anonymous

Oli kuuma ja aurinkoinen heinäkuun päivä. Mies katsoi kummissaan kesämökkinsä ikkunasta, kun kukkamekkoon pukeutunut nuori nainen astui metsänreunasta mökin pihamaalle. "Mistä ihmeestä tuo oikein ilmestyi?", mies ihmetteli astuessaan mökin ovensuuhun. "Hei, mistäs sä siihen tupsahdit?", hän huikkasi epävarman oloiselle tytölle, joka oli ehtinyt jo keskelle pientä pihanurmikkoa. "Minähän olen nähnyt tuon kylillä, taitaa olla se Peltosten tytär, tämän kevään ylioppilaita jollen väärin muista", mies tuumi katsellessaan tyttöä.

"H-hei, lähdin kävelylle ja taisin vähän eksyä, kun koitin oikasta tosta metsän halki...", tyttö vastasi vähän ujosti shortseihin ja t-paitaan pukeutuneelle miehelle. "Vai metsän halki, noissa tamineissa, mistäköhän sä sellaista oikein sait päähäsi", mies naurahti kaupunkilaistytön päähänpistolle ja tarkisti yllätysvieraansa nopeasti päästä varpaisiin. Tytöllä oli yllään vain ohut kukallinen kesämekko ja jalassaan tennarit. "Ei kyllä tosiaankaan mikään vaellusasu", mies ajatteli katsoessaan hyvinkin kymmenen vuotta itseään nuorempaa naista, "mutta en pistä pahaksenikaan, tyttöhän näyttää riittävän hyvältä syötäväksi."

"Sulla on varmaan kuuma, haluisitko sä jotain juotavaa?", mies jatkoi ovensuuhun kädellään nojaten. "Kiitos, kyllä mä voisin vähän vettä ottaa", tyttö vastasi vähän ujostellen. "Vain vettä? No, ihan miten haluat, kyllä mulla olis sulle muutakin ollut tarjolla", mies naurahti. "Minä kun luulin että sun ikäiset tytöt juo vettä vain silloin, kun siideri loppuu kesken", hän virnisti tytölle. "Ai... ei, vesi on ihan hyvä, jos sulla vaan on", tyttö vastasi jo pikkuisen hymyillen. "Tokihan sitä löytyy. Tuuhan sisälle keittöön sieltä paisteesta, ettet saa auringonpistosta", mies sanoi ja astui ovensuusta jääkaapilleen.

Tyttö asteli miehen perässä sisälle pienen lomamökin pieneen keittiöön. Hän katseli vähän arastellen ympärilleen, ujo kun oli, ei ollut tottunut olemaan kahden kesken vieraiden miesten kanssa. Keittiöstä kävi ovi pieneen olohuoneeseen, ja siitä vielä toinen ovi yhtä pieneen makuunurkkaukseen. "No, mikäs sun nimesi mahtaa olla?", mies kysyi ojentaessaan kylmää vesilasia viehättävälle vieraalleen. "Kiitos... Annika", entinen lukiotyttö vastasi hiljaa, otti juomalasin kiitollisena vastaan ja tyhjensi sen sitten muutamalla pitkällä kulauksella. "Annika, onpas nätti nimi nätillä tytöllä. Mä olen Petri", mies sanoi ojentaen kätensä tervehdykseen. "En mä kyllä vieraita odottanut, mutta noin kaunis seura on aina tervetullutta", hän jatkoi hymyillen puolitoista päänmittaa itseään lyhyemmälle vieraalleen.

"Ai, kiitos", tyttö sanoi punastuen miehen sanoista ja puristi kevyesti miehen kättä omallaan. "Tota, osaisitkohan sä neuvoa minne päin mun pitäis lähteä, mä en ole oikein varma missä päin kirkonkylä on", Annika kysyi ylös miehen kasvoihin katsoen. Annika jännitti aina pikkuisen vieraiden miesten seurassa, mutta jokin Petrin olemuksessa sai Annikan erityisen hermostuneeksi, jopa pikkuisen pelokkaaksi. Hehän olivat aivan kahden täällä mökissä, kukaan ei kuulisi jos mies päättäisi vaikka yrittää jotain.

