinen nainen, ja mielessäni jo mittailin tämän tissejä.

Nousimme pieneen apinadatsuniin ja ajoimme kuoppaista tietä pieneen taloon. Jenni avasi oven ja tuli kanssani sisälle Maaritin jäädessä vielä ulos.

Talossa oli lämmintä, ja purin ylimääräiset vaatteeni pois ja nakkasin kassini takkini alle. Hyllyssä oli kansioita joiden selkämyksessä luki "suuri käsityölehti". Maarit tuli vähän ajan päästä sisälle. Jenni otti hyllystä yhden kansion, ja näytti mitä ne sisältävät. Veikkaukseni sisällöstä osui täysin oikeaan - ne eivät TODELLAKAAN olleet tavanomaisia käsityölehtiä kaavoineen, vaan pornolehtien vuosikertoja.