"Kyllä mä voin neuvoakin, mutta etköhän sä ole kävellyt jo tarpeeksi yhdelle päivää?", Petri vastasi. "Mä lähden käymään kylillä tossa tunnin-parin päästä, jos maltat oottaa siihen asti niin saat kyydin kotiisi." "Ai, no joo, no kai mä voin oottaakin", Annika vastasi vähän vastahakoisesti. Hän olisi halunnut päästä vain pois täältä, jonnekin turvaan, hän ei ymmärtänyt miksi tuo mies sai hänet niin hermostuneeksi.

"Muuten... eikö äitisi ole varoittanut sua lähtemästä yksin metsään seikkailemaan?", mies kysyi tytöltä veikeästi hymyillen. "Kyllähän sä tiedät mitä Punahilkallekin kävi, kun se lähti yksin metsäpolkuja vaeltamaan?" "Ni-niin, no mutta eihän täällä ole susia", tyttö vastasi katsoen hermostuneesti ikkunasta ulos. "No ei varsinaisesti, mutta kai sä tiedät, että susiakin on monenlaisia ja monennäköisiä", Petri jatkoi ilkikurisesti tyttöä katsellen. "Että osaakin näyttää hyvältä, tuosta mekostahan näkee melkein läpi kun se on hikoillut noin", mies tuumasi katsellessaan tyttöä.

Nuoren naisen läsnäolo kolmen viikon yksinolon jälkeen nostatti levottomia ajatuksia miehen pään sisällä. Hän tunsi tytön tuoksun sieraimissaan, aisti tytön viattomuuden ja epävarmuuden tämän olemuksessa. Tyttö puolestaan tunsi pienen pelon kasvavan sisällään, jokin miehen tavassa katsoa häntä sai Annikan tuntemaan itsensä hyvin pieneksi ja avuttomaksi. "Ni-niin... mutta ei kai mulla ole mitään hätää kun sä olet täällä...", Annika sanoi huultaan purren ja otti vaistomaisesti askeleen taaksepäin. Hän säpsähti tuntiessaan lautaseinän selkänsä takana. "Hätää? Ei tietenkään", Petri naurahti ja otti puolestaan askeleen eteenpäin kohti tyttöä, "mitäs sulle nyt täällä voisi tapahtua..."

Annika tunsi olevansa ansassa, sananmukaisesti selkä seinää vasten, tuo pelottava mutta silti niin komea mies edessään seisomassa. Annika värähti kun mies kosketti Annikan paljasta käsivartta kädellään. Annika nosti pelokkaan katseensa ylös miehen silmiin. "S-sä oletkin se susi...", hän sanoi tuskin kuuluvalla äänellä. "Niin, ehkä mä olen", Petri vastasi ja lisäsi sitten kuiskaten, "mutta älä pelkää, en mä sua syö... korkeintaan maistan pikkasen..."

"Älä...", tyttö vingahti kun miehen käsi nousi hiljaa olkavartta pitkin aina tytön hartialle. Mies vastasi laskemalla mekon toisen olkaimen alas hartialta. Annika vetäisi kiivaasti henkeä, "voieivoieivoiei mitä mä nyt teen...", kävi tytön mielessä kun toinenkin mekkoa kannatteleva olkain laskettiin alas olkapäältä. Annikan pieni sydän hakkasi vimmatusti hänen rinnassaan, "mitä tuo mies oikein aikoo tehdä minulle, hädintuskin oon suudellutkaan ketään kunnolla..."

Annikan kädet nousivat vaistomaisesti peittämään mekon lattialle valahtaessa paljastuneita rintoja. Hän tunsi miehen polttavan katseen ihollaan ja punastui kasvoiltaan tulipunaiseksi, aina korvannipukoitaan myöten. Hän ei uskaltanut silti sanoa mitään, hengitti vain katkonaisesti ja katsoi alas varpaisiinsa. Samalla hänen silmiinsä osui pieni mutta selvä kohouma miehen shortseissa, ja hän punastui jos mahdollista vieläkin enemmän oivaltaessaan, mistä kohouma oikein johtui.

Annika oli elänyt aina hyvin suojattua elämää. Hänen vanhempansa olivat tehneet parhaansa, ettei heidän rakkaan tyttärensä tarvitsisi joutua tekemisiin likaisen maailman kanssa vielä pitkään aikaan. Suojelua oli tarvittukin, koska kauniiden kasvojensa, seksikkään mutta siron vartalonsa ja vaalean, pitkän tukkansa ansiosta Annikalla oli tapana kääntää miesten päät puoleensa, missä ikinä liikkuikaan. Kahdeksantoista vuoden iästään huolimatta kukaan tai mikään ei ollut valmistanut Annikaa sitä tilannetta varten, johon hän oli nyt joutunut. Niinpä hän oli kuin peura auton ajovaloissa, kykenemätön edes pyytämään miestä lopettamaan julkeaa lähentelyänsä.

Petri hymyili itsekseen tytön viattomuudelle. "Suloinen, tosiaan, milloinkahan olen viimeksi pidellyt yhtä kaunista tyttöä sylissäni", mies mietti katsellessaan vapisevaa tyttöä edessään. Hän kosketti tytön leukaa kädellään ja kohotti sitä kevyellä liikkeellä ylöspäin. "Älä suotta ujostele, sä näytät valtavan kauniilta, sulla ei ole mitään hävettävää vartalossasi", Petri sanoi rauhallisella äänellä. Annika katsoi ylös miehen kasvoihin ja sanoi pelokkaalla äänellä, "pliis älä tee mulle pahaa". "Shhhh... kukaan ei tee kenellekään pahaa", Petri vastasi hiljaa, ja tytön leukaa kevyesti paikallaan pitäen kumartui suutelemaan tämän huulia omillaan.

Annikaa oli kyllä suudeltu muutamia kertoja ennenkin, muttei koskaan tällaisessa tilanteessa, eikä koskaan näin rauhallisesti ja maltillisesti. Hän tunsi pakokauhun kuristavan kurkkuaan miehen huulten lähestyessä omiaan, mutta yllättyi sitten huomatessaan, kuinka hellästi ja kevyesti Petri häntä suuteli. Petrin huulet hipaisivat Annikan huulia kevyesti, vetäytyivät kauemmas, ja koskettivat yhtä kevyesti uudestaan, tällä kertaa vähän eri tavalla ja eri asennossa. Annikan pelko laantui hiljalleen, tehden tilaa hassulle kihelmöivälle tunteelle hänen vatsanpohjassaan. Petrin toinen käsi nousi sivelemään varovasti Annikan niskaa, toinen hyväili tuskin huomattavasti hänen paljasta vyötäröään.

Vähitellen suudelma muuttui syvemmäksi ja intohimoisemmaksi. Annikasta tuntui, että hänen olisi pitänyt vastustella eikä vastata suudelmaan, mutta jotenkin tuo mies oli saanut hänet aivan pois tolaltaan. Vyötäröä hyväillyt käsi oli laskeutunut puristelemaan hänen pikkuhousujensa peittämää pikkuista peppuaan, ja vaikka Annika olisi kuinka halunnut uskotella itselleen muuta, niin kosketus ei ollut lainkaan epämiellyttävä.

Tyttö oli kaikesta huolimatta vielä pikkuisen peloissaan. "Mitä jos hän haluaakin... sitä...", hän ajatteli, uskaltamatta edes tosissaan harkita kaikkein pahinta vaihtoehtoa. Yhtäkkiä Annika tunsi miehen molemmat kädet pakaroidensa alla ja tunsi, kuinka mies nosti hänet hajareisin syliinsä. Annika kirkaisi yllätyksestä ja kietoi nopeasti kätensä miehen kaulaan, peläten putoavansa lattialle. Yllättävä liike sai Annikan havahtumaan suudelman aiheuttamasta hypnoosista, ja tyttö tunsi taas pelon sekoittuvan suudelman aiheuttaman jännityksen joukkoon.

"Mitä sä nyt...", tyttö aloitti, mutta tuli saman tien miehen keskeyttämäksi. "Mä ajattelin, että me voitaisiin siirtyä tonne sängyn puolelle, ettei sun kipeät jalkapohjat joudu liian koville", Petri vastasi, ja asteli siro tyttö sylissään olohuoneensa läpi pieneen makuuhuoneeseensa. "Eiiii, etkö sä vois jo ajaa mut kotiin, alkaa olla niin myöhäkin", tyttö yritti vastustella, kun mies laski hänet sylistään sängylle makaamaan. "Eihän me vielä voida minnekään mennä, susi on vielä nälissään...", mies totesi leikkisä hymy suupielillään, ja kiipesi tytön heikoista vastusteluista huolimatta tytön päälle makaamaan.

"Älä, mä en halua sitä...", Annika vaikersi miehen maatessa hänen yllään, vahvoihin käsivarsiinsa nojaten. "Älä pelkää, en mä sulle mitään pahaa aio", mies vastasi lempeästi hymyillen, silittäen samalla tytön poskea toisella kädellään. "Mutta kun mä en ole koskaan ollu sillai, mua pelottaa...", Annika sai vaivoin sanottua. Tyttö tunsi kyynelten kihoavan silmiinsä, toisaalta häntä pelotti aivan hirveästi, toisaalta taas hän tunsi outoa paloa syvällä sisällään. Tunne oli hänelle aivan uusi, hänestä ei ollut tuntunut koskaan tältä, ei edes suudellessaan hätäisesti jotain ikäistään poikaa illalla salaa vanhemmiltaan.

Petri ei yllättynyt kovastikaan tytön tunnustuksesta. Oikeastaan hän oli odottanut asian olevan juuri näin, siksi aralta ja kokemattomalta tyttö oli koko ajan vaikuttanut. "Ei sitä kannata pelätä, joskushan sen ekan kerran on kuitenkin pakko tulla." "M-mutta kun...", Annika aloitti, mutta mies vaiensi hänet saman tien hellällä suudelmalla. Annika voihkaisi hiljaa tuntiessaan miehen kuumat huulet omillaan, hän olisi halunnut kääntää päänsä pois mutta kun se vain tuntui niin hyvältä. Miehen kädet vaeltelivat ympäri Annikan vartaloa. Annika tunsi olevansa kuin tulessa, hän ei tiennyt, mikä häntä oikein vaivasi ja miten hän tästä koettelemuksesta oikein selviäisi.

Miehen alla makaava tyttö värähti tuntiessaan miehen käden koskettavan paljasta rintaansa. Hän olisi halunnut estää miestä, mutta mies oli liian voimakas, tyttö oli täysin avuton vastustelemaan. Käsi alkoi puristella ja hyväillä hänen pientä mutta kaunista rintaansa, ja leikitellä pienellä nänninipukalla. Annika tunsi nänniensä kovettuvan, miehen kosketus tuntui hyvältä. Annika nosti vaistomaisesti kätensä koskettamaan miehen käsivartta ja olkapäätä. Vaikka häntä pelotti edelleen yhtä paljon kuin aikaisemminkin, Annika tunsi silti mielihyvää siitä, että tämä vanhempi ja kokeneempi mies oli ylipäätään kiinnostunut hänestä.

Vähän ajan päästä mies nousi Annikan päältä sängyn päätyyn lattialle seisomaan. Annika tunsi taas punan nousevan kasvoilleen miehen häpeilemättömän katseen ahmiessa tytön vartaloa. Hän ei tehnyt silti elettäkään peittääkseen melkein alastonta vartaloaan miehen silmiltä. "Kuule", mies aloitti, "oiskohan meidän aika hankkiutua eroon noista sun pöksyistä". Annika vingahti ja tunsi vartalonsa jännittyvän, "apua nyt se tekee sen", hänen mielessään välähti. Petri vaikutti kuitenkin lukevan pelokkaan tytön ajatuksetkin, "shhh, en mä sitä, mä haluan vaan tehdä sulle jotain, mistä sä varmaan tykkäisit."

Annika tunsi jähmettyvänsä paikalleen, "eieieieiei..." hänen mielensä sanoi, mutta sanaakaan ei päässyt hänen suustaan ulos. Mies tarttui tottuneesti tytön pikkuhousujen vyötärönauhaan ja alkoi vetää pikkareita hitaasti pois tytön yltä. Mies tunsi kuuman aallon käyvän läpi lantionsa, kun tytön vaalea häpykarvoitus paljastui pikkuhousujen alta. "Ei noin kaunista tyttöä voi ollakaan", hän mietti pudottaessaan valkoiset puuvillapöksyt sängyn viereen lattialle.

Mies tarttui hellästi edessään selällään makaavaa tyttöä polvista ja raotti tytön reisiä. Tyttö värisi kuin haavanlehti ja puri huultaan, edelleen paikalleen jähmettyneenä. "Miksi mä en kiellä sitä, se lopettaa kyllä jos mä kiellän sitä", Annikan ajatteli, mutta tyytyi kuitenkin sanatta kohtaloonsa. "Mitä se oikein nyt aikoo", tyttö ihmetteli kun Petri laski päätään kohti tytön jalkoväliä. Sitten tyttö tunsi miehen pehmeät huulet reisiensä samettisella iholla, ja pieni voihkaisu karkasi ilmoille hänen suustaan.

Mies kiersi kätensä Annikan reisien ympäri pitääkseen tyttöä paikallaan. Seuraava suudelma laskeutui Annikan koskemattomille häpyhuulille ja Annika tunsi pyörtyvänsä häpeästä, "Kuinka kukaan voi suudella ketään sieltä", hän ajatteli. Ajatus ei ehtinyt kuitenkaan vanheta kauaa Annikan mielessä, kun hän sai kokea taas uuden tuntemuksen neitseellisellä pillullaan. Miehen kieli nuolaisi hitaasti pitkin Annikan häpyä, saaden tytön värähtämään tahtomattaan nautinnosta. "Ei voi olla totta, tää ei voi oikeesti tapahtua...", Annika koitti vakuuttaa itselleen, kun kieli nuolaisi hänen vakoaan uudestaan, tällä kertaa ensi kertaa voimakkaammin. Kokematon tyttö tunsi vartalonsa värähtelevän miehen kielen kosketuksista. Hänen vakonsa alkoi sykkiä täysin ennenkokemattomalla tavalla, hänen lantionsa oli kuin tulessa, ja hän tunsi selkänsä kaartuvan kaarelle miehen nuoleskellessa yhä intohimoisemmin tytön nopeasti kostuvaa vakoa.

Mies tunsi voitonriemun sekaista mielihyvää tytön nautinnonvoihkaisujen alkaessa kaikua pienessä makuuhuoneessa. Hän alkoi painaa kieltään voimakkaammin Annikan nuorta pillua vasten, työnsi kieltä välillä häpyhuulten väliin, ja imaisi silloin tällöin tytön paisuneen klitoriksen hellästi suuhunsa. Annika ei tiennyt mitä hänen olisi oikein pitänyt tehdä, hän tiesi että kiltit tytöt eivät tehneet tällaista mutta toisaalta mikään ei ollut koskaan tuntunut näin hyvältä. Annika ei kyennyt ajattelemaan selvästi, hänen kätensä lepäsivät toimettomina sängyllä, kun hänen muu vartalonsa kouristeli miehen suun tuomasta ihanasta tunteesta jalkovälissään.

Annika tunsi nousevansa ylös pilviin, hän tuijotti silmät levällään ylös kattoon ja voihki huomaamattaan yhä äänekkäämmin ja äänekkäämmin. Mies päästi irti hänen reisistään ja alkoi sen sijaan hyväillä edessään kiemurtelevan tytön rintoja voimakkailla kourillaan. Jokin outo tunne valtasi Annikan kehon ja mielen, se nousi aallon lailla hänen sykkivästä pillustaan aina päälakeen asti. Annikan selkä taipui voimakkaasti kaarelle, hänen silmissään pimeni ja hän pelkäsi pyörtyvänsä, mutta toivoi silti, että tuo tunne ei ikinä loppuisi. Nautinnon kyyneleet valuivat tytön huomaamatta pitkin hänen punoittavia poskiaan. Miehen huulet ja posket olivat märkinä Annikan kirpeistä mehuista, kun hän alkoi laskea tyttöä varovasti takaisin alas taivaista. Kun mies vihdoin lopetti tytön vaon nuoleskelun sileälle vatsalle annettuun pehmeään suukkoon, hänen uhrinsa kykeni ainoastaan tuijottamaan vaaleanpunaisen usvan läpi raukeana kattoon.

Annika sulki silmänsä ja jäi paikalleen nauttimaan lämmöntunteesta sisällään. Petri käytti tilaisuuden hyväkseen ja riisuutui vaivihkaa ilkosilleen. Hänen kalunsa seisoi kovana ja malttamattomana sängyllä loikoilevaa tyttöä kohtaan tuntemastaan himosta. "Että voikin tehdä näin kovasti mieli", mies ajatteli silmäillessään halukkaasti jalat vieläkin levällään makaavaa naisenalkua.

Annika havahtui suloisesta puoliunestaan tuntiessaan lämpimän vartalon käyvän päälleen ja huulten näykkäistessä hänen kaulaansa. Annikan kasvot punehtuivat jälleen kerran hänen tajutessaan, mitä hän oli sallinut tuon vieraan miehen tehdä itselleen. "Mutta enhän minä olisi kyennyt sitä estämäänkään", tyttö koitti järkeillä syyllisyydentunnetta vähentääkseen. "Sä taisit tykätä siitä äsken", mies kuiskasi hiljaa tytön korvaan ja näykkäsi hänen korvalehteä kevyesti hampaillaan. Annika meni täysin sanattomaksi ja tyytyi vain voihkaisemaan hiljaa häpeissään.

"Nyt sudenkin tekisi mieli jotain hyvää", mies jatkoi kuiskaten, suukotellen samalla tytön niskaa kevyesti huulillaan. Mies painoi varttaan tytön vakoa vasten ja kiehnäsi kaluaan malttamattomana sen kosteutta vasten. "Herrajumala kun se on iso, se ei ikinä mahdu muhun", Annika ajatteli kauhuissaan, mutta tyytyi sitten vastamaan tuskin kuuluvalla äänellä "Oothan sä varovainen, mua pelottaa et se sattuu...". Ajatus pitkään varjellun neitsyyden menettämisestä huimasi Annikan mieltä. Häntä pelotti mutta samalla Annika myös odotti vatsa jännityksestä kipristellen, miltä se oikein tuntuisi. Hän oli kateellisena kuunnellut luokkatovereidensa tarinoita heidän seksiseikkailuistaan, ja nyt hän oli vihdoin itsekin kokemassa jotain samanlaista!

"Mä olen oikein varovainen, mutta se sattuu varmaan silti pikkuisen", Petri sanoi rauhoittavalla äänellään, ja jatkoi "levitähän reisiäsi vielä vähäsen... noin, hyvä tyttö...". Petri kiersi toisen kätensä Annikan niskan alle ja käsivarteensa nojaten katsoi alas tytön hermostuneisiin kasvoihin. "Sä olet kaunis, mä haluan sua niin", mies sanoi, ja alkoi sovittaa kaluaan tytön häpyhuulien väliin. "Koita olla rentona, se sattuu vaan enemmän jos jännität liikaa", hän neuvoi vielä, ja painoi sitten hitaasti terskaansa tytön koskemattomaan vakoon.

"Se ei voi mahtua, se on liian iso", Annika ajatteli kauhuissaan ja voihkaisi miehen elimen levittäessä Annikan alapäätä. "Luoja kun tyttö on tiukka", Petri puolestaan ajatteli tuntiessaan lämpimän puristuksen terskansa ympärillä. Petri pysähtyi saatuaan kalunpään sisälle, antaen Annikan pillulle aikaa tottua tunkeilijaan. Sitten hän työntyi taas kohta vähän syvemmälle, saaden Annikan värähtämään ja nyyhkäisemään kivusta. "Se on liian iso, ei se onnistu...", Annika sanoi hiljaa värisevällä äänellä. "Sshhh, se tuntuu eka kerralla aina vähän kipeältä, se menee kohta ohi", Petri vastasi ja antoi nopean suukon tytön otsalle.

Vaikka Annikaa pelotti ajatus tuosta jättimäisen tuntuisesta elimestä kokonaan hänen sisällään, jotain miehen rauhallisuudesta tarttui kuitenkin Annikaankin. Ainakin mies yritti olla hellä ja varovainen ja tuntui välittävän myös siitä, miltä Annikasta tuntui. "Nyt voi vähän sattua", mies kuiskasi, ja samassa Annika tunsi viiltävän kivun sisuskaluissaan kun miehen kyrpä työntyi immenkalvon läpi. Annika parahti ääneen kivusta ja kiersi kätensä miehen selän ympäri, puristaen itseään tiukasti miestä vasten.

Petri lopetti taas työnnöt vähäksi aikaa ja keskittyi rauhoittamaan allaan olevaa hentoa tyttöä. "Pahin on jo takana, kohta se tuntuu hyvälle, sä olet ihana tyttö", mies kuiskutti tytön korvaan ja silitteli samalla tämän päälakea toisella kädellään. Tyttö nyyhkytti hiljaa hänen allaan, alapää täytenä sykkien, edelleen miestä tiukasti halaten. Kohta mies ei malttanut enää odottaa pidempään, vaan alkoi tehdä varovaisia naintiliikkeitä tytön sisällä. Pillu tuntui ihanalta kalun ympärillä, se oli lämmin ja kostea ja samettisen pehmeä. Miehen työnnöt tekivät edelleen kipeää Annikan jalkovälissä, mutta hetki hetkeltä kipu laantui ja teki tilaa uudelle, miellyttävämmälle tunteelle. Vähitellen Annika tajusi nauttivansa tuon julmurin kyrvästä sisällään. Tuskanvoihkaisut vaihtuivat nautinnonvaikerruksiksi, kun lämmin tunne alkoi taas levitä Annikaan alapäästä koko vartaloon.

"Eikö alakin tuntua jo paremmalta?", mies kysyi katsoen nuorta rakastajaansa silmiin. "Joo, nyt ei enää satu, tuntuu hyvältä...", Annika vastasi ujosti, myöntäen ensi kerran hyväksyvänsä miehen teot itseään kohtaan. Yllättäen itsensäkin Annika kiersi toisen käsivartensa miehen niskan taakse ja veti miehen päätä alaspäin intohimoiseen suudelmaan. Heidän huulensa painuivat halukkaasti vastakkain samalla, kun heidän lantionsa yhtyivät uudestaan ja uudestaan. Mies nussi Annikaa jo voimakkain työnnöin, saaden Annikan voihkimaan halusta. "Ihana pikku panopupu, mä nussin sut pyörryksiin", mies kuiski tytön korvaan, saaden tytön punastumaan mielihyvästä.

Tytön selkä taipui jälleen kaarelle nautinnosta, lämmin hyöky alkoi nousta toistamiseen saman päivän aikana Annikan jalkovälistä ylöspäin. "Oooooohh... mitä mulle tapahtuu...", Annika valitti epäuskoisena, kun hyvänolontunne valtasi koko hänen nuoren kehonsa. "Mitä sä teet mulle, jatka, jatka, olekilttiälävaanlopeta", tyttö vaikersi kiemurrellen miehen työntöjen alla. Mies tunsi tytön lemmenlihasten alkavan supistella äärimmilleen kiihotetun kalun ympärillä. Mies ehti tehdä vielä muutaman pitkän naintiliikkeen kuumassa vaossa ennenkuin hän purkautui voimakkaasti ähkäisten tytön sisälle. Annika vikisi nautinnosta tuntiessaan kuuman nesteen roiskuvan sisäänsä ja miehen ladellessa ihania rivouksia hänen korvaansa.

Mies jäi makaamaan uupuneena Annikan päälle, vähitellen löystyvä elin edelleen Annikan sisällä. Annika halasi miestä tiukasti itseään vasten samalla, kun ihana raukeus valtasi hänen mielensä ja kehonsa. Kohta Petri kierähti tytön viereen makaamaan ja silitellen hymyssäsuin tytön poskea kysyi, "Oliko se ihan kauheaa?" "Oli se aluksi, mutta sitten se alkoi tuntua valtavan hyvältä", tyttö vastasi posket punaisina hehkuen. Mies katseli uupuneena kaunista naista vieressään ja silitti tämän hiuksia hajamielisesti kämmenellään. "Alkaakohan sun vanhemmat ihmetellä missä sä olet, pitäiskö mun ajaa sut kohta kotiin kun oot käyny ensin pesulla?" "En mä usko että ne ihmettelee, ne on huomisiltaan asti sukulaisissa", Annika vastasi, ja lisäsi sitten ujosti samalla miehen syliin käpertyen, "Enkö mä voisi jäädä vielä yöksi... jos suden alkaa tehdä vaikka mieli iltapalaa?"

Mies naurahti, "Vai iltapalaa? No, katsotaan, mutta kyllä sä voit jäädä ihan niin pitkäksi aikaa kuin haluat... sulle löytyy aina paikka täältä." Mies veti päiväpeittoa heidän vartaloidensa ympärille, antoi nopean suukon naisen otsalle, ja kuuli vielä kuinka Annika kuiskasi hiljaa "Kiitos...". Sitten hän sulki silmänsä ja nukahti raukeille iltapäivätorkuille suloista naista tiukasti sylissään pidellen.